Otsikko: Jotain voi mahdollisesti tapahtua
Fandom: Our Flag Means Death
Ikäraja: K-11
Kirjoittaja: Violetu
Paritus: Stede Bonnet/Edward Teach (Mustaparta)
Genre: Huumori, Sexual Tension, slice of life
Summary: Näytti siltä, että tulossa olisi ukkonen, onneksi Stede osasi (ainakin luullakseen) valmistautua.
A/N: Hyvää kesää Kineza7, tämä olkoon pieni hetki jossa tapahtuu kylläkin aika paljon, ja siten vastaus juhannustaikatoivomukseesi🤭
***
Jotain voi mahdollisesti tapahtua
Aurinko laski ja värjäsi horisontin oranssilla ja purppuralla. Korkealla taivaalla oli painostavia pilviä, jotka lupasivat mahdollista sadetta yöksi.
Stede seisoi laivan keulassa katselemassa rakastamaansa merta. Sydäntä meinasi suorastaan pakahduttaa, niin ihania menneet päivät olivat olleet, vaikka merirosvous oli Mustaparran opissa näyttänyt verisempää puoltaan enemmän kuin Stede olisi välttämättä halunnut nähdä.
Kyllä hän oppisi siihenkin vielä. Jos ei vuodattamaan verta itse, niin ainakin kestämään sen katselemista paremmin.
Lucius oli pyörtynyt aika monta kertaa, ja Stedestä tuntui, että hänen hauiksensa olivat vahvistuneet, kun hän oli kannatellut nuorempaa, ettei tämä löisi päätään milloin minkäkin laivan laitaan tai kansilautoihin.
Edwardin silmissä syttyi aina jotain arvoituksellista, kun tämä heittäytyi väkivaltaiseksi, ja kaiken järjen vastaisesti se sai jonkin Stedessä kihelmöimään, ja häntä suorastaan värisytti.
Eikä se johtunut pelosta, vaan jostain ihan muusta.
Stede palautti ajatuksensa nykyhetkeen ja tiirasi taas taivaanrantaan yrittäen nähdä mahdollisia tulevan myrskyn merkkejä.
Tummat pilvet saattoivat enteillä ukkosta, mikä oli pahaksi keskellä merta, jossa Koston masto olisi taatusti korkein mahdollinen kohta.
No, Stede voisi kumota kylpyammeensa nurin ja nukkua sen alla. Ehkä Ed tulisi sinne hänen kanssaan.
Vaikka ei mies kyllä vaikuttanut sellaiselta tyypiltä, jota pieni ukkonen hetkauttaisi edes keskellä merta.
Stede saattoi paremminkin kuvitella Edwardin killumassa mastossa tähystystornissa huutelemassa myrskylle, yllyttämässä sitä kimppuunsa.
Edward näyttäisi upealta tumma taivas ja räiskyvät salamat taustallaan. Nahkaiset vaatteet märkinä kaatosateesta, hiukset ja parta kiinni, vesi pitkin kasvoja valuen, silmät palaen jotain alkukantaista vaaraa…
Stede ravisteli päätään saadakseen ajatuksensa kulkemaan selkeämmin.
Häntä oli alkanut taas kihelmöidä ja värisyttää.
“Mitä puuhaat, kapteeni?”
Stede tunsi kokeilevan kämmenen olallaan ja käännähti vain huomatakseen, että oli kasvotuksin Mustaparran kanssa. Ed hymyili arvoituksellisesti, ja Stede vastasi hymyyn yrittäen olla näyttämättä siltä, että oli ajatellut Ediä juuri äsken.
“Tarkastelen, näkyykö horisontissa myrskyn merkkejä”, Stede vastasi aika ylpeänä, koska juuri tällä tavalla hän arveli oikean merirosvokapteenin toimivan. Toki kliseiset kapteenit myös karjuivat miehistölleen turhan päiten, mutta siihen osuuteen Stede ei aikonut ryhtyä. Kyllä miehistö häntä oppisi kunnioittamaan, kun hän olisi vielä hetken Edwardin opissa.
“Olet varmaan katsonut myös ylöspäin?” Ed kysyi, ja nosti kädellään Steden leukaa niin, että miehen katse nousi taivaisiin.
Edward painoi oman leukansa Steden hartialle, ja toisen lämmin hengitys sai Steden taas värähtämään.
“Juu, nuo pilvet hiukan huolestuttavat minua, jos olen ihan rehellinen.”
“Ja niin niiden pitäisikin, näetkö tuon kiemuraisen muodon? Ne ovat myös tummia, vaikka auringonlasku värjää niitä. Ukkonen tulee”, Edward ei kuitenkaan kuulostanut kauhistuneelta, enemmän innostuneelta. Sellaiselta, joka ei malttanut odottaa pääsevänsä kertomaan kauhutarinoita sisällä ukkosen pauhatessa ulkona.
