Jouluaamu Simpukkamökissä (S, Fleur/Bill, jouluinen ficlet)

[Rowena]

Nimi: Jouluaamu Simpukkamökissä
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: S
Paritus: Fleur/Bill
Genre: Hygge
Tiivistelmä: Ensimmäinen joulu sodan jälkeen.
Kirjoittajan sana: Moni toivoi joululahjaksi tekstiä Weasleyista, ja kun Lyrics Wheelin bonuskierroksella mulle osui sopivat sanat, päätin kirjoittaa jouluisen ficletin Fleurista ja Billistä. Biisin sanat löytyvät ficin lopusta. Lisäksi tämä teksti osallistuu hyggeyhtälö-haasteeseen, jossa mulla aiheena oli hygge + sota. Tää kertoo ensimmäisestä joulusta sodan päättymisen jälkeen, mutta sodan jättämät arvet ovat näkyvillä.
Joulun jälkeen tämän voi siirtää Hunajaherttuaan.
Simpukkamökin jouluaamun myötä lempeää tapaninpäivää / välipäiviä / uutta vuotta, koska ikinä tämän luetkaan!



JOULUAAMU SIMPUKKAMÖKISSÄ

Jouluaamun pakkasaurinko valaisi Simpukkamökin olohuoneen. Fleur kietoi Mollylta lahjaksi saamansa harmaan villatakin tiukemmin ympärilleen ja tassutteli kultakehyksisen peilin eteen. Villatakki ei ollut yhtään hassumpi, oikeastaan se oli aika tyylikäs. Merlinin kiitos Molly ei ollut tänä jouluna antanut hänelle jumpperia!

Fleur käpertyi vaaleanvihreälle sohvalle ja otti sohvapöydältä kahvikupin. Hän käytti perheeltään häälahjaksi saamaansa kahviastiastoa vain juhlapäivinä. Kupit ja asetit olivat kallista maahisposliinia, ja Gabrielle oli maalannut niihin vaaleanpunaisia liljoja. Joululahjaksi äiti ja isä olivat lähettäneet maailman parasta pariisilaista kahvia, Pariisittaren Kyyneltä, eikä Fleur olisi voinut kuvitella onnellisempaa jouluaamua kuin tänään oli ollut. Hän oli herännyt aikaisin, paistanut kroissantit ja jauhanut kahvipavut, ja nyt hän sai rauhassa nauttia oman kotinsa joulutunnelmasta. Sisällä Simpukkamökissä oli lämmintä ja mukavaa, mutta ulkona lunta satoi niin sankasti, että edes merta ei erottanut. Ikkunasta ei näkynyt myöskään Dobbyn hautaa, jonka ylle Bill oli eilen loitsinut kauniin havukranssin.

Fleur oli onnellinen, että Bill oli suostunut siihen, että he eivät tänä jouluna jäisi Kotikoloon yöksi. Siellä oli aina niin ahdasta, eikä Fleur kestänyt kuunnella Selestina Taigorin ikuisia joululauluja, jos niitä nyt saattoi edes lauluiksi sanoa. Fleur oli pystynyt olemaan paljon rennompi ja mukavampi koko aattoillan, koska tiesi pääsevänsä yöksi omaan sänkyyn. Mutta Fleur oli ainoa, joka oli pystynyt jouluaattona rentoutumaan. Molly purskahti tämän tästä itkuun puoli vuotta sitten kuolleen Fredin takia. Arthur ja Bill lohduttivat vuoronperään Mollya, ja George ja Ginnykin olivat tavattoman vaisuja. Ron oli tulossa Kotikoloon vasta vuodenvaihteeksi, koska oli Hermionen ja tämän vanhempien kanssa tekemässä Itävallan Alpeilla jotakin jästiasiaa, laskettelua tai jotain sellaista. Roninkin puuttumista Molly oli itkenyt muutamaan otteeseen. Charlie sentään oli yrittänyt pysyä positiivisena erilaisesta joulusta huolimatta, ja Fleur oli pelannut hänen kanssaan mukavan velhoshakkiottelun. Myös Harryn vierailu oli piristänyt hetkellisesti tunnelmaa, vaikka tämä olikin voinut vierailla äkäisen flunssan takia ainoastaan tulisijassa.

