Voi että miten kivaa näistä kahdesta on aina lukea sinun kirjoittamanasi. ^^ Tulee hassun nostalginen olo ja voi kun itsekin voisi saada elää tuollaista seikkailuntäyteistä ja silti kiireetöntä elämää, josta löytää joka päivä jotain ihanaa. <3 Luot aina kauniin satumaisen tunnelman jokaiseen tarinaan, tunnen taantuvani lapseksi, joka lukee satukirjaa. ^^ Kirjeet olivat aivan ihania, Ronja osaa kirjoittaa kauniisti, vaikka sanookin, että ei osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi. Tosin voin itsekin samaistua tuohon, että kirjoittaessa asiat on helpompi saada auki, kun saa käyttää siihen aikaa, kuin jos ne sanoisi ääneen ilman etukäteen pohtimista. Söpöä, että hän huolehtii käsialastaan.
Ja söpöä, että vaikka Ronjasta on vaikea kertoa asioista, joista Pepissä pitää, hän silti halusi nähdä sen vaivan ja kirjoittaa.
Korvapuustien leipominen kuulosti söpöltä. Ja oikein, talvella pitää olla vähän kylmyyden varalta rasvavarastoja. ^^ Naurahdin ääneen tuolle, että Ronja tykkäsi, kun Peppi tulee avaamaan purkin kannen ja on vielä ylpeä siitä. Peppi kuulostaa kaikissa näissä ihan mahdottoman täydelliseltä ihmiseltä, siltä, että Ronja on korviaan myöten rakastunut Peppiin ja kaikkiin hänen piirteisiin. Ronja tuntuu hyvinkin tarkkasilmäiseltä, kun näin osaa kuvata eri asioita Pepistä ulkonäöstä repun pakkuunopeuteen. ^^ Oih, rakastin tuota, miten Peppi puhuu välillä liian nopesti, mutta Ronja ei välitä siitä ja että tärkein asia välittyy, vaikka ei kunnolla toista ymmärtäisikään. <3
Ihanaa, että Ronja vähän pystyy piikittelemään Peppiä huonosta sävelkorvasta, vaikka se tuskin mikään piikki olisikaan. Ja sen Ronja on myös huomannut, että Peppi ei välitä, vaikka hänelle huomauttaisikin huonosta laulamisesta tai tanssimisesta, söpöä. ^^ Kuulostaa hupaisalta ajatella, miten Ronja on opettanut Pepin tykkäämään oluesta.
Ja sitä vastoin upeaa, että Peppi on voinut opettaa Ronjalle, että ei ole häpeä myöntää olevansa väärässä ja että Ronja myös on oppinut tekemään sen omalla tavallaan, kun ei sanojen kanssa ole niin hyvä. Heidän suhteensa kuulostaa ihanan tasapainoiselta, voidaan ihan vaan olla yhdessä, lähteä seikkailemaan ja leipoa, jos siltä tuntuu. <3
Kiitos näistä söpöyksistä tosi paljon!
//Oho, juuri kun olin pistämässä kommenttia, olit julkaissut lisää kirjeitä!
Pitää sanoa, että itsekin tykkään käyttää vaatteet ihan loppuun saakka, olkoon vähän reikäisiä tai kuluneita, tästä olen Pepin kanssa samaa mieltä. Ihanaa, että he vaihtavat vaatteita ja käyttävät niitä ristiin. Samoin olen samaa mieltä Pepin kanssa kahvista, jos se on liian kitkerää, siitä kuuluu sanoa kovaan ääneen.
Voi että, Peppi ilahtumassa Ronjan korttitempuista kuulostaa ihanalta, varsinkin, kun Peppi ei tunnu välittävän, että se vaikuttaa ulkopuolisen silmin lapselliselta, olla niin haltioissaan samoista silmänkääntötempuista. Mutta sitten kuitenkin saman lapsenomaisen Pepin kanssa Ronja pelkää vähemmän. Oikeastaan tosi kiva ajatus, että niin pöhkö, lapsenomainen kuin Peppi onkin, hänessä on jotain, mikä saa Ronjaan uudenlaista rohkeutta. ^^
Kiitos näistäkin vielä!