valokki, kiitos kommentistasi! ^^ Lisäsin tuon fake relationshipin vähän viime tipassa kun sisko oli selittänyt, mikä siinä on olennaista, koska en missään kohtaa tajunnut kirjoittavani troupista, se nyt vain tuli mukaan.
Harry on tosiaan helposti vietävissä vielä aikuisenkin, noh nuorena aikuisena. Hauska lukea pohdinnoistasi, katsotaan nyt mihin tämä lähtee kehkeytymään. ^^
2. luukku
“Malfoy!”
Vaalea pää kääntyi verkkaisesti ja Malfoy katsoi Harryyn tutun väsyneellä katseella kainalo täynnä kansioita ja toinen käsi kannatellen ruskeaa teekuppia, joka oli niitä samoja, joista Harrykin joi taukohuoneessa. Malfoy jäi odottamaan, että Harry sai hänet kiinni, vaikka näytti siltä, että se oli kovin vaivalloista. Harry vilkuili vähän ympärilleen, mutta toisen kerroksen käytävä oli näin aikaisin melko tyhjä, eikä Harryn olisi ehkä tarvinnut edes yrittää kuiskutella kuten oli tehnyt huutaessaan Malfoyn perään.
“Jos aikeenasi oli olla jotenkin vaivihkainen, epäonnistuit pahasti tuolla äänentasolla”, Malfoy kommentoi Harryn kuiskuttelua ja kääntyi ympäri ja jatkoi kulkuaan eteenpäin kopeasti. Harry tuhahti ja otti miehen kiinni. Tämä kohotti kupin huulilleen ja Harry virnisti.
“Minun haluaisin pyytää sinua ulos.”
Harryn iloksi Malfoy purskautti juuri hörppimänsä teen suustaan pitkin rintamuksiaan. Joku aamuvirkku ministeriöläinen käveli heidän ohitseen nenäänsä nyrpistäen.
“Ei se nyt noin kauhea ehdotus ollut”, Harry sanoi posket kiristyen pidätellystä naurusta. Malfoy mulkaisi häntä tee noruen leuallaan. Hän yritti kaivaa sauvaansa kaapunsa suojista, mutta onnistui vain entisestään loikuttamaan teetä päälleen, joten Harry päästi tämän tuskistaan ja siivosi sotkun pikaisella taialla. Tipat katosivat jopa Malfoyn suupielistä ja Harry hämillään työnsi sauvansa taskuunsa.
“Sanoisin kiitos, ellet olisi syyllinen koko sotkuun”, Malfoy tokaisi.
“Olisit tehnyt samoin minulle”, Harry sanoi.
“Ehkä”, Malfoy myönsi toinen suupieli nousten aavistuksen. “Oliko sinulla jotain oikeaa asiaa?” hän kysyi.
“Se oli oikea asiani”, Harry sanoi.
Malfoy näytti siltä, että olisi purskauttanut lisää teetä suustaan, jos olisi sitä juonut.
“Mitä?” hän sanoi. Harry vilkaisi ympärilleen, kulman takaa kuului askeleita.
“Mennäänkö huoneeseesi?” Harry ehdotti ja Malfoyn kohotti toista kulmaansa. Harryn silmät suurenivat. “Siis juttelemaan, vain juttelemaan”, hän kiirehti lisäämään, eikä tunnustanut tuntevansa poskillaan punaa.
Malfoylla onneksi oli oma huone, jonka oven Harry sulki takanaan. Olisi ollut vaikea puhua tästä Harryn työpisteellä, kun Wilson kuuntelisi heitä korvat höröllä. Eikä Wilsonin edes tarvitsisi pitää korvia höröllä. Malfoy kiersi pöytänsä taakse ja laski sille kannattelemansa kansiot sekä puolityhjän teemukin. Pöytä oli siisti ja tavarat ojennuksessa eli siis täysin päinvastoin kuin miten Harry kohteli työpöytäänsä.
“Niin mitä?” Malfoy toisti kysymyksensä ottaessaan ensimmäisen pöydälleen kulkeutuneen violetin muiston ja alkoi taitella sitä auki.
“Minä löin vetoa, että saisin pyydettyä sinua treffeille ennen aattoa”, Harry selitti nopeasti haluten vaikeimman hetken olevan pian ohi. Hänen selkänsä takana oli toinen tuoli, mutta hän ei halunnut istua, vaikka olikin tuntevinaan jonkin asteista vapinaa jaloissaan.
