Noituri: Hangen hohteessa • S • joulukalenteri 25/25

[Odo]

Ficin nimi: Hangen hohteessa
Fandom: Noituri (The Witcher)
Kirjoittaja: Odo
Genre: draama, talvifiilis
Hahmot: Valvatti, muita
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: kiitos kaikille, jotka ovat olleet luomassa tätä fandomia: tv-sarjaa, pelejä ja tietenkin alkuperäisistä kirjoista kiitos Andrzej Sapkowskille. Noituri -sarja on upea, jota en valitettavasti omista.

A/N: Päätin sitten eilen (30.11.) tehdä joulukalenterin Finiin, jota olen arponut ainakin kolmen (salaa ehkä jopa neljän) teeman välillä, mutta päädyin lopulta Arten ja Dulzin avustuksella Noituriin. ruttopoika kyllä tsemppasi muitain ja on ihan huippu tyyppi, mutta juuri kuuntelemani Myrskykausi ei jättänyt rauhaan siltä, että haluan kirjoittaa myös Noituria.

Tämä julkaistaan mikroficceinä, pyrin 50 sanaan per osa!

Tämä on tällainen talvifiilis -joulukalenteri, ei välttämättä hirmuisen fandom uskollinen, mutta yritän! Spoilereita tuskin on hirmuisesti ja sekoitelleen ainakin kirjoja ja tv-sarjaa, ehkä Witcher 3:stakin (peliä siis). En usko, että Noiturien maailmassa juhlitaan joulua, mutta monet jouluperinteet tuntuvat tulevan ei-uskonnollisista tavoista, joten jotain sellaisia saattaa vilahdella, onhan niitä vilahdellut kautta historian.

Noituri -fandomin kartta löytyy tästä linkin takaa.

I

Paahdetut kastanjat olivat erinomaisia, mutta Valvatti nautti koko runsaasta kattauksesta edessään. Peuran sydäntä ja potkaa, kylkiäisenä marinoituja metsäsieniä ja tuopillinen lämmintä siideriä. Ottaessaan hörpyn juoman voimakkaat mausteet tanssivat hänen kielellään. Hän voisi kirjoittaa kokonaisen laulun ateriastaan, mutta tyytyi katselemaan takan kipunoivaa valkeaa.

                     Oli vuoden pimein aika, mutta pian juhlittaisiin Talvijuhlaa.

[Waulish]

Noituri-joulukalenteri, ooh! Tällaisen kyydissä kyllä kelpaa odotella ja tunnelmoida joulua. Noituri ja joulu ovat ehkä tosiaan vähän odottamaton yhdistelmä, mutta samalla jotenkin levollinen ja luonnollinen, koska kuten alkutiedoissa sanotkin, jouluperinteillä on juuria vaikka missä. Innolla siis lähden seuraamaan, mitä kaikkea tuleman pitää!

Valvatti on loistotyyppi, ja hänen hedonismiin taipuva luonteenlaatunsa tulee hauskasti esiin tässä ensimmäisessä luukussa. Hyvä ruoka jos mikä pitää miehen tiellä, ja on helppo uskoa, että se tarjoaa myös inspiraatiota uusiin lauluihin. Mutta ensin tosiaankin pitää syödä, jotta jaksaa luritella!

Oikein ihana ja lupaava alku kalenterille - kiitoksia! -Walle

[Odo]

Walle, oi ihanaa, että löysit tämän pariin! Lähdin nimenomaan talviset tunnelmat edellä kirjoittamaan tätä, mutta penkoessani jouluperinteitä, on yllättävän monikin tullut jo ennen kristinuskoa (vaikka vähän laiskasti etsin tietoa, kun kiirus tuli ). Esimerkiksi joulukuusi ja tämä hyvin syöminen! Ihanan kommentin jätit, kiitos. ♥ Valvatti on kyllä huippuhahmo, samaa mieltä. Vähän jännittää, kuinka hyvin siitä kirjoittaminen sujuu, mutta eiköhän se!

Jos jotain olen oppinut fantasiakirjoja lukemalla, ruoka on yhtä tärkeä kuin taistelukohtaukset! Olen kyllä kuullut villejä huhuja, että jotkut skippasivat esim. Tulen ja jään laulun sivuja kestäneen hääaterian 77 ruokalajista kertoneen osuuden! Kumma juttu, minua nämä miellyttävät, kuten taistelukohtaukset. Myös Sapkowski ei säästele ruuasta, vaikka onkin himpun maltillisempi.

