Nimi: Miten välttyä kaalisopalta
Kirjoittaja: Linne
Ikäraja: S
Genre: Slice of life ja huumori
Beta: Maissinaksu
Summary: Jaskier kirjoittaa uutta balladia, Geralt heittää muutaman riitapukarin ulos tavernasta ja Ciri yrittää vain välttyä kaalisopan syönniltä.
A/N: mitäpä tästä muuta sanomaan, kuin että tykkään hirmuisesti Geraltin ja Cirin isä-lapsi-dynamiikasta. Jaskier on myös mukana, koska syyt
Se oli ihan tavallinen taverna keskellä ei mitään.
Ciri pyöritteli likaista hiussolkea sormiensa välissä ja hankasi sitä sitten viittansa kulmalla kunnes se hohti himmeästi. Geralt oli ostanut sen hänelle muutaman katastrofaalisen letitysyrityksen jälkeen ja vaikka hän olikin aivan liian vanha pitämään kukkakoristeista hiussolkea hiuksissaan, hän piti sitä kuitenkin Geraltin mieliksi. Hän ei ollut erityisen halukas kokeilemaan noiturin parturitaitoja.
Geralt tiedusteli parhaillaan illallisvaihtoehtoja tavernan emännältä (kaalisoppaa, kaalimuhennosta ja paistettua kaalia), kun taas Jaskier hahmotteli paperille uutta laulua. He olivat törmänneet bardiin eräässä toisessa tavernassa muutama kaupunki taaksepäin, ja vaikka tämä oli ilmiselvästi ollut vihainen Geraltille, oli tämä kuitenkin leppynyt nopeasti ja lähtenyt matkaamaan heidän kanssaan.
“Ciri kultaseni, mikä rimmaa ´särjen´ kanssa?”
“Kärjen”, Ciri vastasi silmäillen kulhollista kaalimuhennosta, jonka yksi tavernan palvelijoista ojensi miehelle hänen vieressään. Ehkä hänen pitäisi teeskennellä kuukautiskipuja. Se oli ainoa tapa jolla hän välttyisi syömästä vihanneksia Geraltin valvovien silmien alla. Tarujen mukaan noiturit pystyivät hätätilanteessa syömään kultaa ja jalokiviä, mutta kuten Geralt jaksoi huomautella, Ciri ei ollut noituri vaan kasvava tyttö, jonka täytyi syödä lautanen tyhjäksi, oli siinä sitten lammaspiirakkaa tai edelleen kiemurtelevaa ankeriasta.
“Mikäpä siinä!” Jaskier kastoi kynänsä taas musteeseen ja kirjoitti hyräillen samalla itsekseen:
“Pelastettuaan Särjen/tökkäsi noituri miekkansa mustan kärjen/...”
Lasi räsähti rikki, ja nurkassa soitteleva bardi rämäytti luutustaan riitasoinnun.
Kaksi nurkkapöydässä istunutta miestä oli noussut seisomaan ja huusi nyt toisilleen. Ciri ei saanut selvää, mistä he tappelivat, mutta hän oppi monta uutta mielenkiintoista sanaa, joita Cintran prinsessan korviin ei ollut koskaan aikaisemmin kantautunut.
“Taas nuo kaksi”, tavernan emäntä huokaisi. “Ovat tapelleet tällä viikolla jo kahdesti. Isäntä hoitaisi ne pois, mutta kun on kaupungissa hoitamassa asioita, enkä minä näin siunatussa tilassa rupea heitä pois heittämään... Vaikka muuten kyllä viskaisin nuo juopot suohon ennen kuin ehtisivät Cintraa sanoa!” Hän taputti muhkeaa vatsaansa.
Geralt nousi seisomaan.
“Geralt”, Jaskier sanoi varoittavasti. “Annahan olla.”
Mies vain murahti.
“Anna mennä, Geralt”, Ciri sanoi iloisesti. Ehkä hän sittenkin säästyisi kaalisopan syömiseltä.
“Geralt, ihan totta -”
“Anna mennä, isä!”
Se tuntui tepsivän. Geralt veti miekan huotrasta. “Pysy tässä, Ciri. Jaskier ostaa sinulle kaakaon.”
“Jaa ostan vai?”
“Ja rinkilän.” Sitten Geralt olikin jo harpponut pois.
Itsekseen mutiseva Jaskier tosiaan osti Cirille kaakaon ja yllättävän hyvän, suoraan uunista tulleen rinkilän. Ciri mutusteli sitä katsellessaan, kun Geralt tarttui miehiä niskasta ja kantoi nämä ulos kuin kaksi kuritonta kissanpentua.
“Kiitos kovasti, herra!” emäntä sanoi säteilevästi kun Geralt palasi takaisin, edelleen täysin tahrattomana. “Kaivellaanpa teille jotain parempaa suuhunpantavaa tiskin alta, ei tässä mitään kaalisoppaa ruveta keittelemään. Ja nuorelle neidille ja bardille myös, kunhan hän pitää luuttunsa kotelossaan.”
“Tämä on suorastaan julmuutta”, Jaskier mutisi.
Ciri ei kuunnellut. Hänen huomionsa oli kiinnittynyt lammaspiiraaseen, jonka emäntä oli juuri loihtinut hänen eteensä.
Ehkä hän oli kuin olikin keksinyt uuden keinon vältellä kasviksia.