Hohto: Fists | k11 | in English

[Aladdin Sane]

Nimi: Fists
Kirjoittaja: Aladdin Sane
Fandom: Hohto (The Shining)
Genre: Surumielistä hahmotutkielmaa. Ficlet (415 sanaa).
Ikäraja: k11
Päähenkilöt: Jack Torrance & Danny Torrance
Varoitukset: Hiukan puhetta perheväkivallasta
Yhteenveto: They give Jack his infant son to hold, a tiny little swaddled thing, and all he can think of is fists.
Vastuunvapaus: Hohto hahmoineen ei ole meikäläisen omaisuutta, enkä minä tee tällä työllä minkäänlaista voittoa.

A/N: Jälleen kerran raskain sydämin ilmoitan, että gradun kirjoittamisen sijaan olen kirjoittanut ficin graduni aiheesta. Niin kuin tähänkinastisista Hohto/Tohtori Uni -ficeistä, en vaivautunut tätäkään kääntämään suomeksi asti, joten tällä mennään. Ficlet300 sanalla 046 pehmeä.








FISTS





They give Jack his infant son to hold, a tiny little swaddled thing, and all he can think of is fists.

Fists, as Danny’s tiny baby fist clutches his finger and Jack loves him so much, so fiercely, that it breaks his own heart and frightens him to his core, a singularly raw emotion he has no hope of expressing in writing, he’s fairly sure no one can.

Fists, as Jack sits there in the armchair next to the bed where Wendy has fallen asleep, exhausted. Acutely, painfully aware of how tiny and soft and weak this little baby is and how easy it would be to hurt him. Jack’s own hands feel too big, too clumsy, big-knuckled hairy man hands larger than Danny’s head, oh Jesus Christ –

Jack looks at him, his tiny ruddy face, hears his tiny little baby sounds, and he thinks of fists – his father’s fists, Mark Torrance’s good right hand landing on him, black eyes and torn hair, broken nose on his mother, his siblings –

“I’m never gonna let anything harm you, Danny,” he whispers, a sob tight in his throat, tears in his eyes. “I swear it, I’ll do right by you, I’ll never. Swear to God, I’ll die before I let anyone touch you.”

He eventually gives Danny back to Wendy when he starts to cry his hunger. Wendy takes Danny from him, a steady stream of soft sweet nothings already going, easy as anything, as she gives him her breast. Holy, Jack briefly thinks as he watches. Mary and Jesus but better. Holier than Mary, holier than Jesus.

Wendy looks at him look at them and smiles, cradling their son in the most impenetrable nest, soft arms, fitting just so, protecting him from all evil, from every angry word, from every fist.

Jack gets up, maybe a bit abruptly, but Wendy is so focused on Danny that he can make it look all cool and natural with a wide smile and a light slap of his palms on his chair’s armrests.

“I think I’ll uh, go out for a smoke.”

“You do that,” Wendy says. “Say bye-bye, Daddy,” she tells Danny, who’s seemingly already halfway back to sleep.

“Bye-bye, Danny,” Jack theater-whispers and waves at him, then turns and closes the door.

Fists, pressed tight against his mouth, as he bites his knuckles in the hospital men’s room stall, silent sobs wracking him all over as he thinks about his infant son and his tiny, tiny fists.

[Kaniini]

Tää oli tosi kiva löytö täältä Finistä, varsinkin kun en oo aikaisemmin Hohto-fikkejä lukenut Sun kirjoittamasi teksti on aina tosi kaunista, ja kääntyy näköjään ihan loistavasti myös englanniksi. Tässä oli joitakin tosi kauniita ja runollisia kohtia, joista tykkäsin ihan erityisen paljon, kuten "a steady stream of soft sweet nothings" ja "cradling their son in the most impenetrable nest". Tälläiset ei välttämättä kääntyis ihan yhtä hienosti suomen kielelle, joten ehkä on ihan hyvä ettet tätä lähtenyt kääntämään.

Tässä tavoitit mun mielestä tosi hyvin Jackin hahmon. Muutenkin kaikki tekstit, joissa miesten tunteita käsitellään näin avoimesti on ihan parasta herkkua. Fikin lopetus oli loistava, tunteiden täydellinen purkautuminen muutamalla sanalla kun ensin on pidetty yllä sellaista perinteisen maskuliinista suojamuuria ja tukahdutettu tunteet.