A/N: Olen ehkä maailman eniten innoissaan oleva tyyppi, kun kumppani auttoi minua ideoimaan tätä ficcisarjaa! Se on suhtautunut ficceihin hyvin varauksellisesti ja jopa hieman kyseenalaistaen, mutta itseasiassa juuri tähän osaan sain erityisesti apuja. Muistelin Toussaintissa Valvatin (ja muiden) olleen kuningattaren vieraita, mutta Herttuatarhan se oli. Myös Toussauntissa kuvataan olevan talvea, liekkö tosin näin hankisesti, mutta nytpä on!

II

Pakkanen oli kirpeä, mutta Valvatti oli vuorautunut herttuattaren lahjoittamiin kärppäturkiksiin. Herttuatar oli hemmotellut Valvattia liikaa, mutta eihän Valvatti koskaan sanoisi vastaan Hänen Armolleen. Hevonen oli pohjoista rotua, vahvaluontoinen ja kasvattanut komean mustan karvan. Sen jouhet kiilsivät ja kimaltelivat jäähileistä. Valvatti oli päättänyt lähteä matkaan

                     sanoittaakseen sydäntalven ja valonajan koiton balladiinsa.

[Fairy tale]

Onnistunutta ja mukavaa talven tunnelmaa. Nälkähän tuota ensimmäistä osaa lukiessa tuli. Ja toisesta huokuu lämpö kylmyyden keskellä. 

[Vuorna]

Päivää! Mulla ei ole kuin yksi joulukalenteri kotona kököttämässä, mutta onneksi Finistä niitä löytyy vaikka muille jakaa! Ja myös tämmöisiä suupalakokoisia, mikroficcijoulukalenterin täytyy olla yksi tämän vuoden parhaista konsepteista. Komppaan Waulishia siinä, että jouluinen Noituri-ficci ei välttämättä ole se yleisin tai ensimmäisenä mieleen tuleva juttu, mutta juuri sen takia tämä on erityisen kiva! Valvattikin on sen verran symppis hahmo, että hänen hankisia seikkailuitaan on kyllä kiva seurata.

Vaikka parhaillaan mulla on aamupala edessä, niin taisi silti vesi herahtaa kielelle kun ekaa luukkua lueskelin. Siinä oli tosi hienoa sellaista raukean tyytyväistä tunnelmaa, vähän niin kuin oivallisen jouluaterian jälkeen. Itse olen nimenomaan sitä tyyppiä, joka lukee ruokakohtauksia ilolla (myös Tulen ja jään laulun häämenun kuvauksen), joten oli hauskaa nähdä kuvailua Valvatin talvisesta ateriasta. Tokan luukun tosiaankin talvinen tunnelma oli myös mainiota luettavaa, kylmyyden pystyi helposti aistimaan, kuten myös kärppäturkisten aikaansaaman lämmön. Molemmat luukut olivat siis tosi ilahduttavia, niissä oli myös pari semmoista oikein ilahduttavaa lausahdusta, kuten vaikkapa pohjoista rotua oleva hevonen!

Nämä olivat tosi kivoja, jäin hyvälle ja sellaiselle erityisen talviselle tuulelle! Sitä edesauttaa ehkä ikkunasta näkyvä sangen syvä lumihanki ja kireä pakkanen, mutta varmasti myös tää teksti! Kiitos paljon näiden kirjoittamisesta, jään varmasti seuraamaan, miten Valvatin talviset seikkailut jatkuvat!

[Karvis]

Mulle kanssa tuli nälkä kun luin tuota ekaa mikroa. Valvatti voisi luritella ruokalauluja makoisien aterioiden kunniaksi. Mikäs sen nautinnollisempaa kuin hyvä ruoka? En ainakaan itse keksi montaakaan asiaa, joka tekee hyvälle mielelle yhä varmasti.  Ja hyvän ruuan päälle onkin sitten hyvä lähteä matkaan hyvällä hevosella. Oih sanoittamaan balladia. 

