Muruja (K-11 • jouluisia ja talvisia murusia, Juuso/Samuli • mikrojoulukalenteri, 24/24)

[Meldis]

(gaad, mikä moka sekottaa nimet noin )

Hauska lahja tuo kädenlämmittimet, itsellekin tulisi tarpeeseen ja miten kivaa, että Samuli keksi tuollaisen ja ihan ilman mitään toivelistaa. Itse en selviäisi ilman lahjalistaa, mitä ollaan perheessä käytetty aina, on vain kätevämpää, mutta on kyllä ihanaa, jos tuntee toisen ja osaa ostaa jotain sopivaa sen perusteella. ^^ Lumipyryn katsominen on niin kivaa, kun voi itse olla sisällä lämpimässä ja olisin itsekin ihan liimautunut ikkunaan Juuson tavoin.

Siinä he seisovat hyvän aikaa hiljaisuudessa, toistensa lämmöstä ja lumesta nauttien.

Oi että miten söpistä! ^^ Kiitos taas luukuista.

[Waulish]

Meldis, oi, tuollainen lahjalistasysteemi kuulostaa kyllä tosi kätevältä! Pitäisi ehkä itsekin ehdottaa omassa perhepiirissä, sillä välillä lahjojen keksiminen on yhtä tuskaa, varsinkaan kun ei haluaisi hankkia mitään ihan tarpeetonta krääsää. Samulilla onneksi pelasi nyt hoksottimet! Lumipyryn katsomisessa on kyllä jotain lumoavaa, varsinkin tosiaan kun saa itse olla sisällä lämpimässä, mutta kuitenkin lähellä luontoa. Kiitoksia kovasti!

∴∵∴

17.
 95 sanaa

Samulin on usein hankala heittäytyä Juuson siskon lasten leikkeihin. Hän kokee olevansa liian mielikuvitukseton ja vakavamielinen, liian kaukana sisäisestä lapsestaan.

Lumiukon rakentamiseen on hänenkin kuitenkin helppo osallistua. Siinä on selkeä kaava, jota seurata, ja sen parissa saa uppoutua käsillä tekemiseen.

Neljän käsiparin voimin lumiukko kohoaakin nopeasti korkeuksiin, melkein Samulia pidemmäksi. Se saa nenäkseen porkkanan, silmikseen ja suukseen hiilenpalasia ja käsikseen risut. Kokonaisuuden kruunaa tonttulakki.

Kun he lopulta puistelevat lumet yltään ja vetäytyvät takaisin sisälle joulunviettoon, Samulin on myönnettävä, että hänellä oli aika hauskaa. Kun hän katsoo ikkunasta pimeälle pihamaalle, hän huomaa vastaavansa lumiukon iloiseen hymyyn.

[Waulish]

18.
 95 sanaa

Juuso perääntyy kauemmas kokonaiskuvan nähdäkseen. Samuli ja hän ovat saaneet siivottua koko asunnon vapaaviikonlopun kunniaksi, ja Juuso on innostunut urakan päätteeksi koristelemaan sen sydäntä. Keittiön verhot ovat vaihtuneet lumista kuusimetsää esittäviksi, ja pöydänpääty on saanut kynttelikön, joka hehkuu kodikkaanlämmintä valoaan. Partiolaisten adventtikalenteri ja pari jo saapunutta joulukorttia ovat päässeet jääkaapin oveen.

Samuli asettaa tiskirätin kuivumaan ja kääntyy hänkin katsomaan. ”Jokavuotinen jouluhulluus”, hän naurahtaa.

Juuso hymähtää ja vetää käsivartensa mukamas puolustelevaan puuskaan. ”Ainakaan mä en aloita lokakuussa niin kuin kaupat.”

”No, eipä se kai haittaisi vaikka aloittaisitkin. Täällä on tosi nättiä.”

Juuson on oltava samaa mieltä.

