Title: Käyttöön tulee
Author: Larjus
Chapters: Oneshot
Fandom: Kuroko no Basket
Pairing: Aomine Daiki/Kagami Taiga
Genre: Arkeilua sekä vähän Kagamin ja Aominen tyylistä romantiikkaa
Rating: K-11
Disclaimer: Hahmot ja koko lähdemateriaali kuuluvat Fujimaki Tadatoshille, eikä minulle ole maksettu tämän kirjoittamisesta yhtään mitään.
Summary: Aomine ja Kagami ovat olleet tasan vuoden yhdessä, ja sitä kai pitäisi juhliakin jotenkin.
A/N: Koska piti pitkästä aikaa päästä kirjoittamaan näistä kahdesta toopesta jotain. Inspiraation sain minun ja
Grenaden joskus käymistä Whatsapp-keskusteluista
Yhdessä hölötellessä tuppaa saamaan vaikka mitä ideoita.
Osallistuu
Multifandom-haasteen vitoskiekalle.
Käyttöön tuleeMoni piti lahjojen antamisesta läheisilleen eri syiden siivittämänä, mutta Aomine ei kuulunut siihen joukkoon. Syntymäpäivien paketit ja uudenvuoden rahalahjat hän vielä jotenkin ymmärsi, mutta parisuhteiden vuosi-, kuukausi- ja vittu varmaan päiväpäivienkin vuoksi annetut lahjat menivät hänellä yli hilseen. Miksi hitossa oma kumppani pitäisi lahjoa siitä hyvästä, että on tullut katseltua toisen naamaa tietyn ajanjakson verran? Vaikka kun asiaa tarkemmin ajatteli, ehkä sellaisesta suorituksesta ansaitsikin edes jonkinlaisen palkinnon. Ei se tosin Aominen lahjainnostusta kasvattanut edes nimellisesti.
Asenteestaan johtuen Aomine olikin ajatellut, ettei Kagamille ainakaan tarvitsisi hankkia yhtään mitään kuin ehkä ihan korkeintaan syntymäpäivänä, mutta sitten yhtenä aamuna se tolvana oli mennyt aukaisemaan suunsa. ”Viikon päästä ollaan oltu yhdessä tasan vuosi”, tämä sanoi kuin ohimennen, mutta siitä lähtien Aomine oli jäänyt vatvomaan asiaa. Kun Kagami oli kerta nähnyt tarpeelliseksi mainita asiasta, kai sen oli pakko meinata, että tämä odotti hänen noteeraavan päivää jotenkin. Lahjojen hankkiminen parisuhteen keston perusteella oli Aominesta niin turhaa, mutta ei hän halunnut joutua siihenkään tilanteeseen, että Kagami olisi ostanut hänelle lahjan mutta hänellä itsellään ei olisikaan mitään annettavana. Ja pitäisikö ensimmäisen vuosipäivän kunniaksi olla jotain muutakin erityistä? Romanttinen ravintolaillallinen tai jotain vastaavaa?
Mitä hittoa Kagami oikein halusi??Muutaman päivän ajan Aomine ehti mielessään tuskailla lähestyvää virstanpylvästä, kunnes hän sai osittaisen vastauksen pulmaansa Kagamilta itseltään. Tämä nimittäin heitti muun paskanjauhamisen ohessa (vuosipäivää erikseen mainitsematta), että he voisivat juuri sinä sunnuntaina käydä vähän heittelemässä koreja lähikentällä ja katsoa sitten hänen luonaan vaikka jotain elokuvaa. Aomine suostui ehdotukseen suorastaan helpottuneena. Ei Kagami siis ainakaan mitään romanttisia tärskyjä hienossa, kalliissa ravintolassa odottanut. Lahja-asia ei kuitenkaan jättänyt Aominea rauhaan, eikä hän kehdannut ottaa sitä puheeksikaan.
