Rating: k 11
Paring: Jamesx Lily muuten yleismaailmallisesti kelmejä.
Summary: ”Ei Remus laula”
Warnings: Slice of life, drama, angst
Beta: Ei tässä versiossa kaikki ajatus ja kirjoitusvirheet on omiani.
Disclaimer: En omista biisejä, enkä hahmoja, en saa tästä rahaa enkä muuta hyötyä. Kappaleiden oikeudet kuuluvat omistajilleen, ne ovat tässä vain inspiraationa.
A/N: Joo tota ei mulla tässä muuta kuin että inspis iski ja kovaa koska mä en vaan saa tätä päästäni ulos niin pakko vaan kirjoittaa tää ulos.
Kovasti vaiheessa olevan ff100 haasteen muhiessa taustalla vaihdetaan hetkeksi paritusta, ja näkokulmaa. : No mitäpä tähän sanoisi? Noh ajatus lähti päähänpinttymästä, jossa Sirius kuulisi Remuksen laulavan. Ja laulavan hyvin. Tässä lähdettiin metsästämään oikeita 70-80 luvun hittejä, joita tässä ficissä voisin hyödyntää, ja pohtimaan mitä olisivat ne tilanteet ja hetket kun Remus olisi ja yllättäisi kuulijansa. Tätä aloittaessani työstämään ei ollut selvää kuinka pitkä ficci tästä tulee, ja ovatko tapahtumat vain toisistaan irrallisia hetkiä vai nivoutuuko kaikki lopulta yhteen.
Jälkikäteen näitä katsoessa löyhästi toisiinsa linkissä. :DD Ja osa iinnoittajana on aikanaan kiertänyt kolme kertaa kun, tämä menköön nyt löyhästi mukaillen ajatusta. Kolme on hyvä sarja.
Kappaleet:
Carry on my wayward son – Kansas
Imagine- John Lennon
Dancing queen- Abba
---
Oli Siriuksen viides kouluvuosi, ja hän oli palaamassa sateisista huispaustreeneistä säänpieksämänä. James oli lähtenyt epätoivoisesti etsimään Lilyä kirjastosta, nähdäkseen tämän edes vilaukselta. Peter oli saanut laiskanläksyjä loitsuista ja tuskin olisi palannut vielä rohkelikkotorniin. Ja Remus olisi varmaan hautautuneena nenä kiinni kirjaan, joten Sirius itse pääsisi kuumaan suihkuun kenenkään häiritsemättä. Sirius heitti huispauskamansa sängylleen epämääräiseen kasaan, napaten sängynpäädystä pyyhkeensä mukaan suunnatessaan kylpyhuoneeseen. Sirius pysähtyi käsi oven kahvalla. Joku oli suihkussa. Ja se joku lauloi. Eikä mitenkään huonosti. Sirius oli tunnistavinaan kappaleen, jos hän ei ollut pahasti väärässä niin kyseessä oli Abba:n Dancing queen, mutta kuka sitä lauloi? Kingsley? Tuskin, Kingsley oli hyvinkin tarkka siitä minkälaisen kuvan antaisi itsestään kenellekään ulkopuoliselle. Siriuksesta oli aina tuntunut siltä, että Kingsley olisi niellyt rautakangen, koska tuo nuori miehen alku oli aina jotenkin edustava. Sirius avasi oven hitaasti, kuuman vesihöyryn tunkiessa ovenraosta vasten Siriuksen kasvoja. Siriuksen suu loksahti auki, kun hän näki suihkussa Remuksen, joka lauloi saippuaan täydellä antaumuksella juuri Abban hittiä.
”… You're a teaser, you turn 'em on
Leave 'em burning and then you're gone
Looking out for another
Anyone will do
You're in the mood for a dance
And when you get the chance…. ” Remus lauloi, kääntyen katsomaan suoraan ovenraossa virnuilevaan Siriukseen. Remus henkäisi, tiputti saippuan käsistään ja punehtui kasvoiltaan. Remus haparoi toisella kädellään pyyhettä naulasta, Siriuksen virneen vain leventyessä.
”Sirius Orion Musta.” Remus sanoi varoittavaan sävyyn, saaden Siriuksen päästämään haukahtavan naurun.
