Hermionen 24 joulua | S | 24/24

[mursuhilleri]

15. luukku – 1993

Hermione ja Pansy olivat Tylypahkan tiluksilla kävelyllä joulupäivän iltana. He katselivat, kun Harry, Draco ja Ron painivat lumihangessa.

”Saanko kysyä miksi et pidä joulusta?” Hermione kysyi uskaliaan kysymyksen. He eivät olleet puhuneet aiheesta sitten ensimmäisen joulunsa Tylypahkassa.

”Minulla ei ole ollut kovin iloisia jouluja”, Pansy kertoi. ”Vanhempani riensivät joulujuhlasta toiseen, eivätkä olleet koskaan kanssani kotona. Minulla oli aina lapsenvahti, joka ei koskaan oikeasti viettänyt aikaa kanssani. Jouluisin muistan sen, kuinka yksinäinen olin silloin.”

”Menneiden joulujesi ei tarvitse pilata tulevia joulujasi”, Hermione sanoi ja kietoi kätensä Pansyn ympärille. ”Nyt sinulla on meidät.”

[Thelina]

Voi, ihana luukku taas! Ei ihme, että Pansy ei pidä joulusta, mutta varmasti hänelle tulee vuosien myötä paljon ihania joulumuistoja ystävien kanssa <3 Poikien lumipaini oli hauska yksityiskohta

[Vendela]

Jee, joku voittaa Ronin velhoshakissa ja se joku on vielä Pansy! Ihan mahtavaa

Kivaa, että tuota Pansyn tilannetta hieman valotettiin vaikka se onkin kurja Toivottavasti Pansy saa paljon hyviä joulumuistoja Tylypahkassa ja sen jälkeen

Vendela

[Meldis]

Jess, vihdoin päästiin Tylypahkaan! Tosi mielenkiintoisia muutoksia olet tehnyt, hauska kurkistella, miten tämä erilainen ystäväporukka sopii yhteen joulujen kautta. Pansyn ajatukset joulusta kuulostivat ikävän tutuilta, ei siis omalla kohdallani, mutta jotenkin inhottavaa, että noin pieni lapsi on joutunut kokemaan yksinäisiä jouluja, eikä varmasti ole ainoa. -.- Ihastuttava oli Hermionen huomio, että aina on uusi joulu ja uusia jouluja voi juhlia uudella tavalla.

Olipas kivaa, miten samaan aikaan mukana oli se, että Ron on hyvä velhoshakissa, mutta sitten myös lisänä canoniin, että Pansy päihitti hänet. ^^ Tuossa olit mielestäni tosi hyvin yhdistänyt omaa tarinaasi alkuperäiseen. Tuntui myös, miten vähän isomman kaveriporukan kanssa Hermionekin kehittyi vähän taas eri suuntaan, hänen elämässään on muutakin kuin kirjat. On ystävät, joille on tärkeää, että hän juuri on heidän ystävänsä.

Tosi suloisia luukkuja ollut taas, kiitos näistä. Innolla odotan seuraavia!

[mursuhilleri]

Thelina, kiva kun seuraat, kiitos kommentistasi taas <3

Vendela, minäkin toivon, että Pansy kokee parempia jouluja uusien ystäviensä jälkeen!

Meldis, hyvä juttu, että muutokset olivat mielenkiintoisia! Itsehän vähän jännitin, että onko tuo kaveriporukan laajentaminen vähän kummallinen juttu, mutta hyvä jos se on kiva!

A/N: Voi ei kun tulee hyvä mieli teidän kommenteista Ihanaa kun jaksatte seurata!


16. luukku – 1994

Huolimatta siitä, että pojat olivat myös Hermionen parhaita ystäviä, hän oli usein mielellään kahden Pansyn kanssa. Sinä jouluna he viettivät iltapäivän kävellen ympäriinsä Tylypahkan käytävillä, sillä ulkona oli aivan liian kylmä.

”Oletko sinä ihastunut Roniin?” Pansy kysyi yllättäen.

”Voi taivas, en!” Hermione parkaisi niin että hänen äänensä kaikui tyhjää käytävää pitkin. Tytöt nauroivat molemmat. ”Mistä sinä niin päättelit?”

”Olen pistänyt merkille, että Ron on aivan varmasti ihastunut sinuun”, Pansy kertoi ja Hermione näytti kauhistuneelta.

”En ole kehenkään ihastunut”, Hermione sanoi punastuen hiukan, sillä hän valehteli. Hermionen kämmenet hikosivat ja sydän hakkasi, kuten aina kun hän oli kahden Pansyn kanssa.

