Ficin nimi: Hurjan haluttava
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: The Witcher (Netflix)
Ikäraja: S
Paritus: Geralt/Jaskier
Genre: Läheisyyspehmoilua ja henkevää keskustelua
Summary: "Itse en olisi missään muualla mieluummin kuin tässä allasi, Geralt Rivialainen."
A/N: Osallistuu Teelusikan tunneskaalaan mielihyvällä.
***
Jaskier epäili raukean hymyn liimaantuneen kasvoilleen pysyvästi. Hän ei osannut pukea sanoiksi, miten ihanalta tuntui maata Geraltin kehon painon ja lämmön alla, joten hän antoi kosketusten puhua puolestaan. He olivat viihtyneet vuoteessa sylikkäin jo hyvän tovin toisiaan rakastelun jälkihehkussa hellien.
"Kuule... Voisitko antaa minun liikkua?" Geralt kysäisi sitten murtaen vallitsevan hiljaisuuden.
"Mistä mahdat puhua? En aivan ymmärrä." Sanojensa tueksi Jaskier pukkasi kantapäällään Geraltia takalistoon ja kietoi jalkansa tämän selkään entistä tiukemmin.
"Pitääkö minun tavata asiani?"
"Osaavatko noiturit tavata?"
"Osaanhan minä lukeakin", Geralt huomautti, ja Jaskier tuhahti.
"Luku- ja tavaustaito eivät ole sama asia, haluaisin huomauttaa... Miten on jälkimmäisen laita?"
"Vastaus voisi yllättää", Gerat virkkoi kasvonsa lähellä hänen omiaan. Tämän kultaiset silmät kiiluivat kynttilänvalossa, ja Jaskierin vatsanpohjassa kihelmöi. Huoneen valot ja varjot muodostivat kiehtovan kontrastin ja saivat Geraltin näyttämään samanaikaisesti niin hurjalta ja haluttavalta. Hurjan haluttavalta, luojat sentään.
"Tiedätkö, rakas noiturini, näytät varsin ihastuttavalta tästä kulmasta katsoessa", Jaskier hymähti, ja Geraltin olemus muuttui epätavallisen hämmentyneeksi.
"Aha..."
"Se oli kohteliaisuus! Et kai väitä, että olen ensimmäinen, joka asiasta mainitsee?"
"Taidat olla."
"No jo on. Oletko maannut pelkkien tuppisuiden kanssa, jos eivät ole mitään sanoneet sanoinkuvaamattomasta vetovoimastasi?"
"Ei ole kyse siitä", Geralt oikaisi hivenen huvittuneena hänen ylistyksestään. "En ole kovin usein katsonut rakastajaa heidän yläpuoleltaan."
"Ai?"
Tunnustus oli jollain tavalla apea, vaikka Geraltin äänensävy ei sellainen ollutkaan.
"Kovin moni ei tahdo päästää noituria päälleen, varsinkin jos tarkoituksena on purkaa paineita nopealla nainnilla ja sen jälkeen kadota toisaalle. Myöhemmin tilanne saattaa muuttua, muttei aina."
Jaskier hymähti myötätuntoisesti. "Ovatko he aristelleet henkilökohtaista mainettasi vai noiturin statustasi?"
"En ole erikseen kysellyt, mutta lopputulos on ollut joka tapauksessa sama. On ollut parempi antaa vastapuolen määrätä säännöt ja ehdot."
Jaskier vei kätensä silittelemään Geraltin poskea ja korvaa. "He ovat menettäneet aivan saamaristi. Itse en olisi missään muualla mieluummin kuin tässä allasi, Geralt Rivialainen."
"Imartelevia sanoja", noituri hymähti takaisin ja yritti jälleen liikahtaa hänen päältään. "Jaskier, älä ole lapsellinen –"
"Äh, olkoon", Jaskier tuhahti ja suostui vapauttamaan noiturin jalkojensa syleilystä. "Se olikin liian ihanaa ollakseen pitkäkestoisempaa..."
"En minä sanonut lähteväni minnekään", Geralt murahti ja oikaisi sängylle kyljelleen siten, että saattoi nojata käsivarteensa ja jatkaa Jaskierin katselua yläviistosta. Toisen käsivartensa hän laski bardin ylävartalolle ja antoi sen levätä sopivan painavana tämän rintakehällä. "Kelpaako?"
"Ehkä", Jaskier hymähti ja tarttui Geraltia lempeästi leuasta vetääkseen tämän suudelmaan.