Ficin nimi: Ennakkosyyllisyys
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Nimona (Netflix)
Ikäraja: S
Mukana: Nimona & Ballister/Ambrosius
Genre: Slice of life, arkihuumori ja fluffi
Summary: "Kultapoika ei ollut pizzalähetti, joten paras mennä hakemaan lätyt itse!" Nimona virkkoi ja silmäsi heitä molempia huvittuneena. "Käsitelkäähän te sillä välin kaikki käsittämättömät jutut! Oikein kädestä pitäen!"
A/N: Oikein mukavaa joulua, Linne! ❤️ Korkkasin uuden fandomin lahjasi myötä ja jopa yllätyin, miten helpoilta hahmot tuntuivat kirjoittaa. Katsottiin veljen kanssa Nimona joulunpyhinä, jolloin minäkin toista kertaa tiiratessa pääsin juoneen ja dynamiikkoihin kiinni vielä paremmin. 😄 Kylläpä GoldenHeartista tulikin pehmoja tässä ficissä, mutta mitäs ovat niin avoimen sööttejä toisilleen ja valmiina ilmaisemaan syviä tunteitaan. :3 Pieni lällyily on tuon tuosta mukavaa!
***
Hoi, Pomo? Miksi pitkä naama?"
"Naamani on ihan kunnossa, kiitos vain."
Nimona rojahti kotoistasi istumaan Ballisteria vastapäätä pöydän ääreen. "Tiedätkö, voisi helpottaa, jos päättäisit avata suusi bestiskuoma-apurillesi!"
"Minua kalvaa syyllisyys!" Ballister möläytti ripeämmin kuin oli aikonutkaan. Paha kyllä hän oli aina ollut surkea patoamaan tunteitaan sisälleen. Jos jokin oli pielessä, hänen mielenrauhansa tapasi olla nopeasti menneen talven lumia.
"Mitä tuli tehtyä?" Nimona uteli kuin olisi odottanut kuulevansa jotain mehukasta ja poliittisesti arveluttavaa.
"En minä mitään tehnyt! Äh, anna olla."
"Ja en varmasti!" Nimona protestoi ja suvaitsi ottaa astetta vakavamman ilmeen virnuilunsa sijaan. "Anna mennä, kerro pois! Sitä varten ystävät ovat!"
"No siis... Tämä tässä alkoi eilen illalla vihoitella", Ballister aloitti mahdollisimman tyynesti ja ojensi keinotekoista kättään kohti Nimonaa.
"Sitä ne huippucoolit tekoraajat joskus tekevät. Miksi siitä syyllistyä pitäisi?"
"Annahan kun tarkennan", Ballister murahti ja kauhukseen tajusi punastuvansa. "Kun se tilanne, jossa tätä alkoi jomottaa... Öh... Kuule, voitko ottaa jonkin toisen hahmon?"
"Hm? Mitä varten?"
"Koska minä en näistä asioista ala jauhaa kenenkään kanssa, joka näyttää teinitytöltä. Aivan sama, vaikka todellinen ikäsi olisi vaikka ja mitä!"
"Hohoo, liittyykö siihen tuhmuuksia?" Nimona hihkaisi ärsyttävästi.
"Ota nyt vain jokin toinen hahmo."
"Asia pihvi!"
"Ei tuota! Hänestä tässä juuri on kyse!" Ballister ärähti, kun Ambrosiuksen aina yhtä viehättävä olemus iski hänelle silmää pöydän toiselta puolelta.
"Okei, okei! Entäs nyt?" Nimona otti seuraavaksi hahmokseen arviolta Ballisterin ikäisen miehen, aivan tavallisen näköisen, punahiuksisen miehen, ja kohautti olkiaan tiedustellen hänen mielipidettään.
"Tuo kelpaa!"
"Hienoa! Sanopa sitten päivää Nimonius neljännelle!" Nimona nauraa hörähti.
"Päivää, Nimonius nel – miksi neljännelle? Onko niitä muitakin?"
"En tiedä, se vain rimmasi! No, menehän asiaan, Pomo! Taisit olla avautumassa jotain kädestäsi ja kullanmurustasi."
"Kiitos", Ballister murahti ja rykäisi kurkkuaan. "Niin... No, siinä kävi niin, että Ambrosius piti käsivarrestani kiinni eilen vähän turhan voimakkaasti, ja siitä syystä sitä nyt kivistelee. Enkä minä sitten kehdannut kertoa hänen kysyttyään syytä hiljaisuudelleni, koska hänen ansiostaanhan minulla on tämä käsi ja tiedän, että hän syyllistyisi maailman tappiin, jos valittelisin! Tietenkin se tilanne aikoinaan oli mitä oli, enkä minä missään nimessä ole tästä tekoraajastani katkera – ihan todella, en ole."