[Larjus]

Olipas taas mukavia luukkuja. Tossa kuudennessatoista on ihana tunnelma! Lumisateen ihailu ikkunan takaa on kyllä kivaa, niin tunnelmallista. Vähän harmittaa nyt, etten kunnolla tajunnut ihastella sitä, kun vaikka viime viikolla täällä Helsingissä satoi lunta silleen kauniistikin (ja sitten oli myräkkää 😅). Nyt sitten ei ennusteiden mukaan ole tulossa lunta lähipäivinä, vettä vain 🙈

Samulin on usein hankala heittäytyä Juuson siskon lasten leikkeihin. Hän kokee olevansa liian mielikuvitukseton ja vakavamielinen, liian kaukana sisäisestä lapsestaan.

Musta tuntuu aika useinkin tältä, vaikka päiväkodissa töissä se tietysti kuuluu mun toimenkuvaan 😅 Et en yhtään ihmettele, jos sellaisen henkilön, joka ei niin kauheasti lasten kanss puuhastele, on vaikea uppoutua lasten leikkimaailmoihin, kun ei se ole meille ammattilaisillekaan välttisti niin helppoa! (Onneksi mulla on usein mahdollisuus vaikka pelata tai piirtää lasten kanssa. Lumiukkojenkin ja kaikkien muiden lumijuttujen rakentaminen on kyllä kivaa! Siihen on minunkin mielestä helppo mennä mukaan. Kai se on varmaan juuri sitä, että siinä on se oma tietty kaavansa. Vaikka lasten kanssa sellaisetkin kaavat aina elävät omaa elämäänsä On tullut töissä tehtyä vaikka minkälaisia lumiukkoja.

Tää uusin, kahdeksastoista osa muistutti mua itseänikin joulusiivouksesta 🙈 Ei sillä että mä mitään ihmeellistä olin aikeissa tehdä (kannattaa viettää joulunsa muualla kuin omassa kodissaan ), mutta nyt iski sellainen "äääk, tämäkin vielä" -fiilis. Sain kyllä viikonloppuna vähän siivottua, mutta paljon pitäis vielä tehdä. (Finissä julkaistaviin joulukalentereihin ym. kommentoiminen on tosin mulle tärkeämpää, että taitaa jäädä suursiivoukset ainakin väliin tällä erää )

”Ainakaan mä en aloita lokakuussa niin kuin kaupat.”
”No, eipä se kai haittaisi vaikka aloittaisitkin.

Olis varman pitänyt itsekin aloittaa

[Meldis]

Rupesi heti tekemään mieli mennä kierittelemään lumiukkoa, nyt tuli jo vähän lauhaakin, että se onnistuisi (vaikka en halua että uhattu vesisade tulee ><). Kivaa, että Samuli löytää jotain leikkimistä, mistä olla hermoilematta, ei kaikki vain ole hyviä lasten kanssa ja ehkä sekin helpottuu ajan myötä. ^^ Ihii ja partiolaisten joulukalenteri, minulla on myös sellainen! Tärkeä osa joulua, hyvä että on osa myös Juuson ja Samulin joulua. Mutta ei voi joulua aloittaa lokakuussa, koska joulu on minusta kiva siksi että se on kerran vuodessa eikä kestä puolta vuotta.
Kiitos luukuista! ^^

[Waulish]

Larjus, mukava kuulla, että lumisateinen tunnelma viehätti! Toivottavasti sinnekin vielä talven mittaan tulee lunta, jota pääset uudemman kerran ihastelemaan. Täällä on ollut aivan poikkeuksellinen sää ja ihanan luminen pakkasviikonloppu, mutta nyt on jälleen suojaa, ja jouluna on luultavasti maa jo paljas. Onneksi aina voi kuitenkin tunnelmoida näin lumesta ja talvesta kirjoittamalla. Se on kyllä niin totta, että lasten leikeissä saattavat kaavatkin mennä uusiksi, heh. Mitä nyt olen puolisoni siskon lasten kanssa ollut tekemisissä, olen kokenut hankalaksi juuri sen, että leikit ovat tosi lennokkaita ja saavat mitä ihmeellisimpiä käänteitä, joihin tällainen kaavoihin kangistunut aikuismieli ei meinaa taipua. Joulusiivous tosiaan, puuh, se olisi täälläkin vielä edessä! Aiemmin olen sellaiselta välttynyt, kun on tullut vietettyä joulu joko omien tai puolison porukoiden luona, mutta nyt täytyy kyllä ottaa asiaksi, jotta voi sitten ottaa rennosti siistissä kodissa. Kiitoksia kovasti!