“Aurorit todella tekevät tärkeää työtä joka päivä taikamaailman hyväksi”, Malfoy hymyili vinosti lukiessaan samalla muistiota silmät liikkuen riveillä.
“No kuitenkin, en aio hävitä. Joten voitko leikkiä, että pyysin sinua ulos ja suostuit, enkä joudu tekemään aaton ja joulupäivän päivystyksiä?” Harry kysyi ohittaen Malfoyn ivailun. Malfoy katsahti häneen, asetti lukemansa muistion kaikessa rauhassa pöydälle kirjoitusalustan päälle ja alkoi taitella toista muistiota auki.
“Kuuluuko vetoon, että saat kertoa minulle vedosta?” Malfoy kysyi keskittyen uuteen muistioon.
“Ei tavallaan”, Harry sanoi ja Malfoy vilkaisi häntä kulma koholla. “Mutta ei se nyt ole tärkeintä. Voitko auttaa minua?” hän sanoi huitaisten ilmaa kädellään kärsimättömästi. Malfoyn hidas liikkuminen turhautti häntä.
“Minä en jotenkin kuvitellut, että olisimme sen verran läheisiä, että voit pyytää minulta palveluksia”, Malfoy sanoi yhtä hitaasti kuin liikkui.
“Aikuisuus teettää kaikkea tyhmää”, Harry myönsi. “Älä nyt, siedämme töissä toisiamme.”
“Juuri ja juuri”, Malfoy sanoi. “Ja olen aika varma, että pomoni ei määrää minulle juttuja, joissa sinä olisit mukana ihan vain kaiken varalta.”
“Juttelemme nyt. Ilman nyrkkejä. Se on parannus kouluaikoihin.” Malfoy hymähti.
“Aiot siis huijata? Kuinka luihuismaista”, Malfoy hymyili pienesti.
“No?” Harry kärtti ohittaen taas naljailun.
“Eli minun pitäisi ryhtyä valehtelemaan kanssasi?”
“Onko valehteleminen ongelma?”
“Ei.”
“Eli suostut?”
“Miksi sinä et vain kokeillut kysyä minua ulos?” Malfoy kallisti päätään.
“Et olisi suostunut”, Harry vastasi.
“Mutta eikö pointti ollut, että sinun pitää vain kysyä minua ulos. Ei että minä vastaisin pyyntöön myöntävästi”, Malfoy järkeili.
“Wilson ei uskoisi sitä ikinä.”
“Ei vaikka minä todistaisin?”
“Rupeaisitko sinä siihen?”
Malfoy pudisti päätään ja naurahti. “Et uskonut, että suostuisin kertomaan aurorikaverillesi, että pyysit minua oikeasti ulos, mutta uskot, että lähden mukaan kanssasi tähän petkutukseen?”
“Minä ajattelin, että loukkaantuisit, jos sanoisin, että se oli vain vedon takia”, Harry sanoi vikkelästi, vaikka nyt kun Malfoy sen sanoitti noin, oli hieman älytöntä hoitaa homma näin päin.
“Olen otettu, että välität tunteistani”, Malfoy sanoi. Harryn kämmenet hikosivat ja hän vaihtoi painoa jalalta toiselle. Malfoy puhui aika järkeviä. Ehkä joskus toiste Harry oppisi ajattelemaan ennen kuin teki.
“No, tässä nyt ollaan. Suostutko?” hän kysyi pysyen kannassaan.
Malfoy laski kolmannen auki taitellun muistion edellisten päälle, nojasi tuolissa taaksepäin ja kääntyi katsomaan Harryyn. Harry ei ollut ihan varma milloin viimeksi olisi ollut kaksin Malfoyn kanssa, vaikka he olivat molemmat työskennelleet ministeriössä jo muutaman vuoden. Aurorit ja taikalakiosasto tekivät tiheästi yhteistyötä ja kyllähän Harry törmäsi Malfoyhin välillä, mutta harvemmin näin. Tai oikeastaan ei koskaan näin, ei hän ollut koskaan kysynyt Malfoyta ulos. Eikä teknisesti kysynyt nytkään. Malfoyn silmät porautuivat Harryyn ja hänen huulilleen nousi uusi toispuoleinen hymy.
“Mitä minä saan tästä?” Malfoy kysyi.
No tietenkin, Harry pohti.
“Kerran luihuinen...” hän tuhahti.
“Minun pitäisi kuukauden päivät -”
“Vain 23 päivää.”
