Nimi: Kummisetä ja sen kummipoika
Kirjoittaja: Minäpä minä.
Ikäraja: S
Pairing: James/Lily, muita ei mainita
Genre: Tällaista iloista söpöilyä. One-shot.
Disclaimer: Hahmot ovat J.K Rowlingnin luomia, joten en omista heitä. En saa tästä korvausta.
Summary: Kirjeessä oli vain yksi lause: Arvasin, että se olisi poika!
A/N: Kertoo päivästä, jolloin Harry syntyi. Osallistuu FF100 sanalla Alku, sekä FF10 sanalla Syntymä. (:
Kummisetä ja sen kummipoika
“Ei voi olla totta!” Sirius huudahti niin kovaa ja yllättäen, että Remus ja Peter hätkähtivät. Peter jopa niin paljon, että kaatoi kermakaljapullonsa Kolmen Luudanvarren pöydälle.
“Perhana Sirius. Puhu hieman hiljempaa”, Remus pyysi ja taikoi Peterin juomat takasin pulloon.
“Kuule Kuutamo”, Sirius sanoi ja nousi seisomaan lukien edelleen pientä pergamenttipalaa, jonka juuri äsken oli saanut harmaalta pöllöltä. “Nimittäin tänään, kuumana kesäpäivänä, kun kaikki naiset riisuvat kaapunsa ja aukaisevat hiuksensa, jotta ne hulmuavat tuulessa ja valuttavat päällensä vettä, jotta heillä ei olisi niin kuuma -”
“Sirius, asiaan.” Remus sanoi hymyillen ja pyöräytti silmiään virnistävälle Peterille.
“Niin siis, tänään meidän Jamesista on tullut isäukko!” Sirius sanoi viimeiset sanat kovaan ääneen, että varmasti kaikki pubissa kuulivat.
“Olisit heti sanonut!” Remus huudahti melkein yhtä kovaan ääneen ja repäisi pergamentin palan Siriuksen kädestä. Remus tunnisti heti Jamesin käsialan, vaikkakin Remus arvasi, että Jamesin käsi oli tärissyt kun hän oli kirjoittanut sitä. Kirjeessä oli vain yksi lause:
Arvasin, että se olisi poika!
Remus kohotti kirjeestä katseensa ja virnisti leveästi hymyileville Siriukselle ja Peterille.
“No? Eikö me mennä katsomaan sitä?” Peter sanoi innoissaan.
“Totisesti. Pakko nähdä onko se poikaparka perinyt Jamesin naamavärkin”, Sirius sanoi ja he yhdessä marssivat ulko-ovelle uteliaiden silmien katsellessa heidän menoaan.
“Katsopas. Sehän näyttää ihmiseltä”, Sirius sanoi virnistäen kun he tulivat lähemmäksi sänkyä, jossa Lily istui pidellen pientä nyyttiä käsivarsillaan hymyillen vienosti.
Peter istui Lilyn viereen sängylle ja onnitteli Lilyä hymyillen.
“Voi kiitos”, Lily sanoi ja hymyili takaisin. “Että tällainen siitä tuli.”
“Sillä on aivan sinun silmäsi, Lily.” Remus sanoi ja tosiaan, pienellä pojalla oli täysin samanväriset silmät kuin Lilyllä, kirkkaan vihreät.
“Äh, silmistä viis, mutta katsokaa tuota tukkaa ja nenää. Kuin ilmetty minä!” James sanoi ylpeästi ja istui Lilyn toiselle puolelle ottaen samalla pienen pojan syliinsä.
“Kyllä pojalla tulee olemaan rankka elämä”, Sirius sanoi virnisti Jamesille.
“Älä nyt”, Lily sanoi ja naurahti. “Poikahan on komea.”
James antoi pojan takaisin Lilylle noustessaan seisomaan, jotta Remus pystyisi istumaan Lilyn viereen ja ottamaan pojan syliinsä.
James käveli Siriuksen luo, joka seisoi hieman kauempana hymyillen.
“Viides kelmi joukkoon. Ei muuta kuin keksimään nimiä”, Sirius sanoi, kun James tuli hänen viereensä.
“Ehdotin Lilylle jo nimeä Tiger. Jostain syystä hän ei hyväksynyt sitä”, James sanoi ja Sirius naurahti.
