Hermionen 24 joulua | S | 24/24

[hiddenben]

Olipa täällä jälleen monta ihanaa luukkua odottamassa! Nämä ovat ihanan kevyitä katsauksia hetkiin Hermionen joulujen varrelta ja nautin näistä kovasti Luin muutama viikko sitten ensimmäisen Potterin ja siinä korostuu alussa tuo, miten vaikeaa Hermionen oli saada ystäviä Tylypahkassa ennen kuin päätyi seikkailemaan Harryn ja Ronin kanssa. Siksikin näitä on kivaa lukea ja samalla pohtia, mitkä asiat tekevät Hermionesta juuri sellaisen kuin hän on!

Onpa hauska kuulla, että olet tehnyt paljon taustatyötä tämän kanssa! Se on ainakin minulle sellainen viha-rakkaus-juttu, koska tavallaan siitä saa itsevarmuutta, mutta ai että, kun siihen meneekin aikaa ja joskus tulee yliajateltua monia asioita Mutta minusta Hermione vaikuttaa todella ikäiseltään näissä teksteissä! Etenkin tuo sängyn alla olevan mörön pelkääminen ja samalla sen kuvaileminen olivat todella lapsenomaisia juttuja.

Minua vähän suretti, että Hermione ei halunnut enää lukea satuja yhdessä äitinsä kanssa vaan haluaa lukea itse Muistan itsekin, kun isäni luki ääneen Saariston lapsia, mutta luin kirjaa samalla vierestä nopeammin itsekseni. Sen jälkeen ääneenlukuillat jäivät, mikä on jotenkin tosi surullista, vaikkakin täysin luonnnollista Tuo viimeisin luukku oli minusta kiva, vaikkakin vähän huolestuttava, kun Hermionen halu pärjätä yltää joulupöytään. Mutta mielenkiintoista kuulla, että jotkut luukut jättävät tyytymättömäksi. Se on itse asiassa jotenkin lohdullista kuulla, koska itsekin tulee joskus kirjoitettua tekstejä, joihin ei vain ole täysin tyytyväinen - ja on helpottavaa saada sanoa se ns. ääneen. Mutta siis minusta tuo luukku oli hyvä!

Kiitos jälleen näistä! Ihanaa, että tässä on vielä monta Hermionen joulua koettavana ♥

[Fairy tale]

Kiitos taas kivoista luukuista. Hermione on sitten mainio. Joulupukki suukon sai. Vaikka jäinkin miettimään miksi juuri tuo joulupukki oli pukeutunut asuunsa. Oliko pukki tarkoitus tulla nähdyksi.

Hermionelle sopii kirja, kuin kirja. Jotenkin kasiluukusta paistaa pieni rohkelikkomaisuus siinä, että hän varmasti tietää että ruokapöytään ei sovi tuoda kirjoja, mutta hän tuo sen silti. Hermionen taipumus ohittaa ja kierrellä sääntöjä on syvällä hänessä. 

[Neiti Syksy]

Voih ja eih. Milloin päästään siihen fluffyyn?

Mutta pitää kyllä sanoa, että olet taitava lyhyiden tekstien kirjoittaja. ♥ Kauheasti alkaa ajattelemaan itsekin tavallaan mitä on niiden sanojen takana. Meinasin itse purskahtaa itkuun, kun Hermione kieltäytyy yhdessä lukemisesta - onhan se luonnollista mutta sitten taas. Voi kuinka olisi ihanaa! Ajattelin itsekin Hermionen äidin puolta, tavallaan surullisuus siitä että lapsi kasvaa mutta tavallaan ehkä myös sellainen onnistumisen kokemus, että lapsi osaa ja haluaa jo lukea itse. Onneksi palattiin vähän ehkä hauskempiin tunnelmiin tässä kahdeksannessa luukussa, kun Hermione on jo hyvin itsensä ja haluaa opiskella ja oppia. Kuitenkin pakko miettiä, että mistä tällainen johtuu? Olen jotenkin ajatellut että jästinä taikamaailmaan päässeenä tietenkin lukee kaiken minkä irti lähtee (paitsi tietenkin Harry), joten sellainen innokkuus olisi ymmärrettävää. Mutta jos se on alkanut jo lapsuudesta, olisiko jotain tapahtunut? Esimerkiksi Hermione kuullut ovenraosta, että vanhemmat ovat huolissaan pärjäämisestään jos Hermione ei saa stipendiä. (toki luulisi hammaslääkäreiden olevan sikäli vakaalla pohjalla, että töitä on) Tai että kenties koskaan ei siunaantunut toista lasta yrittämisistä huolimatta, ja Hermione on päättänyt olla sitten paras kaikista, jotta ei tunnu surua? En tiedä, saako tästä mitään selvää, nyt vain pohdin hirveästi.