Meldis, oi, ihanaa jos tuli heti lumiukonkierittelyfiilis! Tuumin tänään samaa, kun olin lenkillä ja katselin suojalunta sillä silmällä, että sitä olisi paikoin vielä tarpeeksi lumirakenteluihin. Ei tullut rakennettua, mutta mieleen palasivat kyllä lapsuuden lumileikit. Partiolaisten kalenteri on niin ihana, piti pyytää anoppia lähettämään meille sellainen tänä vuonna jotta päästiin perinteestä taas nauttimaan! Heh, olen samaa mieltä siitä että lokakuu meinaa olla turhan aikainen joululle tai ainakin kovin näkyvälle sellaiselle - sen sijaan silloinkin voi olla kyllä ihanaa jo virittäytyä tunnelmaan esimerkiksi jouluisten tai talvisten tarinoiden lukemisella. Kiitoksia kovasti!

∴∵∴

19.
 90 sanaa

Juuson vanhemmilta joululahjaksi saatu kylpyläviikonloppu tuntuu Samulista luksushemmottelulta, varsinkin kun se koittaa heti joulu- ja uusivuosihälinän jälkeen. Tuntuu hyvältä vain olla, lillua lämpimissä porealtaissa, palautua juhlasesongista ja kerätä voimia arjen harmauteen.

Ehkä allasosastoakin rentouttavampi on heidän hotellihuoneensa, joka on rauhaisa ja esteettinen. Valtava parisänky puhtaanvalkeine lakanoineen on taivaallisen kutsuva. Vielä kutsuvamman siitä tekee Juuso, joka makoilee sillä allasvierailun jälkeen raukeana, kylpytakki yllään, hiukset vielä kosteina. Kylpytakki on noussut paljastamaan jäntevät jalat reisien puoliväliin asti, ja Samulin mielikuvitus täydentää loput.

Mielikuvaleikki johtaa tositoimiin, joiden päätteeksi tunnelma on entistäkin raukeampi ja rakastavampi.

[Larjus]

Ihan kateushan tässä iskee hahmoja kohtaan, koska oi että, kylpyläloma 😍 En panis pahakseni, jos itsekin pääsis altaisiin lillumaan ja rentoutumaan. On jotenki tosi väsähtänyt olo. Loman tarpeessa jo 😅 (onneks oon sentää ees ens viikon lomalla, kylpyläreissua ei tosin ole tiedossa.)

Samulin mielikuvitus täydentää loput.

Niin täydentää minunkin, koska vähän pakko on näillä ikärajoilla Ihana kyllä lukea edes pienesti hahmojen kokemasta intohimosta ja nautinnosta, tulee hyvä mieli itsellekin. On varmasti rentoutumisen huippu sellaiset yhteiset rakastavat ja kiihkeät hetket ♥

[Vendela]

Tällä taas pienen tauon jälkeen! Tuntuu, että koko joulukuu on tänä vuonna ollut yhtä kiirettä eikä ole ehtinyt oikein mihinkään pysähtymyään. Mutta tänään varastin aikaa Finille ja lukemiselle ihan tietoisesti

Kahdeksannessa luvussa, vai pitäisikö sanoa luukussa, oli hauskaa tuo kuinka kumpikin oli miettinyt samaa asiaa yhtäaikaa ja halusi yllättää toisen Itse en ole tänä vuonna päässyt joulumarkkinoille ja se vähän harmittaa. Elättelen kuitenkin toiveita, että ehtisin vielä sinnekin fiilistelemään tunnelmaa ja hörppäämään itsekin glögimukillisen.