“- teeskennellä, että olet pyytänyt minua treffeille ja vielä onnistuneesti. Sinä saat siitä vapaan joulun, niin kyllä minäkin haluan jotain”, Malfoy selvensi.
“En minä voi saada sinulle vapaata”, Harry sanoi ja Malfoy tyrskähti.
“On siis jotain, mihin kultapoikakaan ei kykene”, hän sanoi, mutta sitten vakavoitui ja suoristautui parempaan asentoon. Hän katsoi pöydän pintaa ja siirteli muistioita sormenpäillään. Tuolta kalpealta hipiältä punastumisesta oli vaikeaa erehtyä.
“Mitä sinä haluat?” Harry kysyi peläten hieman vastausta.
“Tuletko seurakseni yhden ystäväni syntymäpäiväjuhliin lauantaina?”
Harry olisi vuorostaan purskauttanut teet suustaan, jos hän olisi ollut juuri juomassa sitä. Hän huomasi suunsa roikkuvan auki ja sulki sen ja avasi taas, koska päätti, että hänen piti varmaan sanoa jotain, mutta ei keksinytkään mitään sanottavaa, joten sulki suunsa taas.
“Ei treffeille, idiootti”, Malfoy murahti, “seurakseni, ystävänä. Minä tavallaan…” Malfoy katsoi tiukasti pöydän pintaa ja puna vain syveni hänen poskillaan. “Minä menin sanomaan yhdelle tutulleni, että olemme ystäviä ja hän ei lopeta siitä vinoilemista, joten haluan näpäyttää häntä. Siinä kaikki.”
Harry väänteli suutaan. “Sinä sanoit, että me olemme ystäviä”, hän toisti ja Malfoy nyökkäsi, työnsi sormensa toistensa lomaan ja hieroi niitä toisiaan vasten melkein väkivaltaisen näköisesti.
“Miksi?” Harry kysyi edelleen hämillään. Hän ei tiennyt halusiko nauraa vai kaivaa korviaan.
“Koska hän on sellainen, yllyttää rehentelemään. Hän kehuu aina, miten tuntee Gwenog Jonesin henkilökohtaisesti ja käy hänen luonaan hulppeissa juhlissa ja se vain alkoi jossain vaiheessa raivostuttaa, joten…” Malfoy vilkaisi kulmiensa alta Harrya. “Se vain lipsahti, en saanut päähäni ketään muuta. Ja aluksi hän uskoi sen, mutta hän alkoi ehdottamaan, että voisi tavata sinut minun kauttani, enkä koskaan tehnyt niin, joten hän alkoi epäillä.”
“Sinä siis väitit, että minä ja sinä olemme ystäviä, jotta saisit näpäytettyä jotain leuhkaa kaveriasi?” Harry sanoitti ja hymy levisi hänen huulilleen joka sanan myötä. “Miksi sinä olet ystävä sellaisen tyypin kanssa?” hän kysyi nyt peittelemättä virnistystään.
“No, en olekaan oikeasti. Hän on perheystävä ja meidän piireissä on vaikea katkaista suhteita koskaan kokonaan”, Malfoy huokaisi selkeän turhautuneena.
Harry ei sanonut hetkeen mitään, nautiskeli vain Malfoyn sanoista, kunnes Malfoy katsoi häneen taas ja Malfoy näytti samaan aikaan epätoivoiselta kuin myös toiveikkaalta ja Harry tipautti omahyväisen hymynsä.
“Ja minun pitäisi nyt tulla juhliin ja leikkiä kaveriasi?” Harry sanoi, ilmeisesti edelleen liian hilpeästi, joten Malfoy ponnahti seisomaan ja lukitsi silmänsä Harryn omiin.
“Jos haluat, että leikin treffiseuraasi”, hän sanoi haastavasti ja Harryn ilme myrtyi. Hetken he tuijottivat toisiaan kumpikaan haluamatta luovuttaa, kunnes Harry ojensi kättään siirtämättä katsettaan.
“Tasoissa siis?” hän sanoi.
“Sovittu”, Malfoy sanoi ja tarrasi Harryn käteen. Puristus oli yhtä tiukka kuin hänen katseensa.
“Tulet synttäreille lauantaina ja sen jälkeen katsotaan sitä treffiasiaa”, Malfoy sanoi.
“Selvä. Äläkä kieli”, Harry painotti vielä.
“Älä huoli. Minun kieleni pysyy aisoissa”, Malfoy sanoi matalasti.