“Pitäisikö meidän sinusta hakeutua jonnekin suojaan?” Stede nielaisi, laski leukansa ja katsahti Ediä olkansa yli.
Toinen oli edelleen lähellä, niin lähellä, että Stede tunsi miehen lämmön selkäänsä vasten. Hän halusi painautua lähemmäs, melkein toivoi, että Ed kietoisi käsivartensa hänen ympärilleen, vastaisi matalalla äänellä suoraan hänen korvaansa.
“Sinähän se kapteeni olet, sinä päätät”, Ed kiusasi niin lähellä Steden korvaa, että Mustaparran äänen värinä meni suoraan jonnekin Steden alavatsaan.
“Minä kysyn sinun mielipidettäsi, Ed. Eikö kapteenille ole yleensä tapana vastata?” Stede rohkaistui kiusaamaan hiukan takaisin ja painautumaan varovasti taaksepäin, niin että tunsi myös Edin lantion takamustaan vasten.
Hän ei muistanutkaan, että Edillä oli niin valtava vyönsolki.
Edward hymyili pehmeästi, kun Stede sai käännettyä päätään niin paljon, että näki toisen kasvot.
“Tuskin myrskystä niin kova tulee, että maihin kannattaisi mennä, mutta ehdotan, että hakeudumme lähelle jotain saarta, jolla kasvaa korkeita palmuja. Joku lahdenpoukama olisi ihanteellinen. Vaihtoehtona on myös joku virta, joka kulkee kanjonissa, mutta sellaista ei taida olla tarpeeksi lähellä”, Mustaparta oli selittäessään tarttunut Steden käteen ja alkanut piirrellä heidän käsillään kuvioita punertavaa taivasta vasten.
Ed oli piirtänyt palmuja ja kanjonin, mutta suurin osa Steden huomiosta meni siihen, miltä Edin karhea käsi tuntui hänen siloisempaa kämmentään vasten.
Heidän kätensä olivat melkein täsmälleen saman kokoiset, ja se lämmitti jotain Steden sisuksissa.
“Hoi, kapteeni!” Buttonsin ääni kajahti jostain läheltä ja Stede ja Ed käännähtivät molemmat äänen suuntaan.
Edwardin käsi irtosi Steden omasta, eikä Stede voinut olla hetken surematta menetystä.
“Niin, Buttons?” Hän kuitenkin ryhdistäytyi ja otti ryhdikkään asennon, niin paljon kuin häntä kirpaisikin menettää siinä samalla Edin ruumiinlämpö.
“Käännänkö kurssin kohti noita saaria?” Buttons viittoi styyrpuuriin päin. Ed ja Stede kääntyivät molemmat katsomaan siihen suuntaan. Lopulta, oikein kunnolla siristeltyään kaksikko näki pari pientä pistettä taivaanrannassa.
“Ovatko nuo saaria?” Stede hämmästeli ja kääntyi katsomaan Buttonsia melkein ihailevasti.
“Miten sinä näit ne ennen meitä?”
“Karl vinkkasi suojapaikan mahdolliselta ukkoselta”, Buttons ilmoitti, ja kuin merkkinä, yläilmoista kuului lokin rääkäisy.
“Ah, niin tietenkin. kiitos avusta, Karl”, Stede vilkaisi ylöspäin ja teki lokille kunniaa.
“Suunta saaria päin!”
“Selvä on, kapteeni!”
Buttonsin suupielet nykivät, ja tämä palasi ruoriin päästämään itseään tuurannneen Johnin takaisin omiin touhuihinsa. Buttonsin takataskusta pilkisti kaukoputki.
“Mihin me jäimmekään?” Stede kääntyi takaisin kohti Ediä ja hymyili toivoen, ettei kuulostanut liian innokkaalta, vaikka halusikin enemmän kuin mitään tuntea taas Edin lämmön itseään vasten.
“Pitäisikö meidän käydä kapteenin hytissä katsomassa, onko kaikki siellä valmista mahdollista myrskyä ajatellen?” Edward ehdotti ja kuljetti kättään Steden käsivarrella hipelöiden hihan silkkistä kangasta sormiensa välissä.
“Kerrassaan erinomainen ajatus!” Steden ääni kohosi samalla, kun miehen sydän teki yllättävän kiihdytyksen.
Ed piti hänen hihastaan kiinni koko matkan kapteenin hyttiin.
Hytti oli erinomaisessa järjestyksessä, vaikka toisinaan Stedellä oli tapana jättää kirjoja lojumaan pöydille ja sängyn viereen.
Nyt hän oli yrittänyt pitää tavallista parempaa järjestystä yllä, kun Edkin nukkui hytissä.
