Ficin nimi: Sivustaseuraaja
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Fullmetal Alchemist
Ikäraja: S
Mukana: Lan Fan + Ed/Ling
Genre: Draamaahan tämä
Summary: Suudelma Ling-herran ja tämän sydämen napanneen alkemistin välillä ei kestänyt kuin muutaman sekunnin, mutta Lan Fanille hetki olisi yhtä hyvin voinut olla ikuisuuden mittainen.
A/N: En ole kolmiodraaman suurin ystävä, mutta jokin hieman mustasukkaisessa Lan Fanissa viehättää niin kovasti. Pidän sekä Ling/Edistä että Ling/Lan Fanista ja usein ajattelen shippejä ikään kuin eri universumissa, etteivät ne mene tällä tavalla päällekäin (vaikkakaan tässä ficissä Ling ei ole tietoinen palvelijansa mielenmaisemasta). Näin siis ainakin nykyään, mutta tässä aikaisemmin aloitetussa tekstissä asiaa oli lähestytty vähän eri suunnasta. 👍
***
"Jo on puitteilla kokoa. Vähän liikaakin, mutta on kyllä komeaa…" Edward Elric mutisi kulkiessaan Lan Fanin perässä Xingin keisarillisen palatsin käytäviä. Mitä lähemmäs he tulivat hallitsijan virkahuoneita, sitä hämmästyneemmältä tämä näytti.
"Palatsilla ja sen puitteilla on pitkä ja monivaiheinen historiansa", Lan Fan totesi kuivan asialliseen sävyyn, jonka olisi voinut tulkita vähän epäkohteliaaksikin. Hyväksi onneksi Edward oli liian keskittynyt miljööstä nauttimiseen havaitakseen mitään. Lan Fania oikeastaan vähän ilahduttikin, miten vaikuttunut tämä palatsista oli. Hän oli ehtinyt kuvitella, ettei moista kovaksikeitettyä tiedemiestä liikuttanut mikään niin paljon, että sitä olisi sopinut ihastella suu raollaan.
"Heipparallaa! Löysit sitten perille!" kuului iloinen ääni, jonka he molemmat tunnistivat heti, ja joka sai Lan Fanin sydämen hypähtämään. Xingin nuori keisari harppoi heidän luokseen epävirallisemmat, koruttomammat kaapunsa hulmuten ja hiuksensa rennolle letille sidottuina. Tämän koko olemus sädehti hilpeyttä heidät nähdessään, ja Lan Fan huomasi, miten Edwardinkin kasvoille ilmestyi aurinkoinen hymy.
"No joo, taisin löytää!" alkemisti virkkoi takaisin. "Olisi kyllä käynyt helpommin, jos siellä olisi ollut kunnon vastaanottoparaati odottamassa!"
Lan Fan tukahdutti köhähdyksen, joka uhkasi päästä esiin. Vai paraati olisi pitänyt järjestää?
"Äh, tylsän rahvaanomaista sellainen", Ling-herra tokaisi ja nyökkäsi Lan Fanille iloisesti. "Onneksesi sait talon parhaan henkivartijan oppaaksi, joten hätääkös sinulla!"
"Joo, tosiaan, kiitos vain." Edward virnisti ja heilautti hänelle kättään. Lan Fan vastasi hiljaisella nyökkäyksellä ja koki asiakseen jäädä odottamaan seuraavaa käskyä, joskin hän astui muutaman askeleen taaksepäin ollen yhä läsnä mutta sopivasti etäämmällä. Kulmiensa alta hän katsoi herransa ja alkemistin jälleennäkemistä, joka piti sisällään veljellisen kädenpuristuksen ja yhden käsivarren halauksen, joka tuota pikaa syveni läheisten ystävien syleilyksi. Edward näytti kuiskaavan jotain keisarin korvaan, sillä tämä päästi hersyvän naurun vetäytyessään kauemmas.
"En edes tiedä, onko majesteettius oikea sana, mutta kiitos!" Ling-herra virkkoi ja Lan Fanin häkellykseksi vei kätensä alkemistin kasvojen molemmin puolin katsoakseen tätä intiimin läheltä. "Sinä sen sijaan näytät juuri sellaiselta, jollaiseksi sinut jätinkin."
"Jollaiseksi minut... pffft, mitä sinä taas horiset?"
"Otapa siitä selvää."
"Ehkä pitäisi."
Lan Fan ei kuullut, sanoiko Edward vielä muutakin, mutta sillä ei ollut väliä; seuraavassa hetkessä Ling-herra veti alkemistin yhä lähemmäs ja painoi tämän otsalle uskollisuutta osoittavan suudelman. Sitä seurasi hellä suudelma huulille, ja Lan Fan painoi kiireesti päänsä kuin olisi todistanut jotain kiellettyä. Ei se sellaista tietenkään ollut, mutta se sai hänet silti hämilleen. Syyt siihen olivat henkilökohtaisempia, niin epämukavaa kuin asian myöntäminen olikin.
Suudelma Ling-herran ja tämän sydämen napanneen alkemistin välillä ei kestänyt kuin muutaman sekunnin, mutta Lan Fanille hetki olisi yhtä hyvin voinut olla ikuisuuden mittainen.
"Muuten!" Ling-herra virkkoi suudelman perään, ja tämän ääni palautti Lan Fanin kuluvaan hetkeen. "Onko nälkä?"
"No se oli sulava aiheenvaihdos", Edward hymähti.
"Ei tässä edes ollut mitään keskustelua meneillään!" Ling-herra huomautti hilpeästi ja viittasi Edwardia kohti vasemmanpuoleista käytävää. Sitten keisarin katse kääntyi palvelijaansa. "Entäs Lan Fan? Sinuakin varmasti hiukoo?"
"Oi, en minä..." Lan Fan aloitti, mutta Ling-herran ystävällinen hymy ja pään vieno kallistus pudottivat lopun hänen lauseestaan.
"Liityhän seuraan vain, kaikki muodollisuus ja ujous sikseen!" keisari virkkoi ja laski kätensä hänen ristiselälleen niin tutun turvallisesti, että kehotuksesta oli viittä vaille mahdotonta kieltäytyä.
"Öh... Kunhan en vain häiritse teitä..."
"Hah, et tietenkään! Älähän edes kuvittele sellaista!"
Mikäli Lan Fan tulkitsi oikein, Edwardillakaan ei ollut mitään sitä vastaan, että hän ottaisi liittyäkseen ruokailuseuraksi, mutta se ei tarkoittanut, etteikö hän itse olisi kokenut olevansa pahan kerran tiellä.
Kenties hän silti voisi joustaa tarkkailijan, sivustaseuraajan, velvollisuudestaan nähdäkseen iloisuuden herransa kasvoilla. Ling-herran hymy oli jotain sellaista, jolle oli erittäin hankala sanoa ei, ja jota Lan Fan niin mielellään katseli.
