Getsemane (S, prologi ilmestynyt)

[Rowena]

Nimi: Getsemane
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama
Henkilöt: Joka luvussa eri.
Yhteenveto: Jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni.
Kirjoittajan sana: Sain sadonkorjuuetydihaasteesta inspiroivia kuvia vanhoista motelleista. Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin keksin, miten niitä hyödyntäisin. Iso kiitos hiddenbenille ideoiden pallottelusta <3.
Tämä teksti osallistuu Sataseen sanalla keltainen. Tähän tulee prologin lisäksi kolme osaa sekä epilogi.







                                                       GETSEMANE

                                                                         
Prologi

Pääsiäisenä 2024


Kusenpolttamaa keltaista on kaikkialla. Seinien rapistuneissa tapeteissa, pölyisissä kokolattiamatoissa ja kuluneissa huonekaluissa, kaikkialla.

Motellin hilseilevän ulko-oven viereen on kirkkaanpinkillä spray-maalilla kirjoitettu miljööseen varsin sopiva lause: Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää.

Ulko-oven päällä on ruostunut kyltti, jossa yhä lukee jo vuosia sitten sulkeutuneen motellin nimi:


                                                                                    GETSEMANE


Nimen alla lukee myös pienemmällä, lähes lukukelvottomaksi kuluneella tekstillä: Anno Domini 1964.

Todellisuudessa Getsemanen paikalla Vanukkalan kylän vehreässä jokisuistossa on ollut taverna Tylypahkan perustajien ajoista lähtien. Vaikka Vanukkala on aina ollut pieni kylä, se on sijaintinsa vuoksi ollut tärkeä, koska sen läpi kulkee tie kohti Tylyahoa.

Tuhatyhdeksänsataaluvun alussa keskiaikainen taverna oli kuitenkin palanut, ja vuosikymmeniin Vanukkalassa ei pystytty tarjoamaan yösijaa matkalaisille. Mutta kuusikymmentäluvun alussa muuan perhe Marskimaa osti jokisuiston tontin ja alkoi rakentaa motellia. Matami Marskimaa nimesi motellin Getsemaneksi, koska motellia ympäröi vehreä puutarha.

Getsemaneen tultiin lomalle, kun kaivattiin maaseudun rauhaan, haluttiin tavata salassa tai tahdottiin sieppelikukkia, jota tuohon aikaan kasvoi ainoastaan Vanukkalassa.

Seitsemänkymmentäluvun loppu ja kahdeksankymmentäluvun alku oli Getsemanen kulta-aikaa. Silloin siellä juhlittiin, riideltiin, sovittiin ja ennen muuta sinne tehtiin seestymismatkoja.

Väitän, että jokainen joutuu jossakin vaiheessa elämäänsä lähtemään seestymismatkalle. Ne ovat niitä matkoja, joille lähdetään yön pimeimpänä hetkenä. Niitä matkoja, joille lähdetään, jotta voisi nukkua vapaana syyllisyydestä, pettymyksestä tai surusta. Niitä matkoja, joille lähdetään, jotta voidaan palata.

Tämä tarina kertoo kolmesta seestymismatkasta aikana, jona kusenpolttama keltainen oli vielä kirkasta keltaista.

[hiddenben]

Oi että, enpä arvannut, että tästä kehittyisi jatkotarina! Mitä luksusta! Ja mikä asetelma, lähellä sydäntäni ovat kaikenlaiset tekstit, jossa perustetaan ja/tai ylläpidetään majataloa/kahvilaa, kohdataan ihmisiä ja nähdään elämän menoa. Joten alkuasetelma on mitä mainioin Ja vaikka surettaakin tietää, että Getsemanea ei 2020-luvulla enää ole, odotan innolla, että saan lukea niistä pienistä kertomuksista, jotka sen lyhyeksi jääneeseen historiaan mahtuu.

Alun kuvaus on hieman ahdistava ja se nostattaa vahvat dystopia-fiilikset, mutta se saattaa johtua myös siitä, että olen lukenut dystopiakirjallisuutta viime aikoina enemmänkin. Onneksi jo prologissa palataan ajassa taaksepäin ja paikka herää eloon (hyvin elokuvamaisesti, muuten!), kun sille saadaan historiallista taustaa sekä ympärille kasvava vehreä puutarha. Mielikuvat ovat siis kohdillaan Sain juuri luettua pitkästä aikaa kolmannen Potterin ja tästä tuli vähän mieleen Poimittaislinja, ei tosin lainkaan sellaisena kuin se kirjassa on, mutta kuinka se antaa apua sitä tarvitseville ja hetken hengähdystauon maailman menosta. Ajatus seestymismatkasta on myös hyvin mielenkiintoinen ja synkkyydestään huolimatta lohdullinen ja lempeä.

Odotan siis uteliaana, mitä tuleman pitää. Ihanaa ennen kaikkea, että tätä tulee useampi osa enkä uskalla edes arvailla, mitä hahmoja tarinan aikana kohdataan Kiitos tästä alusta!

[Thelina]

Onpa kiehtova idea syntynyt noista kuvista! Tämä prologi oli kyllä oiva mielenkiinnon herättäjä tällaisella historiakuvauksellaan. Kiinnostaa kovasti tietää, keitä kaikkia motellissa on aikanaan yöpynyt ja ketkä heistä esiintyvät tässä tarinassa!

Kusenpolttama keltainen, nuhjuisuus ja pinkillä spraymaalilla kirjoitettu teksti herättävät heti elävän mielikuvan paikan nykytilasta. Siksi kiinnostaisikin kovasti, tuleeko noista mainituista kulta-ajoista vielä tietoa tulevissa osissa, millaista hotellissa oli silloin! Vanukkala on Pottermaailmaan oivallisesti sopiva paikannimi ja pidän siitä, miten pudottelit mukaan myös muita sopivia yksityiskohtia, kuten sieppelikukat. Seestymismatka herättää mielenkiinnon, ehkä tulevissa luvuissa saadaan kuulla lisää tällaisista matkoista!

Kiitos tästä kiehtovasta aloituksesta ja mukavaa päästä seuraamaan jatkotarinaa sinulta!