Ficin nimi: Machiavelli ja makeat vellit
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S:n puolella
Paritus: Joe/Cherry
Genre: Slice of life, fluffi ja pöljähuumori
Summary: Kaorusta näki kilometrin päähän, että tämä oli kallistanut kuppia tavallista tehokkaammin olemuksen huojuessa, poskien punoittaessa ja koordinaation toimiessa alavireisesti.
A/N: Tämä oli sarjassamme sellainen teksti, joka sai otsikkonsa ensin ja sisällön sen ympärille, eikä minulla ole mitään muistikuvaa siitä, mistä tuo otsikko edes putkahti mieleen. 😄 Osallistuu Teelusikan tunneskaalaan huvittuneisuudella.
***
"Sehän meni myöhälle", Kojiro mutisi itsekseen kuullessaan ulko-oven avautuvan puoli kolmen aikaan aamuyöstä. Mikään ei ollut velvoittanut häntä pysyttelemään valveilla Kaorua odotellen, mutta lomansa alun kunniaksi hän oli unohtunut tuijottelemaan elokuvaa ja pelailemaan videopeliä pitkälle aamuyöhön. Kuullessaan Kaorun astuvan peremmälle hän laski käsikonsolinsa sohvan käsinojalle ja tassutteli eteiseen tätä vastaan.
"No iltaa vihdoin ja viimein!" Kojiro tervehti ja virnisti näylle edessään. Kaorusta näki kilometrin päähän, että tämä oli kallistanut kuppia tavallista tehokkaammin olemuksen huojuessa, poskien punoittaessa ja koordinaation toimiessa alavireisesti. "Mahdatko saada kenkäsi riisuttua ilman, että rojahdat rähmällesi?"
"Totta kai minä kenkäni..." Kaoru mumisi ja pysähtyi hetkeksi nojaamaan seinää vasten. "Huh, miten voi päässä pyöriä näin... tai no kyllähän minä piru vie tiedän."
"Taisi olla hyvät kekkerit?" Kojiro hymähti ja kumartui hellästi nykäisemään Kaorulta tämän sandaalit homman vaikuttaessa kertakaikkisen mahdottomalta. Jalkojen nostaminen vuoron perään näytti sekin verottavan energiaa melkoisesti.
"Siitä oli hyvät kekkerit kaukana! Niin monta tärkeilevää sssnobia samassa tilaisuudessa ja kaikilla niin... vittu mitkä puheenaiheet", Kaoru sammalsi ja oli kävellä häntä päin, mutta Kojiro oli valmiina ja piti kullanmurunsa pystyssä. Sen lisäksi hän kietoi kätensä tämän ympärille halaukseen.
"Mikäs siinä mätti, kun et muka snobien joukkoon sopinut, snobi?" hän kiusoitteli ja tarttui Kaorua lempeästi leuasta. Ai että, niin hurmaavassa hönössä Kaoru ei ollut ollut pitkään aikaan.
"Ne olivat huonoja snobeja", Kaoru totesi ja tirskahti perään. "Niitä juttuja kuunnellessa oli pakko vähän maistella talon antimia ja... kohtaamisen jälkeen tavara päätti nousta kunnolla päähän, helkkari –"
"Onneksi säilytit edustuksellisen olemuksesi oikeassa paikassa", Kojiro virkkoi ja antoi Kaorun painaa poskensa olkaansa vasten, kun tämä hellyydenkipeydessään ja sakeassa olotilassaan nojautui häntä kohti.
"Mmm, säilytin, säilytin..." Kaoru totesi ja alkoi äkisti tirskua niin makeasti, että Kojiro kohotti kulmiaan yllättyneenä.
"Kerro toki minullekin?" Kojiro hymähti, kun Kaorun tirskunta kohosi epämääräiseksi hihitykseksi, jollaista tämän suusta ei toden totta usein kuullut.
"Siis kun... on se filosofi Machiavelli", Kaoru aloitti, eikä saanut lausettaan loppuun naurultaan.
"Niiiin...?" Kojiroa alkoi häntäkin naurattaa hänen odottaessaan jatkoa. "En kyllä ihmettele, että oli mälsät kekkerit, jos joku alkoi filosofeista höpöttää!"
"Krhm, no niin, kuuntele", Kaoru kehotti ikään kuin hänellä olisi ollut vaikeuksia kyseisessä puuhassa. Totta ihmeessä hän kuuntelisi heti kun jotain pystyttäisiin kaikelta hirnunnalta selittämään. "Kun on Machiavelli, niin sehän on vähän kuin... makea velli?"
Kojiro tyrskähti hilpeän epäuskoisena, kun Kaoru painoi otsansa hänen hartiaansa vasten ja remahti uudelleen nauruun.
"Ihanko itse keksit moisen alakoulupuujalan?"
"Tietysti!" Kaoru hikkasi hekotuksensa läpi. "Eikö muka ollut hyvä?"
"Jep jep, suorastaan mullistava", Kojiro naurahti kietoessaan käsivartensa tiukemmin Kaorun ympärille ja suukotti tämän päälakea. "Sinä hulvaton kännikalaseni."
Hetki olisi voinut olla vallan suloinen, ellei tunnelmaa olisi vähän nakertanut Kaorun hartioita hytkyttävä kaakatus, joka tukahtui Kojiron rintaa vasten. Tai no, olihan se sellaisenakin vallan suloinen.
"Joko riittää?" Kojiro virnisti, kun Kaoru vähitellen tokeni ja vain nojasi häntä vasten lämpimässä halauksessa.
"Mmh, kylkiin sattuu..."
"Voi toista", Kojiro huokaisi Kaorun hiuksiin. "Sen siitä aina saa, kun vähän vääntää vitsiä."
"Minä niin... tulen katumaan tätä ryypiskelyä aamulla", Kaoru mutisi vaimeasti.
"Onneksi siihen on vielä aikaa. Voisinko sitä ennen ehkä auttaa jotenkin?" Kojiro virkkoi ja kallisti jälleen hellästi Kaorun leukaa nähdäkseen tämän kasvot. Silmälasinsa hieman vinossa ja naurunkyyneleitä silmänurkissaan Kaoru ei olisi mitenkään voinut näyttää ihastuttavammalta.
"Tiedätkö, et ole sinäkään hassumman näköinen tänään", Kaoru virkkoi vähän eksyen aiheesta ja sipaisi sormellaan Kojiron leukaa.
"Hah, imartelija." Kojiro virnisti silmäänsä vinkaten. "Saat mielihyvin tutustua asiaan lähemmin, mutta ensin varmaan olisi syytä haukata jotain, ettei aivan mene kuuppa nurin? Tai nykyistä nurempaan?"
"Mm", Kaoru oli muminansa kanssa samaa mieltä. "Tahdon ruokaa ja rakkautta."
"Tulit oikeaan paikkaan!" Kojiro naurahti sydämellisesti. "Ties vaikka keittiöstä löytyisi niitä mainitsemiasi makeita vellejä."
"Ahhah, helvettiin kaikki makeat vellit. Tästä ei kyllä ole mitään... tapaa tulossa. Ne perhanan snobit..."
"Parempi siis minunkin ottaa ilo irti siitä, mikä juuri tällä hetkellä silmiäni sulostuttaa", Kojiro hymähti ja painoi suukon Kaorun sakelta maistuvaan suupieleen ennen kuin johdatti tämän lempeästi kohti keittiötä.
