Ficin nimi: Hääpäivä
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: K11
Fandom: MCU
Tyylilaji/Genre: AU, beyond school years, fluffy
Paritus: Thor/Loki
Vastuuvapaus: MCU kuuluu tekijöilleen. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: Aina eka kerta
V (naimisiinmeno)
A/N: En ole oikein varma ikärajasta, mutta lukaisin vielä säännöistä, mitä seksin suhteen saa sanoa K11:ssä ja minusta tuo loppu menee sen puitteissa.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Loki katseli kuvaansa hotellihuoneen seinään kiinnitetystä peilistä. Kermanvalkoinen puku istui kauniisti hänen päälleen, jokainen sauma laskeutui siististi hänen pitkää varttaan alas. Hän tiesi, että Thor oli valinnut syvänsinisen puvun ja se tulisi näyttämään upealta leveillä palomiehen hartioilla.
”Lopeta jo se peilailu, näytät uskomattoman hyvältä”, tuhahti Will, joka oli kai juuri livahtanut takaisin huoneeseen.
Loki kääntyi katsomaan bestmaniaan. Tämän huulet näyttivät hyvin suudelluilta, mikä johtui varmaan Renéestä. Loki oli iloinen, että Will oli löytänyt niin miellyttävän ja tyynen kumppanin. Tosin Loki ei kyennyt samaan kuin Will eli kutsumaan Renéetä poikaystäväksi, sillä mies oli heitä hyvinkin kymmenen vuotta vanhempi ja vieläpä kahden virkeän varhaisteinen isä. Hän hymyili ajatellessaan, kuinka René oli kaiketi ennen tuotakin suutelusessioita muistuttanut, että tämä oli hääparin päivä ja heidän pitäisi käyttäytyä sen mukaan, mutta ei ollut lopulta voinut sanoa Willille ei.
Will pyöräytti silmiään. ”Hymystä päätellen ajattelet tulevaa aviomiestäsi. Kävin varastamassa pienen vilkaisun – me bestmanit olemme hyvää pataa keskenämme – ja täytyy sanoa, että jos Renéetä ei olisi, harkitsisin vakavasti sulhasen ryöstöä.”
Pehmeä lämpö nousi Lokin poskille ja vatsanpohjalle muodostui kuplia. Ihan muutaman tunnin kuluttua hän olisi jo naimisissa Thorin kanssa.
Willin kasvot pehmenivät ja hän tuli halaamaan Lokia varoen rypistämästä pukua. ”Näytit tuolta jo yliopistossa aina kun olitte skypettäneet. Onnelliselta.”
Loki rutisti takaisin. ”En minä silloin uskonut, että tämä päivä koittaisi. Toivon vain, että… Thor rakastaa kaikkea minkä näkee.”
Will veti hänet nauraen istumaan sängylle. ”Tietysti rakastaa, höpsö. Hän ei luultavasti saa katsettaan irti sinusta koko päivänä.”
Loki huokasi tuntien pistelevää jännitystä. Huonepalvelu oli tuonut heille valmistautumisshampanjaa hotellin tervehdyksenä. Pullo oli vielä avaamattomana coolerissa.
”Pitäisikö meidän ottaa lasilliset?” Loki tiedusteli.
Will tuhahti ja nousi. ”Luulin jo ettet koskaan kysyisi.” Tämä kaatoi täyteen kaksi korkeaa lasia. ”Viimeisille hetkille poikamiehenä ja teidän avioliitollenne?” Will esitti ojentaessaan toista niistä hänelle.
Loki kuuli kristallin helähdyksen kuin kauniin kellon soiton, kun lasit hipaisivat toisiaan.
Hotellin suojaisella katolla kiiri kevyt tuulen viri. Vieraat olivat jo asettuneet paikoilleen ja jutustelivat kevyesti keskenään. He olivat saaneet istua minne halusivat, Loki ja Thor olivat kumpikin katsoneet paremmaksi, että sulhasten omat puolet eivät olisi käytössä. Henrik, Helene ja Larisa olivat vieretysten ja kuiskailivat toisilleen iloisen kiihtyneinä.
Loki kuikuili joukkoa pienen, suojaavan sermin takaa. ”Hermostuttaa”, hän manasi.
