Kirjoittaja: ReginaRiddle
Ikäraja: S
Paritus: Tom/Minerva
Genre: Angst, romance
Yhteenveto: ”Älä mene vielä. Jää vielä täksi yöksi. Ei vielä kadoteta toisiamme. ”
A/N: Tämä on kirjoitettu ennen kuin Row meni sekaisin Minervan syntymävuosissa.
Hän suuteli minuun ikävän
Jokainen soluni huusi häntä jäämään.
”Älä sano sitä. Jos sanot sen ääneen et voi koskaan ottaa sitä takaisin.”
En vastannut. En kyennyt.
”Eikä minun tarvitse särkeä sydäntäsi uudelleen”, hän jatkoi kuiskaten
”Siitä ei ole mitään särjettävää jäljellä.”
Emme puhuneet mitään. Seisoimme vain lähekkäin kuunnellen toistemme hengitystä. Tiesin hänen haluavan jäädä yhtä paljon kuin minä halusin hänen jäävän, mutta tiesimme myös ettei niin kävisi. Ei tässä elämässä eikä ajassa.
”Sinä tiedät etten minä ole se mies, etkä sinä ole se nainen”
”Sinä päätit sen minun puolestani, sinä päätit ettemme me ole niin.”
Tom kohotti kasvonsa hiuksistani ja siveli poskeani. Sävähdin sillä hänen kätensä oli kylmä. Silti tiesin, että hän oli siinä. Ei Lordi Voldemortina eikä naamioiden takana, hän itsenään. Sitten hän suuteli minua ja minä vastasin suudelmaan. Tiesin jo silloin ettei hän ollut hyvä mies, tai edes hyvä ihminen, mutta sillä hetkellä hän oli minun. Ja vain minun.
”Älä mene vielä. Jää vielä täksi yöksi. Ei vielä kadoteta toisiamme. ”
”Ehkä sitten kun tämä kaikki on ohi..”
”Me molemmat tiedämme, että se ei ole ikinä ohi. Ja tulisitko sinä todella minun luokseni takaisin?”
”Olet oikeassa. En aio tulla koskaan takaisin.”
”Minä olen jo oppinut etteivät toiveet käy todeksi, mutta ole silti vielä tämä yö minun kanssani. Jätä minulle edes jotain.”
”Hyvä on.” Tom lupasi hiuksilleni.
Tom lähti elämästäni lopullisesti ennen kuin heräsin. Hän kuoli pian sen jälkeen enkä tavannut häntä enää koskaan. Hänestä tuli Lordi Voldemort, joka ei ollut elämäni rakkaus.
Hän oli jotakin väärää ja likaista. Pahaa ja kieroutunutta. Tiedän, että ajattelet Tomin tehneen pahoja asioita minulle. Ja niin hän tekikin, mutta kun ajattelen sitä tunnetta joka minut valtasi aina kun hän katsoi minuun. Silloin en voi ajatella niitä tekoja, ajattelen hänen kauniita silmiään ja lempeää kosketustaan. Hän jätti jälkensä minuun. Kenties jonakin päivänä lakkaan kaipaamasta häntä, mutta vasta seuraavassa elämässä.