[Waulish]

Ihastuttavaa talven tunnelmaa! Kirpeää pakkasta, ylellisen lämmittäviä turkiksia, pohjoista rotua oleva hevonen jonka jouhet kiiltelevät jäähileistä... Näen sieluni silmin sellaisen kirkkaan ja kuulaan talvipäivän, joka on omiaan valaisemaan mieltä ja virittämään hymyn huulille. Rakastan talvea ja talvitunnelmointia, joten olen hyvin mielissäni saadessani uppoutua siihen kokonaisen kalenterin verran. ♥

Hevonen oli pohjoista rotua, vahvaluontoinen ja kasvattanut komean mustan karvan. Sen jouhet kiilsivät ja kimaltelivat jäähileistä.

Tämä pätkä viehättää minua niin monin tavoin! Se seuraa herttuattaresta ja tämän ja Valvatin suhteesta kertovia virkkeitä lakonisen toteavasti, mutta kuitenkin vahvasti ja painokkaasti ja merkityksellisesti - niin kuin vahvaluontoiselle hevoselle sopiikin. Lisäksi tästä kohdasta välittyy kutkuttavasti matkaanlähtö ja matkanteko, kupliva mutta levollinen odotus. On kuin Valvatti hevosineen olisi syntynyt tien päälle, ja moinen mielikuvahan sopii häneen täydellisesti!

Näissä ensimmäisissä luukuissa toistuu jännästi tuo lopun rakenne, jossa viimeiset sanat erkanevat muusta tekstistä omaksi osiokseen. Se sopii jotenkin tosi hyvin tällaiseen mikroformaattiin, sillä se lataa painoa tekstinpätkän päätökselle ja saa sen tuntumaan harkitulta ja merkitykselliseltä. Minusta mikropätkän lopettaminen on välillä vaikeaa, sillä mikromittainen teksti on niin lyhyt, että perinteiset alun ja lopun merkit ja keinot ikään kuin hämärtyvät. Näissä tämä asetteluratkaisu toimii minusta kuitenkin kivasti. On jännä nähdä, toistuuko se jatkossakin.

Kiitoksia taas, lisää ootellessa! -Walle

[Odo]

Fairy tale, nälkä se tuli minullekin. Kiitos kommentista. ♥

Vuorna, Finijoulukalenterit on kyllä rakkautta! Ihanaa, että niitä on. Itselläkin jokunen odottamassa seuraamista, ehkä tänään ennätän lukea ja kommentoidakin niitä, kun äkkiä kuluvat päivät. Ihana kuulla, että joku toinenkin lukee ruokakohtauksia ilolla (myös sen häämenun!). Ihanaa, että jäät seuraamaan ja kiitos kommentista. ♥

Karvis, kiitos kommentista! ♥ Olen aivan samaa mieltä, että ruoka ennen matkaa on erityisen tärkeä. Mukava, että pidit!

Waulish, meitä on kaksi! Minäkin rakastan talvitunnelmointia, vaikka himpun tulee muutakin sekaan, ettei ihan 24 luukkua täysin hanget hohda pelkilteen. Mutta talvea on kyllä yllin kyllin.  ♥ Hepat on huippuja, mietin, millainen olisi oikein mainio lahja herttuattarelta ja mikäpä muukaan kuin oikein sopiva ratsu Valvatin matkalle! Lopun "irtolause" toistuu kyllä, en ole ihan varma, toteutuuko kaikissa, mutta ihana kuulla pitäneesi siitä ratkaisusta! Kiitos hurjasti kommentista, unohdinkohan vastata johonkin?

Ihanaa, että ruokakohtaus on ollut mieleen. ♥

III

Matka taittui hangen hohteessa pakkastuulien puhaltaessa. Valvatti ratsasti yksin, mutta pysähtyi silloin tällöin juttelemaan matkalaisille. Eräs kääpiö oli toivottanut hänelle hyvää tulevaa Talvijuhlaa ja toivonut, että Valvatti pääsisi turvallisesti perille. Ei Valvatti tiennyt vielä, mikä oli perillä, ehkä hän ei olisi koskaan.

                     Ei hän sellaisesta välittänyt: hän pysyi liikkeessä laulaakseen.

[Fairy tale]

Valvatti on oivaltanut jotain oleellista. Matkalla olokin on eräänlaista perillä olemista.
Kun hän taittaa matkaa ja sommittelee uusia laulujakin, niin siinä ja tuossa kauniissa talvimaisemassa on hyvä olla.