”Tuolla on toinenkin, jota hermostuttaa”, kuittasi Jax, Thorin bestman ja juhlan seremoniamestari, joka oli tullut tarkistamaan, oliko hän valmiina. ”No niin, tehän olitte sopineet, että sinä odotat keskikäytävän päässä ja kävelette sitten yhdessä alttarille?” Loki nyökkäsi. ”Minä annan hänelle merkin, kun olet asemissa. Ja pussailla saa seuraavan kerran vasta aamenen jälkeen, ettei jouduta odottamaan koko päivää, kun jäätte kiinni toisiinne.”
Loki nyrpisti hänelle nenäänsä, veti sitten syvään henkeä ja astui esiin. Viulisti aloitti heti pehmeän teeman. Heidän reittinsä oli päällystetty suurilla ja kauniilla sinivalkoisilla emalilaatoilla. Loki vilkaisi päätepisteeseen, kukkakaaren alle. Will odotti omalla paikallaan, joka jäisi hänen oikealle puolelleen. Kun hän käänsi katseensa takaisin, henki salpautui. Thor oli tulossa hänen luokseen, vaalea tukka kiilsi enkelin sädekehän lailla. Loki huomasi vapisevansa hienoisesti, kun Thor tarttui hänen käsiinsä.
”Mennäänkö?” tämä kysyi ja äänessä kuului sama hauraus kuin mitä hän olemuksessaan tunsi.
Loki nyökkäsi ja niin he lähtivät kulkemaan hitaasti viulistin vaihtaessa sävelensä häämarssiksi. Matka kaaren alle tuntui samaan aikaan sekunnin ja vuoden mittaiselta. He jäivät vihkijän eteen, puristaen edelleen toistensa käsiä, sormet limittäin.
”Rakkaat ystävät, olemme kokoontuneet tänään liittämään yhteen tässä olevat kaksi rakastunutta miestä”, mies aloitti vakaasti hymyillen samalla. ”Thor ja Loki ovat jo selvinneet monesta yhdessä. Niin monesta, että joku voisi sanoa, ettei avioliittoa enää tarvita. Mutta he tahtovat, että maailma näkee heidät puolisoina, asia, jonka he ovat pitkään sydämissään tunteneet.”
Loki tunsi, kuinka silmäkulmasta irtautunut kyynel lähti vierimään pitkin poskea.
”Vaikka en olekaan pappi, olen aina ollut sitä mieltä, että Suuressa kirjassa on hyviäkin ohjeita. Haluan sanoa kaikille läsnäolijoille, että rakkaus on suurin. Hääparille tahdon lausua: olkaa toisillenne ystävällisiä ja lempeitä. Olkaa toistenne suhteen kärsivällisiä, nöyriä ja anteeksiantavaisia. Sillä meillä kaikilla on huonot puolemme eikä elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Siksi se on sitäkin arvokkaampaa. Nyt uskon puhuneeni tarpeeksi ja luovutan vuoron päivän päähenkilöille; he saavat lausua valansa.” Vihkijä käänsi mikrofonin heidän välinsä ja ohjasi heidät kääntymään kokonaan vastatusten.
He olivat kumpikin hetken hiljaa, kunnes Loki henkäisi. ”Thor, muru, minun rakkaani. Siitä lähtien, kun tulit elämääni, olet ollut minulle turva. Olen aina voinut painaa pääni olkaasi vasten ja tietää, ettet tuomitse, että tunnen pian rauhoittavat sanasi ja myöhemmin rauhoittavan kätesi hiuksissani. Olet nähnyt kaikki arpeni ja suudellut pois kivun ja häpeän.” Hän kohotti kätensä silittämään Thorin posken palossa vammautunutta, röpelöistä ihoa. ”Minun sankarini. Haluan nähdä hymysi ja kyyneleesi, sillä ne tuovat elämääni rikkautta, jota en koskaan uskonut saavani. Sinun sydämesi on tuhannesti ja tuhannesti hyvä. Minä rakastan sinua.”
Ääni oli alkanut väpättää ja Loki painoi sormensa takaisin Thorin kouraan. Tämän katse kertoi syvästä liikutuksesta. Jossain ulkopuolella, kaukana oli ehkä kuulijoita, mutta he puhuivat vain toisilleen.
Thor rykäisi käheästi. ”Loki. Rakas. Kun näin sinut ensimmäisen kerran, olin mennyttä miestä. Kaiken sen kauheudenkin läpi, jota silloin koit, sinä loistit. Kuten loistat tänäänkin ja on ihmeellistä ajatella, että osa siitä johtuu minusta ja tästä päivästä. Sillä minä uskon olevani meistä onnekkaampi, kun saan miehekseni noin empaattisen, järkevän ja ihanan ihmisen kuin sinä. Lupaan yrittää kaikkeni tehdäkseni sinut onnelliseksi joka päivä. Minun sydämeni on sinun. Tuhannesti ja tuhannesti. Minäkin rakastan sinua.”
