Nimi: Jouluna juna-asemalla
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
A/N: Tämä oli osa Finin joulukalenteria vuonna 2022 ja mun on pitänyt julkaista tämä omana topicinaan jo pitkään, mutta se on jotenkin aivan unohtunut
Joten ottakaapa tästä jouluficci tähän tammikuun loppuun! Osallistuu haasteeseen
Rakkautta arjen ympäristöissä.
Jouluna juna-asemallaKolmen minuutin kuluttua olisi jouluaatto.
Harryn mielestä oli täydellinen joulukeli. Oli neljä astetta pakkasta, kaikkialla oli valkoista ja taivaalta leijaili isoja lumihiutaleita. Hän työnsi vasemman kätensä takaisin takin taskuun, kun oli katsonut ajan rannekellostaan. Harry seisoi autiolla rautatieasemalla ihme kyllä hilpeänä ja hyväntuulisena. Hänen oli ollut tarkoitus viettää joulu yhdessä Ronin luona tämän ja Hermionen kanssa, mutta Ron ja Hermione olivat päätyneet viettämään iltaa vällyjen välissä kahden kesken. Harry oli päättänyt antaa ystävilleen rauhaa, ja lähteä itse junalla kotiin. Hän oli vain tyytyväinen, että vuosien ”kaveruuden” jälkeen hänen paras ystävänsä pääsi viimein petihommiin Hermionen kanssa, joka tietysti oli myös hänen paras ystävänsä.
Harry vilkaisi taas kelloaan. Yksi minuutti jouluaattoon. Harryn lähettyville astui huppupäinen hahmo, joka piti katseensa maassa. Harry ei nähnyt toisen kasvoja. Hän katsoi tylsyyttään taas kelloaan, koska ei siinä junaa odotellessa ollut oikein muutakaan tekemistä.
00:00”Hyvää joulua”, Harry sanoi yllättäen toiselle. Tämä käänsi katseensa Harryyn.
”Potter?”
”Malfoy?”
”Hyvää joulua”, Draco sanoi. ”Joko se on jouluaatto?”
”On”, Harry vastasi hieman hämmentyneenä siitä, että huppupää oli paljastunut kaikista maailman ihmisistä juuri Draco Malfoyksi. ”Kello löi juuri kaksitoista.”
”Vai niin”, Draco sanoi ja laski hupun päästään. ”Mitä sinä täällä teet jouluaattona?”
”Olen menossa kotiin”, Harry kertoi. ”Olin Ronin luona ja, tuota, hän sitten pääsi pukille joten minä katsoin parhaaksi lähteä.”
”Kenen kanssa?” Draco naurahti selkeästi huvittuneena.
”Hermionen”, Harry sanoi.
”Niinpä tietysti”, Draco tuhahti silmiään pyöräyttäen. ”Olin jo Tylypahkassa sitä mieltä, että niillä kahdella on jotakin sutinaa.”
”Niin minäkin”, Harry nyökytteli.
Aika kulki todella hitaasti. Juna lähtisi vasta 00:23 ja Harrya alkoi paleltaa. Hän ei ollut varautunut ulkona seisoskeluun lähtiessään joulunviettoon. Hän oli kuvitellut viettävänsä joulun Ronin luona takan edessä loikoillen pyjama yllään, ja syöden suklaata niin että alkaisi oksettaa.
Siinä hän kuitenkin seisoi lumisateessa juna-asemalla Draco Malfoyn kanssa.
”Mikset sinä ole perheesi luona?” Harry kysyi rikkoen hiljaisuuden. Hän tiesi, että Dracolla oli vaimo ja tämän vanhemmatkin taisivat olla yhä elossa. Harry ja Draco työskentelivät molemmat ministeriössä, mutta harvoin puhuivat toisilleen.
”Perheen”, Draco hymähti. ”Vanhempani katkoivat välit minuun kun aloin tukemaan jästisyntyisiä, ja Astorian kanssa tuli ero.”
”Ai”, Harry sanoi hieman kiusaantuneena. ”Olen pahoillani. Milloin se tapahtui? Ero siis.”
”Viisi kuukautta sitten”, Draco vastasi. Harry suki lunta pois hiuksistaan.
”Onpa kurjaa.”
Harry ei ollut tiennyt tätä, vaikka näki Dracoa lähes päivittäin työpaikalla. Mies oli aina vaikuttanut hyvinvoivalta ja – no, ei häntä oikein hyväntuuliseksi ollut koskaan voinut haukkua, mutta hän oli vaikuttanut aivan samanlaiselta kuin aina ennenkin.
”Ei se oikeastaan tullut yllätyksenä kummallekaan”, Draco sanoi ja laittoi kädet puuskaan. ”Kummallakin oli tunteita jotakin toista kohtaan.”
”Etkö sitten päätynyt yhteen tämän toisen henkilön kanssa?” Harry kysyi ihmetellen mielessään, kuinka luonnollisesti keskustelu näin henkilökohtaisista asioista Dracon kanssa sujui. He eivät olleet koskaan tainneet jutella tällä tavoin kahden kesken. Draco kääntyi katsomaan Harrya silmiin outo ilme kasvoillaan.
”Hän ei välittäisi minusta”, Draco sanoi hiljaa. ”Hän vain nauraisi, jos kertoisin tunteistani.”
