Nimi: Yksi nuoruus
Kirjoittaja: Minä, Lusikkasirri
Fandom: Haikyuu!!
Genre: angst, draama
Ikäraja: S
Hahmot: Oikawa Tooru ja Ushijima Wakatoshi
Vastuuvapaus: Haikyuu!! ja hahmot kuuluvat Haruichi Furudatelle. En saa tästä rahaa.
Haaste: Yhtyeen tuotanto III
A/N: Minä ja minun Haikyuu-shippini… Tällä kertaa Yhtyeen tuotanto III:n ja Taylor Swiftin muodossa. Oikawa on vain liian helppo parittaa niin monelle sarjan hahmoista, sillä on niin mehukkaita ihmissuhteita niin monen hahmon kanssa. Tämän tuplaraapalesarjan neljä tekstiä perustuvat Taylor Swiftin kappaleisiin:
1. Labyrinth - Midnights
2. Style - 1989
3. I Forgot That You Existed - Lover
4. Wildest Dreams - 1989
Yksi nuoruus1. Labyrintti/Ariadne [
Labyrinth - Midnights]
Ushijima Wakatoshi voittaa aina. Tooru itkee pukuhuoneessa, Tooru itkee kotimatkalla, Tooru itkee huoneessaan. Tooru harjoittelee enemmän kuin kukaan, muttei ikinä voita. Tooru on labyrintissä eikä pääse ulos. Iwaizumi yrittää tehdä lentopallosta taas hauskaa. Tooru ei hymyile. Toorun äiti yrittää lohduttaa. Tooru on vain surullinen.
Jostain syystä Toorun posket kuumenevat kun Ushijima Wakatoshi kävelee jälleen toiselle puolelle kenttää. Tooru päättelee sen johtuvan peli-innostuksesta. Hän katsoo Ushijimaa silmiin. Tällä kertaa Kitagawa Daiichi ei häviä.
He häviävät.
Uusi kouluvuosi alkaa. Toorun ja Iwaizumin viimeinen Kitagawa Daiichissa. Lentopallojoukkueeseen on ilmestynyt uusi passarinalku. Toorun sisällä kiehuu. Kaikki on rikki. Toorun keho, Toorun mieli, Toorun joukkue.
“Tobio-chan, en opeta sinulle ikinä mitään!”
“Nyt vittu Oikawa! Kageyama-kun, mene kotiin, Oikawa ei ole valmennustuulella.”
“Oikawa, se joukkue, jonka kuusi pelaajaa ovat yhdessä parempia, voittaa!”
Tooru rakastaa jälleen. Hän rakastaa lentopalloa, hän rakastaa harjoittelua ja pitkiä iltoja liikuntasalissa. Iwaizumin ei tarvitse enää pakottaa Toorua kotiin, vaan he lähtevät aina yhdessä, kun jompi kumpi ei enää jaksa. On parempi nousta hitaasti, mutta varmasti.
Toorun posket kuumenevat yhä, jos hän näkee Ushijiman kadulla. Hän ei yleensä halua nähdä Shiratorizawan yläasteen ässähakkuria yhtään enempää kuin on pakko. Mutta joskus hän haluaa. Silloin hän jää katselemaan ja pieni, arka hymy kipuaa hänen kasvoilleen.