Loki kuuli, kuinka vihkijä jatkoi hetken kuluttua puhetta, mutta ei saanut sanoista selvää. Valtavat tunteet vyöryivät hänen lävitseen, mutta hän kesti ne, koska tuossa seisoi toinen, joka otti ne vastaan hänen kanssaan. Hän havahtui siihen, kun vihkijä ilmoitti nyt olevan kysymysten ja sormusten aika. Jax toimitti pienen samettirasian tämän käteen. Se asetettiin avoimena heidän väliinsä.
”Tahdotko sinä, Thor Odinse, ottaa Loki Layfetten mieheksesi ja rakastaa häntä niin hyvinä kuin pahoina päivinä?”
Thorin silmät olivat kirkkaat kuin kesäiset lammet tämän vastatessa tahdon ja pujottaessa sormuksen Lokin nimettömään. He olivat valinneet ne toisilleen kuten olivat tehneet kihlojenkin kohdalla.
”Tahdotko sinä, Loki Layfette, ottaa Thor Odinsen mieheksesi ja rakastaa häntä niin hyvinä kuin pahoina päivinä?”
”Tahdon”, hän lausui vakaasti, suuteli sormusta ja ujutti sen Thorin suureen ja hellään sormeen.
”Te olette nyt aviopuolisot”, vihkijä ilmoitti lämpimästi ja kohotti katseensa vieraisiin. ”Minulla on ilo esitellä teille pariskunta Odinse!”
Heidän kääntyessään kokonaan käytävälle päin tilaisuuden jokainen sielu alkoi taputtaa. Lokin päätä huimasi. Hänen äitinsä itki avoimesti ja Henrik ja Helene näyttivät olevan pakahtumaisillaan ylpeydestä. Viulisti oli jo aloittanut vienon sävelen ja siihen liittyi mukaan lirkutteleva huilu. Thor veti hänet aivan itseään vasten, käänsi heidän huulensa vastakkain ja suuteli. Yleisö hurrasi. Suudelma oli lyhyt, mutta intensiivinen, se lupasi kymmeniä muita rauhallisia ja pitkiä myöhemmin illalla ja tulevaisuudessa. He lähtivät kävelemään lyhyttä käytävää kukkasateessa ja siirtyivät suojaan saman sermin taakse, josta Loki oli kaksikymmentä minuuttia sitten lähtenyt. Kiertäessään kätensä Thorin kaulan ympärille ja alkaessaan kyhnyttää tämän kasvoja nenällään hän kuuli, kuinka bestmanit alkoivat rauhoitella väkeä ja antaa ohjeita siitä, mitä seuraavaksi tapahtuisi.
Will sujahti piakkoin heidän luokseen. Tämän posket olivat kyynelten kirjomat. ”Tulkaahan, vien teidät lepäämään siksi aikaa, että vieraat ehtivät juhlasaliin ja asettumaan paikoilleen. Valokuvaajakin haluaa ottaa teistä pari kuvaa, kun olette ihan vain kahdestaan, jos sopii?”
Hän paimensi heidät niiskuttaen hissille. Loki ei ollut irrottanut Thorista hetkeksikään, onni tuntui pursuilevan hänestä nyt, kun toinen todella oli hänen puolisonsa. Hississä nenän hieraukset vaihtuivat välillä pikkuruisiksi suukoiksi. Hän unohti autuaasti Willin ja valokuvaajan, kunnes Thor melkein ujosti kuiskasi hänelle: ”Rakas.”
Niin, heidän jokainen hellä hetkensä varmasti tallentui muistikortille. Mutta eihän niitä kuvia tarvitsisi koskaan näyttää kenellekään, he voisivat nauttia niistä vain itse. Will ohjasi heidät kabinettiin, josta avautui kaunis näkymä kaupungin ylle. Sinne oli tuotu ihastuttavat kukka-asetelmat, epäilemättä rekvisiitaksi kuville, maiseman lisäksi. Kameran keskittyessä hetkeksi kukkiin, Thor veti Loki istumaan sohvalle, joka oli ikkunaan päin. Will oli käynyt nojatuoliin huoneen toiseen päähän ja laittanut silmänsä kiinni.
”Emmekö vain voisi käskeä heitä pois?” Thor kysyi käheästi. ”Haluan sinua niin paljon.”