Fleur siemaisi kahvia ja tunsi olonsa tavattoman onnelliseksi. Takassa rätisi valkea ja takanreunukselle Fleur oli asetellut havunauhan ja joulupalloja. Takan vieressä oli joulukuusi, jonka oksille satoi Billin lumoamaa taikalunta. Sohvapöydällä oli lohikäärmelasilla koristeltu kynttelikkö. Sen Fleur ja Bill olivat saaneet viime jouluna Charlielta lahjaksi.

Yläkerran rappusista alkoi kuulua askelia ja kohta Bill ilmestyi olohuoneeseen hiukset pörrössä ja silmät vielä unisina. Hän tuli Fleurin luo ja kumartui suukottamaan häntä poskelle.

”Huomenta, jouluhalkoni”, Bill sanoi ja Fleur pyöräytti silmiään, mutta hymyili sitten.

”’Yvää ’uomenta. Keittiössä on kahvia ja kroisantteja.”

”Onko kahvi sitä äitisi lähettämää?”

”Tietysti”, Fleur sanoi ja Bill irvisti.

”Sitten taidan keittää mieluummin teetä. Eikö Ginny antanut meille lahjaksi Puddifootin jouluteetä?”

”Antoi kyllä, kuten jokaisena jouluna. Se on siellä yläkaapissa…”

”… jossa säilytät kaikki ne asiat, joista et pidä”, Bill täydensi Fleurin lauseen ja virnisti.

”Niin”, Fleur myönsi. Ei ollut salaisuus, että hän inhosi Puddifootin Joulutaikaa. Ja varmaan juuri siksi Ginny antoi sitä lahjaksi joka Merlinin joulu.

”Tuonko sinulle lisää kahvia?” Bill huikkasi vielä ennen kuin katosi keittiöön.

”Tuo vain.”

Kohta Simpukkamökissä sekoittuivat keskenään Pariisittaren Kyynel ja Puddifootin Jouluilo. Vielä muutamaa vuotta aikaisemmin se olisi tuntunut Fleurista aivan kammottavalta ajatukselta, mutta nyt se tuntui kotoisalta, se tuntui joululta.






Lyrics Wheel 19 -bonuskierroksen sanat:

Spoiler: näytä

Kaija Koo - Onnellinen loppu

Minä olen vuosia harhaillut
Irti yksin tuulissa leijaillut
Luulin tää tunne ei oo mulle kuuluvaa
Kohtaloita monta oon kohdannut,
mut rikottu on ja mä oon rikkonut
Mut niitäkään en enää lähtis muuttamaan
Ei huono onni kai oo päättymätön tie
Se johtaa aina jonnekin
Vasta kun sä tulit minun tarinaan,
on jokaisella sivullani tarkoitus
Sä saat mut luottamaan, että luet mut loppuun
Mun koko sydän sinut tähän haluaa
Olet minun peloilleni karkoitus
Sä saat mut uskomaan onnelliseen loppuun
Sä oot minun kartta ja kompassi
Eksyn jos et jää siihen viereeni
En uskonut et enää näin tarvita voi
Mä en aio virheitä piilottaa,
kun sä niistä teet jotain suurempaa
Ei kipu hukkaan mee, se minut tähän toi
Ei huono onni kai oo päättymätön tie
Se johtaa aina jonnekin
Vasta kun sä tulit minun tarinaan,
on jokaisella sivullani tarkoitus
Sä saat mut luottamaan, että luet mut loppuun
Mun koko sydän sinut tähän haluaa
Olet minun peloilleni karkoitus
Sä saat mut uskomaan onnelliseen loppuun
Sivujuonia monia, kokemuksia kovia
Täynnä on tämä tarina
Sydän kanssas on kotonaan, kun sä olet minun kokonaan
Kaunis on tämä tarina
Vasta kun sä tulit minun tarinaan,
on jokaisella sivullani tarkoitus
Sä saat mut luottamaan, että luet mut loppuun
Mun koko sydän sinut tähän haluaa
Olet minun peloilleni karkoitus
Sä saat mut uskomaan onnelliseen loppuun
Vasta kun sä tulit minun tarinaan,
on jokaisella sivullani tarkoitus
Sä saat mut luottamaan, että luet mut loppuun
Mun koko sydän sinut tähän haluaa
Olet minun peloilleni karkoitus
Sä saat mut uskomaan onnelliseen loppuun

[Fairy tale]

On varmasti hyvä valinta tulla omaan kotiin nukkumaan, kun vaihtoehtona on ahdas Kotikolo. Olen juuri itsekin pohtinut millainen sodan jälkeinen ensimmäinen joulu tunnelmaltaan saattaisi olla, kun monet ovat menettäneet läheisiään. Ei ole kaukaa haettu, että Molly itkeskelee. Ron on Hermionen perheen kanssa, mutta kenen kanssa mahtaa olla flunssaa poteva Harry. Jätit sen tässä auki.