Voihan Samulia ja vaakaa! Juuson pitäisi piilottaa vaaka kokonaan koska ei ole mitään hyötyä käydä tosiaan heti joulun jälkeen pahoittamassa mieltään. Jospa Samuli seuraavaan jouluun mennessä olisi oppinut.

Oi, kahvijoulukalenteriin en olekaan itse koskaan törmännyt! Toki en ole ehkä asiaan edes kiinnittänyt huomiota, koska olen itse teeihmisiä Mutta kaikkeahan nykyisin keksitään joulun odotukseen, ja tuo oli ihana ajatus Samulilta

Luukun 12 Lumiukko on kyllä pakollinen klassikko mikä on katsottava joka joulu Siihen liittyy muistoja, niin hyviä kuin huonoja, aivan kuten Juusolla. Todella samaistuttavat fiilikset tuli siis tästä

Juuso virnistää. ”Pipariksi meni. Taikinalla ja mulla oli vähän eripuraa.”

Samuli naurahtaa. ”Pipari kuin pipari, ei kai se makuun vaikuta.”

Pakko nostaa tämä, koska toi hymyn huulille tuo sanaleikki Pipari on kyllä yksi niitä suomenkielen sanoja joilla on monta merkitystä Tässä se toimi kyllä tosi hauskasti!

Ihanaa tuo kodin koristelu joulua varten luukussa 18 Itsekin tykkään laittaa jo hyvissä ajoin kausivalot sekä koristeita. Jouluverhoja tai tekstiilejä minulla ei sentään ole, vaikka toki niillä saisi vielä enemmän joulufiilistä. Tuo joulun odottaminen on ehkä yksi parhaita asioita koko joulussa

Ihan jokaista osaa en nyt kommentoinut, vaikka jokaisen luinkin. Niissä oli ihanaa välittämistä ja lempeyttä sekä lämpöä Tässä viimeisimmässä oli varsin raukea tunnelma ja tuo toimi myös hienosti kun vihjattiin tapahtumiin kertomatta kuitenkaan suoraan itse toiminnasta.

Kiitos näistä taas kerran!

Vendela

[Waulish]

Larjus, tunnustan, että meinasi kateus iskeä itsellenikin eilisen luukkua kirjoittaessani! Kylpyläloma olisi kyllä vertaansa vailla tällaiseen koleaan ja kiireiseen vuodenaikaan. Hauska kuulla, että sinunkin mielikuvituksesi täydensi loput! Tämä ikäraja ei tosiaan kummempaa kuvailua salli, mutta minusta on hauskaa yrittää vähän vihjailla ja kirjoittaa rivien väliin myös fyysistä kanssakäymistä, vaikkei se ominta aluettani olekaan. Kiitoksia!

Vendela, samaistun kiireiden täyttämään joulukuuhun! Minullakin on ollut yhtä hulinaa tämä loppuvuosi, joten ymmärrän hyvin, ettei aikaa lukemiselle ja kommentoimiselle aina löydy. Kivaa kuitenkin, että pystyit nyt varaamaan sille aikaa. Oi, toivottavasti ehdit myös vielä joulumarkkinoita fiilistelemään! Niissä on aina omanlaistaan lämmintä tunnelmaa. Ihanaa, että pystyit samaistumaan miesten jouluperinteisiin, ja että piparit ja koristelut herättivät mukavia fiiliksiä ja muutenkin luukuista välittyi lempeyttä ja lämpöä (niitä ei voi koskaan olla liikaa!). Pipari on tosiaankin varsin monimerkityksellinen sana, haha! Kiva myös kuulla, että sinustakin edellisen luukun vihjaava loppu toimi. Lämpimät kiitokset sinulle - ja kiitos myös kovasti siitä, että valitsit minut ihailtavaksi Ihailijakaartissa, ilahduin siitä kovasti!