Täydellinen lämpö levisi Lokin sisälle. Tältäkö onni tuntui? ”Minäkin sinua, muru, kaikin tavoin. Mutta meidän pitää mennä tapaamaan ainakin äitiä ja sinun vanhempiasi.”
Thor ähkäisi tyytymättömästi hänen kaulaansa ja sai hänet yhtäkkiä hihittämään. ”Mitä nyt?”
”Jax sanoi, että me saadaan suudella vasta seremonian jälkeen, koska muuten me jäämme kiinni toisiimme. Hän taisi olla oikeassa.” Loki hymyili aviomiehelleen. ”Lähdetään nyt sinne juhliin. Ilta tulee nopeammin ja sitten saamme olla oikeasti kahdestaan.”
Thor suuteli häntä pehmeästi vielä kerran kuin saadakseen viimeisen sanan. He nousivat, mutta eivät päässeet minnekään, sillä kuvaaja-Anthony pyysi poseeraamaan muutamassa ”virallisessa” hääkuvassa ikkunan edessä.
”Saatte sitten laittaa kiitoskortteihin”, tämä totesi kiusoitellen.
Will oli hiippaillut seuraamaan sessiota. Anthonyn alkaessa järjestellä kameralaukkuaan tämä tuli halaamaan Lokia. ”Onneksi olkoon, Logs. Olen niin iloinen puolestasi ja te puhuitte toisillenne niin kauniisti.”
Loki hymyili yliopistoaikaiselle lempinimelle rutistaessaan takaisin. ”Kai sinä aiot käyttää tuota puheessasi?”, hän kysyi leikkisästi.
Se sai Willin muikistamaan suutaan. ”Minun on tarkoitus nolata sen aikana sinut, ei itseäni.”
Loki sipaisi yhden Willin karanneen kiehkuran korvan taakse. Kyllä hän tiesi, että Logs oli syntynyt tämän epävarmuudesta omaa seksuaalisuuttaan kohtaan ja halusta vaikuttaa coolilta kaverilta hänen silmissään. Mutta siitä oli tullut hänelle noina vuosina rakas lempinimi ja hän oli saanut Willinkin lopulta uskomaan, ettei ollut häpeällistä käyttää sitä, vaikka siihen liittyi niin paljon kaikkea.
”Pidät sitten hänestä hyvää huolta”, Will sanoi katsoen Thoria tiukasti.
Loki huomasi, että tämän katse oli aivan yhtä vakava tämän nyökätessä.
Minä lupaan, silmät sanoivat.
”Tiedättehän, että Suojellaan Lokia yhdessä -järjestön perustaminen on kiellettyä?” hän tuhahti, vaikka oikeasti arvosti valtavasti kahta elämänsä tärkeintä ihmistä. Hän muisti edelleen liian hyvin ajan, jolloin ei ollut ollut yhtäkään.
Thor tarttui hänen käteensä. ”En usko, että sinulla on siihen sanomista. Mennäänkö?” tämä kysyi virnistäen.
Jax esitteli heidät kuin paraskin tirehtööri ja ohjeisti, että nyt oli aika käydä onnittelemassa hääparia, jos niin tahtoi. Sekä Larisa että Thorin vanhemmat halasivat heitä tiivisti vuolaasti kyynelehtien.
”Sinä olet niin hyvä puoliso Thorille. Ja minä ja Henry rakastamme sinua kuin omaamme”, Helene kuiskasi Lokin korvaan.
Myös joukko Thorin työkavereita ja Lokin tiimiläisiä kävi suorittamassa kättelyt ja iloiset toivotukset. Ruokailu saattoi alkaa sen jälkeen. He olivat halunneet pitää häänsä mahdollisimman vapaamuotoisina. Syömisen aikana seurusteltiin paitsi Henrikin pitäessä puheen alku- ja pääruuan välissä ja bestmanien omansa pää- ja jälkiruuan välissä. Sitten oli musiikin vuoro. Jazztrio oli virittänyt soittimensa jälkiruuan aikana. Heidän ensimmäinen tanssinsa oli Nearness of You. Liikkuessaan siinä pitkin lattiaa Thorin käsivarsilla Loki pohti, kuinka pitkään he olivat miettineet, minkä laulun valitsisivat. Lopulta he olivat päätyneet kummallekin jokseenkin vieraaseen Norah Jonesin biisiin ja silti se oli juuri oikea ja täydellinen tähän hetkeen. Hän laski päänsä aviomiehensä rinnalle ja kuunteli sävelien ja sydämensykkeen sekoitusta. Bändi soitti seuraavaksi At Last:in ja pikkuhiljaa Henrik ja Helene ja sekä Will ja René liittyivät mukaan. Jax tanssitti Larisaa, joka punasteli kuin pikku tyttö. Nopeampien kappaleiden alkaessa Loki veti Thorin takaisin heidän omaan pöytäänsä. Laseissa oli vielä jälkiruokaviiniä jäljellä. Hän otti muutaman siemauksen ja pani sitten hajamielisesti suuhunsa palan suklaata paikalle ilmestyneestä kulhosta.