Oli helppo samaistua lumipyryyn Simpukkamökin luona, koska täällä oli eilen juuri sellainen sakea lumipyry. Dobbyn haudallakin on käyty. Fleuria pukee varmasti enemmän tuollainen villatakki, kuin villapaidan tyylinen jumpperi. Hiljaiseen aamuun oma lempikahvi tai lempitee on varmasti hyvää.

”Huomenta, jouluhalkoni”

Ihana yksityiskohta. Persoonallinen hellittelynimi. 

Kiitos tästä jouluntunnelmaisesta kurkistuksesta Simpukkamökkiin.

[hiddenben]

Olipa tämä sydämellinen! Fleur ei lukeudu suosikkihahmoihini Pottereissa, mutta tässä hänestä löytyi yllättävän paljon samaistumispintaa ja oli mukavaa saada lukea siitä, kuinka hän onnistuu löytämään onnellisuuden hetkiä sodan jälkimainingeissa Ilmeisesti myös Bill pystyy ottamaan etäisyyttä menetyksiin Fleurin avulla, mikä ilahduttaa, sillä siten hän pystyy olemaan paremmin tukena muulle perheelle.

Tykkäsin tässä monistakin jutuista: siitä, että Ron on mennyt tekemään jästiasiaa Hermionen perheen kanssa  (en olekaan ennen pohtinut, millainen suhde Ronilla muodostuu Hermionen vanhempiin - tulevatko he hyvin toimeen vai ovatko Grangerit Ronin ihmetyksen aihe alusta loppuun saakka ) ja että Molly teki Fleurille tyylikkään villatakin, unohtamatta noita koriste-esineitä, joista etenkin lohikäärmelasikyntelikkö kuulosti upealta! Paljon ihania yksityiskohtia, jotka kokonaisuutena muodostavat joulun. Sitä on tullut mietittyä tänä vuonna, että oikeastaan joulu on kokoelma pieniä yksityiskohtia: rakkaita koristeita, tuttuja jouluruokia ja samoja lauluja, jotka tuovat mukanaan sen, mitä on oppinut pienestä pitäen pitämään jouluna.

Myös minua tuo Billin jouluhalko-hellyttelynimi hymyilytti! Hän taitaa olla yksi harvoista, joka saa puhutella Fleuria noin. Pidin myös siitä, että Fleur tietää Ginnyn ostavan tahallaan Puddifootin jouluiloa Siinä on hauskaa kemiaa. Kiitos tästä! Tätä oli ihana lukea näin joulupyhien hiljalleen päättyessä

[Marzzuu]

Bill/Fleur pääparina oli kiinnostava ja raikas näkökulma erään perheen elämään jouluna❤️ ja myös Weasleyn perheen erilaiseen jouluun ja siinä tuli kauniisti esiin se, että joulu on aina joulu, vaikka sodan jälkeen ei ehkä se hilpein, mutta ei myöskään mikään masennuksessa uiva murhejuhla. Ihastuin "heti kättelyssä" tekstiin kiitos ja hyvää -valitse mieleisesi toivotus-.😊

[Waulish]

Jouluaamu Simpukkamökissä kuulostaa niin tunnelmalliselta ja levolliselta, että tämä teksti suorastaan vetää puoleensa nyt kun joulutunnelmasta on itsekin ehtinyt nautiskella oikein kunnolla. Tämä alkaakin niin leppoisissa hyvän mielen merkeissä, että lukiessani melkein unohdin alkutietojen maininnan hyggestä ja sodasta! Hyggefiilis välittyy siis mitä manioimmin, kun Fleur on herännyt aikaisin ja saa nyt kaikessa rauhassa nautiskella aamukahvista, joka vieläpä on mieluista joululahjakahvia kotimaasta. Kaiken kruunavat tunnelmalliset koristelut ja takassa roihuava valkea, jotka pitävät huolen lämmöstä ja mukavuudesta, kun ulkona pyryttää lunta. Ihastuttava yhdistelmä, ja kiireettömän kuvailun ansiosta kaiken pystyy kuvittelemaan vaivatta mielessään.

