Haikyuu!!: Odottaa | Oikawa/Iwaizumi, S

[Grenade]

Nimi: Odottaa
Ikäraja: S
Fandom: Haikyuu!!
Hahmot: Oikawa

Yhteenveto: Oikawa haikailee sen perään, jota ei voi vielä saada.

A/N: Ynh, pitäisi varmaan katsoa tämäkin sarja taas uudestaan, kun jostain takavasemmalta iski inspiraatio taas kirjoittaa näistä tyypeistä.


Odottaa


Luokkahuoneen hälinä hidastuu, haalistuu pois, kun Oikawa kääntää päänsä ikkunaan. Pihan toisella puolella loistaa liikuntahalli, yksi niistä, yksi rakkaimmista. Hän naputtaa sormellaan hitaasti pulpetin kantta vasten, ja melkein huokaa ääneen, mutta saa itsensä kiinni ennen sitä.

Opettajan ääni kuulostaa samalta puurolta kuin se aina tähän aikaan päivästä on. Enää pari tuntia, enää pari tuntia, Oikawan aivot tarjoavat epätoivoisesti, mutta se ei riitä. Kaksi tuntia ja vartti ei riitä, hän haluaa pelaamaan nyt.

Pelaamaan, hän toistaa itselleen ja valehtelee, mutta kukaan ei ole sitä todistamassa. Kukaan ei tunne häntä niin kuin hän itse. Tai ehkä Iwaizumi, mutta Iwa-chankaan ei ole täällä, vaan toisessa luokkahuoneessa, luultavasti katsomassa samaa maisemaa. Ehkä on ihan hyväkin, etteivät he ole samassa luokassa.

Pelaamaan Oikawa haluaa, mutta haluaa hän kaiken muunkin, mitä harjoittelu tarkoittaa.

Hän tutkii kynsienalustaansa, yrittää keskittyä opettajan puheeseen, katsoo, kuinka edessä oleva keikkuu tuolilla hiukan liian rennosti.

Harjoittelemaan, sillä se tarkoittaa, että hän saa viettää aikaa Iwan kanssa. Kaikkien niiden muiden yhdessä vietettyjen aikojen lisäksi.

Eihän sen näin pitänyt mennä. Oikawan pitäisi keskittyä kouluun, pelaamiseen ja silti hän yleensä keskittyy enemmän Iwaizumiin. Joskus hän kiroaa itsensä, joskus vain nauraa. Joskus esittää, ettei tiennyt, mitä hänen kiivaasti lyövä sydämensä yrittää hänelle kertoa.

Yrittää olla katsomatta, kun Iwaizumi nostaa paidan helmaa ylös pyyhkäistäkseen hikeä otsalta, yrittää olla nauramatta Iwaizumin jokaiselle huonolle vitsille, yrittää olla olematta mustasukkainen jokaisesta, joka pääsi koskemaan toisen ihoa.

Hän tietää, ettei aika ollut heidän puolellaan. Jos hän nyt tekisi jotain, se kestäisi liian vähän aikaa. Sen verran, että molempien sydän särkyisi, ja hän voisi menettää ystävänsä. Sillä, miten palaudut siitä enää kavereiksi? Teini-iän katkerankauniista rakkaudesta?

Ulkona tuuli humisee puun latvassa, riepottelee pihalle jonkun jättämää roskaa. 

Hänellä on kaksi rakkautta ja hän on valinnut niistä toisen. Sen, jonka hän tietää jättävän hänet ensin, sen, jonka kanssa rakkaus on kiivasta ja vaatii paljon, vaatii niin paljon, ettei toiselle välttämättä ole aikaa vielä vuosiin, vuosikymmeneen.

Lentopallo vaatii niin paljon, mutta se sopii hänelle, hänkin vaatii itseltään paljon.

Hän tietää, että Iwaizumia voi odottaa, jos se on kestääkseen. Hän odottaa. Odottaa oikeita sanoja, oikeita hetkiä.

Oikawa jaksaa odottaa, vaikka hän ei ole varma, tekeekö Iwaizumi niin.

[Larjus]

Olipas kiva huomata, että oot julkaissut Haikyuu!!sta uuden ficin, ja kaiken kukkuraksi vielä IwaOita (joka on se paras paritus tästä sarjasta ♥) Vaikka tää onkin vähän tämmöstä sisimmästä palasta nakertavaa piningia 😭 Toisaalta siinäkin on jotain niin ihanaa ja vetoavaa, varsinkin kun tässä ei ole mikään toivoton meininki!