[mursuhilleri]

Onpas nämä kauniita ja tunnelmallisia pätkiä En tunne noituria fandomina ihan hirveästi, kuten tiedät, mutta haluan silti jäädä seuraamaan tätä joulukalenteria! Olet tosi hyvin saanut tällaisen talvisen tunnelman näinkin lyhyisiin mikroteksteihin, musta se on aina tosi ihailtavaa. Ihana juttu kun lähdit kokeilemaan uutta fandomia, hyvinhän tämä on lähtenyt käyntiin!

[Waulish]

Minusta ajatus siitä, ettei ehkä koskaan ole perillä, on jotenkin tosi viehättävä ja inspiroiva. Kuin kyse olisi elämänmittaisesta matkasta, jonka varrella aina riittää uutta ihmeteltävää ja opittavaa! Tavallaan on lohdullistakin hyväksyä se, ettei koskaan pääse perille tai ole ihmisenä täysin valmis, sillä se tarjoaa hedelmällisen kasvualustan ja ehkä myös keventää taakkaa harteilta, kun voi keskittyä hetkeen kerrallaan ilman turhia paineita menneestä ja tulevasta.

Ei hän sellaisesta välittänyt: hän pysyi liikkeessä laulaakseen.

Valvatin persoona tiivistyy tähän viimeiseen virkkeeseen niin osuvasti! Musisointi on Valvatin juttu, ja mikäs paremmin synnyttäisikään ideoita ja inspiraatiota kuin liikkeessä pysyminen ja uuden näkeminen ja kokeminen. Olen itsekin kirjoittajana huomannut sen, että mitä enemmän luen muiden kirjoituksia tai ihan vain pidän silmiä ja korvia auki ympäröivälle maailmalle, sitä enemmän saan ammennettua inspistä myös omaan luovaan tekemiseen. Erittäin toimiva kikka.

Tästä luukusta tuli ihanan inspiroitunut olo, kiitos! -Walle

[Odo]

Julkaisen nyt puhelimen varassa, niin yhteisesti kiitos kommenteista. <3 Olette huippuja, kun seuraatte tätä ja ihana kuulla, että pidätte!

IV

Trissin punaiset hiukset vasten valkeaa maisemaa olivat kuin tulen liekki. Valvatti katseli hetken aikaa velhoa, kunnes meni puhuttelemaan tätä. Lumimyrsky oli ajanut hänet ja todennäköisesti myös Trissin kaupunkiin.

       "Minne matka?"
                     "Minne tie vie."

Valvatti lähetti terveisensä Nennekelle, Triss Geraltille. Valvatti mietti, oliko noituri Kaer Morhenissa vai kohtaisivatko heidän tiensä taas.

[Waulish]

Ihana pikainen kohtaaminen matkan varrella! "Minne tie vie" on jälleen tosi inspiroiva ajatus; kun ei ole tiettyä, lukkoon lyötyä määränpäätä, voi seurata intuitiotaan ja sydäntään. Tämä matkantekoteema viehättää minua kyllä kerta toisensa jälkeen.

Olisipa ihanaa, jos Valvatin ja Geraltin tiet kohtaisivatkin vielä tämän kalenterin puitteissa! Jännä nähdä, keitä kaikkia Valvatti vielä matkallaan kohtaa ja missä merkeissä.

Kiitoksia taas kivasta luukusta! -Walle

[Odo]

Walle, kiitos jälleen kommentista! Muuta en sanokaan, lukemalla selviää, tuleeko kohtaamista.

V

Valvatti oli joutua satimeen Temerian sotilaiden kanssa. Virnuilevat sotilaat päästivät hänet kuitenkin menemään: eihän Talvijuhlaa sopinut viettää sellissä. Valvattia hieman hävetti kahnauksensa, johon oli liittynyt kauniita naisia, kalliimman puoleinen taverna ja varastettu rahapussukka. Valvatti vähät välitti olla tyhjätasku.

                     Hän uskoi, että Talvijuhlan alla hänet toivotettaisiin avosylin vieraaksi maajussien tupien lämpöön.