”Ehei. Remus John Lupin. Ehei. Tämä ei jää tähän. Miksi et sanonut, että osaat laulaa?” Sirius sanoi saaden Remuksen kasvoille nousseen punan hieman kalpenemaan.
”Jos lupaan pitää suuni kiinni niistä epäonnistuneista treffeistäsi sen kuudesluokkalaisen kanssa niin pidätkö turpasi tukossa?” Remus kysyi hiljaisella äänellä. Sirius oli harkitsevinaan.
”Katsotaan. En lupaa mitään.” Sirius sanoi, haroen huolettomasti hiuksiaan. Remus huokaisi syvään pudistaen päätään ja poistuen suihkusta jättäen Siriuksen hykertelemään mielikuvalle Remuksesta laulamassa suihkussa enemmänkin hempeitä hittejä.
---
Koulu oli päättynyt viikkoa aiemmin. Nyt heistä kukaan ei enää palaisi Tylypahkaan oppilaana. Tämä oli kaikissa kelmeissä aiheuttanut enemmän ja vähemmän erilaisia tunteita. Sirius ja James eivät hirveämmin kouluun ikävöineet. Jameksella oli Lily, ja tulevaisuus tämän kanssa. Sirius oli saanut perinnön sedältään, ja pystyi elämään suhteellisen vapaana sukunsa painostuksesta huolimatta. Peter oli ollut onnellinen läpäistyään kaikki vaadittavat opinnot rimaa hipoen, ja samaan aikaan Remus surkutteli sitä, ettei tiennyt mitä elämällään tekisi tästä eteenpäin. Koulussa oli ollut helppoa, ja hän oli kuulunut johonkin. Nyt hän oli taas ulkopuolinen, yksin ja hukassa karvaisen ongelmansa kanssa. Nelikko oli tavanneet paarissa Lontoossa. James ja Lily olivat menneet kihloihin, ja tämä ilta oli ikään kuin Jamesin polttarit. Suunniteltu ja järjestetty viime hetkellä kasaan.
”Teillä taitaa olla Lilyn kanssa kiire?” Sirius kysyi kumoten lasinsa suuhunsa irvistäen.
”Jos teillä olisi joku, jota rakastaa olisi teilläkin kiire tässä maailmantilanteessa.” James sanoi hieman synkkänä, mutta sitten musta hiuksisen pojan kasvot sulivat hymyyn.
”Lily sanoi kyllä, voitteko uskoa?”
”Evans on menettänyt viimeisenkin järjenhivenen seurustellessaan sun kanssa Sarvis. ” Sirius sanoi tuupaten leikkisästi Peteriä olkaan, saaden tämän kikattamaan hermostuneena. Remus kumosi jo kolmatta viskilasia kurkkuunsa pudistellen päätään.
”Kuules nyt Antura, sitä kutsutaan rakkaudeksi. Sunkin pitäisi kokeilla joskus”
”Ällöromantiikkaa ja siirappia. Ei kiitos. Saan diabeteksen pelkästään katsomalla teitä kahta.” Sirius jatkoi, saaden Jamesin tuuppaamaan itseään nauraen.
Jossain vaiheessa iltaa, kun alkoholia oli juotu tuoppi ja shottitolkulla, James ja Peter väittelivät häiden teemasta ja päivämäärästä kuuntelematta toisiaan. Sirius pyöritteli sateenvarjoa drinkissään, harmissaan siitä, että se oli jo loppunut. Remus oli hetki sitten hävinnyt vessaan, ja joku lauloi karaokea baarin etuosassa.
”Matis, minä en voi päättää kaikesta. Lilykin on häissä. Ne ovat hänenkin tavallaan. Kai.” James sanoi pienesti sammaltaen, Peterin pudistellessa päätään ponnekkaasti.
”Remus on samaa mieltä kanssani siitä että – hik, kukaan ei kuuntele kuivia puheita koko iltaa. Missä Remus on?” Peter kysyi hämmentyneenä.
”Vessassa. Tai ainakin luulisin” Sirius vastasi, katsellen hämmentyneenä ympärilleen. Remus oli kadonnut jo hyvä tovi sitten, eikä ollut hänen tapaistaan kadota pitkiksi ajoiksi. Samassa Sirius tunnisti matalan, ja sointuvan äänen, jonka oli kuullut vain kerran aikaisemmin, muutamaa vuotta aikaisemmin. Siriuksen katse kääntyi terävästi kohti karaoke lavaa, jossa hieman liian humalassa oleva Remus huojui nojaten baarijakkaraan.