Tai no, Ed nukkui oikeastaan hänen kauniiden kankaiden komeroonsa kyhätyssä telttavuoteessa tai sitten sohvalla, kummassa tämä milloinkin halusi.
Stede oli kyllä pohtinut, voisiko hän joskus ehdottaa Edille, että tämä voisi ottaa hänen sänkynsä.
Sänky oli aika leveä, joten oikeastaan he saattaisivat sopia siihen molemmat, jopa samaan aikaan. Ehkä se olisi kuitenkin liikaa.
Toisaalta Stede oli nähnyt Luciuksenkin jakavan vuoteen Musta-Peten kanssa, eivätkä nuo kaksi hänen tietääkseen olleet edes kovin läheisiä ystäviä ainakaan samalla tavalla kuin Stede ja Ed olivat.
“Luuletko, että oikeasti tulee myrsky?” Stede tiedusteli kepeästi peittäessään hytin ikkunoita verhoilla. Salamat voisivat häikäistä ja herättää hänet, jos ne näkyisivät ikkunoista sisään liian hyvin.
“Luulen, että jotain tapahtuu”, Ed vastasi hiukan arvoituksellisesti ja sai Steden täyden huomion.
“Mitä? Mitä sinä luulet, että tapahtuu?” Stede kääntyi katsomaan ystäväänsä, joka oli yhtäkkiä jälleen yllättävän lähellä häntä.
“Katso ympärillesi”, Ed tarttui jälleen Steden kasvoihin ja teki samalla Stedelle keskittymisestä mihinkään olennaiseen huomattavasti vaikeampaa.
Steden mieleen palasi, miten Izzy ja Nigel Badminton olivat pilkanneet hänen kirjastoaan.
“Tarkoitatko, että myrsky heittää kirjaston kirjat alas hyllyistä?” Stede kysyi vaimeasti katse lattiassa. Hän toivoi, ettei Ed ollut ajatellut sitä.
“Ei, kun katso minua, Stede”, Ed käänsi Steden kasvot itseensä päin, ja Stede katsoi.
“Kirjastosi selviää myrskystä erinomaisesti, on mitä ilmeisimmin selvinnyt tähänkin asti. Tarkoitin, että jotain muuta mielenkiintoista voi tapahtua”, Ed nuolaisi huuliaan, ja Steden katse viivähti väkisinkin toisen huulilla. Sitten hän pakottautui taas kohottamaan katseensa Edin silmiin, jotka olivat nekin hämärässä hytissä aika lumoavat.
Stede ei vieläkään saanut oikein kiinni, mistä Ed puhui.
“Voisitko kertoa vähän tarkemmin, mitä tarkoitat sillä, että jotain tapahtuu? Mitä sinä luulet, että tapahtuu, Ed?”
Ed huokasi syvään, otti jälleen Steden leuasta kiinni ja painoi hitaasti suudelman toisen huulille. Se ei ollut niin pitkä suukko, että Stede olisi ennättänyt reagoida muuta kuin hölmistymällä.
“Vastaako tuo kysymykseesi?” Ed kysyi silmät hehkuen lämpimän hiilloksen lailla.
Miehen sormet leikkivät edelleen Steden leualla aika omistavina.
Stede nielaisi.
“Mahdollisesti. Haluatko näyttää vielä kerran, että olen varmasti saanut oikean käsityksen?”
Edin suupielessä käväisi vino hymy ennen kuin tämä suorastaan hyökkäsi suutelemaan Stedeä uudelleen. Tällä kertaa Stede oli valmis, ja painoi sormensa Edin niskaan pitäen toista mahdollisimman lähellä itseään.
Nyt hänellä saattoi ollakin aavistus, millaisista mahdollisista tapahtumista Ed oli aiemmin puhunut.
Stede vastasi suudelmaan antaumuksella, ja antoi toisen kätensä liukua Edin alaselälle ja vetää miestä paremmin itseään vasten.
Hän toivoi, että jotain todellakin tapahtuisi, ja aikoi pitää huolen, että niin myös kävisi, jos hänellä oli siihen vähänkään valtaa vaikuttaa.
"Luuletko, että olet saanut oikean käsityksen?" Ed huohotti suudelman tauotessa ja liu'utti kättään Steden selkää pitkin, kunnes tarrasi toista pakarasta.
Stede inahti yllättyneenä, mutta myöskin kovasti ilahtuneena. Silti oli yksi asia, joka edelleen hiukan vaivasi häntä.
"Ed, pitäisikö meidän varmuuden vuoksi tehdä tämä nurin käännetyn kylpyammeen alla, ukkoselta suojassa - "
Ed tukki Steden suun uudella suudelmalla.
***