”Älä tee noin”, Thor kumartui kuiskaamaan hänelle.
”Miten?” hän kysyi aidon yllättyneenä. Oliko hän tehnyt jotain hölmöä?
”En kohta pysty hillitsemään itseäni, kun haluan niin kovasti maistaa tuon kaiken makeuden kieleltäsi.”
Suuri koura lepäsi pöytäliinan suojissa hänen reidellään. Loki karahti punaiseksi korvannipukoita myöten. Hän muuttui ujoksi pikkupojaksi aina, kun Thor tuolla tavoin kauniisti kertoi haluavansa häntä.
”Muru”, hän vastasi hiljaa painaen korvansa toisen huulia vasten.
Jännite heidän väliltään ei katkennut koko loppuiltana. He juttelivat vieraiden kanssa, useampi palomiehen morsian kävi tanssittamassa komeaa sulhoa ennen kuin tämä menetettäisiin hääyölle, kuten he sanoivat ja Willin onnistui saada Lokikin vielä lattialle huitomaan macarenaa.
”Kiitos teille. Nämä ovat romanttisimmat häät, joissa olen koskaan ollut ja minulla on kokemusta aika monista. Yllättävää kuinka isoa osaa pääparin aito rakkaus näyttelee asiassa”, Jaxin tyttöystävä Caroline totesi heille ohimennen, kun he olivat viimeinkin karkaamassa sviittiinsä.
Loki oli häävalmistelujen aikana oppinut tuntemaan Carolinea jonkin verran ja pitämään tämän suoruudesta ja piikikkyydestä ja arvosti siksi tämän sanoja kovin.
Heti hotellihuoneen oven lukkiuduttua Loki sai kokea, millaisia tunteita Thor oli pidätellyt. Hänen suunsa oli täynnä toisen huulia, kieltä ja hampaita. Suudelma oli loppumaton ja julisti riemullisesti, kuinka hän oli nyt vain ja ainoastaan Thorin ja Loki antautui sille täysin vastustelematta. Kummankin silmät sädehtivät heidän saadessaan kasvonsa irti toisistaan.
”Riisu minut”, Thor sanoi käheästi. Loki hivutti solmukkeen auki ja avasi kauluspaidan napit yksin kerrallaan alas asti. Thor valutti itse puvun takkinsa lattialle.
Loki siveli pulleita vatsalihaksia. ”Minun”, hän henkäisi hiljaa ihmetyksen vallassa.
”Niin juuri, sinun”, Thor toisti tyytyväisenä kaikuna.
Loki alkoi hyväillä tämän kaulaa nuollen väliin sinne tänne ohuen viivan. Thorin paita liittyi parketille takin seuraan ja lämpimät käsivarret kietoutuivat hänen ympärilleen. Jonkin hetken kuluttua hän maistoi hyväilyjensä seasta suolaisia juovia. Thorhan itki.
”Mikä on rakkaani?” Loki kysyi kohottaen katseensa. Toisen posket olivat tosiaankin kosteat.
”Si-sinä haluat olla minun mieheni, vaikka minä olen vain tällainen… ja puolet minusta on palanutta”, tämä niiskutti tuskin kuuluvasti.
Lokin sydäntä kirpaisi kuulla toisen ajattelevan itsestään noin. Pahin liekkivamma oli poskella, muut kehon oikean puolen palamat olivat parantuneet erittäin hyvin, vaikka kaikissa kohdin ihossa olisi varmasti ikuisesti vaaleampia laikkuja muistuttamassa tuosta kaameasta yöstä. Lokin rukouksiin oli vastattu sillä hetkellä, kun Thor oli herännyt sairaalavuoteelta ja hän tiesi saaneensa tämän takaisin.