Ballister veti henkeä kuin olisi juossut maratonin.
"Joten siinäpä se! Kai minä syyllistelen sitä, että tiedän hänen syyllistyvän, enkä halua hänelle mitään sellaista, koska minä rakastan häntä kuuhun ja takaisin ja hemmetti että jomottelee...!" hän kirosi ja pakottautui istumaan rauhassa aloillaan.
"Eli sinä ennakkosyyllistelet sitä, että Goldenloin ehkä syyllistyy asiasta, joka tapahtui, mitä, pari vuotta sitten?"
"Tismalleen!" Bal puuskahti.
"Mutta kätesi viipaloinnillehan oli hyvä syy, ainakin mitä menit heti kättelyssä julistamaan, kun silloin puolustit murupullasi asennevammaa meitä kohtaan?"
"Totta kai minä häntä puolustin. Joka tapauksessa kaikki meni koulutuksemme normien mukaan ja sillä hyvä!"
"Ja Ambrosiuskin sen tietää?"
"Ilman muuta!"
"Ja se nimenomainen asia on jo ajat sitten käsitelty?"
"...no on", Ballister myönsi. Menneidenkin jauhamisella oli ilman muuta rajansa.
Nimona kohautti olkiaan. "Mitä jos sitten vain toteat hänelle, että parempi tarrata ensi kerralla kiinni vähän ei-niin-tarraten, mitä te sitten... Tosiaan, mitäs varten minä olen tässä köriläshahmossa?"
"Olosuhteiden pakosta!" Ballister kuittasi.
"Syystä, jota ei voinut rempseälle teinitytölle kertoa!" Nimona hekotteli. "Olitteko kultapojan kanssa sillä lailla ja tuli siinä tohinassa vähän kolhaistua?"
Ballister tyrskähti tulipunaisena. "Jotain sellaista. Ja hän taisi huomata jotain, kun alkoi se punnerrusasento käydä niin tukalaksi, että minun oli pakko oikaista, ja hän näytti siltä kuin olisi ollut pahoillaan –"
"Ahaa."
"Lakkaa kuulostamasta noin mairealta", Ballister tuhahti ja hengähti syvään. "Ehkä tämä käteni tulee aina olemaan jonkin asteen virtahepo olohuoneessa –"
"Tilasiko joku virtahevon olohuoneeseen?" Nimona huudahti ja samassa Ballisteria mulkoili pöydän toiselta puolelta valtava punainen virtahepo. Ballister ei mahtanut itselleen mitään, vaan remahti nauruun, joka olikin varsin tervetullutta hänen mielialaansa kohottamaan.
"Pomo, kuule", Nimona tokaisi sitten ja muuntautui takaisin tuttuun tytönhahmoonsa. "Minä väitän, että Goldenloin rakastaa sinua kamalasti, vaikka vähän syyllistyisikin silloin tällöin. Ja jos ei syyllistyisikään? Ethän sinä hänen pääkoppaansa näe!"
Ballister hymähti. "Olisi pitänyt sanoa hänelle jotain järkevää jo eilen illalla."
"Ehkäpä!"
"No, jos Ambrosius vielä kysyisikin jot –"
Napakka koputus heidän uskollisen piiloluolamajapaikkansa oveen säpsähdytti Ballisterin päästä varpaisiin. Hän tasan tarkkaan tunnisti tuon koputustyylin.
"Katsos, saatiin seuraa!" Nimona virkkoi. "Joko se on pizzalähetti tai joku toinen!"
"Voi kun se olisikin pizzalähetti", Ballister sihahti ja taikoi kasvoilleen huolettoman hymyn, kun Ambrosius astui peremmälle.
"Arvasin, että löytyisit täältä", Ambrosius tokaisi, ja Ballisterin mielessä kävi pikainen ajatus uuden, salaisemman salaluolakerhopaikan haeskelemisesta.
"Menen suoraan asiaan, suo anteeksi. Mikä mättää, Bal? Olet ollut eilisestä asti ihan outo." Ambrosius istahti sohvalle, kun taas Ballister ponkaisi tuoliltaan luimistellen lisää kaiken edellisen luimistelun päälle.
"Mättää?" hän inahti. "Kunhan tulin parasta apurikamuani tervehtimään, ja – hoi, minne menet?"
