Nimi: Enkelin höyheniä ikkunalaudalla
Kirjoittaja: Chihiban
Beta: ei
Päähenkilöt: Ginny ja Hermione. Ei varsinaista paritusta kuin Ginny/Harry, ja voihan joku tämän Ginny/Hermionenakin nähdä, miten vaan.
Ikäraja: S
Genre: draama?? one-shot, ja voihan joku tämän femmenäkin nähdä
Summary: Onko enkeleitä olemassa?
Varoitukset: ei
A/N: Biisi on siis Leevi and the Leavingsin Enkelin höyheniä ikkunalaudalla. Toivottavasti pidätte
Ginny nyyhkytti Hermionen olkapäätä vasten. Jälleen kerran. Jälleen kerran Hermione sulki hänet pehmeään syleilyynsä. Jälleen kerran Harryn loukattua häntä tuki ja turva löytyi Hermionen pehmeästä sylistä.
Anna enkelin lentää
liitää sun unelmiin.
Saahan sellaiseen uskoa, saahan?
Ehkä ehtisi sentään,
ottaa siivestä kii
ja kuin höyhen taas leijailla maahan. Ginnyn nenään tulvi Hermionen tuoksu, kun hän painautui lähemmäs tyttöä. Hän nyyhkytti lohduttomasti Hermionen rutistaessa häntä ja kuiskiessa lohdutuksen sanoja hänen korviinsa.
”Kyllä kaikki päättyy parhain päin”, Hermione kuiskasi.
”E – e – ei pä – pää – ty”, Ginny nikotteli.
”Kyllä päättyy, älä sure.”
Kuin ystävä
lohdutta ja auttaa voi elämässä
hädän hetkellä
tukena ja turvana pimeässä. Miksi aina hän päätyi Hermionen lohdutettavaksi? Mikä hänessä oli vikana, kun kukaan ei välittänyt? Ginny painautui lujemmin Hermionen syleilyyn. Tuntui niin hyvältä, kun oli joku, johon uskoa ja turvautua.
Anna enkelin lentää
liitää sun unelmiin.
Saahan sellaiseen uskoa, saahan?
Ehkä ehtisi sentään,
ottaa siivestä kii
ja kuin höyhen taas leijailla maahan. Ginny ei koskaan ollut uskonut, että enkeleitä olisi olemassa. Ehkä siksi ne olivat hylänneet hänet. Ehkä juuri siksi kaikki meni aina näin? Ehkä siksi mikään ei onnistunut, ehkä kaikilla muilla oli suojelusenkeli, muttei Ginnyllä, koska hän ei uskonut niihin.
Kun harhailet,
tai hämärässä eksyt oikealta tieltä
ja kun tiedä et,
löydätkö sä yksin pois enää sieltä. Silloin Ginny ymmärsi, että enkeleitä oli olemassa. Hermione oli hänen ikioma enkelinsä.
Anna enkelin lentää
liitää sun unelmiin.
Saahan sellaiseen uskoa, saahan?
Ehkä ehtisi sentään,
ottaa siivestä kii
ja kuin höyhen taas leijailla maahan. Fin.
A/N2: Tämä on omistettu rakkaalle ystävälleni Jennalle. Ilman sinua olisin todella pulassa, olet monta kertaa jaksanut kuunnella ja auttaa minua. Vaikka me olemmekin tunteneet vain vuoden, sinä tunnet minut ehkä kaikista parhaiten. Kiitos siitä, että olet olemassa ja aina auttamassa minua <33
// Picca lisäsi ikärajan otsikkoon
