Title: Uusi mahdollisuus
Author: Angelina
Fandom: MCU
Rating: S (jatkosijoituspaikka Rinnakkaistodellisuus)
Genre: jouluhömppä, pre-slash
Paring: Tony Stark/James "Bucky" Barnes
A/N: Hyvää syntymäpäivää ja joulua Violetu, my fellow winteriron lunatic <3 Tässä on sulle lohtuparitusta ja jouluhöttöä :'3 Tää on kyllä tosi pre-slash ja tässä vasta testaillaan vesiä, mutta silti. Mun on oikeestaan ollut ikävä näitä palleroita ♥ Iso kiitos Vendelalle, joka vakuutti että tän voi julkaista (olipa oikeesti vaikeeta kirjotella suomeksi pitkästä aikaa!)
Haasteet: Joulufest
UUSI MAHDOLLISUUS
Romanian joulu on kylmä, jopa Buckyn standardeilla. Se oli kuitenkin tuntunut kaikista loogisimmalta ja ennen kaikkea turvallisimmalta vaihtoehdolta Wakandasta lähdön jälkeen, vaikka hänen vakuuteltiinkin olevan tervetullut myös Avengers Compoundiin.
Harmi vain, että ainoa mitä Bucky itse kokee ansaitsevansa, on yksinäinen ja jäätävän kylmä joulu Bukarestissa.
Hänen oli sentään onnistunut vuokrata pienenpieni yksiö lähes kaupungin keskustasta. Asunnossa on kaikki, mitä hän tarvitsee — pieni yhden hengen sänky, vanha televisio ja sohva, sekä kompakti keittonurkkaus. Asunto myös sijaitsee sopivan kiireisellä kadulla, jossa Bucky saattoi helposti sulautua ihmisjoukkoon.
Ellei hän hytisisi öisin kylmästä tai tuntisi oloaan niin kammottavan yksinäiseksi, hän voisi olla jopa tyytyväinen.
Aatonaattona Bucky kiertää kaupungin torilla haistelemassa tuoreiden leivosten ja luumuhillon tuoksua, joka palauttaa hänen mieleensä häilyviä muistikuvia lapsuudesta Brooklynissa. Hän ei muista enää vanhempiensa tai siskonsa kasvoja, mutta hän muistaa heidän kotinsa lämmön ja sen tuoksut.
“Ești bine, dragă?” yksi myyjärouvista kysyy lempeällä äänellä ja Bucky hymyilee pienesti vastauksena.
“Da.”
Nainen hymyilee takaisin, nappaa pienen luumuhillopurkin käteensä ja ojentaa sen Buckylle, joka yrittää kohteliaasti kieltäytyä. Nainen ei kuitenkaan hyväksy kieltävää vastausta, joten lopulta Bucky lähtee kojun luota lasipurkki taskussaan.
Toisella kojulla jo tutuksi tullut vanhempi mies ojentaa Buckylle paperipussillisen tuoreita leipäsiä eikä huoli maksua, vaikka Bucky yrittää ojentaa tällekin kourallisen kolikoita.
“Crăciun fericit”, mies toivottaa lempeästi ja Buckylle nousee pala kurkkuun.
*~*~*
Jouluaattona Bucky nukkuu pitkään — tai niin pitkään, kuin painajaiset pysyvät loitolla. Aika pitenee yö yöltä, ja siitä hän on kiitollinen.
Juoksulenkin jälkeen hän käy jääkylmässä suihkussa, koska ilmeisesti vuokrasopimukseen ei sisältynyt lämmin vesi, ja asettelee sitten joululounaansa kiikkerälle sohvapöydälleen. Saamiensa leipästen ja luumuhillon lisäksi hänellä on vielä jäljellä kananmunia ja hedelmiä — ei kummoinen jouluateria, mutta parempi kuin hänellä on vuosikymmeniin ollut.
Hän on juuri alkamassa aterioimaan, kun ovelta kuuluu koputus ja Bucky jähmettyy paikoilleen. Kenenkään ei pitäisi tietää missä hän on — ei ainakaan kenenkään sellaisen, joka tulisi kylään jouluaattona hyvin aikein.
Koputus kuuluu uudelleen, tällä kertaa vaativammin. Bucky sukii liian pitkiksi kasvaneet hiuksensa taakse, kumartuu poimimaan yhden piilotetuista aseistaan sohvan alta ja kävelee sitten ovelle.
