Nimi: Kuningattareksi
Fandom: Ötökän elämää (A Bug's Life)
Ikäraja: S
Haasteet: Kasvata puu II (raapale), Valloita fandom IV (Ötökän elämää), Ficlet300 (sanalla 274. Valta)
A/N: Aloitettiin kaverin kanssa katsomaan Pixarin kaikki elokuvat läpi, ja Ötökän elämää listan tokana inspiroi kirjoittamaan tällaisen. Sijoittuu tämän kohtauksen hetkelle.
Attan silmissä se oli armageddon.
Väkisin otetulla vallallaan pullistelevat heinäsirkat, maassa palava pelotevalelintu, kaikkialle pakoon juoksentelevat toverit, yht’äkkiä vuolaasti itkemään auki revennyt taivas. Yksinkertainen ja järjestelmällinen elämä oli muuttunut silmänräpäyksessä hallitsemattomaksi kaaokseksi, jonka keskellä prinsessa tunsi itsensä niin voimattomaksi. Ja kun syksyn ensimmäinen rankkasade tuntui maailman ylösalaisin kääntävältä vedenpaisumukselta, oli vaikeaa olla vahva ja esimerkillinen.
Mielen pohjalla kupli jo valmiiksi paine siitä, että Attan piti ottaa pian valtaistuin ja kruunu äidiltään. Se oli suuri vastuu jo jokavuotisen sadonkorjuun puitteissa. Mutta tällaisen katastrofin silmässä kuningattareksi nouseminen vaikutti absoluuttiselta mahdottomuudelta. Ei hänestä olisi ikinä tähän.
Kaikki Attan ympärillä peittyi jumalalliseen vedenpaisumukseen kaatosateessa. Ja sitten, aika tuntui pysähtyvän, kun Atta näki Hopperin lentävän heitä kohti kanuunasta ja nappaavan Flikin hänen kasvojensa edestä. Hopper kiisi siinä puun vartta myötäillen pakoon, ja Atta tiesi kyllä, mitä tämä aikoi tehdä Flikille.
Oli eittämättä totta, että Flik oli isolta osin syypää kaikkeen sillä hetkellä tapahtuvaan, koska ilman typeriä keksintöjä tai sirkusötököiden saapumista asiat olisivat saattaneet olla toisin. Tai ainakin samoin kuin ennen. Mutta oliko kaikki muka ollut ennen paremmin? Atta tiesi, kuinka paljon häntä kalvoi alistuminen heinäsirkkojen vallalle. Olihan hän kuitenkin äitinsä rinnalla hyväksynyt kapinallisen suunnitelman haastaa sirkkojen valta nyt, kun sadonkorjuu muurahaisille sekä tuplana heinäsirkoille olisi ollut yhtä suuri mahdottomuus kuin itsensä näkeminen kuningattarena.
Siellä Flik oli, Hopperin kynsissä, pulassa. Ääni Attan päässä toisti samaa kahta sanaa uudestaan ja uudestaan, kovempaa ja kovempaa.
Pelasta Flik. Pelasta Flik. Pelasta Flik.Koska Atta tiesi, että kukaan muukaan ei siihen pystyisi. Hän lähti juoksemaan pisaroita väistellen kohti kaksikkoa, joka loittoni hetki hetkeltä. Atta sai itselleen tarpeeksi vauhtia ja räjäytti siipensä esiin ja pujotteli silmissään näkyvän maailmanlopun maiseman lävitse Hopperin perään. Kun hän saavutti heidät, ohikiitävän hetken Atta tiesi, että pystyi siihen. Pystyi pelastamaan Flikin ja muun kansansa.
Pystyi tuomaan toivoa, edes itselleen, siitä, että asiat saattoivat olla eri tavalla.