“Paremminkin Lion. Poikahan ilmiselvästi Rohkelikko.”
“No ehdottomasti”, James huudahti. “Huispaaja suorastaan.”
James ja Sirius hiljenivät ja katselivat nyt kun Lily otti pojan takaisin syliinsä ja antoi tämän tummiin hiuksiinsa suukon.
“Kysyin tätä asiaa jo Lilyltä”, James sanoi ja katsahti Siriukseen. “Eli nyt minun täytyy kysyä enää vain sinulta. Eli siis. Me toivottaisiin, että poika saisi kummikseen jonkun, joka näyttäisi hyvää esimerkkiä ja olisi muutenkin kuuliainen ja varsinkin lakeja ja hyviä käytöstapoja noudattava”, James sanoi ja kohautti olkiaan jatkaen:
“Harmi vain, etten satu tuntemaan ketään joka täyttäisi nämä kriteerit.”
Sirius tuijotti Jamesia ilme vakavana ja sydän pamppailen hulluna.
“Miten olisi vaikka Remus?” Sirius sanoi hymyillen yrittäen kuulostaa huolettomalta.
“Hah, tuo lempeä ihmissusihan hemmottelisi pojan pilalle”, James sanoi ja nauroi. “Itse asiassa mietin erästä karvaista, haukahtelevaa ystävääni.”
Sirius tuijotti Jamesia hetken ja odotti hieman, että James olisi huudahtanut, että aprillia. Mutta sitä huudahdusta ei kuulunut ja jopa Jamesin ilme oli vakava.
“No hemmetti. Ilman muuta”, Sirius sanoi hymyillen leveästi ja halasi Jamesia.
James ja Sirius irrottautuivat halauksesta ja katsahtivat toisiaan purskahtaen molemmat nauruun.
“Minusta tulee aivan kammottava kummisetä!” Sirius sanoi naurunsa lomasta.
“En voisi odottaa mitään muuta”, James sanoi ja läimäytti Siriusta selkään.
“Hei te kaksi. Tulkaa nyt tänne meillekin juttelemaan”, Lily sanoi Siriukselle ja Jamesille, jotka naurahtelivat edelleen nurkassa.
“Haluaako kummisetä ottaa kummipoikansa syliin?” Lily kysyi hymyillen Siriukselta.
“Öh, totta kai”, Sirius sanoi hermostuneesti ja otti Jamesin avustuksella pienen pojan syliin.
Sirius hämmästyi miten kevyt poika oli. Tuntui kuin olisi pitänyt sylissä tyynyä.
Lily alkoi nousta seisomaan vuoteeltaan, mutta James syöksyi hänen luokseen.
“Ei kulta. Lääkäri sanoi, että sinun täytyy levätä. Minä tuon sinulle mitä tarvitset.”
“Onko sinulla jano?” Remus kysyi Jamesin vierestä. “Sillä voin kyllä käydä hakemassa sinulle juomista.”
Lily naurahti. “Kiitos vain pojat, mutta minun täytyy mennä vessaan. En tarvitse siihen apua.”
James ja Remus väistivät kun Lily nousi ylös ja suunnisti vessaan.
Kävellessään Siriuksen ohi, joka piteli sylissään edelleen kummipoikaansa, Lily puristi Siriuksen käsivartta ja sanoi hiljaa, jottei kukaan muu kuin Sirius kuulisi, vaikka huoneessa olikin melua Jamesin, Remuksen ja Peterin puhuessa kovaan ääneen: “Ihan totta, Sirius, en voisi kuvitella parempaa kummisetää pojalle. Ja James nyt ei edes halunnut ajatella ketään muuta.”
Sirius hymyili Lilylle, joka lähti kävelemään vessaan päin, ja katsahti taas poikaa.
“Perhana…” Sirius kuiskasi, kun poika haukotteli avaten silmänsä ja katsoessaan ensimmäistä kertaa pieniin ja kirkkaisiin silmiin.
Sirius tunsi vatsanpohjassaan pienen lämpimän tunteen, kun silitti pojan pehmeää poskea sormellaan.
Tätä veitikkaa voisi ihan oikeasti rakastaakin.