No! Minä täällä hölötän. Pääpointti oli, että tykkään niin hirmuisesti, kuinka paljon näissä on tunnetta ja asiaa ja ihan muutamalla sanalla saat kerrottua niin paljon. Kiitos näistä ja odotan kovasti, milloin fluffya ilmestyy, kun sentään vielä yli puolet jäljellä! (you know me ja minun heikkouden kaikkeen rakkauteen ja hattaraan)

Pus! ♥

[Thelina]

Minäkin ehdin vihdoin hypätä seuraamaan tätä! Ihana idea kertoa Hermionen tarinaa joulusta jouluun ♥ Odotan kovasti varsinkin sitä, kun päästään Tylypahka-aikoihin ja niistä vielä eteenpäinkin! Tosi suloisia olleet luukut tähän asti: olet kirjoittanut lapsi-Hermionen hyvin ja on kiva päästä kurkistamaan hänen elämäänsä ja tutustua vähän hänen vanhempiinsakin

[mursuhilleri]

hiddenben, kiva kuulla, että nautit näistä <3 Ihanaa etten ole ainoa, joka on epätyytyväinen joihinkin julkaistuihin teksteihin

Fairy tale, itse ajattelin sen joulupukkikohdan niin, että isä on juuri ennen Hermionen nukkumaanmenoa näyttäytynyt joulupukin asussa, eikä vielä ehtinyt ottaa sitä pois Kiitos taas kommentista!

Neiti Syksy, heh, ei fluffya vielä hetkeen! Itse en ole koskaan ajatellut, mistä Hermionen tarve pärjätä koulussa on lähtöisin Olen miettinyt, että hän on jotenkin aina ollut sellainen. No, sitä ei tämä tarina ikävä kyllä kerro, mutta siitähän voisi saada kirjoitettua ihan toisenlaisen tarinan!

Thelina, kiva kun tulit seuraamaan <3


9. luukku - 1987

Joku koputti oveen. Jean tiesi, että se oli naapurin herra Barker joulupukin asussa mukanaan säkki täynnä joululahjoja. Harvey päästi miehen sisään. Kun Hermione näki tämän, hän pyöräytti silmiään ja lysähti sohvalle.

”Vau, Joulupukki tuli!” Jean hihkaisi säteillen.

”Marlene sanoi koulussa, ettei Joulupukkia ole olemassakaan”, Hermione tuhahti tuijottaessaan joulukuusen palloja.

”Mitä?” Jean älähti aidosti harmissaan.

Silloin yksi joulukuusen palloista poksahti äänekkäästi. Hermione hätkähti, sillä hän oli juuri tuijottanut sitä. Jean ihmetteli kovasti pallon äkillistä hajoamista ja alkoi siivota sirpaleita.

Hermione leikitteli ajatuksella, että hän oli saanut taikavoimillaan pallon poksahtamaan.

[Neiti Syksy]

Voi mikä luukku!! ♥

Taikavoimia näkyvissä siis. Olen jotenkin ihan kihisevänä ja jännittyneenä odottamassa, mitä sitten seuraavaksi tapahtuu! Toki aika vanhaksi Hermione sai uskottua Joulupukkiin mutta ihanaa, kun Hermione leikittelee ajatuksilla omista taikavoimistaan, vaikka onkin niin kirjaviisas ja fiksu muuten. Kuulostaa niin ominaiselta lapselle/nuorelle, muistan itsekin leikkineeni elementtitaikuuden hallitsijaa (tai tuijota-niin-kauan-esinettä-jos-se-liikkuisi). Mutta siis oli ihana luukku, nyt tuli kivan jännittävä fiilis ja kovasti odotan, että mitä sitten tapahtuu! <3 En nyt muista, menikö se niin, että Hermione on muita periaatteessa vuoden vanhempi Tylypahkassa, koska on syntynyt loppuvuonna (eli kirje tullut vasta sitten sen jälkeen, kun on täyttänyt jo pitkälti 11) vai miten se meni. Kuitenkin, ei ole kuin pari luukkua jäljellä, jotta tämä mysteeri selviää!

Pus. ♥

[Linne]

Oon seuraillut tätä kalenteria alusta asti mutta lusmuna en oo tähän mennessä saanut aikaiseksi jättää kommenttia. Korjataanpa sekin siis!