"Kultapoika ei ollut pizzalähetti, joten paras mennä hakemaan lätyt itse!" Nimona virkkoi ja silmäsi heitä molempia huvittuneena. "Käsitelkäähän te sillä välin kaikki käsittämättömät jutut! Oikein kädestä pitäen!"
Ballister teki sormellaan hienovaraisen viiltävän eleen kurkkunsa poikki ja mulkoili ystäväänsä niin häijysti kuin osasi oven pamahtaessa kiinni. Sitten hänen katseensa kiinnittyi puolittain tahattomasti Ambrosiuksen suloisiin mantelisilmiin.
"Kappas, olet vielä siinä."
Ambrosius kohotti kulmiaan. "Paikalla ja läsnä."
"Hienoa! Tahdotko teetä?"
"En", kuului melkeinpä tylyn yksinkertainen vastaus. "Istuhan alas, Bal."
Ballister teki työtä käskettyä. Toki hän oli sydänkäpyselleen selityksen velkaa. Hänhän oli vieläpä hetki sitten ollut niin vakuuttunut siitä, että tuleva keskustelu Ambrosiuksen kanssa sujuisi hyvin! Oli tietty eri asia pohtia jotain, mikä tapahtuisi kuvitteellisessa tulevaisuudessa verrattuna siihen, mitä todella tapahtui.
"Minulla oli illalla vähän ongelmia tämän kanssa", Ballister pusersi ulos ja viittasi käsivarteensa. "Ja tänäänkin, mutta ei mitään syytä huoleen! Jomotusta tulee, jomotusta menee, ja se lakkaa taatusti pian kokonaan!"
"Eilen illallako se kipeytyi?" Ambrosius tarkensi näyttäen ensin huolestuneelta ja sitten kiusaantuneelta. "Silloin, kun minä, kun me...?"
"Äp päp päp, älä ala pahoitella, ethän?" Ballister nojautui lähemmäs ja laski kätensä Ambrosiuksen harteille. "En halua, että pyydät anteeksi tai syyllistelet mitään liittyen eiliseen ja käteeni. Tai muuhunkaan!"
"Minun olisi silti pitänyt hillitä itseni, eikä sillä tavalla rusentaa käsivarttasi –"
"Pah, vai muka hillitä?" Ballister puuskahti mitään ajattelematta. "Suurin syy, miksi en saanut yöllä nukuttua, oli se, etten kerta kaikkiaan saanut päästäni sitä, miten upealta näytit siinä allani maatessasi ja vääntelehtiessäsi... Eikä harmittanut vähääkään, joten ei mitään mutinoita!"
Ambrosius punastui helakasti hämmennyksensä kruunuksi. "Öh... selvä."
"Mainiota", Ballister murahti uskaltaen hieman hymyilläkin ja suuteli Ambrosiusta huulille ja poskelle. "Rakastan sinua niin hiivatisti."
"Minäkin sinua", Ambrosius hengähti takaisin. "Mutta tuota... Mikä se pienempi syy oli, mikset saanut unta? Jos minä olin se suurin...?"
Ballister köhähti anteeksipyytävästi. "No tämä käsi."
"Ääh, olen pahoillani, Bal –"
Ballister suuteli Ambrosiusta uudelleen. "Ei kun ne mutinat seis!"
"Yritän parhaani!" Ambrosius nurisi ja lysähti nojaamaan päätään hänen olkaansa vasten. "Saanko lötvätä tässä hetken ja koota itseäni kauniiden sanojesi pökerryttämänä?"
Ballister purskahti nauruun. "Kaikin mokomin."
"Olet ihana, Bal."
"Niin sinäkin."
Jokusen tovin kuluttua Ballisterin korviin kantautui nurmikolla kirmaavia askeleita, ja tuossa tuokiossa piilopaikan ovi läjähti auki. Pizzan juustoinen tuoksu leyhähti Ballisterin nenään suorastaan mahdottoman kutsuvana, ja samassa hän tajusi, ettei ollutkaan sinä päivänä syönyt mitään kaikelta hermostukseltaan. Ihmekään, että hänen sisuskalunsa kiertyivät rullalle nälästä.
"Ruuuoookaaa tarjolla!" Nimona julisti purkaessaan kolmen pizzalaatikon pinon pöydälle. "Mikäs meno? Pelkkää aurinkoa ja hattaraa?"
"Jotain sellaista", Ballister naurahti ja könysi Ambrosiuksen kainalosta ja sohvalta. "Aurinkoa, hattaraa ja ah, salamipizzaa!"