Fleur oli pystynyt olemaan paljon rennompi ja mukavampi koko aattoillan, koska tiesi pääsevänsä yöksi omaan sänkyyn.

Samaistun Fleurin fiiliksiin niin kovin! Vaikka on ihan mukavaa nähdä sukulaisia ja viettää perhejoulua, oma koti on kuitenkin aina oma koti, paikka jossa saa rauhoittua ja rentoutua ihan eri tavalla. Minun on myös helppo kuvitella Fleur juuri tällaiseksi, että hän viihtyy omassa mieluisaksi laitetussa kodissaan ja haluaa palata yöksi omaan sänkyyn kaiken hälinän ja vilskeen keskeltä.

Alun onnen jälkeen sota hiipii mukaan tarinaan luontevasti ja alkaa värittää sitä omilla synkemmillä sävyillään, ja lopputuloksena on minusta todella onnistunut hyggekombo! Sota vaikutuksineen ja jälkineen on kaiken aikaa läsnä yhteisessä joulunvietossa ja siten luonnollisesti myös Fleurin ajatuksissa, mutta kokonaisfiilis on kuitenkin tyytyväinen ja vapautunut, kun kaikki on tässä hetkessä hyvin. Nautin todella paljon tällaisesta ilon ja surun yhdistelmästä, josta välittyy elämän raadollisuus, mutta toisaalta myös sen kauneus. Sodan vaikutuksia Kotikolon joulunviettoon käsitellään tässä riipaisevan haikealla tavalla, kun Fredin kuolema ja Ronin poissaolo väistämättä näkyvät ja kuuluvat ja muutenkin moni asia on eri tavalla kuin ennen. Onneksi suurin osa on kuitenkin edelleen koolla Kotikolossa luomassa taas uusia muistoja ja uutta elämää. ♥

Fleurin ja Billin ja myös muiden hahmojen välinen dynamiikka tulee hauskasti ilmi muun muassa Billin hellittelynimestä ja siitä, miten Ginny vuosi toisensa jälkeen hankkii parille joululahjaksi Fleurin inhoamaa teetä. Fleurissa on sellaista virkistävää särmää ja napakkuutta, joka tulee minusta hienosti esiin hänen kertojanäkökulmassaan.

Nautin myös kovasti siitä, miten taikuus on läsnä tässä joulussa, kun joulukuusen päälle sataa lumottua lunta ja sohvapöydällä on lohikäärmelasikynttelikkö. Taianomaiset yksityiskohdat kulkevat käsi kädessä perinteisempien jouluelementtien kanssa, ja niiden sekoitus on viehättävä ja kutsuva.

Kiitos tästä kauniista tarinasta, joka valaisi yötäni! -Walle

[Larjus]

Vielä piti ehtiä lukemaan yksi joulufici ennen vuodenvaihdetta! Bill/Fleur on mielestäni soma pari, ja Fleuristakin oikeastaan tykkään, vaikka kirjoissa varsinkin naispuoliset hahmot eivät hänestä moni kauheasti tunnu pitävän Eikä hän taida olla mikään fanilemppari muutenkaan. Olikin kiva lukea hänestä tällainen inhimillinen kuvaus mutta niin, että käytös kirjoille tuttu ja hän on oma vahva itsensä. Samaistun tuohon, että mieluummin viettää yönsä omassa kodissaan kuin appivanhemmilla. Mäki pystyn olemaan porukoilla yhden, jossain poikkeustapauksessat toisenkin yön, sen jälkeen alkaa vaa jo ahdistaa 😅 Mut sit jos olis se tilanne kuin Fleurilla olisi, eli väkeä riittäisi enemmänkin talossa, niin joo, kyllä sitä varsin nopeesti alkaa kaivata oman kodin yksinäisyyttä. Eikä se musta ole mitenkään paha tai väärin, vaikka Molly ei varmaan asiasta pidäkään 😅 Vaikka hänellä on myös vähän monitasoinen suhtautuminen Fleuriin.