∴∵∴

20.
 95 sanaa

Tuoksukynttilä levittää vienon jouluista kanelin ja omenan yhdistelmää. Juuso ei piittaa voimakkaista tuoksuista, ja Samuli saa niistä päänsärkyä, mutta tämä joulumarkkinoilta löytynyt kynttilä on sopivan mieto. Lisäksi sen puusydän rätisee takkatulen lailla.

Kynttilän luomassa levollisessa tunnelmassa joululahjojen paketoiminenkaan ei koettele Juuson hermoja samalla tavalla kuin yleensä. Hän on jo oppinut sinuiksi sen tosiasian kanssa, etteivät hänen kätensä ehkä koskaan taivu kauniin virtaviivaisiin ja symmetrisiin paketteihin niin kuin Samulin. Ehkei niiden edes tarvitse taipua. Ehkä muhkuraiset paketit ruttuisine teipinpaloineen edustavat juuri häntä, ja ehkä niin on ihan hyvä.

Juuso huokaa tyytyväisenä, kun viimeinenkin paketti on kääreissään.

∴∵∴

Tämän luukun myötä lämmin suositus näille ihanille soijavahakynttilöille. ♡ Kaikin tavoin aivan huippuja!

[Vendela]

Tulin lukemaan tämän heti ensimmäiseksi tälle aamua

Kiitos kynttilä-vinkistä! En ole tuollaisista kuullutkaan ja kun kävin kurkkaamassa kotisivuja niin kiinnostus heräsi Vaikuttaa mielenkiintoiselta tuotteelta ja tuo tuoksu kiinnostaa myös, koska itsekään en tykkää kovin voimakkaista atomeista! Täytyypä siis laittaa testiin

Mutta voihan lahjojen paketointi sentään Olisi aivan mahtavaa jos kaikki haluaisivat lahjaksi kirjoja tai muita symmetrisiä kovia tuotteita! Niitä on kiva paketoida. Mutta pehmeät paketit ovat kyllä tuskaa Kadehdin siis Samulin kauniita paketteja ja samaistun Juusoon

Vendela

[Meldis]

Kuten muutkin, minäkin halajan nyt hirveästi kylpylälomalle, en jaksa edes muistaa montako vuotta siitä on kun viimeksi olen ollut kylpylässä. :3 Aivan ihanan rauhoittavan kuuloista oli Juuson ja Samulin loma ja sitten siellä oli myös sopivasti kipinöitä, tosi kivasti sopii rentouttavaan lomaan. ^^ En tykkää tuoksukynttilöistä yhtään, mutta kuvailusta kyllä tuli aivan ihanan jouluinen fiilis, tuo poksunta kuulostaa taivaalliselta. Voi Juusoa paketointitaidoissaan, eihän sillä niin väliä, koska eivät ne paketit kauaa paperissaan pysy. Hyvä ettei hän ota paineita ulkonäöstä. Kiitos taas luukuista! ^^

[Waulish]

Vendela, nuo ovat kyllä ehdottomasti kokeilemisen arvoisia kynttilöitä, jos mieto tuoksu kiinnostaa! Cinnamon Apples on mun suosikki, ja tykkään kovasti myös Sweet Coffeesta. Jungle Fruit ja Rose Garden meillä vielä odottelevat polttamista, kun yleensä pidän enemmän noista lämpimistä, lempeistä tuoksuista. Älä muuta sano, kirjat ja muut symmetriset lahjat ovat usein paljon helpompia paketoitavia kuin pehmeät tai muuten epämääräisemmät, ja niitä voi tosiaan olla kivaakin kääriä. No, Juuson läheiset ovat varmasti tottuneet siihen, että hänen pakettinsa ovat vähän sinne päin. Kiitos paljon!

