Noniin, kiitos kommenteista
Meldis ja
Thelina 
Mulla on mennyt tämä julkaisuaikataulu vähän pilalle kun oon pitänyt taukoa Finistä koska valitettavasti IRL-asiat on olleet aika uuvuttavia viime aikoina
Mutta nyt, seitsemättä osaa kehiin! Tässä osassa tuleekin esimmäinen unohdettu ystävä.
7.Päivät kuluivat ja viikot vierivät, eikä mennyt edes kauaa kun koko koulu oppilaita myöten tiesi jo tästä mitä suloisimmasta opettajapariskunnasta. Eikä kukaan välttynyt näkemästä julkisia hellyydenosoituksia sen jälkeen.
”Puspus höpönassu”, Harry mutisi muiskautellessaan Dracon poskea. Draco ei voinut vastustaa sitä, kun Harry kutsui häntä höpönassuksi.
”Ei tässä”, Draco hihitti, vaikka hän oikeasti halusi Harryn juuri nyt, siinä nimenomaisessa paikassa ja ilkosen alasti. Pari ohi kulkevaa kolmasluokkalaista esitti oksentavansa.
”Draco”, kuului huhuileva ääni käytävän päästä. Harry ja Draco irrottivat huulensa toisistaan.
”Neville!” Draco ilahtui. ”Mitä kuuluu?”
Neville ei vastannut, vaan asteli hiljaa lähemmäs.
”Tietäisit, jos kävisit edelleen sunnuntaisin brunssilla kanssani”, Neville sanoi kummallinen ilme kasvoillaan. Draco ei ollut koskaan nähnyt häntä yhtä aikaa vihaisena ja surullisena.
”Anteeksi, Neville”, Draco pahoitteli. ”Minulla on ollut kaikenlaista tässä ja-”
”Me olemme käyneet monta vuotta joka sunnuntai brunssilla, ilmestyit aina paikalle, vaikka sinulla olisi kuinka ollut kiireitä”, Neville tylytti. ”Oletko sinä unohtanut minut?”
”Neville”, Draco sanoi hiljaa. ”Anna anteeksi. Tiedän, ettei se ole mikään tekosyy, mutta uudet parisuhteet vievät helposti mennessään.”
”Niin”, Neville sanoi ja vilkaisi Harrya pahasti. ”Tavataan ensi sunnuntaina, jooko?”
”Lupaan tulla”, Draco sanoi. ”Sama paikka ja sama aika?”
”Sovitaan niin”, Neville vilautti hymyn. ”Saat anteeksi, jos lupaat taas jatkossa olla minun käytettävissäni sunnuntaiaamupäivisin. Brunssimme ovat kuin terapiaa minulle.”
”Lupaan”, Draco sanoi ja tajusi kuinka paljon hän olikaan Nevilleä kaivannut.
