Nimi: Lyöjän anatomia
Kirjoittaja: Pyhimys
Ikäraja: K-11
Genre: Romance fluffy humor
Paritus: Marcus Flint/George Weasley
Henkilöt: Marcus Flint, George Weasley, Fred Weasley, Oliver Wood, Draco Malfoy
Vastuuvapaus/disclaimer: En omista hahmoja tai Harry Potter maailmaa, enkä saa rahaa kirjoittamistani teksteistä!
Summary: Marcus huomaa ajatustensa harhailevan erääseen tiettyyn lyöjään hieman liian usein.
A/N: Toisin kun yhteenvedosta ehkä käy ilmi kyseessä ei ole useamman luvun ficci. Hetken tauon jälkeen on tuntunut taas kiinnostavaa palata FinFanFunin maailmaan Potterin merkeissä
Lyöjän anatomiaIlma oli sumusta sakea.
Ilmassa oli haasteellista nähdä eteensä, mikä osaltaan vaikeutti Marcuksen keskittymistä viikon neljänsiin huispausharjoituksiin. Marcuksen keskittymisongelmat eivät kuitenkaan johtuneet täysin ainoastaan luontoäidin huonosta ajoituksesta vaan myös jostain, tai pikemminkin
jostakusta, minkä myöntäminen edes Marcukselle itselleen tuotti ongelmia. Marcus oli organisoinut huomattavan määrän huispausharjoituksia ennen seuraavaa Luihuisen peliä Rohkelikkoa vastaan. Ylimääräiset harjotukset olivat aiheuttaneet tarpeetonta nurinaa mutta Marcus oli onnistunut auktoriteetillään hiljentämään ensimmäisenkin nurisijan mitä hän ei sietäisi enää vastaisuudessa. Marcus oli kuitenkin pohjimmiltaan ylpeä joukkueestaan eikä hän ilkeyttään järjestänyt ylimääräisiä harjoituksia. Mutta Marcus oli päättänyt voittaa Rohkelikon tupajoukkueen ja kaikki mahdollinen aika ja harjoitus tulivat tarpeeseen.
Marcusta inhotti myöntää ettei Rohkelikon huispausjoukkue ollut läpeensä huono. Rohkelikon joukkueeseen kuului useita kohtuullisia pelaajia, mitä Marcus osasi arvostaa vaikka ei näistä muuten pitänytkään. Rohkelikon joukkueen pelaajista parhaiten erottui kuitenkin eräs yksi tietty lyöjä sai Marcuksen pulssin nousemaan ja hänen kätensä tärisemään, mutta sillä ei ollut enää mitään tekemistä huispauksen kanssa.
Aina kun George Weasley seurasi kaksoisveljeään ja loppua joukkuettaan kentälle hän vei Marcuksen huomion mistä tahansa missä sen sillä hetkellä olisi pitänyt olla. Marcus ei mahtanut itselleen mitään tai sille kuinka paljon Georgella oli valtaa hänen käytökseensä. Marcus muisti elävästi tapausesimerkin lähes rusennettuaan omat rystysensä, kun hän oli nähnyt Georgen juttelemassa Katie Bellin kanssa ennen viimeisintä Rohkelikon ja Puuskupuhin peliä. Marcus kosketti rystysiään varovasti ja ne olivat yhä arat. Ajatus Georgen sormista hänen omiensa tilalla. Se oli liian hyvä ollakseen totta ja se sai Marcuksen havahtumaan.
Oli naurettavaa miten Marcus oli ylipäätään päätynyt tilanteeseensa. Se oli kaiken järjen vastaista. Hän oli ihailtu Luihuisen tupajoukkueen kapteeni ja kaikki pitivät hänestä. Luihuistyttöjä parveili hänen luonaan jonoksi asti. Nyt kun Draco Malfoy oli liittynyt huispausjoukkueeseen heillä ei koskaan olisi pulaa mistään. Siitä kyllä vanhempi Malfoy pitäisi huolen. Kaikki oli juuri niinkuin sen kuuluikin olla mutta sitten Marcus oli mennyt ja ihastunut punatukkaiseen ja pisamaiseen Weasleyhyn. Ei, hän ei ollut ihastunut. Marcus kieltäytyi edes ajattelemasta moista. Mutta silti hän ei kyennyt ajattelemaan mitään muuta kuin Georgea.
Kun vihdoin koitti Luihuisen ja Rohkelikon huispauskilpailun aika ja Luihuiset saapuivat kentälle, Marcuksen katse kiinnittyi Georgeen. Punaiset hiukset olivat pojan kasvoilla ja hän seisoi suorassa Oliver Woodin takana. Mitäköhän George ajatteli tästä kaikesta? Miltä tuntuisi seistä Georgen vieressä? Miltä tuntuisi koskettaa Georgea? George oli pitkä ja hoikka niinkuin Fred, minkä myös nuorin Weasleyn veljeksistä Ron oli perinyt. George ei kuitenkaan ollut täysin lihakseton, minkä Marcus oli pannut merkille. Vaikka anatomia oli aina ollut hänelle suhteellisen vierasta, ei lyöjän anatomiasta ollut hänelle pienintäkään epäselvyyttä.
