Ficin nimi: Kassakissa
Kirjoittaja: Linne
Fandom: Harry Potter
Ikäraja: S
A/N: tämä teksti syntyi Kaarneen etydihaasteesta ja kuten näkyy, kiire tuli
Kiitos Kaarne ihanasta haasteesta ja kiitos Maissinaksulle tekstin nimestä!
Luna veti syvään henkeä ja astui tiiliseinän läpi.
Pakokaasun, halvan oluen ja asfaltin haju tulvahti nenään ja hän veti henkeä kuin olisi noussut pintaan pitkän sukelluksen jälkeen. Se oli ohi, ja ihan pian hän olisi kotona, turvassa omassa pikku yksiössään. Hän keittäisi teetä ja selaisi televisiokanavia kunnes löytäisi sellaisen, jolta tulisi dokumentteja toisensa perään. Ehkä sitten hän voisi kunnolla hengittää.
Mutta ensin hänen oli selvittävä kotiin asti.
Hän kiiruhti pubin läpi ja jätti Tomin hyvää huolestuneen kutsun huomiotta. Baarimikko tarkoitti hyvää, mutta hän ei halunnut jäädä juttelemaan, hän halusi kotiin oman peittonsa alle. Ehkä siellä hän pystyisi unohtamaan Draco Malfoyn kalpeat kasvot ja syyttäjän kylmät sanat.
"Taistelitteko syytettyä vastaan kun teidät pidätettiin väärin perustein?"
"Kävikö syytetty koskaan luonamme kun olitte hänen vankinaan?"
"Käyttikö syytetty koskaan anteeksiantamattomia kirouksia teitä kohtaan?"Hän astui ruuhkaiselle kadulle Lontoon keskustaan ja yritti jälleen muistuttaa keuhkojaan siitä, miten hengitetään.
Punainen bussi ajoi suoraan hänen ohitseen ja hänen sydämensä jätti lyönnin välistä. Onni oli sinä päivänä ensimmäistä kertaa hänen puolellaan: muutama muukin odotti bussia pysäkillä, ja hän ehti juuri kyytiin ennen kuin ovet painuivat kiinni.
Mitä kauemmas Lontoon keskustasta bussi kulki, sitä parempi olo Lunalla oli. Se oli ohi. Hänen ei tarvitsisi mennä Viistokujalle enää ikinä, jos ei haluaisi.
Hypättyään pois bussista hän tunsi olonsa jo melkein normaaliksi, mikä nykyään tarkoitti sitä, että tuntui kun hänen ympärilleen olisi kiedottu paksu harmaa peitto. Tunne ei ollut niinkään epämiellyttävä kuin väsyttävä. Hän kaipasi kuumaa kylpyä ja petiään.
Hän käveli nuhjuisten kauppojen ja talojen ohi, kunnes sattui huomaamaan iloisen keltaiset banaanit aasialaisen elintarvikekaupan ikkunassa. Ehkä hän poikkeaisi sisään ja ostaisi vähän hedelmiä. Ainakin ne toisivat vähän vaihtelua hänen teetä ja korppuja käsittävään ruokavalioonsa.
Heti kun hän astui sisään, hän näki kissan.
Se oli valtava, valkoinen otus, joka peitti puolet kassalippaasta. Nainen tiskin takana pudisteli sille päätään ja ojensi kätensä kuin hätistääkseen sen pois. "Paha kissa. Paha kissa, neiti!"
"Se on kaunis", Luna sanoi ja kurotti silittämään kissaa. "Mikä sen nimi on?"
"Oh, ei minun kissa. Tulee tänne syömään katkarapuja. Tuhma kissa!"
Luna katsoi kissaa ja teki sekunnin murto-osassa päätöksen.
"Minä otan nämä banaanit", hän sanoi ja laski tertun
kassakoneelle kissan viereen, "ja kissan."