Multifandom: Luku 4 Näkökulma Merlinin elämään 500-luvulla (S, Merlin, Bathilda Bagshot)

[Meldis]

Ficin nimi: Luku 4 Näkökulma Merlinin elämään 500-luvulla
Kirjoittaja: Meldis
Fandomit: Harry Potter, BBC!Merlin
Genre: drama, crossover
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Bathilda Bagshot, Merlin
Tiivistelmä: Etsiessäni tietoa kuningas Arthurin elämästä 500-luvulla, pääsin haastattelemaan henkilöä, jonka suvussa on kulkenut vuosisatojen ajan muistitietoa Merlinistä.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, kunhan lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Sain idean tähän crossoveriin, kun siskoni kertoi hauskasta Ihmeotukset/Good Omens- crossoverista, joka on Liskon Ihmeotukset kirjan luku enkeleistä ja demoneista. Keksin, että Merlinistä on varmasti kirjoitettu paljon historiankirjoja Potter-maailmassa ja Bathilda Bagshot on varmasti kirjoittanut ainakin yhden sellaisen. Siskoni myös neuvoi käyttämään muistitietoa, joka on ihmisten omakohtaisiin muistikuviin perustuvaa tietoa, jota käytetään historiantutkimuksessa ja se sopi täydellisesti tähän tarkoitukseen. Tekstistä ei käy ilmi, mutta ajattelen, että Bathilda on kirjoittanut tämän kirjan joskus 1870-luvulla. Harmitti, että jouduin lopulta julkaisemaan tämän kuvana, koska muuten en saanut ulkoasuun vanhan historiakirjan luvun tuntua. Yritin kyllä kaikkeni, että olisin voinut muotoilla tämän Finin puitteissa, mutta tässä oli ulkonäöllä yhtä iso merkitys kuin sisällöllä. Iso kiitos siskolleni, Noradrielille, avusta tämän synnyssä ja muistitiedosta opettamisessa. Jos lukaiset, jätäthän kommenttia. ^^





A/N: Haluan huomauttaa, että siskoni mukaan yleensä tuohon aikaan lukuja ei kirjoissa numeroitu, mutta halusin hauska otsikon ja näin se onnistui.

[tirsu]

Heips!

Tää oli tosi hauska - ja hieman turhauttavakin paikoitellen, kun Bathilda on epäileväinen Merlinistä (ja Arthurista) saamiinsa tietoihin. Vaan minkäs hän sille voi, kun on ensinnäkin kasvanut taikamaailman vääristeltyjen tietojen kanssa eikä tiennyt, että haastatteli itse Merliniä. Ja se on jotain niin merlinmäistä. Toki ensisijainen syy siihen, ettei Merlin kertonut kuka on, on halu pysyä piilossa sekä rauhassa. Mutta uskoisin, että mukana on saattanut olla hieman pientä pilailumieltäkin. "Minäpä tiedän jotain mitä sinä et tiedä." Merlin on varmasti myös tiennyt, ettei Bathilda pakosti usko häntä, mutta hänen on silti ollut yritettävä oikaista itseensä - sekä Arthuriin - liittyvät harhalliset väitteet.

Pidin kovasti siitä miten olit toteuttanut tämän tarinan ulkonäön. Ajan kellastuttamat sivut ja lopussa olevat numeroidut selitykset, ne tekivät tästä autenttisemman. Ja mitä tulee lukujen numerointiin, niin voihan olla että taikamaailmassa sitä harrastettiin jo siihen aikaan.

Jäin tässä pohtimaan, että mistähän taikamaailman virheelliset tiedot Merlinin elämään liittyen ovat syntyneet. Huhupuheina? Tai kuten Merlin, tai siis Clennan, ehdotti, joku muu olisi syystä tai toisesta laittanut tekonsa Merlinin nimiin.

"Arthur yllytti siihen", kertoja vastaa.

Eihän tässä voinut muuta kuin nauraa. Aivan mahtavaa. Kuten kaikki muutkin kertomansa totuudet, jotka horjuttivat taikamaailman ylistävää kuvaa Merlinistä. 

Uskoisin, että Bathilda repisisi kaapunsa, jos hän joskus saisi tietää ketä todellisuudessa haastatteli. (Se kaiketi riippuu siitä kuinka tarkkaan HP-canonia tää crossover seuraa.) Voin myös kuvitella kuinka järkyttynyt taikamaailma olisi, jos heille selviäisi jästien version Merlinistä olevan lähempänä totuutta kuin heidän omansa.