Meldis, hauskaa että sinussakin heräsi halu kylpylälomalle! Ihana kuulla, että rentoutuneet fiilikset välittyivät, ja että kipinätkin sopivat sekaan hyvin. Tuoksukynttilät eivät tosiaan ole kaikkien juttu, enkä minäkään ole muista tykännyt kuin noista Candle Light Storyn, kun yleensä tuoksukynttilöissä tuppaa olemaan liian voimakas, keinotekoisen esanssinen ja pistävä tuoksu. Se poksuna ja rätinä on myöskin tosiaan aivan ihana ominaispiirre! Tuo on kyllä aivan totta, että eiväthän ne lahjat kauaa kääreissään pysy, joten liekö ulkonäöllä niin väliä. Kiitos kovasti!

∴∵∴

21.
 80 sanaa

Juusolla ei ole mikään kiire iltalenkillä. Hän huvittelee heittäytymällä maahan ja tekemällä lumienkelin, ja sitten hän jää makaamaan paikalleen ja katsomaan taivaalle hymyssä suin.

Samuliakin hymyilyttää väkisinkin, vaikka hän mieluummin pitäisi vauhtia. Juuso on juuri sellainen hetkeen heittäytyjä, josta ei voi olla pitämättä. Juuson hyväntuulinen levollisuus on jotain, mikä juurruttaa Samulin kerta toisensa jälkeen silloinkin, kun hän käy kierroksilla oman mielensä sisässä.

Samuli ei usko enkeleihin tai muuhunkaan yliluonnolliseen, mutta joskus hän ajattelee, että Juuso on hänen oma tosielämän enkelinsä.

[Larjus]

Tuoksukynttilät eivät ole mitään suosikkejani, mutta muutama linkin takana olevista kynttilöistä herätti varovaisen kiinnostuksen 👀👀 Ties vaikka tekisin vähän hankintoja joulun jälkeen. Kiitos siis vinkistä!

Joululahjojen paketointi käy kyllä ihan työstä, enkä voi väittää olevani siinä mitenkään erityisen hyvä (heti jos paketoitava juttu on muodoltaan jotain muuta kuin neliskanttinen "laatikko", tuntuu ettei mikään suju), mutta ei kai se lopputuloksen kauneus tärkeintä ole. Pitää varmaan itsekin vain ajatella, että paketoimani lahjat tavallaan edustavat minua.

Uusimman osan lumileikit kesken lenkkeilyn oli ihania 😍 Itsestäni ei ole tuolla lailla heittäytymään, vaikka sellainen voisi kyllä tehdä joskus ihan hyvääkin. Ainakin elämästä pitää osata nauttia ja ottaa ilo irti! Välillä sitten vaikka vähän hassutellenkin.

Samuli ei usko enkeleihin tai muuhunkaan yliluonnolliseen, mutta joskus hän ajattelee, että Juuso on hänen oma tosielämän enkelinsä.

Awwws, tää on kyllä kauniisti ajateltu toisesta ♥

[Waulish]

Larjus, ole hyvä vinkistä, kivaa jos kynttilät herättivät kiinnostuksen! Minäkin ihan sattumalta törmäsin niihin muutama vuosi takaperin, kun olin juuri joulumarkkinoilla ja etsin ystävälle jotain pientä kivaa. Se on kyllä hyvä ajattelumalli, että paketti edustaa paketoijaansa ja saa siten olla persoonallinenkin! Ihanaa, että pidit viimeisimmän luukun lumihöpsöttelystä. Heittäytyminen on joskus ihan virkistävää. Muistan kun joskus puolison kanssa tehtiin ex tempore -lumienkeleitä jonnekin ojanpenkereelle, se oli hauskaa. Kiitoksia!