[Crys]

Onpas virkistävä versio Hermionen tylypahkavuosien jouluista! Varsinkin tuo missä pansy voittaa ronin shakissa oli hauska, sai ronin ylimielisyys pienen kolauksen toivottavasti pansy ja hermiona pääsevät viettämään lisää jouluja yhdessä

[Thelina]

Ihanaa, ihastumisjuttuja jotenkin arvasin, että tässä Hermione ei ehkä ole ihastunut Roniin! Pansy on ollut tarkkana, mutta keneenköhän hän on ihastunut Hermionen ja Pansyn ystävyys on siitäkin kiva, että kirjoissa ei kauheasti Hermionen tyttökavereita kuvattu. Kiitos taas luukusta<3

[mursuhilleri]

Crys, kiva että pidät tästä! Ja kiva kun luet

Thelina, kiitos taas kommentista <3

A/N: Tämän luukun jälkeen enää alle kolmasosa joulukalenteria jäljellä, en käsitä miten nopeasti tämä joulukuu on kulunut Jotenkin ihan käsittämätöntä, että ensi viikolla on jo jouluaatto!


17. luukku – 1995

Joulupäivän iltana Hermione istui ystäviensä Harryn, Ronin, Pansyn ja Dracon kanssa tyhjässä luokkahuoneessa. Pojat olivat salakuljettaneet kermakaljaa ja joitain Hunajaherttuan parhaita makeisia Tylyahosta kouluun. He pelasivat taikasauvanpyöritystä.

Taikasauva pysähtyi osoittamaan Hermionea.

”Tehtävä”, Hermione sanoi uskaliaasti. Yleensä hän valitsi aina totuuden.

”Hmm”, Draco mutisi hiljaa yrittäessään keksiä sopivaa tehtävää. Hän tarkkaili ympäristöään, kunnes sai hauskan idean. "Pussaa Pansya!”

Hermionen sydän hypähti kurkkuun. Olisi pitänyt valita totuus, Hermione ajatteli, sillä hän ei koskaan kuvitellut, että hänen ensisuudelmansa tapahtuisi näin, vaikka ei sitä oikein suudelmaksi voinutkaan kutsua. Heidän huulensa tuskin koskettivat, mutta Hermione tunsi sydämensä hakkaavan kovempaa kuin koskaan ennen.

[hiddenben]

Oho, onpas näissä luukuissa ehtinyt tapahtua paljon kuluneen viikon aikana! Töissä ja vapaa-ajalla on ollut kauhea kiire tämän viimeisen viikon ajan eikä aikaa ole jäänyt ficcien lukemiseen, mutta ah, nyt ehdin lukea nämä palaset ennen kuin pitää kiitää seuraavaan kokoukseen Ja tämä olikin tervetullut hengähdystauko kaiken keskellä!

Tykkään tosi paljon siitä, mihin suuntaan tämä tarina etenee. Ensin huomasin kaipaavani hieman enemmän canonia, mutta sitten tajusin, että tykkään myös hurjasti näistä tarinoista, joista puuttuu se tavanomainen rohkelikko vs. luihuinen -asettelu. Oikeastaan ihanaa, että eri tuvat voivat viettää aikaa toistensa oleskeluhuoneissa ja etenkin tuo velhoshakki-luukku jäi mieleeni Myös Hermionen ihastus Pansyyn on kutkuttavaa luettavaa, vaikka onkin tuskastuttavaa ajatella, että luukkujen välissä ehtii kulua vuosi ja Hermione on koko tuon ajan ihastunut Pansyyn

Hermionen lapsuudessa olisi varmasti ollut paljonkin sellaista, mitä olisi voinut vielä laajentaa ja mistä olisi voinut kertoa lisää (esimerkiksi nuo taikuuden heräämisen merkit!), mutta muiden tavoin minäkin tykkäsin siitä, että päästiin Tylypahkan jouluihin! Odotan myös innolla, mitä Tylypahkan jälkeen tapahtuu Kiitos siis jälleen useasta ihanasta luukusta, nämä saavat hymyilemään!

[mursuhilleri]

hiddenben, kiva kun ehdit lukemaan näitä kiireen keskellä Olipas mukavaa palautetta, kiitos siitä! Olet aivan oikeassa, että Hermionen lapsuudesta olisi voinut saada paljon enemmänkin irti, mutta totta puhuen, mulla oli ideat aika hukassa kirjoittaessani tätä


18. luukku – 1996

”Ottakaa piirakkaa, leivoin ihan itte”, Hagrid kehotti nuorukaisia syömään leveä hymy partaisilla kasvoillaan. ”Kiva kun tulitte käymään.”

Harry ja Hermione olivat ainoat, jotka suostuivat ottamaan Hagridin leipomaa piirakkaa ja se oli niin kovaa, että hampaat meinasivat haljeta.