Tykkään kovasti tästä ideasta! Hermionen kasvun seuraaminen luukkujen kautta on ainakin toistaiseksi ollut mukavan fluffyista seurattavaa, vaikka raskaampiakin jouluja on varmasti tulossa. Kuvaat mielestäni hienosti lapsi-Hermionen kasvua, sekä iloisissa että surullisissa hetkissä. Varmasti vanhemmille on kova paikka kun ainoa lapsi ei enää haluakaan että hänelle luetaan ääneen tai ei enää usko joulupukkiin.
Olen tykännyt tosi paljon jo ilmestyneistä luukuista mutta odotan jo jännityksellä, milloin kirje Tylypahkaan saapuu. Jos muistan oikein niin Hermione taisi silloinkin viettää aika usein joulua vanhemmillaan, kun Harry ja Ron jäivät kouluun tai menivät Kotikoloon jouluksi.

Kiva kun kirjoitat, näitä on hauska lukea!

[Meldis]

Vähän jäänyt näköjään lukuja kommentoimatta. Ihania viittaukset joululauluihin, konkreettiset tai sitten juonen keinoin! Olisin jo kuvitellut, että Hermione menee pokkana kysymään pukilta, että miksi hän äitiä noin pussailee. Hermionen rakkaus kirjoihin ja opiskeluun on kauhean suloista ja aitoa. Uskon, että Hermione varmasti osaisi jo hyvin lukea itsekseen kirjoja tosi pienestä pitäen. Ihan Hermionea jopa jouluna tehdä koulutehtäviä ihan vain niiden tekemisen ilosta, vaikka on vasta ensimmäisellä luokalla, jos nyt osaan laskea oikein. ^^

Ooo, jee taikavoimia! Hauska nähdä, miten ne ryhtyvät tästä kehittymään, vaikka näkeekin kehityksen vain näin jouluihin kurkisteluiden kautta. Jeanin ja Harveyn sopeutuminen asiaan on varmasti melkoisen pitkä polku. Jotenkin mielenkiintoista, että samalla kun Hermione ajattelee, että ei usko maagiseen Joulupukkiin, hän osoittaa kaiketi ensi kertaa taikavoimiaan. Kiitos näistä taas, innolla odotan jatkoa, miten tästä päästään eteenpäin! ^^

[Vendela]

Minullakin on muutama luukku jäänyt välistä, mutta olipa kivaa lukea nämä nyt putkeen. Kiva kun on tämmöiset napakat nämä luukut

Ihanaa tuo Hermionen lukeminen sekä läksyjen tekeminen joulunakin! Vaikuttaa siis aivan omalta itseltään Ja tässä viimeisimmässä luukussa oli kivaa, että taikuuskin nostaa hieman päätään. Tätä nimittäin mietin tuossa jossain vaiheessa, että näinköhän Hermionelle on tapahtunut samanlaisia "vahinkoja" kun Harryllekin aikoinaan.

Uutta taas odotellen,
Vendela

[mursuhilleri]

Neiti Syksy, kiva että tykkäsit luukusta <3 ja tosiaan kyllä, Hermione on mennyt vuoden vanhempana Tylypahkaan, elikkä tässä osassa hän on nyt yhdeksänvuotias ja luukussa kolmetoista on sitten Tylypahkajuttuja ensimmäisen kerran

Linne, kiva kuulla, että olet seuraillut kalenteria alusta asti ja ihana kun jätit kommentinkin! Hermione tosiaan kirjoissa vietti jouluja usein vanhempiensa kanssa, mutta tämä tarina ei juurikaan huomioi canonia, eli saattaa olla asiat vähän toisin

Meldis, kiitos kommentistasi taas! Itse asiassa brittilässä aloitetaan koulu jo 5-vuotiaana! Joten Hermione 7-vuotiaana oli siis tuossa luukussa käynyt koulua jo jonkin aikaa

Vendela, hyvä juttu, että Hermione vaikuttaa omalta itseltään! Kiva kun luet, kiitos <3

A/N: Jonkin verran kommenteissa on pohdittu sitä, että kuinka taikuus näkyy Hermionen kasvaessa, mutta ikävä kyllä joudun tuottamaan pettymyksen, koska sitä ei ihan hirveästi käsitellä tässä tarinassa


10. luukku - 1988

Eräänä jouluna Jean ja Harvey päättivät viedä Hermionen pulkkamäkeen. Heidän mielestään ulkoilu saattoi tehdä hyvää, sillä tyttö oli istunut tavalliseen tapaansa koko loman alun nenä kiinni oppikirjoissa.

Hermione seisoi pienen mäennyppylän päällä pulkka vierellään. Häntä jännitti, sillä hän ei ollut moneen vuoteen laskenut mäkeä.