Oikawasta löytyy kypsyyttä tarkastella tilannetta vähän laajemmasta näkökulmasta ja arvioida, mikä on paras tapa toimia, mikä on se asioiden tärkeysjärjestys. Vaikka kyllä siinä on mukana myös sellaista ihan itsekästä itsensä suojelemista, sillä jos ei tee aloitetta, ei voi tulla torjutuksikaan. En kyllä ihan varmuudella tiedä, miten olit ajatellut tähän heidän juttunsa, että tietääkö Iwaizumi mitään Oikawan tunteista ja ajatuksista (ja vastaako se niihin) 🤔 Ainakin Oikawa pelkää, että ystävyys kärsisi, joten hän suojelee itseään. Ja Iwaa. Ymmärrettävää, vaikka kyllä mä tämmösen superromanttisena lällyilijänä haluan, että homma menee aina niin, että yhdessä pysytään eikä mikään kärsi Ystävyys pysyy ja samaan aikaan voidaan olla rakastavaisia. (Ei toki mikään realistisin kuvio mutta onneksi fiktiivisissä maailmoissa ei tarvikaan olla Kyllä pitää Iwankin odottaa Oikawaa!!

Ynhynh, pitäisi varmaan itsekin katsella taas lisää Haikyuu!!ta. Jos ei muuta niin ainakin IwaOin takia (Oon kaks kautta katsonut ja niistäkin on jo pieni ikuisuus.) Iski nyt sit taas pienet feelsit näidenkin kahden takia, kiitos tämän ficin ♥

[Grenade]

Hih, välillä aina (noin kerran vuodessa) iskee IwaOi-kausi päälle ja silloin pitää kirjoitella jotain näistä kahdesta höppänästä. ^^ Tällä kertaa menin tällaisella haikailulla, koska jotenkin musta on mahdottoman herkullista ajatella, että Oikawa ois jotenkin vähän sellainen flirttaileva kaikille, mutta silti samalla on niin kusessa lapsuudenkaveriinsa, ettei se ole enää hauskaa kenestäkään (ei edes hänen kavereistaan, lol). Oon ajatellut tähän niin, että Iwaizumi ei tiedä Oikawan tunteista. Hän ehkä voisi niihin vastatakin, mutta kun kumpikin on ylpeä ja liian pelokas rikkomaan jotain, minkä luulevat menevän rikki, heistä ei kumpikaan uskalla mitään sanoa. Itse myös jotenkin ajattelen, että ehkä heidän suhteelleen tekee hyvää se, että he ovat hetken erossa toisistaan ja tajuavat, miten paljon toinen oikeastaan merkitseekään, kun he lähtevät opiskelemaan ja harjoittelemaan. Ynh, voihan näitä kahta!

Kiitos superisti ihanasta kommentista! <3

[Lusikkasirri]

Mun on pitänyt kommentoida tätä jo vaikka kuinka kauan, koska pidin tästä, kun luin tämän joskus maaliskuussa tai huhtikuussa. Nyt tulee siis muutaman kuukauden hautumisen sekä uudelleenlukemisen myötä tulleita ajatuksia.

Tässä on kaikki, mitä hyvässä IwaOi-angstissa kuuluu olla. Lentopallouraan sitoutuminen, pelko siitä, että parisuhde ja mahdollinen ero tuhoaa ystävyyden ja pining. Ai että. Tunnelma oli rauhallinen ja minusta tuntui että näytit juuri sopivasti. Tekstillä ei ollut kiire, vaikka Oikawalla oli :')

Tämä oli myös juuri semmoisella hyvällä tavalla raivostuttava, että tekee mieli huutaa näytön läpi, että nyt menet ja kerrot niistä tunteista, kyllä kaikki menee varmasti ihan hyvin. Komppaan Larjusta siinä, että haluan uskoa, että mikään ei kärsi.

Pidin erityisesti tästä kohdasta:

Eihän sen näin pitänyt mennä. Oikawan pitäisi keskittyä kouluun, pelaamiseen ja silti hän yleensä keskittyy enemmän Iwaizumiin. Joskus hän kiroaa itsensä, joskus vain nauraa. Joskus esittää, ettei tiennyt, mitä hänen kiivaasti lyövä sydämensä yrittää hänelle kertoa.

Yrittää olla katsomatta, kun Iwaizumi nostaa paidan helmaa ylös pyyhkäistäkseen hikeä otsalta, yrittää olla nauramatta Iwaizumin jokaiselle huonolle vitsille, yrittää olla olematta mustasukkainen jokaisesta, joka pääsi koskemaan toisen ihoa.

Voi Oikawaa, kuvaat ihanasti ihastumisen ja rakastumisen sivuvaikutuksia c:

Kello alkaa olla aika paljon, enkä enää keksi mitään järkevää. Tykkäsin ja lukisin mielelläni myös lisää Haikyuu-fikkejä sinulta. Kiitos!