Jotain olisi keksittävä. Mutta mitä? Aomine ei ollut hyvä keksimään lahjaideoita, eikä Kagamia voinut sanoa miksikään maailman helpoimmaksi lahjottavaksi. Turhan krääsän ostaminen olisi, no,
turhaa, eikä Aomine muutenkaan halunnut tuhlata rahojaan mihinkään ihan typerään. Ruokalahjat olivat mielikuvituksettomia, ja rahan antaminen voisi antaa vähintäänkin epäsuorasti vaikutelman, että hän maksaisi Kagamille palkkaa (tai hyvitystä) seurustelusta – tai oman osansa seksuaalisista palveluista. Täytyisi siis keksiä lahjaksi jotain ihan muuta, jotain, mikä menisi Kagamilla satavarmasti käyttöön muttei olisi kuitenkaan liian arkista. Kukapa sitä olisikaan antanut poikaystävälleen vuosipäivälahjaksi jotain päivittäisiä ruokaostoksia muistuttavaa.
Vielä päivä ennen odotettua (ja pelättyä) ajankohtaakin Aomine yhä mietti, mikä voisi olla hyvä lahja Kagamille. Paineet kasvoivat, mutta siitäkään ei ollut ideoimisessa juuri mitään apua, vaikka yleensä hän suoriutui parhaiten juuri paineen alla. Pää löi niin tyhjää, että Aomine alkoi jo pohtia, pitäisikö sittenkin vain olla hankkimatta mitään ja toivoa, ettei Kagamillakaan ollut hänelle lahjaa. Hätätapauksessahan sitä voisi sitten vaikka sanoa, että lupaa viedä toisen syömään ja elokuviin tai jotain.
Aomine ei ollut tehnyt vielä lopullista päätöstään, mutta alkoi vahvasti kallistua lahjan ostamatta jättämiseen. Alkuillasta sosiaalista mediaa silmäillessään hän kuitenkin sai yhdestä kuvasta idean, joka pakotti hänen kätensä pysähtymään. Siinä se oli. Lahja, joka täyttäisi kaikki hänen sille aiemmin antamansa kriteerit. Hieman hän kuitenkin epäröi, kannattaisiko sittenkään, koska kyseessä oli jotain niin henkilökohtaista, mutta samaan aikaan se oli lahja, jonka hän kehtaisi antaa vain ja ainoastaan Kagamille. Ehkä juuri siksi hänen pitäisikin nimenomaan se hankkia.
Päätöksen tehtyään Aomine kykeni viimein taas liikkumaan. Jaloilleen päästyään hän varmisti lompakkonsa sisällöstä, että hänen budjettinsa antaisi myöten, minkä jälkeen hän meni eteiseen ja vielä kenkiä jalkaansa vetäessään ryntäsi ulos kuin olisi pelännyt, että kaupan ovet suljettaisiin hänen nenänsä edestä, ellei hän pitäisi kiirettä.
**
Kun heidän ensimmäinen vuosipäivänsä sitten viimein saapui, se eteni hyvin pitkälti Kagamin ehdottaman kaavan mukaan. Toki he eivät heitelleet koreja vain ”vähän” vaan monen tunnin ajan, ja elokuvan sijasta he päätyivätkin katsomaan moniosaista dokumenttia amerikkalaisesta sarjamurhaajasta, mutta sellaisiin pikkuasioihin oli turha takertua. He olivat tilanneet pizzaa ja röhnöttivät Kagamin asunnon sohvan eri päissä niin, että olisivat koskettaneet toisiaan vain erikseen kurottamalla. Ei se muistuttanut juurikaan sitä, että heillä olisi minkäänlaista merkkipäivää käsillä, eivät olleet kumpikaan edes maininneet asiaa, mutta Aominen mielessä oli koko ajan lahjapaketti, joka laukussa treenikamojen seassa odotti sopivaa hetkeä tulla annetuksi.