“Cine e acolo?” hän kysyy ja melkein odottaa, että ovi isketään vastaukseksi saranoiltaan.
“Joulupukki”, kuuluu ärsyyntynyt vastaus. “Voitko nyt avata oven? Tunnen itseni ääliöksi, eikä se sovi minulle.”
Bucky tuijottaa hölmistyneenä suljettua ovea. Hän on tunnistavinaan äänen, mutta ei se voi mitenkään olla…
Hän vetää oven auki ja käytävässä seisoo kuin seisookin Tony Stark, kaksi painavan näköistä paperikassia käsissään.
*~*~*
Stark kutsuu lopulta itse itsensä sisään, sillä Bucky tuntuu kadottaneen puhekykynsä täysin. Hän ei odottanut vieraita, tai että kukaan ylipäätään tietäisi hänen olinpaikkaansa, mutta kaikista viimeisimpänä hän oletti Tony Starkin ilmestyvän Bukarestiin hänen ovensa taakse.
“Hmm”, Stark sanoo silmäillessään asunnon läpi. “Melko…
kompakti. Mutta loistava sijainti.”
Hän laskee paperikassit sohvapöydän viereen lattialle ja istahtaa sitten sohvalle, josta nousee pieni pölypilvi. Bucky tietää olevansa naurettava, mutta silti häntä nolottaa. Olisi pitänyt siivota.
Stark alkaa tyhjentää paperikassien sisältöä pöydälle ja Buckyn leuat miltei loksahtavat. Pöytä täyttyy nopeasti kaikenlaisista herkuista — suklaasta, punaviinistä, juustoista, suolakekseistä. Viimeisenä Stark nostaa esiin pienen, valmiiksi paistetun kalkkunan ja silmäilee hetken sitä ja sitten Buckya.
“Noh, ehkä sinä saat sillä vatsasi täyteen. Olisi ehkä sittenkin pitänyt ottaa se isompi, mutta —”
“Ei!” Bucky huudahtaa niin, että Stark miltei pudottaa kalkkunan käsistään. “Tai siis… Ei olisi pitänyt. Ei sinun olisi tarvinnut ollenkaan… Tai siis… Miksi sinä olet täällä? Miten löysit minut?”
Stark katsoo häntä miltei säälien ja jälleen Bucky tuntee nolostuvansa.
Niinpä tietenkin. Tuskin Stark on häntä koskaan kadottanutkaan.
“Mutta miksi olen täällä? Se onkin loistava kysymys. Ei nimittäin aavistustakaan. Tai no, valehtelin. On minulla aavistus.”
Stark näyttää hetken miltei nolostuneelta, mutta rykii sitten ja lopulta hymyilee hymyä, joka ei ylety silmiin asti.
“Ajattelin, että kaikista maailman ihmisistä sinulla saattaisi olla yhtä surkea joulu kuin minulla. Kenties jopa surkeampi. Niinpä tulin loogisesti siihen tulokseen, että voimme olla surkeita yhdessä. Tiedäthän, nyt kun sotakirveet on haudattu ja niin edelleen.”
Buckyn tekee mieli sanoa, että logiikka tuntuu ontuvalta, mutta hän ei saa sanaa suustaan. Heidän katsekontaktinsa särkyy, kun Stark lopulta rypistää tyhjät paperikassit kasaan ja hieroo sitten käsiään yhteen.
“Joten, aiotko nyt laittaa aseesi pois ja tulla syömään?”
*~*~*
Aluksi kaikki on kiusallista.
Bucky istuu ensin aivan liian lähelle Starkia —
“Tony, enkö minä sanonut että sotakirveet on haudattu ja niin edelleen” — ja kun heidän reitensä vahingossa koskettavat, hän siirtyy nopeasti aivan sohvan päätyyn Tonyn katsoessa kulmat koholla.
“En minä pure. Ainakaan ennen kuin
sinä tarjoat
minulle illallisen”, hän sanoo silmää iskien, ja Buckylta pääsee spontaani naurahdus.
Sen jälkeen tunnelma vapautuu ja Bucky huomaa hartioidensa rentoutuvan. Hän työntää aseensa takaisin sohvan alle piiloon, avaa sitten vanhan television ja pian romaniankielisten joululähetysten äänet täyttävät hänen pienen asuntonsa.