”Rohkeasti vain”, Jean sanoi lempeästi. Hermione istui pulkkaan ja työnsi käsillään vauhtia.

Hetken ajan laskiessaan Hermione tunsi viileän viiman kasvoillaan ja hän hymyili. Sitten pulkka alkoi kääntyä väärään suuntaan ja pian Hermione makasi pitkin pituuttaan ojan pohjalla.

Kyynel valui Hermionen poskelle ja hän vannoi, ettei enää ikinä tekisi mitään sellaista, mitä ei voinut opetella kirjoista.

[Fairy tale]

Hermione taisi tosiaan rikkoa sen joulupallon taiallaan. Jännää. Hän varmaan muistaa myöhemmin tuon pallon, kun kirje Tylypahkasta tulee. 
Voi kujaa, kun pulkkamäki ei sujunutkaan ihan viimisen päälle. Hermionen toimita on hieman toisenlaista, kuin silkkaa pulkkamäkeä.

[mursuhilleri]

Fairy tale, kiitos taas kommentista! Kiva kun luet


11. luukku – 1989

Hermione sai nykyään lahjaksi lähinnä kirjoja. Oli kyse sitten syntymäpäivä-, joulu- tai mistä tahansa muusta lahjasta. Joku toinen lapsi olisi ehkä saattanut närkästyä moisesta, mutta Hermionea se vain ilahdutti. Hän rakasti kirjojen maailmaan uppoutumista ja sitä, kuinka kirjan parissa saattoi kulua tuntikausia aivan hetkessä.

Kaikista hänen saamistaan uusista kirjoista huolimatta rakkain Hermionelle oli se satukirja, jonka hän oli saanut jouluna monta vuotta sitten.

[mursuhilleri]

A/N: Nyt on tosiaan viimeinen luukku ennen Tylypahkaa! Olen huomannut vasta tässä julkaistessa, että nämä viimeiset luukut on olleet hiukan masentavia Noh, ehkä jossain vaiheessa tulee iloisempia tunnelmia!

12. luukku - 1990

Hermionea kiukutti. Marlene oli kutsunut hänet viettämään joulua pienellä kaveriporukalla. Hermionea ei oltu koskaan kutsuttu mihinkään rientoihin koulun ulkopuolella, mutta nyt hänen vanhempansa kielsivät menemästä, koska jouluna kuului heidän mielestään olla perheen kanssa.

Hermione istui sängyllään ja nypläsi hihaansa ärsyyntyneenä, kun Jean astui hänen huoneeseensa. Jean istui Hermionen viereen ja halasi tätä. Hermione painoi kasvonsa äitinsä paitaa vasten ja antoi kyynelten tulla.

Sanoja ei tarvittu.

[Fairy tale]

Niin, voihan joulunakin olla masentavaa yhtälailla kun arkena. Hermione vaikuttaa siltä, että hänellä ei ole koskaan ollut paljon ystäviä ja siksi hän on löytänytkin kirjojen tarjoamasta maailmasta sellaisen turvapaikan, minne voi aina mennä.

[Vendela]

Kieltämättä hieman jo odottaa niitä Tylypahkan luukkuja Mutta toki näitäkin on mielenkiintoista lukea, koska edelleen näistä näkee Hermionen sellaisena kun hän oikeasti on Ja pieni melankolisuus voi kyllä kuulua asiaan joulunakin kuten Fairy tale tuossa sanoikin.

Tuokin on muuten ihan totta, että Hermione on varmasti löytänyt juuri kirjoista sitä mitä ei ole ehkä ystävien muodossa saanut. Entistä suuremmalla mielenkiinnolla siis odotan mitä tulevat luukut paljastavatkaan

Vendela

[Meldis]

Ahh, ehdin jo unohtaa tuon seikan, että britit aloittavat koulun aiemmin. Mainitsit tuossa, että Hermionen taikuuden ilmentymistä ei tässä hirveästi käsitellä ja minä vähän asiaa pohdin ja päätin, että oikeastaan Hermionen taikuus on kuitenkin vain yksi osa häntä. On oikeastaan tosi kiva, että se pysyy pienemmässä osassa, koska hän on hahmona niin moniulotteinen, että kerrottavaa löytyy varmasti paljon sen ohella. ^^