[Waulish]

Hahaa! Ei olisi kyse Valvatista, jos ei hän välillä olisi vähällä joutua satimeen. Valvatilla on tässä taustalla varsin tutun kuuloiset kannustimet kauniita naisia ja rahaa myöten, ja voin vain kuvitella, miten hän on yrittänyt keplotella itseään sotilaiden kynsistä. Onneksi sotilaatkin lopulta kuitenkin osoittavat joulumieltä ja päästävät Valvatin jatkamaan matkaa. Talvijuhla sellissä olisi takuulla aika ankea kokemus, vaikka olisikin tullut rötösteltyä sen ansaitsemiseksi!

Toivottavasti Valvatin uskomus maajussien vieraanvaraisuudesta pitää paikkaansa ja hän pääsee nauttimaan jonkin lämpimän tuvan mukavuuksista!

Kiitokset jälleen ihanasta hyvän mielen luukusta. -Walle

[Odo]

Walle, ihanaa, että olet aktiivisesti mukana Valvatin matkassa. ♥ Satimeen joutuminen on kyllä niin Valvattia. Taustatarinaksi näen, että Valvatilla oli kuin olikin (harvinaista herkkua!) kolikoita herttuattaren ansiosta, mutta sitten rehvastellessa ja nautiskellessa, lähti lompakko varkaan matkaan ja Valvatilla muhkea lasku hoidettavana. Eihän bardia tietenkään uskota, että sillä oli rahaa, mutta onneksi Temerian sotilaat kuitenkin tulivat vastaan tässä kahnauksessa.

Mikrot ovat hauskoja, kun jää niin paljon lukijan tulkittavaksi, että saattoihan Valvatti vähän rötöstelläkin.

A/N: Hyvää itsenäisyyspäivää. ♥

VI

Nauttiessaan maalaistalon tuvassa keitettyä lipeäkalaa, valkokastiketta ja perunaa, Valvatti ei osannut muuta kaivata. Lipeäkala oli suolaista ja kyytipojaksi Valvatti pääsi jopa herkuttelemaan kotitekoisella oluella. Maatalon väki oli vieraanvaraista ja Valvatti viihdytti talon lapsia laulamalla seikkailuistaan ja lapset rakastivat häntä.

                     Valvatti asettui yöksi vaatimattomalle olkipatjalle ja antoi ensimmäisien riimien muodostua mielessään.

[Waulish]

Heh, kiitos taustatarinan avaamisesta! Tosiaankin tulkitsin varastetusta rahapussukasta, että Valvatti itse olisi rötöstellyt, vaikka vähän mietiskelinkin, ettei varastelu taida kuulua hänen yleisimpiin toimintatapoihinsa. Mikroissa on kyllä hauskaa se, että kun sanamäärä on niin rajallinen, jää lukijalle usein paljon tulkinnanvaraa! Ja Valvatista nyt ei ikinä tiedä, mitä se mokoma keksii. ♥

Ihanaa, että Valvatti on päässyt maalaistalon lämpöön ja suojaan perinneruoista nauttimaan. Vaatimatonta olkipatjaakin osaa varmasti arvostaa, kunhan ei tarvitse taivasalla varattomana värjötellä. Syömis- ja nukkumismukavuuksista lukeminen on parasta, etenkin talveen ja kylmyyteen yhdistettynä.

Maatalon väki oli vieraanvaraista ja Valvatti viihdytti talon lapsia laulamalla seikkailuistaan ja lapset rakastivat häntä.

Aww! Voin niin kuvitella, miten innoissaan lapset ovat vierailevan bardin lauluja ja seikkailuja kuullessaan. Valvatti on helppo kuvitella lasten rakastamaksi.

Kiitoksia tästä ihanan leppoisasta ja levollisesta luukusta. -Walle

[Odo]

Walle, ihana kuulla, että taustatarinakin miellytti! Mikrot tosiaan voivat antaa monenlaisia ajatuksia, ihan erilaisiakin kuin itse on ajatellut lukijalle. En pidä Valvattia varkaana, vaikka omituisiin kommelluksiin joutavana. Ajattelin, että se avautuisi lukijallekin, että Valvatin rahapussi vietiin, mutta eipä se aina niin avaudukaan! Ihana, että tykkäät myös minun ruokakuvauksistani, kun niitä on hauska kirjoittaa (ja googlata!). Sekä ihanaa, että kommentoit ja seurailet tätä joka päivä! ♥

A/N: Haltiat tosiaan suhtautuu Noituri-maailmassa hyvin nuivasti ihmisiin, mutta halusin tuoda kontrastia ja sen, että talvijuhla voi tuoda myös toisiaan vastaan olevia kansoja edes himpun yhteen. Tai sitten tämä vain oli hyvin poikkeuksellinen haltia! Noituria lukeneet myös tietävät, ettei luutun saaminen ollut mikään iloinen reissu haltioiden pariin, mutta, Valvatin versio saattoi ehkä olla hieman mutkat suoraksi vetävä.

