Kirjoittaja Aihe: Maijan maagiset makupalat (S • maagisrealistinen leipomo • raapale)  (Luettu 11044 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 298
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50




S

Originaalikiipeily sanalla 33. kaupunki
Sana/kuva/lause10 #3 lauseella ei ikimaailmassa, hän sanoi, hymyili ja poistui
Spurttiraapale VI, 1. kierros, sanalla suklaakeksi
Teelusikan tunneskaala III tunteella riemu

Luova kirjoittamiseni kuihtui käytännössä kokonaan viime vuoden loppupuolella, kun siirryin tuottamaan asiatekstiä, mutta nyt Spurttiraapaleen paluun kunniaksi päätin järjestää aikaa sille – ja samalla omalle hyvinvoinnilleni. Olen kaivannut luovaa kirjoittamista niin kipeästi! Päätin lähteä liikkeelle kevyesti ja spurttailla kerrankin yksittäisten tekstien parissa sarjan sijaan. Tämä tasan satasanainen originaaliraapale on ensimmäisen päivän tuotos. Lämmin kiitos, jos luet, ja kaikenlaiset kommentitkin ovat mitä lämpimimmin tervetulleita! ♡


Maijan maagiset makupalat saavutti suurenmoisen suosion heti avajaisviikollaan. Kaupungin kuhinassa oli se etu, että sana kiiri sukkelaan ja tyytyväiset asiakkaat toivat tullessaan uusiakin uteliaita maistelijoita.

Harva ennätti edes haukata maistiaista, kun hymy jo levitti huulet. Sitten hälvenivät huolet. Pariskunta sopi riitansa; lapsi unohti lelun, jota ei ollutkaan saanut kaupasta.

Maija myhäili, vaivasi taikinaa ja kuiskasi: Hei samettinen suklaakeksi, syöjäsi suo onnelliseksi.

Kaupungissa oli sekin etu, etteivät ihmiset olleet niin epäluuloisia. Sillä kertaa Maija oli päättänyt sopeutua yhteiskuntaan, luoda lahjallaan hyvää. Kokonaisen kyläpahasen mielten myrkyttäminen oli ollut vaarallista.

Jo avajaisviikon jälkeen Maija kuitenkin muisti, että myrkkypalat olivat paljon maagisempia kuin makupalat.
« Viimeksi muokattu: 24.06.2023 22:10:14 kirjoittanut Waulish »
in this world there’s a kind of painful progress
longing for what we’ve left behind




and dreaming ahead

Claire

  • ***
  • Viestejä: 2 036
Iltaa! :-* Löysin tämän ihanaisen raapaleen pariin Kommenttikamppiksen kautta, kun Skorpioni ehdotti valitsemaan spurttihaasteesta jotain vapaavalintaista luettavaa. Huomioni kiinnittyi heti soinnulliseen otsikkoon - allitteraatio on lähellä sydäntä (tykkään käyttää itse paljon runoissa), ja tässä se tuli vielä enemmän edukseen, kun tällaista runouden tehokeinoa käytettiin raapaleessa. :)

Tykkäsin tosi paljon kertojaäänestä, tuli jostain syystä siis hyvällä tavalla sellainen lastentarinoiden kertojaääni mieleen. :D Teksti oli myös täynnä ilmaisuja, joista tuli ihania mielikuvia, esim. ”hymy levitti huulet” ja Maijan myhäily ja tuo pienen runon kuiskaaminen itsekseen taikinaa vaivatessa. Tuo kohta, että lapsi unohti lelun, jota ei saanutkaan kaupasta, kun saikin maistiaisen Maijan maagisista makupaloista, oli myös yksityiskohta, joka pisti hymyilyttämään. Siitä tuli jotenkin mieleen, kun kävin muutama päivä sitten nostalgista keskustelua oman äitini kanssa siitä, kuinka aina kun lapsena halusin jotain lelua kaupasta, niin hän käytti ilmaisua, että ”nuku yön yli ja tullaan huomenna hakemaan, jos jää harmittamaan”. Noh, se kyllä tepsi, sillä yön yli nukuttua kaupassa ohimennen nähty lelu oli useimmiten jo unohtunut ja lelu sai jäädä sinne kauppaan. :D Lapsen mielenkiinto on helppo harhauttaa, ja mikäs parempi tapa kuin suklaakeksien tarjoaminen!