Ja löytyihän sitä! Tuo pulkkamäki kuulosti vähän samalta suhtautumiselta kuin mikä Hermionella oli lentämiseen. Kumpaakaan ei voi opetella kirjasta, joten se ei ole taito, jota edes kannattaa omata. Vähän jopa tuli tunne, että Hermionea harmitti, ettei osannut laskea mäkeä, kun kaikki muut lapset niin innoissaan sitä tekevät, eikä hän ole siis kuin kaikki muut lapset. :3 Samaa kuulsi tuosta, että Hermionea ei usein kutsuttu vapaa-ajan viettoon. Hänen rakkautensa oppimiseen ja kirjoihin on kummallista, niinkin kummallista, että hän harvemmin viettää aikaa koulukavereidensa kanssa koulun ulkopuolella. Mutta ilmiselvästi haluaisi viettää. Oi että, onneksi Jean osaa lohduttaa. Ja pian Hermione saa kyllä sellaisia kavereita, jotka viettävät joka ikisen mahdollisen hetken hänen kanssaan! ^^ Kiitos näistä luukuista taas.

[mursuhilleri]

Fairy tale, se on totta! Ja näin minäkin vähän ajattelen Hermionen rakkaudesta kirjoihin

Vendela, minäkin olen odottanut Tylypahkan luukkuja! Nytpä tulee ensimmäinen!

Meldis, ajattelin samaa, että tuo pulkkamäki on samankaltainen tilanne Hermionelle kuin lentäminen. Minullakin sellainen ajatus, että Hermione ei ole ihan niin kuin muut lapset, osittain sen taikuutensa takia ja osittain tuon kirjarakkautensa takia Mutta se tekee hänestä juurikin erityisen!

A/N: Apua, nyt jännittää kun mennään Tylypahkan luukkuihin! Olen jännittänyt näiden julkaisemista alusta asti ja nyt olisi sitten ensimmäisen sellaisen aika!


13. luukku – 1991

Ensimmäisen joulunsa Tylypahkan oppilaana Hermione päätti viettää koulussa uusien ystäviensä kanssa. Harry ja Ron olivat hänen tuvassaan rohkelikossa, mutta he olivat ystävystyneet myös parin ensiluokkalaisen kanssa luihuisen tuvasta. Draco ja Pansy liittyivät heidän seuraansa suuren salin aamiaisen jälkeen.

Harry, Ron ja Draco rakastivat joulua, mutta Pansy oli joulupäivänä kovin hiljainen. Hermione päätti kysyä asiasta.

”Mikä sinun on?” Hermione kysyi tavallisesti niin puheliaalta Pansylta. Pansy pudisti päätään.

”En pidä joulusta”, hän sanoi hiljaa kädet puuskassa.

”Miksi?” Hermione kysyi.

”En vain pidä siitä”, Pansy sanoi vältellen Hermionen katsetta. Hermione ymmärsi antaa asian olla.

[Thelina]

Minä jotenkin sekosin laskuissa ja odotin Tylypahkan joulua jo pari luukkua sitten Mutta nyt sinne päästiin, jee! Olipas kiva yllätys, että Pansy ja Draco olivat myös kultaisen kolmikon ystäviä :> Saa nähdä, mihin tämä vielä kehittyy vuosien myötä!

[Vendela]

Kivaa, ettei tässä ole sitä kirjoista tuttua vihamielistä vastakkainasettelua Mukavaa vaihtelua tämmöinen, tykkään aivan ehdottomasti!

Mikähän Pansylla on kun ei tykkää joulusta? Ehkä joku ikävä muisto. Mutta kiva että Harry, Ron ja Draco ovat jouluihmisiä Ehkäpä Hermione ystävystyy paremmin Pansyn kanssa ja saa selville syyn.

Vendela

[mursuhilleri]

Thelina, minullakin oli laskuissa vaikeuksia, että missä luukussa tosiaan mennään Tylypahkaan Hyvä että tuo oli kiva yllätys!

Vendela, kiva että tykkäät Pansyn lapsuuden jouluista selviää ehkä myöhemmin lisää!


14. luukku – 1992

Joululounaan jälkeen Harry ja Hermione pelasivat velhoshakkia tiiminä Ronia vastaan. Ron oli siinä lajissa ylivoimainen, sillä hänen isoveljensä Percy oli opettanut hänet pelaamaan.

”Ha, shakkimatti!” Ron mylvi. Hermione ja Harry katsahtivat toisiinsa pettyneinä, edes yhdessä pelatessaan he eivät voittaneet Ronia. Pansy, joka oli katsonut peliä vierestä, taputti Ronin voitolle.

”Sinun pitäisi pelata minua vastaan”, hän sanoi virnistäen. Ron tarttui haasteeseen ja pitkän, jännittävän pelin päätteeksi Pansy sanoi hiljaa: ”Shakkimatti.”

Ronin korvat punehtuivat kun Harry ja Hermione hurrasivat.