VII

Valvatin ratsastaessaan halki talvisen Temearian, hän harjoitteli ensimmäisiä säkeistöjä talviballadiinsa. Hetken aikaa hän taittoi matkaansa haltian kanssa, joka suhtautui häneen epätyypillisen ystävällisesti. Molemmat heistä odottivat valonajan koittoa. Haltia oli erityisen kiinnostunut tarinasta, jossa Valvatti oli saanut luuttunsa Toruvielilta ja haltian toiveesta Valvatti soitti yhden balladeistaan.

                     Laulun säestäminä myös lumihiutaleet tanssivat.

[Waulish]

Ehkä taustatarina olisikin avautunut sellaiselle lukijalle, joka tuntee hahmoja syvällisemmin! Itse kun olen katsonut vain sarjaa, minussa heräsi epämääräisempi aavistus, että ei Valvatti taida olla kovin taipuvainen ryöstelyyn, vaikka muuten koheltaakin koheltamasta päästyään.

Ihana ajatus, että talvijuhla voi tuoda eri kansoja yhteen niin kuin joulukin usein yhdistää monenlaisia ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Minusta on aina mukavaa, kun fiktion keinoin rikotaan tyypillisiä kaanonin maailmassa vallitsevia lainalaisuuksia tai stereotypioita, ja niinpä viehätyin myös tästä epätyypillisen suopeasta haltiasta, joka taittaa matkaa Valvatin kanssa ja on vieläpä kiinnostunut kuulemaan Valvatin seikkailuista. Varsin ilahduttava poikkeustapaus!

Lumihiutaleiden tanssi laulun säestämänä on sekin ihana ajatus ja tarjoaa eläväisen mielikuvan talven kauneudesta.

Olipa taas hyvän mielen luukku, kiitos. ♥ -Walle

[Odo]

Walle, kiitos jälleen kommentista ♥ Kiva, että ratkaisuni tuoda kansoja yhteen miellytti. Vaikka se sitten olikin ehkä vain yksi epätyypillinen haltia, mutta ainakin hän oli ystävällinen Valvatille!

A/N: Tällä kertaa vähän synkempiä sävyjä ja pukista, joka ei olekaan niin punanuttuinen ja kiva. Onneksi Valvattia ei hirmuisesti huolet paina, vaikka osaa se olla vakavakin! Noiturihan osaltaan perustuu kansantaruihin ja satuihin, jotka saa sarjassa synkempiä sävyjä, joten kumppanini auttoi miettimään myös pukkitaruja, joten tässä tutustutaan hieman Krampukseen "pukin ja paholaisen sekoitukseen", joka kiertää rankaisemassa tuhmia lapsia joulun alla. Suomen Joulupukki jakaa lahjoja ja vitsoja, mutta ennen oli keskieuroopassa Krampus ja Pyhä Nikolaos, jotka toimivat erikseen rankaisemassa ja lahjomassa. Itse asiassa tajusin vasta nyt, että Krampusyö on 5.12., mutta ollaan vähän myöhässä Noituri-maailmassa sen saapumiseen. Olkipukit onkin sitten varmasti monelle tutumpia joulukoristeita.

VIII

Geralt ei ollut Kaer Morhenissa. Valvatti kuuli huhuja noiturista, joka metsästi sarvipäistä hirviötä. Monia tupia koristavat olkipukit kertoivat onnistuneesta sadonkorjuusta, mutta noiturista ja pukista kertovat tarinat olivat pahaenteisiä. Valvatti päätti seurata huhuja noiturista kohti pohjoista. Synkät ajatukset Valvatti karkoitti runoilemalla mielessään talven hehkusta.

                     Valvatti ratsasti toivoen, että kohtaisi Geraltin Redaniassa.