Ihanan ihana Waulish teki tälle pyynnöstäni oman kuvan. ♥ Pusuja!
Kirjoittaja: Neiti Syksy
Ikäraja: K-11
Fandom: Harry Potter
Paritus: Harry/Draco (+ ehkä mysteeriparitus!)
Genre:
Tässä on kuulkaas niin paljon fluffya kuin olla ja voi. Yrittää olla fluffyinen, ehkä enemmänkin siis kutkuttavaa ihastumista ja vähän draamaa! Ja ehkä vähän pientä jännitystä, katsotaan!
Vastuuvapaus: Kaikki, minkä tunnistaa kuuluvaksi Rowlingille, hänelle kuuluu. En omista mitään enkä saakaan tästä mitään.
A/N: Tadaaa! Ensinnäkin, haluan kiittää tässä
mursuhilleriä, joka minua on potkinut ja tulee edelleen potkimaan laiskaa persustani, jotta saan tästä julkaistua koko setin. Sekä hän on rohkaissut äärettömästi, kun olen lähinnä murehtinut, että en osaa kirjoittaa niin kuin haluaisin. Kiitos sinne. ♥
Toiseksi, tämä on omistettu puolittain ainakin
Laulle (anteeksi, en ikinä opi uutta nimeä :<). Monta vuotta (viisi?) olet jaksanut odottaa sitä Drarrya, ja tässä se on! Vähän kyllä lupauksestani sivussa, mutta toivottavasti kelpaa silti. <3
Kolmanneksi! Eli tätä ei ole vielä kirjoitettu aivan loppuun (viimeiset luvut sekä alkupää handlattu), joten mahdollisilla kommenteilla saattaa vaikuttaa juonenkäänteeseen, jos inspiroidun kauheasti.
Tämä on tällainen hyvin perinteinen ja fluffyinen joulufic, joka toivottavasti jonkun yhtä hattaraisen sydäntä lämmittää. Tarkoitus on erittäin hyvänmielen-teksti saada aikaan jaja... No, enpä vielä paljastakaan loppuja ajatuksiani! Voin tehdä koontia sitten ihan vihoviimeiseen luukkuun. Toivon kovasti, että pysyn aikataulussa ja saisin tämän kunnialla loppuun! Kuten voi jotain jo otsikostakin päätellä, voi olla ennalta-arvattavaa fluffya tulossa, mutta toisaalta tärkeintähän on se matka. ♥
Ai niin, osallistuu joulukalenterihaasteeseen - lisään linkin siihen myöhemmin (ja kalenterinkin sinne piakkoin), välissä käyn haastattelussa harkkapaikkaa varten!
HYVÄÄ JOULUNODOTUSTA ♥
ENSIMMÄINEN LUUKKU“Et voi olla tosissasi, Herm”, Harry voihkaisi ja pisti päänsä allaan olevien pergamenttien päälle.
“Totta kai olen. Tein kovasti töitä, jotta sain työryhmän vakuutettua tämän tarpeellisuudesta tai hyödyllisyydestä, joten tietenkin laitat nimesi tänne pussukkaan”, Hermione heilutti pussia Harryn edessä ja tökki sormellaan miehen hartiaa. “Nyt alahan kirjoittaa, tässä on pergamentin palanen.”
Harry nosti katseensa ja irvisti.
Salainen joulupukki -tempaus oli nyt uusin Hermionen päähän pinttyneistä ajatuksista. Nainen oli kaikessa tarmossaan saanut Kingsley Kahlesalvan vakuuttuneeksi työhyvinvointiryhmän tarpeellisuudesta myös Taikaministeriössä, ja lopulta Kingsley oli taipunut Hermionen ideoihin (tai vaatimuksiin, niitä ne ehkä enemmänkin olivat). Harry alkoi vähän epäillä, että Hermione oli hurmannut Kingsleyn, sillä niin älyttömiä jotkut pakolliset “
ryhmähengen nostatukset” olivat.
“Hyvä on”, mies huokaisi ja nappasi pergamentin palasen. Koska Harry halusi alleviivata haluttomuutensa tähän koko leikkiin, hän kirjoitti nimensä vieläkin hurjemmilla harakanvarpailla kuin yleensä. Kyllä sen nimen siitä jollain tavalla tunnisti tai osasi arvata.
Hermione tyytyi vain vilkaisemaan nopeasti pergamenttia, kunnes taitteli sen pieneksi ja laittoi pussiin. “Ihan totta, Harry. Ties vaikka itse Kingsley saisi sinun kirjoittaman lappusen, olisitko sitten noin itseesi tyytyväinen tästä epäselvästä kirjoitetusta sotkusta?”
“Onko Kingsleykin suostunut lähtemään mukaan? Meidän arvoisa taikaministerimme?” Harry hämmästyi ja pohti hetken lappunsa takaisin pyytämistä ja korjaamista. Mutta toisaalta, Kingsley on saanut kyllä aiemmin lukea tarpeeksi Harryn harakanvarpaita erinäisissä muistioissa, joten se olisi turhaa.
“Kuka pystyisi sanoa ei minulle?” Hermione hymyili ja kumartui painamaan suukon Harryn poskelle. “Hyvää työpäivän jatkoa, minä lähden metsästämään loputkin nimet pussiin.”
Harry jäi katsomaan ystävänsä menoa, kun Hermione otti kohteekseen taukohuoneen. Voi ihmisparkoja, jotka yrittäisivät vain nauttia pienestä kahvitauostaan rauhassa. Mies tunnisti taukohuoneessa olevan ainakin Malfoyn ja näki näin kaukaakin miehen asennon jäykistyvän. Hermionelta ei olisi turvassa kukaan ilmeisesti.
Hän huokaisi ja laittoi lasejaan paremmin. Hänen pitäisi ihan totta keskittyä edessä olevaan aurorikoulutusohjelman muutosehdotukseen kestosta sekä käytännönharjoitteista. Hermionen käynti oli kuitenkin hieman sekoittanut hänen ajatuksiaan, ja hän kykeni vain ajattelemaan tätä typerää salaista lahjojen antoa. Kenet hän saisi salaiseksi kohteeksen? Toivottavasti ei ainakaan kukaan liian vaikea, kuten Kingsley tai… Malfoy. He olivat kaverustuneet samassa työympäristössä mutta ihan tosi, Malfoylla oli kallein ja tarkin maku ikinä. Mitä hänelle sitten keksisi edes hankkia?
Harry pakotti ajatuksensa takaisin työntekoon ja lähikoulutuspäivien lisäämiseen. Onneksi hänellä olisi monta viikkoa aikaa keksiä täydellinen lahja sille, kuka ikinä pussista nousisikaan.