Vaikka Aomine olikin tuhlannut varsin paljon aikaa ja mielenrauhaansa sopivan lahjan valitsemiseen, nyt hänen mieleensä alkoi hiipiä epäilys siitä, kannattiko hänen sittenkään antaa sitä Kagamille. Nyt se mokoma mulkvisti ei ollut sanallakaan edes maininnut heidän vuosipäiväänsä, vaikka oli siitä viikkoa aiemmin puhunut, joten merkitsikö päivä tälle sittenkään mitään? Mitä jos Aomine olikin heistä kahdesta ainoa, joka oli ostanut lahjan, ja saattaisi siten Kagamin siihen tilanteeseen, johon ei itse ollut halunnut joutua? Mitä jos hän ei sittenkään antaisi laukussa odottavaa pakettia Kagamille vaan pitäisi sen kokonaan itsellään? Kyllä hänkin sille käyttöä löytäisi. Tai ehkä hän voisi säästellä sitä Kagamin syntymäpäivään asti?
Mitä hittoa hän tekisi??Mahdollisia vaihtoehtoja oli paljon, eikä Aominen ollut helppo päättää, minkä niistä valitsisi. Lopulta laiskuus hänessä vei voiton – hänhän ei jaksaisi raahata lahjaa takaisin kotiinsa, kun nyt oli sen mukaansa ottanutkin. Ihan sama oliko Kagamilla hänelle mitään vastalahjaa, hän ei sellaista odottanut. Eihän hän alun perin ollut ajatellut itsekään hankkivansa yhtään mitään. Niinpä jakson loputtua ennen seuraavan alkamista Aomine nousi ylös paikaltaan ja käveli eteiseen, jonne oli jättänyt urheilukassinsa.
”Mihin sä nyt häivyit?” Kagami kysyi omasta sohvannurkastaan. ”Laitanko tauolle?”
”Jos ihan välttämättä haluat”, Aomine vastasi eteisestä käsin. Pian hän oli taas olohuoneessa ja piteli käsissään lahjaa, jonka oli edellisiltana paketoinut jouluiseen punavihreään paperiin, koska ei ollut löytänyt kotoa mitään muutakaan.
Kagami tuijotti Aominen kantamaa lahjaa kulmat hieman kurtussa ja hapuili kaukosäätimen käteensä. ”Joulu meni jo”, hän sanoi pysäyttäessään dokumentin juuri alkaneen jakson. ”Aikoja sitten.”
”Kyllä mä sen tiedän”, toinen ärähti. ”Eikä tämä ole joululahja.”
”Vaan?”
”No nythän on meidän vuosipäivä!” Aomine sanoi ja ojensi lahjaa Kagamille. ”Itsekin puhuit siitä viikko sitten”, hän lisäsi vielä kuin osoittaakseen, ettei ollut heistä kahdesta ainoa, joka oli päivän huomioinut edes jotenkin.
”Ei sun silti olisi tarvinnut mitään mulle hankkia”, Kagami mutisi ottaen lahjan kuitenkin vastaan.
”Äh, turpa kiinni ja avaa se!”
Aomine tunsi kasvojensa kuumenevan. Olikohan tämä sittenkään ollut hyvä idea?
Kagami tuhahti mutta alkoi repiä kääreitä pois lahjansa päältä. Hän ei yrittänytkään poistaa sitä siististi teippien irrottamisella aloittamalla vaan raastoi paperia kuin kynsiään teroittava kissa. Paperin alta paljastui valkea laatikko, mutta sen kylkiin painettujen kuvien ja tekstien ansiosta Kagami tiesi sitä avaamattakin, mitä oli Aominelta lahjaksi saanut. Alkuun hän oli sanaton.
”Tenga”, hän sai hetken hiljaisuuden jälkeen lopulta tokaistua. Hänen poikaystävänsä Aomine vitun Daiki oli ostanut hänelle heidän ensimmäisenä vuosipäivänään lahjaksi tengan!
”Älä väitä, ettei se tule sulla käyttöön”, Aomine vastasi. Hän ei osannut tulkita Kagamin ilmettä yhtään sen paremmin kuin tämä hänen. ”Sitä voi vieläpä käyttää useamman kerran.”
”En väitä mitään, mutta…” Kagami painoi toisen kätensä naamalleen ja hieroi sillä silmäluomiaan. Hänen kurkustaan pääsi omituinen matalaa mörähdystä muistuttava huokaus. Sitten hän nousi ylös. ”Odota.”