Niin kuin aikaisemmissa kommenteissa sanottiin, on minustakin kiva pysähtyä hetkeksi miettimään, mitenköhän eka joulu Voldemortin kukistumisen jälkeen sujui. Itkevä Molly kuulostaa varsin odotettavalta, kuin myös sisarusten vaisuus (etenkin Georgen). Onneksi sentään lohtua on tarjolla, ja Charlie yrittämässä pysyä positiivisena! Ihana yksityiskohta myös Ron Alpeilla laskettelemassa Mitähän mahtaa herra siitäkin touhusta tuumata.

”Huomenta, jouluhalkoni”, Bill sanoi ja Fleur pyöräytti silmiään, mutta hymyili sitten.

Tää oli minustakin soma hellyttelynimi. Ei mikään perinteinen vaan vähän hassu, ja siksi Fleurkin varmaan sille silmiään pyöritteli Mutta antaa kuitenkin luvan sitä käyttää! Suloinen tapa osoittaa näidenkin kahden läheisiä välejä, sillä kun miettii Fleurin habitusta kirjoissa, ei tulis kovin helpolla mieleen kutsua häntä jouluhaloksi! (Pelkäis joutuvansa kirotuksi jos niin tekis.)

Ei ollut salaisuus, että hän inhosi Puddifootin Joulutaikaa. Ja varmaan juuri siksi Ginny antoi sitä lahjaksi joka Merlinin joulu.

Ai kauhee 😂 Toivottavasti Fleur sitten antaa Ginnylle vastaavasti ranskalaista kahviaan lahjaksi.

[Vendela]

Oi miten ihanan ficletin kirjoitit näistä sanoista (jotka olivat siis minun lähettämäni) Tämä Simpukkamökin jouluaamu oli todellakin aivan täydellinen ja nämä kaksi sopivat näihin sanoihin todella mainiosti.

Tykkäsin, että tässä oli hieman valoitettu tuota sodan jälkeistä aikaa ja ymmärrän hyvin ettei tämä ensimmäinen joulu ole todellakaan helppo etenkään Mollylle. Elämän on kuitenkin jatkuttava ja jotenkin tämä Fleurin asenne oli sopivan realistinen mutta kuitenkin pehmeä.

Tuo kahvin ja teen sekoittuminen oli jotenkin sellainen symbolinen vertauskuva mistä tuli hyvä fiilis. Ehkä toiveikas olisi oikea sana kun peilaa tosiaan siihen, mitä nämä ovat joutuneet juuri aikaisemmin tuona vuonna kokemaan.

Heh, pakko muuten sanoa, että jotenkin ajattelin että Harrylla oli jotain muuta joulupuuhaa kuin olla Kotikolossa Mutta tämä on nyt tämmöisen ikuisen H/D-shipperin höpinöitä

Kiitos tästä, pidin todella paljon!

Vendela

[Thelina]

Olenkohan ikinä lukenut mitään tällä parituksella… Jouluaamu Simpukkamökissä joka tapauksessa houkutteli ja tässä oli jotenkin hiukan erilainen talvi/joulutunnelma varmaan Fleurista ja tämän kahvi- ja croissant -aamiaisesta johtuen! Kuvittelin alkuun, ettei heillä ei ehkä ole kauheasti joulukoristeita esillä, jos Fleur on tarkka sisustuksesta ja muusta, mutta luminen joulukuusi ja lohikäärmelasinen kynttelikkö kuulostivat ihanilta! Onneksi myös Mollyn tekemä villatakki oli hieno, varmaan Molly on huomannut, ettei Fleur oikein ole jumpperi-ihmisiä

Vaikka tässä oli onnellista joulutunnelmaa, ei kuitenkaan unohdettu surua, joka varmasti on ensimmäisenä jouluna ilman Frediä läsnä. Onneksi Charlie ja Harry ja muukin perhe varmasti onnistuivat lohduttamaan Mollya. Minäkin tykkäsin jouluhalosta ja siitä, että Bill varsin hyvin tietää Fleurin laittavan ylähyllylle kaiken sellaisen, josta ei pidä ihanaa kuitenkin, että kummankin mieltymysten mukaiset asiat sekoittuvat Fleurin mielessä kotoisaksi joulutunnelmaksi. Ehkä jouluteestä ja -kahvista tulee heille ihana perinne!

Kiitos tästä, olipa kiva lukea vielä jouluficci näin vuoden alkuun!