Aikaisempien Merlin-ficciesi perusteella, jotka olen lukenut, tiesin että osaat kirjoittaa Merlinin hyvin IC:sti. Ei ollut siis yllättävää, että tässäkin Merlin oli täysin samanlainen kuin sarjassa. Varsinkin, kun olit tässä kirjoittanut hänet niin sanotusti toisen kirjoittajan näkökulmasta - jos tuo nyt käy järkeen.

Tää kommentti on nyt vähän rönsyilevä, pahoittelut siitä. 😅 Yhteenvetona, niin pidin tästä todella paljon. Nauroin monissa kohdissa, enkä voinut olla ajattelematta kuinka huvittavaa se oli, että Bathilda haastatteli tietämättään Merliniä eikä uskonut tämän juttuihin pidemmän päälle. Aivan loistava ficci! Kiitos tästä! 😊

-tirsu

[Meldis]

tirsu, kiitos tosi paljon pitkästä kommentistasi! Olen itse siinä uskossa, että Merlin meni puhumaan Bathildalle ihan vain pilaillakseen. Minusta hänestä tulee entistäkin sarkastisempi vanhetessaan ja varsinkin tuossa vaiheessa elämäänsä tällaiset jekut estävät tylsistymistä. Mitä muuta voi tehdäkään, kun on yli tuhat vuotias? Kyllä hän varmaan halusi yrittää korjata virheitä historiankirjoissa, mutta tärkeämpää oli Bathildan juksaaminen. Kiva, että pidit ulkoasusta, tuntui että vähän huijasin laittamalla kuvan, kun olisi ollut nautinnollisempaa toteuttaa kirjamaisuus käyttämällä alustan muotoilua, mutta se ei vain onnistunut. Kai Merlinin ajoista on vain niin pitkä aika, että huhut ja kertomukset ovat jotenkin sekoittuneet ja minusta oli hauskaa vihjata, että vaikka taikaväki luulee olevansa parempia historiantutkimuksessa kuin jästit, niin hekin tekevät isoja virheitä. Siinä olisi tosiaan tuplasti järkytysta Bathildalle, en halua kuvitella, mikä myrsky syntyisi, jos hän joskus kuulisi totuuden, että haastatteli Merliniä ja että jästit ovat kuvanneet häntä tarkemmin. Ihana kuulla, että Merlin tuntui ICltä ja se tosiaan oli hankalaa, kun en voinut suoraan kirjoittaa omana itsenäni. <3 Kiitos tosi paljon kommentistasi, on ilo kuulla, että onnistuin naurattamaan. ^^

[marieophelia]

Mun mielestä tää on juuri mahtava tällä tavalla kuvana julkaistuna! Kellastunut paperi, sivunumerot ja alaviitteet ovat kaikki tosi riemastuttavia yksityiskohtia. Idea on myös loistava: totta kai tuottoisa taikahistorioitsija Bathilda Bagshot olisi kirjoittanut Merlinistä, onhan Merlin velhomaailmassa eräänlainen käsite (Voi Merlinin parta/ pöksyt!)  Tykkään myös noista viittauksista edeltäviin ja seuraaviin lukuihin, joita olet tekstiin ripotellut.

Jaa, mä itse varmaan Bathildana passittaisin Clennanin Pyhään  Mungoon, sillä hän loogisesti ajatellen vaikuttaa enemmän mielisairaalta kuin luotettavalta lähteeltä. Mutta tässä onkin mielenkiintoista, miten Bathilda epäilee haastateltavaansa, mutta silti tässä on jotain, mikä saa Bathildan jatkamaan haastattelua ja vielä julkaisemaankin sen osana tutkimustaan. Ja kyllä minuakin Merlininä kutkuttaisi, jos joku minusta kirjaa kirjoittaisi ja varmasti menisin elämänkerturilleni juttelemaan ihan vaan hämmentämisen ilosta. Pidän myös tuosta, miten Bathilda kuittailee jästihistorioitsijoiden puutteellisesta tiedonsäilytystaidosta, mutta lukija tietää, että jästien historiankirjoituksen olleen koko ajan enemmän oikeassa.

Jos haluat jatkaa Bathildana, mua kiinnostaisi kuulla tarina Merlinin pöksyjen taustalla, kun ne ovat kirosanaksi päätyneet.