Ficin nimi: Työmies, herra ja talonpoika
Kirjoittaja: Ygritte
Ikäraja: S
Tyylilaji: fluff
Pari: Draco/Harry
Vastuuvapaus: En omista hahmoja
Yhteenveto: Draco ja Pansy päättävät kokeilla juhannustaikoja
“Tuo oli varmasti typerintä, mitä olet koskaan sanonut, Pans.” Draco puuskahti, ja kääntyi tuijottamaan Pansya silmät leimuten. “Voileipien teko ei ole taikuutta!”
Pansy huokaisi syvään ja taputti sormellaan kädessään olevaa kirjaa. Toisella kädellään hän kumosi tyhjäksi Dracon hänelle tarjoaman lasin rieslingroseeta, ja heilutti sitä ilmassa odottaen, että Draco täyttäisi sen uudestaan.
“Tässä sanotaan sanatarkasti niin. Tee kolme erilaista voileipää, nimeä ne työmieheksi, herraksi ja talonpojaksi, aseta ne saunan ikkunalle ja se voileipä, joka on yön aikana kadonnut, ennustaa tulevaa puolisoasi.”
Draco nappasi kirjan Pansyn kädestä ja luki sen kansilehden uudelleen. “Vanhat suomalaiset lemmentaiat.” Hän ei voinut uskoa, että Pansy oli löytänyt kirjan hänen omasta kirjastostaan. Draco oli ollut vakuuttunut, että Malfoyn kartanon kirjastossa oli vain korkeatasoista kirjallisuutta, ei mitään muinaista pohjoismaalaista rakkaushöpinää. Mutta Pansy oli ollut vakuuttunut, ettei lemmentaikojen kokeileminen voisi ainakaan haitata mitään.
“Hyvä on, hyvä on, ehkä se kuulosti minustakin hieman oudolta. Toisaalta emme voi tietää miten vanhasta taikuudesta tässä kirjassa on kyse? Tämä on niin ohutkin. Noh, kokeillaanko seuraavaa?” Pansy käänteli kirjaa kädessään, ja avasi sen sitten uudelleen siitä kohdasta mihin oli jäänyt. Draco nyökkäsi jäykästi, ja kaatoi myös itselleen uuden lasillisen vaaleanpunaista viiniä.
“Kun menet nukkumaan, pistä märkä sukka tyynyn alle. Henkilö, joka tulee puristamaan sukan kuivaksi, on tuleva puolisosi.” Pansy luki seuraavan lemmentaian, nosti katseensa Dracoon ja purskahti nauramaan. Draco heitti häntä sohvatyynyllä.
“Minä en mene nukkumaan märkä sukka tyynyni alla! En, vaikka LUPAISIT, että Harry Potter saapuu kuivattelemaan sitä!” Draco sanoi tyynellä, mutta vakuuttavalla äänellä. Pansy selasi kirjaa huvittuneena.
“Entä tämä!” Pansy huudahti innostuneena. “Kerää seitsemän erilaista kukkaa, nimeä ne ihastustesi mukaan, ja laita tyynyn alle ennen nukkumaanmenoa. Se kukka, joka on aamulla virkein, enteilee tulevaa puolisoasi.”
Draco käveli hermostuneena ympäri huonetta ja kohautti hartioitaan. Kukkien poimiminen ei kuulostanut aivan mahdottomalta ajatukselta.
“Onko mitään, millä saisin tietää tulevasta puolisostani ennen huomisaamua?” Draco kysyi. Jos ei olisi, niin selvä, kukkien poimiminen onnistuisi varmasti. Pansy jatkoi hetken kirjan selaamista, kunnes purskahti jo valmiiksi nauramaan.
“Riisuudu alasti ja juokse pitkin peltoa kiertäviä ojia. Yhdeksännessä ojassa vastaan kävelee tulevan puolisosi haamu.” Pansy luki taian kikatellen ja hörppi lisää viiniä. Hänen poskensa olivat heleän punaiset ja hän kurottautui tökkäämään Dracoa vyötärölle.