”Muru, tietenkin haluan. Eikä sitä muuta se, että sinussa on ehkä huomenna enemmän naarmuja kuin tänään tai se, että muutut jotenkin muuten iän karttuessa. Vaikka uskon kyllä, että sinusta tulee vain komeampi. Sinä olet opettanut minua arvostamaan itseäni ja sen myötä olen voinut rakastaa sinua paremmin. Riisu sinäkin minut ja mennään makaamaan sylikkäin sängylle.”
Thor suukotti häntä kevyesti kulmakarvan viereen ja avasi silkkihuivin, joka oli koristanut hänen kaulaansa. Kyyneleitä valui edelleen harvakseltaan, kun tämä otti hänen vaatekappaleensa pois yksi kerrallaan. Välissä jokainen niistä asetettiin siististi tuolin karmille tai istuinosalle. Loki arvosti elettä suunnattomasti, kun suuret sormet vielä silottelivat jokaisen rypyn, jonka huomasivat. Hän kiersi alastoman kehonsa rakkaansa ympärille.
”Katso tuota”, hän kuiskasi ääni täynnä hellyyttä osoittaen vaatteita. ”Tiedän, että vieläkin toisinaan ajattelet olevasi vain hupsu jalkapallonpelaaja, mutta ne, joita minä aikoinaan kutsuin sianrakonpotkijoiksi ja inhosin, koska he tekivät elämästäni helvettiä, eivät koskaan olisi tehneet mitään tuollaista. Luultavasti he nykyään läpsivät vaimojaan takapuolille ja olettavat, että heitä odottaa kiitoksena kaapillinen rypyttömiä paitoja. He niitä hupsuja ovat, et sinä, joka huolehdit koko ajan, että minulla on turvallinen ja onnellinen olo.”
Thor painoi kasvonsa hänen kaulalleen. ”Kunpa osaisin puhua niin kuin sinä. Olisi niin paljon sanottavaa.”
Loki huokasi rauhoittavasti ja kuljetti kätensä tämän housunkaulukselle. Ruumiinkieli oli aina ollut Thorille ominaisempaa ja se antoi selvästi luvan heittää alavartalon suojat pois. Hengitys kävi tiheämmäksi hänen siirtäessään varovasti bokserit putoamaan nilkkoihin. He johdattivat toisensa valtavalle pehmeälle vuoteelle, jossa kiihottuneet kehot pääsivät viimeinkin punoutumaan yhteen kuin puun juurakot. Loki muisti milloin he olivat maanneet ensi kerran tällä tavoin. Se oli tapahtunut heidän ensimmäisen kertansa jälkeisenä aamuna, kaksi teinipoikaa kalut kovina aivan kiinni toisissaan. Se oli ollut Lokin senastisen elämän intiimein hetki. Vuosien varrella siitä oli tullut heidän turva-asentonsa, jota ei säästelty, mikäli toinen tai kumpikin sitä tarvitsi.
”Haittaako sinua, jos me emme tänään… Haluan sinut juuri näin”, Thor lausahti jonkin ajan kuluttua.
”Ei ollenkaan, muru. Tämä on aivan täydellinen hääyö.”
Jostain sviitin ulkopuolelta kaikui vaimeita ääniä. Hetket valuivat eteenpäin omalla painolla.
”Voinko kysyä jotain, muru?” Loki tunsi Thorin myöntymyksen lakanoiden liikkeessä. ”Et ole koskaan kertonut, että rakastuit minuun ensisilmäyksellä. Onko… onko se totta?”
Thor puhahti raukean unisesti. ”Olen kai aina ajatellut, että se oli itsestään selvää. Äiti huomasi sen tosi varhain ja kiusoitteli, että olin valinnut tuutorini muillakin kuin akateemisilla perusteilla. Sinä et tainnut ajatella samoin?” Viimeisissä sanoissa ei ollut syytöstä, Thor tiesi tarkalleen, minä hänen tilanteensa oli silloin ollut.
”Pidin sinua kyllä kilttinä alusta alkaen. Ja aika pian ihananakin. Mutta jos joku olisi väittänyt, että kymmenisen vuoden kuluttua sinä rakastat minua ja olisin naimisissa kanssasi, olisin nauranut katkerasti huonolle vitsille. Olen äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen, että näin kävi.” Loki soi joukon pikkuruisia suukkoja toisen leualle sanomansa vahvistukseksi.
”Niin minäkin, rakas. Äläkä välitä, jos minua itkettää vielä. Ne ovat pelkkiä onnen kyyneleitä.”
Niine hyvineen Thor veti hänet rintaansa vasten ja varsin pian kumpikin nukahti todettuaan, että he olivat autuaasti purjehtineet avioliiton rauhaisaan satamaan.