”Herkullista!” Hermione valehteli sujuvasti ja katsahti Pansyyn, joka selkeästi pidätteli naurua. Pansy virnisti hänelle. Sen katseen voimalla Hermione söisi vaikka koko piirakan.

[Angelina]

Naaaww, onpa tämä söpö kalenteri :3 Tykkäsin hirveesti lukea Hermionen lapsuuden jouluista, eikä yllättänyt että kirjat olivat hänen lempilahjojaan Oli myös kiva, miten olit ottanut Hermionen vanhemmat tarinaan mukaan ♥ Eikä mua ainakaan haitannut mitenkään nuo ei-niin-onnelliset osat, kyllähän tosiaan joulunakin voi ottaa päähän :'D

Yllätyin, että Draco ja Pansy olivat rohkelikkokolmikon ystäviä, mutta vain ja ainoastaan positiivisella tavalla! Mukava lukea kerrankin jotain muuta, kuin riitelyä ja vastakkainasettelua. Mielenkiinnolla myös seuraan, onko kyse vain pienestä ihastuksesta vai kehittyvätkö Hermionen tunteet Pansya kohtaan vielä pidemmälle

Tää on hirveän hyväntuulista luettavaa, seurailen varmasti loppuun asti :3

[Meldis]

Ihania luukkuja jälleen. ^^ Thelina sanoikin, miten kivaa on, että Hermionella on oikea tyttökaveri, kun kirjoissa niitä ei hirveästi kuvattu. Minustakin se on tosi upeaa ja Pansy on siihen tosi sopiva ystävä, ehkä jotain muutakin. Draco on kyllä julma tai sitten vaihtoehtoisesti tosi fiksu pistäessään Hermionen pussaamaan Pansya. Ehkä Pansy olisikin uskoutunut Dracolle jostain, mikä olisi moisen ehdotuksen nostattanut mieleen. Oli muuten hyvä idea tuo taikasauvanpyöräytys. Kyllä kai sitä voi pullolla velhotkin pelata, mutta jotenkin sopivaa, että olit muokannut peliä taikamaailman sopivammaksi. Kivaa, että tri uusine ystävineen käy kuitenkin Hagridin luona. Hampaat rikkova kakku, niin ihastuttavan tutun kuuloista.

”Voi taivas, en!” Hermione parkaisi niin että hänen äänensä kaikui tyhjää käytävää pitkin.

Tykkäsin jostain syystä tuosta voi taivas -parkaisusta Hermionen suusta tosi paljon. Se kuulosti niin aikuismaiselta eli tosi sopivalta Hermionelle.

Kiitos luukuista jälleen! ^^

[mursuhilleri]

Angelina, aww, ihana kun tulit seuraamaan! Kiva että oli mieluisia luukkuja

Meldis, aika hyvä teoria, että Pansy olisi uskoutunut Dracolle! En itse edes ajatellut noin pitkälle Kiva kun tykkäsit!

A/N: Nyt on sitten viimeinen Tylypahkan luukku! Enää neljäsosa jäljellä, hui


19. luukku – 1997

He olivat löytäneet Tarvehuoneen. Se oli ainoa paikka jossa he saattoivat olla kahden.

Pansy makasi patjalla pää Hermionen sylissä, ja Hermione silitti hänen hiuksiaan.

”Kuule”, Hermione tokaisi rikkoen pitkään jatkuneen hiljaisuuden. ”Ensi jouluna sinun täytyy tulla meille.”

”Mitä sinun vanhempasi siihen sanoisivat?” Pansy ihmetteli.

”Eiköhän se sovi, kunhan kerron heille kuinka upea sinä olet”, Hermione sanoi pyyhkäisten hiuskiehkuran Pansyn korvan taakse.

[Vendela]

Oi miten ihanaa että tässä onkin Hermione/Pansy parituksena Tosi ihana ylläri!

Voi ei, harmitti vähän Hermionen puolesta kun eka pusu oli tuollainen. Mutta nähtävästi se ei jäänyt viimeiseksi joten ihanaa että näillä on varmasti ollut monta söpöä hetkeä yhdessä niin jouluna kuin muutoinkin

Vielä on lukuja jäljellä, joten kivaa nähdä mihin nämä joulut menevätkään!

