Luin tämän jo tuoreeltaan, ja nyt viimein kirjoitan kommentinkin, sillä tämä sulatti sydämeni ihan täysin. Viktorin ajatuksia omasta taustastaan oli riipaiseva lukea, ja samoin hänen syyllisyydentuntojaan siitä, että oli tullut oltua liian kova ja ajattelematon Yuuria kohtaan, joka myös oli sellainen herkkä ja haavoittuvainen ihmisyksilö, kuin Viktorkin pohjimmiltaan. Mutta onneksi Yuuri ei vaikuttanut olevan siitä pahoillaan, vaan päinvastoin Viktorin tunnustukset näyttivät vain kasvattavan hänen kiintymystään. ❤️
Aivan ihanaa hurt/comfortia tuossa, kun Viktor lopulta sai sanotuksi kaiken mitä halusikin, ja Yuuri otti sen ihanalla tavalla vastaan, ja tunnusti rakkautensakin ensi kertaa ääneen. Oli niin liikuttavaa, kun Viktor uskalsi olla Yuuria kohtaan tuollainen tarvitseva ja yksin jäämistä pelkäävä, ja se ihan varmasti lähensi heitä, eikä hänen tarvinnut enää edes pelätä niin paljon väistämättä edessä olevaa rakkaan lemmikin poismenoa.
Kiitos tästä ihanuudesta, oli samalla hyvin surumielinen mutta niin täynnä rakkautta, että tästä jäi lämpöisen pehmoinen olo loppupäiväksi. ☺️
