Ficin nimi: Epävireessä
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: The Witcher (Netflix)
Ikäraja: S
Mukana: Geralt & Jaskier
Genre: Slice of life
Summary:
Aamuvarhaisella ärhäkkänä iskenyt kevätflunssa oli suitsinut Jaskierin mielialaa ja taistelutahtoa sitä tahtia, että Geraltia alkoi jo vähän häiritä. Emärasittavan Jaskierin kanssa hän tuli toimeen, maansa myyneen ja voinsa syöneen ei niinkään.A/N: Toinen teksti valmistui alta aikayksikön.
Tästä piti tulla raapalemittainen pätkänen, mutta harvemmin minkään aiheen tiivistäminen onnistuu niin helposti.
No joo, näiden hahmojen dynamiikka on niin valloittava.
***
Geralt ei tiennyt, montako kertaa oli jo vilkaissut Jaskieria kulmiensa alta, mutta hän huomasi jälleen tehneensä niin. Tämä oli aamusta alkaen vältellyt seuraa, näppäillyt luutustaan murheellisia sointuja ja voivotellut kuin jalkapuoli torimummo. Harvoin Jaskier piti kynttiläänsä vakan alla muutenkaan, ja jos tällä oli jotain purnattavaa tai kritisoitavaa, siitä sai usein kuulla koko tienoo läpeensä.
Aamuvarhaisella ärhäkkänä iskenyt kevätflunssa oli suitsinut Jaskierin mielialaa ja taistelutahtoa sitä tahtia, että Geraltia alkoi jo vähän häiritä. Emärasittavan Jaskierin kanssa hän tuli toimeen, maansa myyneen ja voinsa syöneen ei niinkään.
“Olitko aikeissa lopettaa tuon surkuttelun hyvän sään aikana?” Geralt kysäisi koettuaan tarpeelliseksi ottaa ystäväänsä jotain kontaktia.
“Ei tässä ole meneillään kuin surkusäätä!” Jaskier kivahti takaisin, mutta äänen käheydestä johtuen toteamus ei kuulostanut kovinkaan purevalta. Kontrasti tavanomaiseen oli häkellyttävä. “Ja
voi helvetin jestas, miten voi ihmisriepu kuulostaa tältä... Sen minä sanon, tällä äänellä ei lauleta päiväkausiin –”
Jaskierin ääni hiipui lauseen lopussa, ja turhautuneena tämä rämpäytti sormensa luutunkielille niin rajusti, ettei Geralt olisi ihmetellyt, vaikka osa niistä olisi napsahtanut poikki. Koko halvatun instrumentti oli lisäksi yhtä epävireessä kuin omistajansa kurkku.
“Ehkä pieni tauko tekee hyvääkin”, Geralt totesi muotoillen sanansa jotenkuten kannustavaksi, vaikka totta puhuen hän ei olisi pannut pahakseen, vaikka Jaskier olisi luopunut iänikuisesta jaarittelustaan ja lurittelustaan muutamaksi päiväksi.
“Bardit eivät pidä taukoja!” Jaskier köhähti ja naputteli närkästyneesti luuttunsa puupintaa. “Bardit ovat aina tilanteen tasalla... ilakoivat, piristävät, pilkkaavat, tekevät ja kertaavat historiaa! Et kuule näyttäisi sinäkään hilpeää naamaa, jos et voisi... noituroida!”
“Hmm.”
“Et sinä kyllä muutenkaan näytä iloista naamaa, ei sillä”, Jaskier tähdensi ja huokaisi onnettomana. “Ja minä kuulostan ihan
sinulta tämän ääneni kanssa, piru vieköön.”
“Jos vain pitäisit suusi tukossa, niin saisi äänesikin tilaisuuden toipua”, Geralt huomautti otsa kurtussa.
“Sinäpä sen sanoit! Mutta ajattele, jos minä kuulostaisin normaalisti tältä –”
“Nyt se suu tukkoon, Jaskier.”
“
Nyt se suu tukkoon, Jaskier – auh, oletkos muksimatta, moukka!”