“Mitä? Pans, mistä sinä edes löydät peltoja täältä lähistöltä?” Draco levitti käsiään ja tuijotti ystäväänsä epäuskoisena.
“Nyt et ole yhtään ratkaisukeskeinen!” Pansy tuhahti. “Tämä sitten, ja nyt luvan saa kelvata. Tiedän, että teillä on pihalla kaivo.” Pansy nyökkäsi sanojensa vakuudeksi ja alkoi lukea: “Riisuudu alasti, kierrä kaivo kolme kertaa vastapäivään, ja viimeisellä kierroksella vastaan kävelee tulevan puolisosi haamu.” Pansy napautti kirjan paukahtaen kiinni ja tuijotti kiinteästi Dracoa. Draco joi lasinsa tyhjäksi ja laski sen sohvapöydälle.
“Selvä. Mutta KUN tämä ei toimi, lupaat, että heität tuon kirjan juhannuskokkoon!” Draco uhosi, ja alkoi avata paitansa nappeja.
“Mukava huomata, että sinäkin innostuit kuitenkin lukemaan skandinaavisista juhannusperinteistä!” Pansy hymähti ja seurasi Dracoa kartanon taakse vievälle ovelle.
Draco riisui vaatteensa hitaasti. Hän ei ollut tarpeeksi humalassa tähän, mutta jos parilla kaivon kiertämisellä saisi Pansyn lopettamaan lemmentaioista puhumisen, olisi kaikki sen arvoista. Draco laski housunsa alas ja tunsi kylmien väreiden leviävän ympäri kehoaan. Kolme kierrosta kaivon ympäri.
Draco juoksi valoisaan kesäiltaan Pansy kannoillaan. Draco hidasti kävelyksi tullessaan kaivolle, katsoi sitä kyllästyneenä, ja lähti sitten taivaltamaan kierroksia.
“Yksi!” Draco huusi Pansylle ja näytti hänelle kieltä. Pansy vilkutti takaisin.
“Kaksi!” Draco huusi. Pansy käveli lähemmäs ja pälyili kiinnostuneena ympärilleen. Draco vain huokaisi ja jatkoi kävelemistä.
“Kolme.” Draco tokaisi, pysähtyi, ja nosti käden lantiolleen. Oli hän alasti tai ei, hän halusi Pansyn lopultakin ymmärtävän, miten typerää oli juosta vanhaa kaivoa ympäri kesäillassa ja toivoa, että…
“Draco?”
Harry oli astellut avoimesta ovesta kartanon takapihalle, ja tuijotti suu auki yllättävän itsevarmasti esiintyvää, alastonta Dracoa. Draco tuijotti häntä takaisin silmät suurina.
“Miten?” Hän henkäisi ja koetti viimein peittää itseään käsillään. Harry hieroi niskaansa vaivautuneena.
“Mmh, sinä, tuota, kutsuit minut tänne viettämään iltaa. Ja Blaisen ja…muutaman muun. Me tulimme juuri.” Harry vastasi takellellen ja yritti katsoa päinvastaiseen suuntaan, kuin sinne, missä Draco hiippaili kohti vaatteitaan.
Draco kiroili itsekseen. Niin. Niinhän hän oli. Hän oli vain unohtunut ajankulun Pansyn tuputtaessa hänelle älyttömiä lemmentaikojaan ja…
“Se toimi.” Pansy hihkaisi tyytyväisenä Dracon perään. Draco kääntyi katsomaan Pansya ja tämän voitonriemuista ilmettä.
“Se. Toimi.” Pansy nyökkäsi päällään kohti Harrya ja iski Dracolle silmää. Draco vilkaisi varovasti Pansyn osoittamaan suuntaan. Vanhat suomalaiset lemmentaiat olivat selvästi ansainneet paikkansa Malfoyn laajassa kirjastossa.