”Kokeile, kun tapaat hänet seuraavan kerran”, Harry rohkaisi. ”Voit yllättyä. Hyvällä tuurilla hän on samalla sivulla kanssasi.”
”Entä sitten huonolla tuurilla?” Draco naurahti ja pudisti päätään.
”No huonolla tuurilla hän ei vastaa tunteisiisi, mutta sitten ainakin tiedät sen ja voit jatkaa elämääsi”, Harry sanoi ja Draco hymähti, minkä jälkeen laskeutui syvä hiljaisuus.
”Paljonko kello on?” Draco kysyi hetken kuluttua huomattuaan Harryn vilkaisseen rannekelloaan.
”Seitsemän yli”, Harry vastasi. Draco nyökkäsi. Heidän katseensa kohtasivat taas ja Harry pisti merkille, että toisen kasvot punoittivat pakkasesta. Hän hymyili ja Draco hymyili takaisin.
Minuutit matelivat ja Harry huomasi Dracon vilkuilevan hänen suuntaansa.
”Mitä?” Harry kysyi lopulta.
”Mitä mitä?” Draco vastasi ja katsoi äkisti junaraidetta pitkin siihen suuntaan, mistä junan pitäisi tulla.
”Vilkuilit minua”, Harry naurahti. ”Eikä se juna vielä tule, turhaan katsot sinne.”
Draco oli hetken aivan hiljaa, kunnes sanoi: ”Harry, se olet sinä.”
”Mikä minä olen?” Harry kysyi ihmetellen, että Draco käytti hänestä etunimeä.
”Sinä – minä”, Draco änkytti ja rutisti silmänsä kiinni. ”Sinä olet se, jota kohtaan minulla on tunteita.”
”Mitä”, Harry älähti ja punastui, joskin hän oli varmasti jo ennestäänkin punainen kylmässä ilmassa seisoskelun takia, mutta nyt hänen poskiaan aivan kuumotti.
”Niin”, Draco sanoi ja katsoi pois päin. ”Ei olisi pitänyt sanoa mitään.”
”Draco”, Harry sanoi ja astui lähemmäs toista. ”Ethän sinä edes tunne minua.”
”Tutustutaan sitten”, Draco sanoi vaativasti ja katsoi Harrya silmiin. Harry punnitsi vaihtoehtoja päässään. Vaikka hän tiesi olevansa homo, ei hän ollut koskaan aiemmin ajatellut Dracoa sillä tavalla. Olihan Draco ollut aina jotenkin söpö naljaillessaan Harrylle kouluaikoina, ja olihan Harry nähnyt toisesta jokusen eroottisen unenkin, mutta hän oli yleensä vain sivuuttanut sellaiset ajatukset. Nyt Harrylla oli vaihtoehtoina vastata
kyllä tai
ei.
”Hyvä on”, Harry sanoi hiljaa ja tarttui Dracon käteen, jossa oli pehmeä lapanen.
”Eikö sinulla ole mitään hanskoja?” Draco näytti järkyttyneeltä ja veti kätensä pois Harryn kädestä. ”Sinähän palellut.”
”Ei sattunut mukaan”, Harry vastasi miettien, oliko tehnyt virheliikkeen ottaessaan Dracoa kädestä. Draco kuitenkin riisui omat lapasensa ja ojensi niitä Harrylle.
”Ota nämä”, hän vaati. Harry epäröi, mutta tarttui tilaisuuteen, sillä hänen sormensa olivat aivan kohmeessa. Hän veti Dracon sormien lämmittämät lapaset käsiinsä ja tunsi outoa kihelmöintiä vatsassaan, rinnassaan ja oikeastaan koko kehossaan. Se oli kummallista, mutta ei sinänsä huono juttu. Harrya ei enää paleltanut niin paljon.
”Et koskaan kertonut minne sinä olet menossa”, Harry sanoi hieroessaan lapasten peittämiä käsiään yhteen. Draco työnsi kätensä taskuihinsa.
”Ajattelin mennä Astorian luokse”, Draco sanoi. ”Ei hän varmaan arvostaisi tällaista yöllistä vierailua, mutta yksinäisyys kävi sietämättömäksi näin jouluna. Pysyimme ystävinä eron jälkeen.”
”Ymmärrän”, Harry sanoi nyökkäillen. ”Minäkin olen tuntenut yksinäisyyttä viime aikoina.”
”Voisimme viettää joulun yhdessä”, Draco ehdotti naurahtaen, mutta selkeästi katui heti sanojaan. ”Tai sitten ei, se oli tyhmä idea.”
”Ei kun se oli ihan hyvä idea”, Harry sanoi hymyillen. He katsoivat toisiaan silmiin syvässä hiljaisuudessa. Edes autoja ei kuulunut kulkevan lähistöllä. Perhoset lepattivat Harryn vatsassa kun hän tajusi, että oli valehdellut kaikille ja ennen kaikkea itselleen väittäessään, ettei hänellä ollut tunteita Dracoa kohtaan.
”Tule tänne”, Harry sanoi, astui lähemmäs Dracoa ja halasi tätä tiukasti. Hän painoi kohmeiset huulensa toisen omille ja ympäröivä maailma katosi. Juna viimein pysähtyi heidän vierelleen ja jatkoi matkaansa kummankaan hyppäämättä kyytiin, sillä sillä hetkellä Harry ja Draco huomasivat vain toisensa.