He syövät lähes kaiken Tonyn tuoman ruuan, sekä Buckyn leipäset luumuhillolla höystettyinä. Bucky pistää merkille, että Tony antaa hänen ottaa kaikkea ensin lisää ennen kuin santsaa itse ja ele saa lämmön nousemaan Buckyn rintaan. Kukaan ei ole huolehtinut hänestä pitkään aikaan, ei tällä tavoin.
Tony avaa tuomansa punaviinipullon, etsii hetken katseellaan laseja, mutta niiden puuttuessa ottaa huikan suoraan pullonsuusta ja irvistää.
“Tämä alkoholiton tavara on kamalaa”, hän sanoo ja ojentaa pullon Buckylle, joka vuorostaan kohottaa kulmiaan.
“Älä viitsi, Buckaroo. Nyt on joulu. Ei pilata tunnelmaa ankeilla tarinoilla alkoholin väärinkäytöstä, tai…” Tony pitää tauon ja selvittää kurkkuaan. “Tai mistään muustakaan.”
“Selvä”, Bucky sanoo ja ottaa myös kulauksen. “Ei ankeita tarinoita.”
Tony hymyilee pienesti, mutta tällä kertaa se ulottuu silmiin asti.
Lämpö Buckyn rinnassa hivuttautuu kohti kaulaa.
*~*~*
Bucky ei olisi koskaan uskonut, että Tonyn kanssa vietetty joulu osoittautuisi yhdeksi hänen hauskimmistaan — ja suorastaan loistavaksi ensimmäiseksi jouluksi vapaana Hydralta.
Tony on mainiota seuraa. Alkukankeuden jälkeen hän kommentoi televisiosarjoja ja intoutuu huutamaan kilpaa romanialaisen jouluvisailun kanssa, kiusoittelee Buckya eikä kohtele häntä kuin särkymäisillään olevaa lasta, mutta osaa myös hiljentyä odottamaan, että Bucky saa sanottavansa sanottua.
“Ei varmasti pidä paikkaansa”, Tony julistaa, kun Bucky väittää Bukarestin joulutorin olevan taatusti kauniimpi kuin New Yorkin vastaavat. “New Yorkissa on kaikkea, miten kehtaat näin häväistä synnyinpaikkasi!”
“Manhattan ei ole Brooklyn”, Bucky väittää vastaan. “Sitäpaitsi, nykyään… Kaikki on liian suurta. Meluista. Liikaa ihmisiä. Täällä on… kodikasta. Rauhallista. Mutta tarpeeksi ihmisiä, jotta voin sulautua joukkoon.”
“Hmm”, Tony myhäilee. “En silti usko, että se joulutori on
niin upea.”
Bucky naurahtaa ja tönää Tonya leikkisästi kylkeen.
“Minä vien sinut huomenna.”
He katsovat hetken toisiaan, Tony yllättyneenä ja Bucky nolostuneena. Lämpö hänen rinnassaan on taatusti siirtynyt jo punaksi poskille.
“Tai siis jos olet täällä vielä huomenna”, hän kiiruhtaa korjaamaan. “En minä oleta, että jäisit. Sinulla on taatusti parempaakin tekemistä kuin -”
Mutta Tony koskettaa nopeasti hänen rannettaan, saaden Buckyn hiljenemään. Hänen silmänsä ovat lempeät, mutta hymy ilkikurinen.
“Mutta minä nukun yön sängyssä.”
*~*~*
Joulupäivänä sataa lunta, eikä Tonylla ole pipoa.
“Täällä on kylmä”, hän nurisee, mutta Bucky on havaitsevinaan hieman pikkupoikamaista intoa heidän lähestyessään joulutoria. Osa kojuista on kiinni ihmisten valmistautuessa joulunviettoon, mutta tarpeeksi monta myyjää on vielä saapunut paikalle herkkuineen ja käsitöineen, jotta torin tunnelma on jäljellä.
Tunnelma on seesteinen mutta juhlava, ja torin ympärille kasatut koristeet ja jouluvalot välkkyvät lumihiutaleiden seasta.
Tony huomaa heti ensimmäisessä kojussa käsinneulottuja pipoja, kaivaa sieltä itselleen punakultaisen tupsumyssyn ja hymyilee leveästi.
“Minun värini! Cât costă?”
Iloisesti hymyilevä myyjärouva kertoo Tonylle hinnan, joka on ilmeisesti aivan liian vähän, sillä Bucky huomaa hänen antavan 500 leun setelin rouvan käteen.
“Miltä näyttää?” hän kysyy Buckylta vedettyään myssyn syvälle tummien kiharoidensa peitoksi.
