Originaalin nimi: Elämänilo
Kirjoittaja: Abarat
Ikäraja: Sallittu
Lajityyppi: Lempeä tunnelmointi
A/N: Pakottava tarve kirjoittaa ja kommentoida saa jokainen!
Emmi oli haahuillut siellä sun täällä vain poimiakseen sateen jäljiltä terhakoita kaunottaria pientareelta. Kimpussa oli kissankelloja, Emmille jotain kokonaan tuntematonta lajia sekä tietysti voikukkia. Voikukat olivat äidin mielestä yksi vitsaus, mutta Emmi rakasti niiden keltaisuutta arjen harmaudessa. Voikukista oli lapsuudessakin tehty seppeleet päähän.
Hän jäi lepuuttamaan jalkojaan kirkon portaikolle, kun se alkoi. Hikoilutti äkisti, vaikka olikin pilvinen päivä, kädet vapisivat kukkineen. Keho jännittyi kuin vaaraa enteillen, ajatukset poukkoilivat villisti kuin metsäkaniinit. Äkillinen ahdistusoireilu pysyi yhä paikoillaan.
"Kaunis kimppu", joku sanoi reippaalla äänellä hänen takaansa. Emmi nousi pelästyneenä pystyyn. Mies oli oikea komistus. Luonnostaan vaaleat ylipitkät hiukset, ruskeat silmät puolestaan loivat kontrastia kasvoille. Mustat farkut sekä napitettava punaruudullinen kauluspaita. Mies oli jotakuinkin Emmin ikäinen ja hän odotti vastausta.
Emmi hypisteli hermostuksissaan takkuista mustaksi värjättyä hiuspehkoaan. Hän loi ujon katseen portailla ylempänä seisovaan mieheen.
"Minut pestattiin siivoamaan kirkkoa koko kesän ajaksi". Miehen ääni oli yhtä aurinkoa, hänen oli pakko pitää työstään. Tarkemmin katsottuna hänen kädessään oli sininen siivousliina. Emmi hymyili vastaukseksi. Mies viittoi naisen sisään.
"Sinulla on kaunis hymy", rupatteli tuntematon keveästi.
"Emmi Erkintytär", hän esittäytyi.
"Krisu Laaksonen. Siis Kristian Laaksonen", mies esittäytyi rennosti ja istahti peräpenkille. Emmi laski kimpun heidän väliinsä.
"Näytit niin yksinäiseltä tuolla portailla. Kun huomasin sinut, ajattelin pyytää sisään", Krisu selitti.
"Olin keräämässä kukkia ja ajattelin hengähtää. Kaverit muutti opiskelemaan Helsinkiin".
"Muutin tänne ja tutustuin heti ihmisiin. Kuten sinuun". Krisu hymyili ja katseli rohkeasti Emmiä.
"Olen kotisiivooja mutta nyt ansaitulla kesälomalla", Emmi avautui.
"Arvokasta työtä. Nähdään sunnuntaina!" Krisu aikoi jatkaa selvästi hommiaan.
"Joo, nähdään. Saat muuten pitää kimpun!" Emmi vielä sanoi pirteästi.
"Voikukat ovat kauniita", Krisu huikkasi Emmin jo loittonevalle selälle. Ehkä kesästä tulee oikea menestys, Emmi ajatteli iloisena ja sulki kirkon oven perässään. Aurinkokin jo näyttäytyi pilvien takaa ja Emmi hymyili aurinkoisesti matkalla kotiin.
