Olen seurannut tätä suurella mielenkiinnolla alusta lähtien, vaikka vasta nyt pääsin kommentoimaan tätä. Luen harvoin mitään muuta kuin HP-ficcejä, mutta tykkään todella paljon Juusosta ja Samulista sinun kirjoittamanasi!
Olen lukenut
Nykyisyyden valon,
Dipolimomentin,
Myötätuuleen ja vastavirtaan ja eilisiltana nukkumaanmeno siirtyi ihan liian myöhäiseen, kun jäin kiinni
Reaktioyhtälöihin, ja luinkin sen alusta loppuun asti. Nuo kaikki aikaisemmat ficit ja sarjat olivat minusta enemmän tai vähemmän angstisia ehkä
Dipolimomenttia lukuun ottamatta, joten tämän joulukalenterin lämpöisyys ja valoisuus oli hyvin iloinen yllätys.
Tässä ollaan jo selvästi aikuisia, ja tuossa taidettiinkin yhdessä kohtaa mainita, että Juuso oli jo kolmekymppinen, ja Samuli ilmeisesti pari vuotta nuorempi? Tässä minusta on ihanaa se, että molemmat selvästi tietävät, mitä haluavat, eli toinen toisensa, eikä ole enää epäilyksiä tai pelkoa siitä, mitä heidn välillään on, vai onko mitään.
Dipolimomentin perusteella ajattelin, että Juuso olisi näistä kahdesta se kovia kokeneempi. Mutta tämän joulukalenterin ja varsinkin noiden muiden lukemieni ficcien jälkeen on jotenkin tullut sellainen tunne, että Juuso olisi todella rankasta koulukiusaamisesta huolimatta näistä kahdesta se paremmin itsensä ja menneisyytensä kanssa toimeen tuleva. Samulin tilanne ahdisti varsinkin
Reaktioyhtälöissä ihan hirveästi.
Olen senkin takia niin iloinen tästä joulukalenterista, kun
Reaktioyhtälöissä miesten suhde jäi vielä aika lailla auki, niin tämän myötä saatiin siihen vastaus, että loppu oli sittenkin onnellinen. Onko sinulla muuten sellaisia Juuso/Samuli -ficcejä, jotka sijoittuvat ajallisesti
Reaktioyhtälöiden ja tämän kalenterin väliin?
Tässä on ollut aivan ihanaa lukea siitä, miten hyvä Juusolla ja Samulilla on olla yhdessä.
Oltiin sitten menossa pikkujouluihin tai Juuson perheen luokse, tästä tuli sellainen lämmin hyvän mielen tunne siitä, että kun heillä vain on toisensa, kaikki muu järjestyy kyllä. Vaikka Samulia tuntuu ahdistavan joulun lähestyminen, ja ilmeisesti jostain syystä silloin varsinkin nuo perheestä tulleet huonot muistot nousevat pintaan, Juuso selvästi onnistuu ilahduttamaan häntä. Ja saa Samulin innostumaan vaikka lumihiutaleiden metsästyksestä, mitä Samuli tuskin tekisi ilman Juusoa.
Pidin myös niin paljon tuosta, että miesten välit ovat luontevat niin sängyssä kuin sen ulkopuolellakin, ehkä siksi kun tuli mieleen toisen ficin kohtaus, jossa Juusolle iski paniikki, kun silloinen poikaystävä olisi halunnut mennä suudelmia pidemmälle. Niistä ajoista oli tässä tultu selvästi aika paljonkin eteenpäin, eikä Juusollakaan ilmeisesti käynyt enää huonot muistot mielessäkään, vaan kaikki oli helppoa ja vaivatonta Samulin kanssa.
Tämä viimeisin luukku oli myös ihana, ja minuun vetosi tuo Samulin kaipuu rauhaan ja hiljaisuuteen. Ajattelin, että Juuso osasi selvästi lukea miesystävänsä mielialoja ja tiesi vaistomaisesti, mitä Samuli milloinkin tarvitsee. Siitäkin tulee näiden miesten välinen rakkaus niin selvästi esiin, että kyllä sitä on hienoa lukea.
Jos minua jokin tätä lukiessa jäi harmittamaan nin se, että nämä raapaleet eivät ole pidempiä, sillä lukisin näistä kahdesta mielelläni paljon pidempäänkin.
Ymmärrän kuitenkin hyvin, että on iso työ kirjoittaa ja julkaista tekstiä joka päivä, ja olen tosi iloinen, että jaksoit tähän ryhtyä ja jaat tämän meidän kanssamme. Jään odottamaan uusia luukkuja, kiitos paljon näistä tähänastisista!