”Onko tuo?” Peter kysyi epäuskoisena tökkien samalla Jamesia käsivarteen
”On mutta miksi? Ei Remus laula.” James ihmetteli ääneen.
”Remus osaa laulaa. ” Sirius sanoi hiljaa hiljentääkseen pöytäkumppaninsa ja kuullakseen Remuksen laulavan.
” … Once I rose above the noise and confusion
Just to get a glimpse beyond this illusion
I was soaring ever higher
But I flew too high
Though my eyes could see, I still was a blind man
Though my mind could think, I still was a mad man
I hear the voices when I'm dreaming
I can hear them say…” Remus lauloi silmät suljettuina, ja näyttäen siltä, ettei edes tajunnut missä oli, saati laulavansa lähes täydelle baarille. Sirius hymyili, ja virnisti Jamesin ja Peterin pöllämystyneille ilmeille. Sirius nousi tuoliltaan, joi samalla tuoppinsa tyhjäksi ja harppoi kohti lavaa läpi täyden baarin. Raivattuaan tiensä eturiviin lavan edustalle, Remus oli avannut silmänsä, ja kohtasi Siriuksen katseen. Tämä näytti havahduttavan Remuksen hetkellisesti laulustaan. Remuksen silmissä näkyi hetkellinen oivallus siitä, että hän lauloi julkisesti, mutta sitten humalatilan suoma itsevarmuus antoi Remuksen jatkaa laulunsa loppuun.
”
… Carry on, you will always remember
Carry on, nothing equals the splendor
Now your life's no longer empty
Surely heaven waits for you
… Carry on, my wayward son
There'll be peace when you are done
Lay your weary head to rest
Don't you cry, don't you cry no more
… No more!” Remus lopetti viimein kappaleen, hoippuen lavalta Siriuksen kaulaan. Sirius urahti epämääräisesti, olihan Remus yllättävän painava varsinkin humalassa, kun tämä ei edes yrittänyt pysyä pystyssä.
”Me ei enää ikinä voida tulla tähän baariin Antura.” Remus mutisi hieman sammaltaen. Sirius nauroi, auttaen Remusta kohti heidän pöytäänsä.
”Joo, toinen tallainen samanlainen kerta ja ne kaappaavat sut mukaan bändielämään ja me ei nähdä sua enää ikinä.”
”Ai. Oikeastikko? Onko ne täällä?” Remus kysyi hieman hätääntyneenä, saaden Siriuksen vaan pudistamaan päätään huvittuneena.
”Joo Kuutamo ei hätää. Me viedään sut Sarvikselle turvaan nukkumaan.” Sirius sanoi, saaden Remuksen nyökkäämään vakavana.
----
Lily oli pyytänyt Remusta kaasoksi. Tai omien sanojensa mukaan toiseksi Bestmaniksi. Remus tiesi Lilyn kysyneen ensin Petuniaa, mutta tämä oli kieltäytynyt. Tämä oli tietenkin satuttanut Lilyä, mutta hän ei ollut antanut sen näkyä ulospäin. Paitsi sinä yhtenä iltana, kun Lily oli itkenyt muutenkin elämäänsä Remukselle, ja kysynyt tätä kaaso/bestmaniksi. Remus ja Lily olivat olleet jollain tasolla aina ystäviä jo kouluaikoina. He molemmat löysivät toisistaan paljon samankaltaisuuksia, koska molemmat hautautuivat läksyjensä kanssa mielellään kirjastoon, keskustelivat asioista sivistyneeseen mutta kiihkeään sävyyn riippuen keskustelusta, ja molemmat olivat olleet aivan yhtä hämmentyneitä Tylypahkaan pääsystä. Jossain vaiheessa he olivat ystävystyneet ja kirjoitelleet kirjeitäkin lomilla toisilleen.
Remus oli ajatellut suostuessaan bestmanin pestiin, ettei hän haluaisi pitää puhetta. Hän halusi laulaa. Olkoon se samalla häälahja sekä Jamekselle että Lilylle, he muutenkin maksoivat kaikki hänen kulunsa tällä hetkellä, kun hän ei vieläkään ollut saanut mitään pysyvää työtä. Ei hän voinut pyytää lisää rahaa häälahjaan niiltä ihmisiltä, jotka saisivat sen lahjan. Se olisi vain hullua. Ja tänään, Remuksella oli täydellinen kappalekin.