Loppu oli mielenkiintoinen ja mukavalla tavalla jätetty avoimeksi. Jäin pohtimaan päässäni, että millaisia myrkkypaloja se Maija oli edellisellä asuinpaikkakunnallaan oikein leiponut ja mitähän siellä tarkalleen ottaen oli käynyt - ja mitähän nyt vielä tulisi käymään, kun Maija päätti hairahtaa ilmeisemmin jälleen kerran kaidalta tieltä. :D Jollain jännällä tapaa mulle tuli mieleen You-nimisen Netflix-sarjan päähahmo Joe Goldberg, joka yritti joka hairahduksensa jälkeen parantaa tapansa, mutta jollain lailla sitten kuitenkin ne vanhat tavat tulivat esiin. En tiedä oletko tuota sarjaa katsonut, mutta en viitsi tarkemmin kertoa tähän, etten vahingossakaan spoilaile ketään, joka sarjan haluaisi katsoa mutta ei ole vielä ennättänyt. Mutta joo, halusin vain mainita, että jotenkin hauskasti kyseinen hahmo tuli mieleen. ;D

P.S. Ihanaa, että olet Spurttiraapale-haasteen vauhdittamana ottanut aikaa omalle hyvinvoinnille ja luovalle kirjoitukselle! Lyhyempien yksittäisten tekstien kirjoittaminen toimii ainakin itsellä myös eräänlaisena kirjoitusblokin poistometodina, ja niistä on jotenkin itselle ainakin mukavampi/hellävaraisempi lähteä liikkeelle pidemmän kirjoitustauon jälkeen. :)

P.P.S. Pakko vielä sanoa näin avojasi ja bannereitasi ihailleena, että myös tuo  alkutiedoissa oleva otsikko ja banneri on aivan ihania ja sopii niin hyvin ficin tunnelmaan! :-*

Kiitos paljon ihanasta iltapalasta, tykkäsin kovasti! <3
We're stars wrapped up in skin
The light comes from within



There's no me, there's only (you)
There's only youniverse

ruttotohtori

  • nightmare muse
  • ***
  • Viestejä: 1 251
Voi että tää oli söpö! Maagisrealistinen leipomo kiinnitti mun huomion koska maaginen realismi on hyvää ja rakastan leivoksia leipomo miljöönä on symppis, ja jostain syystä trope noidasta joka yrittää parhaansa sopeutua normaalien ihmisten joukkoon vaan iskee kovaa. Tän fiiliksestä tuli vähän mieleen Ghiblin Kikin lähettipalvelu, en tiiä ootko katsonut, mutta siinä on vähän samanlainen premissi noidasta joka alkaa tehdä normaaleja töitä ja haluaa ilahduttaa ihmisiä - joskin tässä on viimeisten virkkeiden ansiosta vähän mystisempi ja ehkä synkempikin viba, alkoi kyllä kiinnostaa mitä kamaluuksia Maija on tehnyt entisessä asuinpaikassaan! Ehkä se olikin jotain suht harmitonta, mutta silti tykkään ihan erityisesti kun tämmöseen lämpöisen oloiseen slice of lifeen yhdistetään ei-niin-lämpöisiä teemoja.

Kiitos että kirjoitit ja julkaisit, vaikka tästä lukisin hirveen mielelläni enemmänkin, on tosi hyvä et pystyt kirjottaan oman jaksamisen mukaan, ja toimi tämä yksiosaisenakin oivasti! <3
leipää ja perunasoppaa

Angelina

  • Commander
  • ***
  • Viestejä: 6 844
Mä luin tän eilen illalla, samoin kuin tuon Kilpaa auringon kanssa ja tää jäi sen verran pyöriin mieleen, että oli pakko tulla lukeen uudestaan.

Tää oli mulle henkilökohtasesti kauhee tunteiden vuoristorata :D Ensin huomasin ajattelevani (tavoilleni hyvin poikkeuksellisesti) että ai vitsi, pääsispä itekin Maijan maagisiin makupaloihin syömään keksejä ja muita herkkuja, jotka tekis tälläsestä pessimististäkin onnellisen.

Lainaus
Jo avajaisviikon jälkeen Maija kuitenkin muisti, että myrkkypalat olivat paljon maagisempia kuin makupalat.

Ja sitten lopussa huomasinkin nauravani ja miettiväni että go Maija, nyt kuulostaa itseasiassa jo paljon paremmalta - ja jälleen olin oma itseni :'D

Tää oli aivan mahtava ja edelleen (ja aina) ihailen sun tapaa kertoa tosi moniulotteisia tarinoita näin pienellä sanamäärällä ♥


“Time for me is short, but any I have is yours to take.”

grafiikat © Inkku ♥

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 340
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Tykkään alkusoinnuista, ja niitä täynnä oleva otsikko vetikin minua mukavasti puoleensa. Sisällöltään se kuulosti myös kivalta, maagisia makupaloja, ja maagisrealistinen leipomokin kiehtoi. Kyllä houkuttelisi itsekin päästä sellaisessa asioimaan, suklaakeksit ja muut herkut, jotka tekevät syöjänsä onnelliseksi ja saavat huolet hälvenemään, maittaisi minullekin! Myrkkypaloihin en sen sijaan (tietenkään) edes koskisi (jos siis tietäisin, mitä ne oikeasti ovat).

