Otsikko: Jäätelökesä
Kirjoittaja: Milgia
Fandom: Risto Räppääjä - kirjat ja elokuvat
Paritus: Rauha Räppääjä/Lennart Lindberg
Genre: Draama ja ehkä fluffyyn päin
Ikäraja: S
A/N: Ai että, oon vuosikausia miettinyt että pitäisi korkata tämä fandom kun Rauha ja Lennart on niin söpöjä jahkailijoita, niin nyt päätin sen tehdä, osittain inspiroituneena Kelsierin vetämästä
Valloita fandom- haasteesta ja mun mielestä tämmösistä pitäs kirjottaa muutenki enemmän :DD
Jäätelökesä
Kesähelle, aurinko paistoi ja hiekka oli kuumaa, lokit huusivat sen minkä ehtivät ja lasten kiljahduksilta kuuluivat. Risto ja Nelli olivat inttäneet aamusta saakka reissua uimarannalle, eikä Rauha tietenkään voinut sanoa ei, rannallahan oli niin mukavaa. Alakerran naapuri Lennart Lindberg oli auliisti lupautunut mukaan, valvomaan lapsia ja tietysti Rauhan seuraksi, vaikka ei oikein pitänytkään uimarannoista.
He olivat äsken syöneet Rauhan valmistamia voileipiä kurkulla ja lauantaimakkaralla, niiden jälkeisellä ruokalevolla Lennart oli lukenut Postinkantajien kesäasujen historiasta, nyt kuitenkin jäätelönälkä vaivasi.
»Minun tekisi kovasti mieli suklaakeksijäätelöä », Lennart totesi, hän sipaisi mietteliäänä viiksiään, »mitä sanot Rauha, jos hakisin meille jäätelöt?»
»Oi, kannatetaan», Rauha ilahtui, »kuulostaa niin ihanalta nyt kun on niin kuumakin. Minä huudan lapsia.»
»Risto ja Nelli ehtivät myöhemminkin», Lennart toppuutteli, »heillä on nyt niin hauskaa, turha keskeyttää. Nautitaan nyt me vain», hän ehdotti kohteliaasti.
»Hyvä idea», Rauha nyökkäsi, »toisitko minulle jotain mansikkaa… ei, ei sittenkään, toisitko rommirusinaa? Tai sittenkin jotain raikasta», hän pulputti.
»Mitä vain haluat, Rauha», Lennart hymähti.
»Voih», Rauha parahti, »en tiedä, päätä minun puolestani, Lennart!»
»Tietysti, jos niin haluat…»
»Olet niin kiltti», Rauha huokaisi ihaillen.
Näin kauempaa Rauha kehtasi katsella Lennartia pidempään, mies näytti niin tyylikkäältä kesäisessä lierihatussaan, viiksien kanssa oikein sellaiselta suomifilmien komealta pehtoorilta. Rauhaa alkoi punastuttaa mitä lähemmäs Lennart tuli ja miehen ojentaessa hänelle kirkkaankeltaisen jäätelön, »mangojäätelöä sinulle, Rauha».
»Kiitos, kiitos oikein paljon. Täällä on niin kuumakin, huhhuh», Rauha kiitteli auliisti ja löyhytteli ilmaa kasvoilleen, jottei Lennart huomaisi hänen punastuneen. Jäätelö maistui herkulliselta, sen viileys tuntui ihanalta ja kuka nyt ei haluaisi jälkiruokaa?
»Olipas se herkullista», Rauha hihkaisi.
»Niin oli», Lennart nyökkäsi, »oikein herkullista. Ehkä minun on uskottava sinua Rauha, jälkiruoka todella menee eri vatsaan…»
»Sitähän minä aina sanon», Rauha nauroi.
»Voin viedä roskat», Lennart tarjoutui. Rauha nyökkäsi ja alkoi kerätä roskia. »Jäätelöroskat, paperit voileivistä aion säästää, mutta nämä voit viedä», hän ojensi kasan roskia Lennartille.
»Sinulla on tuossa jäätelöä», Lennart kertoi, miettien mihin laittaisi roskat, jotta voisi osoittaa tarkan kohdan.
»Missä? » Rauha hätkähti. Hän alkoi hätäisesti etsiä oikeaa kohtaa kasvoistaan, keksiä mihin ihmeeseen pyyhkisi tahran? Vaatteisiin, pyyhkeenkulmaan, serviettiin?
Lennart katseli hetken Rauhan hätäistä pyörimistä ja rykäisi sitten pysäyttääkseen naapurinsa pyörremyrskyn. »Anna minun auttaa, Rauha», Lennart sanoi rauhallisesti. Hän kaiveli hetken taskujaan ja löysi kankaisen nenäliinan, kirjailluin nimikirjaimin. »No niin, katsotaas», Lennart totesi.
»Ei tässä mikään kiire ole minnekään», Lennart sanoi hymyillen, käsi Rauhan poskella. Rauha oli malttamaton, Lennart oli liian hidas ja täytyisi tuijotella miehen silmiin, vaikka kuinka pitkään, jos jotain ei pian tehtäisi.
»Pysy vain aloillasi», Lennart ohjeisti.
Lennart oli aina pitänyt Rauhan aistikkaista silmistä ja nyt hän näki ne näin lähietäisyydeltä, sellaisia tilaisuuksia ei tullut kovin usein, silti täytyi vain muistaa tehdä se mitä oli luvannut. Lennart pyyhki nenäliinallaan tahrat Rauhan suupielestä, leuasta ja nenänpäästä, »noin, nyt sotkut ovat poissa», Lennart totesi, »vaikka näytitkin entistä viehättävämmältä, kun sinulla oli jäätelöä nenässä…», hän mutisi perään.
»Mitä sanoit? » Rauha hämmentyi, hän ei ollut varma oliko kuullut oikein ja poskiakin kuumotti taas.
»Sotkut ovat poissa», Lennart toisti, parempi vain, jos Rauha ei ollut kuullut mitä hän oli sanonut.
»Ai», Rauha huokaisi harmissaan. »Olin varma että…», hän aloitti, »Olet oikea herrasmies, Lennart. Kiitos.»
»Niin. Ilo oli minun puolellani», Lennart rykäisi häkeltyneenä, »vien nämä roskat. »