Kun Lily oli ollut viidentoista, kun Remus oli sattunut olemaan käymässä lähellä Lilyä, ja he olivat tavanneet. Remus ei voinut kertoa Jamesille käyneensä Lilyn luona kuin vasta sen jälkeen, kun James ja Lily olivat alkaneet seurustella. Remus ja Lily olivat kuunnelleet jästiradiota, ja juuri tämä kyseinen kappale, jonka Remus halusi laulaa oli alkanut soimaan. Lily oli kertonut kuulleensa sen useasti, ja sen olevan yksi hänen suosikki kappaleistaan. Ja sivulauseessa Lily oli sanonut haluavansa tämän olevan hänen häälaulunsa, jos koskaan menisi naimisiin.
Remus ei tiennyt kuinka paljon Lily muisti kyseisestä keskustelusta enää vuosien jälkeen, mutta tässä oli Remuksen mahdollisuus antaa ystävilleen jotain ainutlaatuista. Remus nousi kauniisti koristellulle korokkeelle, osoitti taikasauvalla kurkkuunsa, ja kuiskasi hiljaa ”Melutus”.
”Minä en ole hyvä pitämään puheita, etenkään häissä.” Remus aloitti hieman nolona, nyökäten lyhesti bändille, joka oli odottanut hänen merkkiään.
”Niinpä omistan teille kappaleen. Olkoon tämä samalla teillä häälahja. Onneksi olkoon teille molemmille.” Remus sanoi, saaden Lilyn tarraamaan kiinni Jamesin olkavarresta. Remus selvitti kurkkuaan, ja sulki silmänsä pystyäkseen keskittymään ja välttymään katsomasta ketään silmiin.
”
Imagine there's no heaven
It's easy if you try
No hell below us
Above us, only sky
Imagine all the people
Livin' for today
Ah” Remus lauloi, ja joka riviltä hänen äänensä kävi vahvemmaksi ja luottavaisemmaksi laulamista kohtaan. Remus rentoutui, ja uskalsi avata silmänsä. Lily oli vetänyt Jamesin mukanaan tanssilattialle, ja Remus näki tämän silmiin kohonneen kyyneliä. Remus hymyili, ja jatkoi laulua eteenpäin kaikessa rauhassa. Hän oli tehnyt jotain oikein, ja saanut ihmisiä onnelliseksi. Kaikki oli hyvin.
Saatuaan laulunsa loppuun, Remus oli kumartanut lyhyesti, ja kerennyt vaivoin sanomaan ”Hiljutus” kun Lily oli jo syöksynyt hänen kaulaansa kiskoen samalla Jamesia perässään toisella kädellään.
”Remus senkin rontti! ” Lily parkui pyyhkien silmiään. James virnisti hieman anteeksipyytävän näköisenä, mutta laski samaan aikaan kätensä Remuksen olalle.
”Kuutamo, en tiedä olenko koskaan sanonut sitä sulle ääneen mutta tuolla lauluäänellä voisit tienata miljoonia. Kiitos.” James sanoi puristaen Remuksen olkaa kevyesti.
”Ei se olisi sama asia. Tämä oli vain meille senkin idiootti, ei kenellekään muulle.” Lily sanoi, halaten sitten vielä Remusta pikaisesti.
”Olkaa hyvä vaan.” Remus sanoi hieman nolona, tietämättä mitä muutakaan sanoisi tai tekisi. James sai viimein kyynelehtivän Lilyn mukaansa, koska heidän piti leikata kakku. Jäätyään yksin Sirius tuli pian Remuksen seuraan.
”Tulet varmaan mun paikkaan Lontooseen, kunnes pääset jaloillesi? Ei mene kauaa, kun noilla kahdella on muksuja pyörimässä jaloissa. ” Sirius sanoi ojentaen Remukselle oman lasillisen tuliviskiä. Remus pudisti päätään nauraen, ja tarttui lasiin.
”Luultavasti. Toivottavasti.” Remus sanoi nojaten oman päänsä Siriuksen olkaa vasten katsellessaan, kuinka Lily leikkasi kakkua Jamesin kanssa onnellisen näköisenä.