∴∵∴

22.
 80 sanaa

Pikkujoulusitsien pukukoodina on hirvittävimmät joulupaidat. Juuso on tilannut netistä silmiäsärkevän räikeän villapaidan, jossa on myrkynvihreä tausta ja sinapinkeltaisia raitoja. Keskellä on epämääräinen hahmo, jonka ehkä silmiä siristelemällä saattaa tunnistaa poroksi. Sillä on kuononsa kärjessä kirkkaanpunainen pörröpallo, joka ulkonee paidasta ja pomppii ylös alas Juuson liikkuessa.

Juuso mallailee löytöään peilin ääressä ja ottaa siitä lopulta kuvan, jonka hän lähettää Samulille arvioitavaksi. Onko tarpeeksi hirvittävä?

No tarpeeksi porottava ainakin. Kai tuossa nenässä on ääniefekti, kun sitä painaa?

Kokeile sitten sitseillä, niin tiedät.

∴∵∴

Tässä luukussa kurkistettiin Juuson ja Samulin varhaisempiin vaiheisiin, siksi siis sitsit ja pikaviestittely.

[Larjus]

En ole tosielämässä koskaan oikein lämmennyt sellaisille rumille jouluvillapaidoille, koska jokin niissä on (silleen väärällä tavalla) niin älytöntä, mutta tarinoissa ne on kyllä hauskoja Yhteenkin ficiini suunnittelin useammankin, ja niiden miettiminen oli hauskaa (ja olihan se hauska myös inspiraatiota hakiessa googletella erilaisia rumia paitoja, joita voisi vaikka netistä tilata itselleen). Pystyn mielessäni niin hyvin näkemään, millainen Juuson hankkima paita onkaan

Onko tarpeeksi hirvittävä?

No tarpeeksi porottava ainakin.

Höhöö, tämmöset sanoilla vitsailut on kivoja

Kai tuossa nenässä on ääniefekti, kun sitä painaa?

Tää oli itse asiassa tyyliin eka asia, jota itsekin ajattelin, kun se nenä mainittiin XD

[Waulish]

Larjus, minustakin hirveät joulupaidat on hauskoja nimenomaan fiktiivisissä konteksteissa, ei välttämättä niinkään tosielämässä. Niitä voi olla vaikka minkämoisia hirvityksiä, ja oli kyllä hauskaa suunnitella tuota Juuson versiota! Kivaa, että sanaleikki miellytti, ja hauskaa että sinäkin ajattelit heti ääniefektiä, heh. Kiitos kovasti!

∴∵∴

23.
 95 sanaa

Hautakiven päällä on paksu lumihuntu, mutta Samulin ei tee mieli koskea siihen. Se on kuin peitto, lämmittävä ja valaiseva. Kohmeisin sormin hän asettaa hautakynttilän pieneen lyhtyyn ja vetäytyy kauemmas katsomaan sitä.

”Kaunis nimi”, Juuso sanoo hiljaa. ”Selma Anelma.”

Samuli nyökkää. Hän on aina ajatellut, että suru ja rakkaus ovat yksityisiä asioita – niin yksityisiä, ettei hän edes muista, milloin hän viimeksi olisi käynyt isoäitinsä haudalla –, mutta jotenkin hänestä tuntuu hyvältä se, että Juuso on hänen mukanaan ja seisoo hänen rinnallaan. Juusossa on samanlaista lempeää lämpöä kuin isoäidissäkin.

Kynttilä jää loistamaan lämmintä valoaan lyhdyn kuuraisen lasin läpi.

[Waulish]

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille! Lämpimät kiitokset jokaiselle, joka on näitä mikroja lukenut ja kommentoinut. ♡

∴∵∴

24.
 95 sanaa

”Ai, sori, jätinkö mä muruja”, Juuso sanoo huomatessaan, että Samuli pyyhkii tiskipöytää, vaikka Juuso on vasta hetki sitten siivonnut – tai ainakin yrittänyt siivota – jälkensä. Joulunvietosta jääneet piparit pääsivät nimittäin murskattuina juustokakun pohjaan, kun Juuso innostui leipomaan.