Vendela

[Thelina]

Ihan parasta, että Hagrid leipomuksineen oli päässyt yhteen luukkuun oli kyllä hyvin kuvattu, että Pansyn katseen voimalla Hermione söisi vaikka koko piirakan. Jännä myös nähdä, missä tunnelmissa ollaan Tylypahkan jälkeen: onko sotaa vai mitä tapahtuu! Vai esitelläänkö Pansy Hermionen vanhemmille Tarvehuone on klassinen söpöilypaikka, kiva että kaksikko löysi sieltä oman piilopaikan. Kiitos taas uusista luukuista

[mursuhilleri]

Vendela, kiitos taas kommentistasi <3 Kiva että tykkäsit parituksesta! Tämä on minulle ihan vieras paritus, mutta päätin kokeilla

Thelina, haha, tottakai Hagridin piti päästä yhteen luukkuun mukaan! Kiitos sullekin kommentista


20. luukku – 1998

Pansy tuli hyvin toimeen Hermionen vanhempien kanssa. Hän oli muuttanut Hermionen luokse heti Tylypahkan loputtua ja oikeastaan Pansy oli Jeanille ja Harveylle kuin toinen tytär.

Sen joulun aamuna Pansy heräsi vielä nukkuvan Hermionen vierestä. Hän kietoi kätensä tämän ympärille ja ajatteli, kuinka onnekas olikaan.

Se oli ensimmäinen kerta, kun Pansy heräsi jouluaamuna hyvillä mielin.

[Angelina]

Ihanaa että Pansy saa Hermionen kanssa vihdoin onnellisempia joulumuistoja ❤ Osasin myös odottaa, että Hermionen vanhemmat ottavat Pansyn oikein hyvin vastaan mutta siitä huolimatta sille oli kiva saada vahvistus :3

Edelleen näissä jatkuu söpö tunnelma ja se jos mikä sopii tähän vuodenaikaan!

[Fairy tale]

Huh, täällä ollaan. Minulta on jäänyt Tylypahkan luukut tälle päivälle. Ja voi että, miten kivoja luukkuja sainkaan lukea. Minä tykkään tällaisista vaihtoehtoisista tapahtumista. On kiva lukea että rohkelikkokolmikko on ystävystynyt luihuisten kanssa. Hermione ja Pansy on kivaa luettavaa, ystävinä tai vähän enempänäkin. 

Ja nyt vielä päästiin Tylypahkan ohitsekin. Pansy on muuttanut Hermionen luokse. Pansylle on kerääntynyt jo paljon positiivisia ja mukavia jouluja Hermionen seurassa. Ja näyttää siltä, että Hermionenkin joulut ovat olleet enemmän lämpimiä ja ystäväntäyteisiä Tylypahkan myötä. Kiitos kivoista luukuista. 

[mursuhilleri]

A/N: Kiitos teille näin yhteisesti Angie ja Fairy tale <3 Ei enää montaa luukkua!!


21. luukku – 1999

Ovikello soi aikaisin joulupäivän aamuna. Jean avasi oven ja päästi Hermionen ja Pansyn sisään. Pansy kantoi kassia, jossa oli muutama lahjapaketti.

”Hyvää joulua”, Hermione toivotti ja halasi vanhempiaan. Pansy riensi olohuoneeseen levittämään lahjapaketit kuusen alle.

”Meillä on ollut ikävä teitä”, Jean sanoi halatessaan Pansya.

”Mutta mehän käymme kylässä joka viikko”, Hermione nauroi ripustaessaan takkiaan naulakkoon.

”On meilläkin ollut ikävä teitä.”

[valokki]

Hyppään tänne joulukalenteriin mukaan aivan viime metreillä, ja onpa kyllä niin ihanan herttainen hyvänmielen fikki! Oli ihana päästä lukemaan Hermionen lapsuudesta ja siitä, kuinka paljon Hermionen vanhemmat ilmaisivat rakkautta ja välittämistä niin Hermionea kuin toisiaankin kohtaan. Olit mielestäni onnistunut jo Tylypahkaa edeltävissä luukuissa kuvailemaan Hermionesta kirjoissa vasta Tylypahkassa paljastuvaa luonnetta, ja voisin hyvin nähdä juuri Hermionen lukevan matematiikkaa joulupöydässä ja harmistuvan pulkkailusta, kun sitä ei voi noin vain oppia kirjoista Toisaalta myös hieman säälitti Hermionen puolesta, jotenkin hänestä on yleisesti tullut etenkin kirjojen kautta sellainen tunne, ettei hänellä tainnut hirveästi olla ystäviä ennen Harrya ja Ronia.

Myöhemmissä luvuissa tämä Hermione/Pansy-paritus tuli kyllä yllätyksenä! Toisaalta jotain saattoi arvailla jo Hermionen ensimmäisinä Tylypahkan jouluina, kun hän ja Pansy tuntuivat tulevan niin hyvin juttuun. Muutenkin kiva idea tuo, että pari luihuista on jo heti ensimmäisestä vuodesta lähtien liittynyt tiiviisti kolmikon seuraan ja kuinka tässä versiossa sotaa tai Voldemortia ei ilmeisesti taida olla ollenkaan.