”Mihin sä nyt?” Aomine kysyi hieman säikähtäen. Oliko hänen lahjansa sittenkin ollut Kagamin mielestä aivan perseestä?
”Sanoin että odota!”
Kagami meni makuuhuoneeseensa ja palasi sieltä hetken päästä mukanaan tummansiniseen, hieman kimaltelevaan paperiin kääritty paketti.
”Avaa se”, hän komensi pudotettuaan lahjan Aominen syliin.
”Arvasinhan mä, että sulla oli minulle jotain!” tämä sanoi ottaen paketin omiin käsiinsä. Se tuntui kokonsa ja muotonsa puolesta yllättävän tutulta.
”Turpa kiinni ja avaa se!” Kagamin suupielillä kävi hymy, kun hän sai komentaa poikaystäväänsä samoilla sanoilla kuin tämä aiemmin häntä.
Aomine avasi lahjan yhtä siististi kuin Kagamikin, ja kun hänen epäilyksensä paljastuivat todeksi, häntä alkoi väkisinkin naurattaa. Kagamikin oli ostanut hänelle tengan ja paketin perusteella väriä lukuun ottamatta tismalleen samanlaisen kuin hän tälle.
”No niinpä!” Kagami tokaisi, kun Aominen olkapäät tärisivät pidätetystä naurusta. ”Ja mä tiedän, että se menee sulla ihan yhtä lailla käyttöön!”
Ei Aomine sitä voinut kieltääkään. ”Onneksi sentään ostettiin eriväriset, niin eivät mene vahingossakaan sekaisin”, hän totesi saatuaan hieman tasattua hengitystään ja katseli uuden sähkönsinisen tengansa pakkauslaatikkoa.
”Onhan se kätevää”, Kagami tuumasi katseensa omassa mustapunaisessa tengassaan. ”Vaikka voidaan me kirjoittaa sulle tussilla nimi niin varmasti muistat.”
”Haista paska”, Aomine tuhahti ja pukkasi tätä kyynärpäällä kylkeen. ”Jos joku täällä tarvitsee nimikointia niin sä!”
Heidän sanailunsa olisi voinut helposti yltyä jopa pieneksi käsirysyksi, mutta sen sijaan Kagami ojentautuikin lähemmäs ja suuteli Aominea. ”Hyvää vuosipäivää, idiootti”, hän toivotti. ”Aion jatkossakin katella sua, niin että meillä on vuodenkin päästä jotain juhlittavaa.”
”Sitä samaa, kusipää”, Aomine vastasi ja seuraavaksi teki itsekin aloitteen suudelmasta. Kagami vastasi tekoon halukkaasti, ja nyt tunnelma olisi voinut hetkessä kuumeta toisella tavalla, jos he vain olisivat antautuneet sille. Kuitenkin Kagami katkaisi suudelmat ja vetäytyi istumaan takaisin omalle paikalleen. Aomine ei voinut olla tuntematta pientä pettymystä.
”Voitais varmaan jatkaa jo tämän katsomista”, Kagami sanoi ja osoitti kaukosäätimellä televisiota. ”Enää yksi jakso jäljellä.”
”Joo, niin kai”, Aomine mumisi vastaukseksi.
”Tai…” Kagami katsahti toista tummat silmät kiiluen. ”Kun kerta molemmat ostettiin lahjat, joita voi käyttää useamman kerran, niin mehän voitaisiin vaikka testata niitä saman tien.”
”Ai yhdessä vai?”
”Voin mä sut pihallekin potkia, jos ei seura kelpaa.”
”Et sä jaksais.”
”Kokeillaanko?”
”Mä luulin että sä halusit runkata yhdessä”, Aomine tokaisi. ”Olenko sittenkin väärässä?”
”No mitä luulet?” Kagami kysyi haastavasti. Hänen kasvoilleen oli levinnyt leikkisä virne.
Aominen ainoa vastaus oli hymyillä takaisin. Taitaisi dokumentin viimeisen jakson katsominen jäädä johonkin toiseen päivään.