”Et jättänyt”, Samuli vakuuttaa ja asettaa rätin kuivumaan, ”mä vaan läikytin teetä. Tai no…” Samuli ottaa teekupin käsiensä väliin, nojaa takamuksensa työtasoon ja hymyilee Juusolle vinoa, vähän velmua hymyä. ”Jätit sä yhden.”

Juuso katsoo Samulia kummastuneena.

”Itsesi”, Samuli selventää, vilkaisee jonnekin jalkoihinsa ja jatkaa sitten melkein kuiskaten: ”Muru.”

Juuso hymyilee ja kurkottaa sipaisemaan Samulin poskea. ”Ja siinä toinen mokoma.”

[masis]

Kiitos ihanasta joulukalenterista, tätä on ollut ilo seurata. ♥

[Larjus]

Olipa kiva lukea yksi osa siitä, kun Juuso ja Samuli käyvät jälkimmäisen isoäidin haudalla. Mulle haudoilla käyminen on kuulunut joka vuosi jouluaattoaamuun, niin on mukavaa bongata oma jouluperinteeni tarinan maailmaan sovitettuna tästä kalenterista. Hetkeksi ihan itsekin hiljennyin 23. osan luettuani, ja nytkin tässä vähän itsekseni muistelen niitä sukulaisia, joiden haudoilla tuli eilen käytyä. Vähän jäi aiheen takia haikea fiilis, vaikka samaan aikaan mieltä lämmittääkin se, että Samuli saa Juusosta henkistä tukea ♥

Viimeinen luukku sitten saikin hymyn huulille :3 Ihanasti siinä myös tuli vielä esiin koko kalenterin otsikko ja sen monitahoinen merkitys. Tykkään oikeastaan kaikenmoisesta söpöilystä ja hassuttelusta kuin myös hassusta söpöilystä, niin tätä osaa oli niin ihana lukea! Vaikka niin oli kyllä koko kalenteriakin. Kiitos tästä, on ollut ilo lueskella näitä murusia näin joulukuun aikana! 😊 Ja oikein hyvää joulua ja uutta vuotta sinnekin ♥

[Meldis]

Olen vihdoin täällä, kun olen palautunut pyhien ankarasta loikoilusta! Näissä viimeisissä oli kivasti eri tunnelmia, oli leikkisyyttä, pientä flirttailua, hartautta ja lopuksi ihanaa söpöilyä. ^^ Juuson leikkimisestä on aina kiva lukea. Ihanaa tuo kiireettömyys, hän tuntuu sisäistäneen todella sen, että mikäs kiire valmiissa maailmassa. Vähän samaa tuossa paluussa menneeseen ja opiskeluaikoihin, tuntui vielä suhteen alun (tai näin ainakin oletin aikajanan menevän) viestittely ja pieni flirtti. Eri tavalla ihana oli hautausmaalla käynti. Vasta viimeisen parin vuoden sisään se on tullut osaksi omaa jouluperinnettä, koska kaikki läheisten haudat ovat olleet kaukana muilla paikkakunnilla, mutta lähihautausmaalle oli joku vuosi sitten tullut toisaalle haudattujen muistomerkki, joten itsekin viimein on päässyt viemään kynttilän haudalle. ^^ Tosi nätti hetki oli hautausmaalla ja että Samuli toi Juuson osaksi sitä. <3

Samuli ottaa teekupin käsiensä väliin, nojaa takamuksensa työtasoon ja hymyilee Juusolle vinoa, vähän velmua hymyä. ”Jätit sä yhden.”

Thihhih! Siirappisen söpö viimeinen luukku, aivan täydellinen lopetus kalenterille, oi nämä murut! <3 Kiitos hirveän paljon ihanasta kalenterista, jota on ollut piristävää lukea, kun välillä oli vaikeaa saada joulun tunnelmaa käyntiin, mutta sitten tuli tätä lukemaan. ^^ Kiitos ja hyvää joulua näin hieman myöhässä!