Lopussa mainitut myrkkypalat olivatkin kiva koukku tämän raapaleen loppuun. Maijalla on selvästi erilainen historia kuin ihan ensimmäisenä ajattelisi. Mukavaa, että hän on päättänyt käyttää voimiaan mukaviin asioihin ja toisten ilahduttamiseen, parantanut tapansa, jos niin voi sanoa. Vaikka ajatuksissa vanhat tavat ja mielipiteet yhä elävät. Tykkään siitä, miten ihan lopussa saadaan sellainen paljastus, mutta sitten koko raapale jo loppuukin, niin että lukija jää vähän niin kuin tyhjän päälle, ei mitään selityksiä tai lisäinfoa. Alun niin mukavan huoleton, hyväntuulinen tunnelma saa uuden lisäsäväyksen lopun paljastuksista. Ei voi kuin toivoa, että Maija pysyy päätöksessään leipoa makupaloja myrkkypalojen sijasta, vaikka jälkimmäiset hänen mielestään maagisempia ovatkin.

Kiitoksia tästä varsin makoisasta lukupalasta! Nyt sitten mieleni tekeekin tosi paljon suklaakeksejä :D

随分・・・待たせちまったな・・・」

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 7 037
Hoo, olipa tämä hyvä!

Tykkäsin päähenkilön ristiriitaisuudesta ja ilmeisen kiinnostavasta menneisyydestä. Houkutus pahantekoon oli ilmaistu ihanan mutkattomasti. Maija ei vaikuta juuri katuvan menneitä, koska koko kylän myrkyttäminen oli hänestä vain vaarallista, mutta ei väärin. Ja hän tuntee yhä vastustamatonta vetoa kaaokseen, kun makupalojen ja hyvän levittäminen ei hänelle näemmä riitä. Tykkäsin kielen lempeästä ja leikittelevästä kontrastista Maijan moraalisesti harmaata hahmoa vasten. Juurikin tämä kombo teki tekstistä freesin ja yllättävän!

Kiitos, tykkäsin!

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 3 136
Tämäpä oli jännä makupala, pun intended, tähän iltaan. Voi kun suklaakeksi voisikin tuohon tapaan viedä huolet mennessään. Päähenkilö kuulosti ihanan ristiriitaiselta ihmiseltä. Tarinakin sai yllättävän käänteen lopuksi, kun olin odottanut Maijasta leppoisaa leipuria, joka haluaa ilahduttaa leivonnaisten ystäviä vielä herkkujen lisäksi jotenkin. Ja ainakin alkuun näköjään halusikin, sopeutua joukkoon ja tehdä jotain hyvää. Mutta kestääkö tuo halu, kun avajaisviikon jälkeen into laimenee. Hauskaa, kun ei ole oikein selvää, mitä mielen myrkyttäminen tässä kohtaa tarkoittaa. Onko Maija pistänyt koko kylän riitelemään toistena kanssa vai oliko mielen myrkyttäminen paljon konkreettisempaa, kun lopuksi mietti noita myrkkypaloja. Jää kivasti auki, onnistuuko Maija pysymään uudella polullaan, vai tuleeko houkutus pistää uusi asuinpaikkakin sekaisin.

Tykkäsin myös tarinan magian toiminnasta, kun Maija saneli taikinalle taikasanoja kuin olisi puhunut sille ja antanut sille ohjeita. Tosi erikoinen ja erinomainen taikuus!
Kiitos tästä!
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Uniprinsessa

  • Yön Hallitsija
  • ***
  • Viestejä: 123
  • Yön valtakunnassa vain sokeat näkevät kaiken.
Olipa tämä jännä ja kiehtova! Muiden tapaan minuakin kiinnostaisi lukea tätä tarinaa lisääkin, niin jännittävään kohtaan tuo loppu jäi. Ihanaa kun tekstin loppu on sellainen jota ei olisi osannut mitenkään etukäteen odottaa. Muakin jäi mietityttämään että mitäköhän nuo myrkkypalat olivat, mulle tuli kyllä heti mieleen että ne oli kirjaimellisesti myrkytettyjä mutta ehkä ei sittenkään, tuskin olisi Maijallekaan kovin käytännöllistä jos joka paikkaan jäisi hänen jälkeensä vaan ruumiita. Mulle tuli tästä aika paljon mieleen yksi lapsuusajan lempikirja nimeltään Lumoleipomo. Siinä perheellä on taikakeittokirja jonka avulla he leipovat kaikenlaisia taianomaisia herkkuja. Kiitos tästä kivasta pikku makupalasta!