Muutama yksinäinen lumihiutale on tarttunut hänen partaansa ja Bucky pyyhkäisee ne pois, ennen kuin tajuaa mitä on tekemässä.
“Hyvältä”, hän sopertaa vedettyään kätensä nopeasti takaisin. “Kuten sanoit, sinun värisi.”
Bucky johdattaa heidät nopeasti luumuhillokojulle, ennen kuin Tony ehtii sanoa mitään. Hän tietää käyttäytyvänsä typerästi, mutta hän ei voi mitään sille että Tonyn seura saa perhoset lepattelemaan hänen vatsanpohjassaan. Se on tunne, jota Bucky ei ole kokenut sitten vuoden 1943.
Hillokojun rouva tervehtii Buckya lämpimästi, katsoo heitä sitten vuorotellen ja iskee lopulta silmää, saaden Buckyn nolostumaan entistä enemmän.
“Taidatte tuntea toisenne”, Tony sanoo huvittuneena ja nojautuu lähemmäs myyntipöytää. “Ooh, häneltäkö sait hillon? Sitä on saatava lisää!”
Tony valitsee monta pientä hillopurkkia ja ojentaa jälleen maksuksi nipun seteleitä — paljon enemmän, kuin mitä hillot oikeasti maksaisivat. Myyjärouva näyttää hämmästyneeltä ja yrittää antaa osan rahoista takaisin, mutta Tony kieltäytyy.
“Crăciun fericit”, rouva sanoo puristaessaan Tonyn kättä. Hän tarttuu myös Buckyn käteen, nojautuu hieman lähemmäs ja kuiskaa: “Crăciun fericit ție și dragostei tale.”
Bucky tuntee punastuvansa hiusjuuriaan myöten ja hän toivoo, ettei Tony kuullut.
“Kiitos, tai siis
mulțumesc”, hän sopertaa ja rouva iskee silmää uudelleen.
Bucky johdattaa Tonyn nopeasti kauemmas kojusta, kohti torin aukealla jykevänä seisovaa joulukuusta. Kuusi on koristeltu kirkkain valoin ja eri värisin joulupalloin, ja sen katsominen saa Buckyn tuntemaan olonsa nuoreksi taas.
Häntä kaduttaa, ettei hän hankkinut pientä kuusta myös asuntoonsa.
“Hyvä on”, Tony sanoo lopulta rikkoen hiljaisuuden. “Myönnetään. On tässä viehätyksensä.”
Bucky kääntyy katsomaan häntä, pieni hymynkare huulillaan.
“Mutta et vaihtaisi New Yorkia tähän?”
“New York on koti”, Tony toteaa. “Mutta ymmärrän miksi viihdyt täällä. Ihmiset ovat paljon mukavampia.”
“Se on totta”, Bucky naurahtaa, mutta vakavoituu sitten. “Kyllä minä välillä ikävöin… kotiin.”
He katsovat toisiaan hetken vakavammin ja Bucky huomaa, että Tony etsii jotain hänen kasvoistaan.
“Sinä voit palata”, hän sanoo hiljaa. “Rakentaa uuden kodin.”
Bucky sulkee silmänsä ja nostaa kasvonsa ylös, antaen lumihiutaleiden pudota hellästi kasvoilleen.
Ajatus paluusta houkuttaa häntä. On houkuttanut aina Wakandasta lähdöstä asti, mutta hän ei edelleenkään ole varma ansaitseeko sitä. Hän viihtyy Bukarestissa, mutta välillä hän kaipaa takaisin New Yorkiin. Takaisin kotiin. Hän kaipaa ystäviä, läheisiä. Hän on yksinäinen, ja tietää sen.
Bucky tuntee Tonyn lämpimät sormet ranteensa ympärillä, ja avaa silmänsä. Hänen katseensa tarkentuu joulukuusen oksaan aivan heidän yläpuolellaan.
“Misteli”, hän sanoo hölmistyneenä ääneen ja kääntää katseensa.
Tony katsoo häntä ruskeat silmät tuikkien, ja tällä kertaa hänen poskillaan on hempeä puna.
Ești bine, dragă? = Oletko kunnossa, rakas (dear)?
Da = Kyllä
Crăciun fericit = Hyvää joulua
Cine e acolo? = Kuka siellä?
Cât costă? = Paljonko maksaa?
Crăciun fericit ție și dragostei tale = Hyvää joulua sinulle ja rakkaallesi
Mulțumesc = Kiitos