Kiitos tästä fikistä, pitää varmaan lukea sulta lisää tämän fandomin fikkejä!

[Aladdin Sane]

Kiitos paljon kauniista kommentista, Kaniini! Mulla on tosi kauan aikaa kulunut siitä, kun olen Hohtoa tai Tohtori Unta lukenut suomeksi (Tohtori Unesta kolmisen vuotta, Hohdosta tyyliin kolmetoista). Joskus mietin olisko helpompi koettaa kehittää näille ficeille ja hahmoille suomenkielistä ääntä, jos käännös olisi tuoreemmassa muistissa, mutta toisaalta en jaksa etsiä käännöksiä käsiini Samoin, niin kuin itsekin sanoit, jotkut kielikuvat olis aika vaikeaa kääntää - juuri tällaisten kohtien kanssa mulla on eniten haastetta, kun kirjoitan suomen- ja englanninkielisiä tekstejä rinnakkain (puolin ja toisin - jotkut suomenkieliset sanankäänteet on melkein mahdotonta muotoilla englanniksi niin, että niistä välittyis sama fiilis).

Jack on kyllä, voi sentään, onpa totisesti. </3 Tykkään Jackista hahmona tosi paljon ja tätä kirjoittaessa oli kiva keskittyä häneen eikä pelkästään siihen, miten Jack on vaikuttanut muihin ja miten muut näkevät hänet. Luultavasti palaankin näiden pariin jossain kohtaa!

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Tämän tekstin valitsin fandomin perusteella - olipa mielenkiintoista löytää Finistä Hohtoa!

Pidän tosi paljon tästä asetelmasta, jonka keskiössä on Jack vastasyntyneen poikansa kanssa hyvän aikaa ennen kaiken eskaloitumista. Tässä on sellaista inhimillistä haurautta ja samalla väkevyyttä. Itselläni ei ole lapsia, joten voin vain kuvitella, miltä oman vauvan piteleminen ja katseleminen tuntuisi, mutta se kuulemma on usein kokemus jonka rinnalla kalpenee kaikki muu. Jackin tunteiden palo ilmenee tästä tekstistä tosi eläväisesti. Kokemuksen vavisuttavuudesta ja maailmaamullistavuudesta kertovat osuvasti voimakkaat luonnehdinnat, kuten holier than Mary, holier than Jesus.

Ja sitten! Nyrkit! Rakastan sitä, miten nyrkki voi edustaa pienuutta ja viattomuutta, avuttomuutta ja suojelun tarvetta - ja samalla se voi olla väkevä, tuoda mieleen lyönnit ja satuttamisen ja kutsua haamuja menneisyydestä. Ne kaksi puolta yhdistyvät tässä tarinassa hätkähdyttävästi. Jackin tunnekuohu riipii sydäntä, erityisesti kun se purkautuu tuolla tavalla padottuna kuten Kaniinikin yllä luonnehti. Tässä ei voi olla miettimättä tulevaa ja sitä, miten Jackilla on vakaa aikomus suojella Dannya kaikelta. Niin ikään ajatukset alkavat askarrella perheväkivallan kierteessä ja siinä, miten piinallisen vaikeaa sitä voi olla katkaista.

Hieno, herättelevä teksti - kiitos! -Walle

[Aladdin Sane]

Kiitos kommentista, Waulish! Nimenomaan toi eri nyrkkien rinnastus, väkivalta ja avuttomuus oli semmonen ihan ensimmäinen ideavälähdys jonka pohjalta tää koko ficlet oli pakko kirjoittaa. Kirjan Jackia määrittää niin vahvasti se, että se rakastaa Dannya ihan hirveän paljon, mutta siinä kohtaa kun Hohto alkaa niin Jack on jo onnistunut satuttamaan Dannya niin kuin sen oma isä aikanaan satutti sitä. Se väkivallan ja trauman kierre vaan jatkuu ja jatkuu ja se on kiinnostavaa ja ihan kamalan surullista. Ja samalla Jack rakastaa Dannya aivan hirvittävän paljon aivan loppuun asti.

Ihanaa, että pidit! <3