Star Trek TNG / Ihme / S / Beverly Crusher & Wesley Crusher

[Myötätuuli]

Title: Ihme
Author: Myötätuuli
Genre: Drama
Rating: S
Hahmot: Beverly Crusher & Wesley Crusher
Fandom: Star Trek TNG
Disclaimer: Kaikki oikeudet Gene Roddenberrylle.
Summary: Poika, joka muutti Beverly Crusherin elämän.

A/N: Oikein hyvää joulukuun ensimmäistä päivää ja tervetuloa joulukalenterini pariin! En ole koskaan tehnyt kalenteria ennen ja vähän hirvittääkin nopea julkaisutahti ja tietty omien fikkien taso. Näitä on tullut kirjoitettua pitkin syksyä. Tuli lähdettyä mukaan The Joulukalenterihaasteeseen, sillä FF100 kaipaa kovasti täyttöä. Joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Toivottavasti viihdyt mukanani joulukuun ajan <3 Tämä fikkiraapale liitetään osaksi FF100-haastetta sanalla syntymä.


IHME

Ensimmäistä kertaa, Beverlyn kädet tärisivät sairaalassa. Hänen kontrollinsa ei koskaan ollut lipsunut niin kuin nyt.

Hän oli jännittänyt ensimmäistä leikkaustaan, mutta silloinkaan ei hänen kontrollinsa ollut värähtänyt. Hän käveli leikkaussaliin lujana ja palasi takaisin voittajana. Beverly tiesi, että oli turha haaveilla lääketieteellisestä, jos ei omannut rautaista kurinalaisuutta. Hän oli harjoitellut sitä meditaation kautta, vaikka hänen oli usein vaikea keskittyä koko rituaaliin. Hän oli pakottanut juoksemisen aikatauluunsa, koska tiesi sen vievän painostavat ajatukset pois mielestä. Hän oli jo unohtanut, että oli mahdollista hermostua ja menettää kontrolli.

Mutta nyt se oli tapahtunut.

Hän piti sylissään pientä poikaansa, joka oli syntynyt vajaat kymmenen minuuttia sitten. Vain kymmenen minuuttia oli poika hengittänyt hänen kanssaan samaa ilmaa, katsellut samaa maailmaa kuin hän. Jo siinä ajassa oli Beverly rakastunut pieneen poikaan enemmän kuin kehenkään muuhun.

Koko muu huone, siellä hääräilevät hoitajat ja jo lähtöä tekevä lääkäri, katosivat Beverlyn tajunnasta sinä hetkenä. Oli vain hän ja poika. Wesley. Niin he olivat sopineet Jackin kanssa. Hänen Wesleynsä.

[Karvis]

Just pääsin sanomasta, että koen kommentoimisen vähän kuin huijaamiseksi, mutta koska silmäni osui tähän, on pakko jatkaa huijaamista, koska Star Trek. Okei, TNG ei ole se ensisijainen Star Trek mutta ansaitsee sekin rakkautta. Niin kuin Wesleykin ihan siksi jo, että oli niin parjattu sarjan fanien keskuudessa.  Olisikohan ollut, jos olisi ollut mukana vauvasta lähtien? Tämä on niin suloinen että tähän on hyvä sulaa. Toivottavasti kalenteriisi tulee lisää Star Trekiä. 

[Larjus]

Star Trekistä mä en tiedä juuri mitään, mut kuten tuli viikonloppuna vähän puheeksikin, muahan fandomtietämättömyys ei estä lukemasta käytännössä yhtään, joten tässä sitä ollaan Tää oli todella soma ficlet, jota lukiessa tuli itsellekin pehmoinen olo. Tykkään siitä, kun hahmoista paljastuu tällaisia uudenlaisia puolia (oli hahmo mulle tuttu ennestään tai ei), ja parasta on just kun ne puolet ovat tällaisia haavoittuvaisen herkkiä ja siksi niin kauniita ♥ Lisäksi mulla on ollut reilun parin vuoden ajan heikkous ficeille, joissa käsitellään vauvoja/raskausaikaa/synnyttämistä, niin tää oli siinäkin mielessä niin mun mieleen 😍 Mulla ei omia lapsia ole (ja tuskin tuleekaan), mutta hyvin voin kuvitella, miten pysäyttävä ja suorastaan taianomainen hetki on pidellä omaa lastaan ensimmäistä kertaa sylissä. Siinä aivan varmasti katoaa koko muu maailma ja sitten on vain sen oman pienen ihmeensä kanssa :3

Kiitos tästä, tää oli ihana ♥

[Myötätuuli]

Vau, olipa ihanaa saada heti kaksi kommenttia! Kiitos paljon molemmille!

Karvis, oikeasti odotan aina kommenttejasi näihin Star Trek -tekeleisiin ja toivoinkin, että jatkat tätä mainitsemaasi huijaamista vielä! TNG ei ole mullekaan se ykkösvaihtoehto, mutta kokonaisuudessaan sarja oli varsin ilahduttavaa ja kyllä itku tuli viimeisen jakson ääressä silloin kun koko sarjan läpi kahlasin. Wesley on varsin kummallinen hahmo, sillä fanien keskuudessa häntä tuskin fanittaa kukaan ja jopa sarjassa Wesleyn hahmoon suhtaudutaan vähän alentavasti. Kuin hän olisi koko laivan yhteinen ärsyttävä teini, vaikka mielestäni hän ei edes kovin usein tehnyt mitään, mikä olisi nostanut minulla niskavillat pystyyn? Hänen hahmonsa muuttui mielenkiintoisemmaksi sarjan edetessä ja oli hyvä, että hän ei päätynyt elämässään valintoihin, joita häneltä olisi saattanut odottaa. Oli mukava kirjoittaa Wesleystä ja Beverlystä, joiden kesken vallitsee lämmin ja rakastava äiti-poika-suhde. Vähän sama kuin DS9:ssä Ben ja Jake Sisko. Kiitos kommentistasi ja iloksesi ilmoitan, että multa tulee nyt koko joulukalenteri pelkkää Star Trekkiä!

Larjus, jee, ihanaa kun tulit kommentoimaan, vaikka Star Trek ei olekaan tuttu! <3 On mukava kuulla, että tarina välittyi silti ja siitä jäi pehmoinen olo. Mullakin on tällainen soft spot vauvafikeille! Niissä on jotain omaa maagisuuttaan. Ehkäpä juuri mainitsemasi haavoittuvuus ja herkkyys, joka tilanteisiin usein liittyy. Jos saan omia lapsia joku päivä, niin varmaan pyörryn, kun pitelen lasta ensimmäistä kertaa sylissäni! Kuinka kummallista, että tuollainen mötikkä voi tulla minusta ulos ja olla minun ja toisen ihmisen tuotos? Tällaisia tuntoja olikin mukava käsitellä tässä fikissä, kun ainakaan vielä omakohtaista kokemusta ei ole. Kiitos kommentistasi!