Minulla on nyt kyllä tosi ristitiitaisia tunteita tästä ficistä... Suurimmaksi osaksi tykkäsin aivan hirmuisesti, mutta oli siellä muutama häiritseväkin juttu (niitä oli kuitenkin todella vähän). Hyviä puolia oli paljon, esimerkiksi kaikkien pienienkin hahmojen syvyys oli oikein mukavaa luettavaa, tuntui, että varsinkin omia hahmojasi olit oikeasti miettinyt. Joskus itse kirjoitetuista sivuhenkilöistä tahtoo tulla yksiulotteisia ja vain juonen eteenpäinviemiseen käytettyjä, mutta tässä kaikki hahmot (paitsi ehkä Elizabeth, jonka oli kai tarkoituskin olla yksiulotteinen) tuntuivat oikeilta ja eläviltä, omilta persooniltaan. Vanil oli todella hyvä hahmo ja Blaise oli omalla tavallaan aivan ihana (vaikka itse tykkäänkin maanläheisemmistä hahmoista, kuten Vanilista ja Marianista enemmän).
Toinen asia, josta tykkäsin oli tekstin laatu, joka tuntui aika uniikilta näin ficcimaailmassa. Jotain häiritsevää tuttuutta siinä oli, kunnes tajusin mitä se minua muistutti (ja tätä ei kannatta ottaa pahalla, en sitä miinuksena pitänyt)... Nimittäin Harlekin-rakkauromaaneista. En tiedä onko tämä yhteys vain päässäni, mutta varsinkin sanavalinnat ja tekstin rakenne tuntuivat samanlaisilta, mutta tunnelma taas oli erilainen ja teksti tietysti vähemmän kökköä. Tästä ei tosiaan kannata ottaa itseensä, se oli minusta lähinnä hauskaa huomata että teinienkin elämästä voi kertoa tällä tyylillä. : )))
Itse olen toivoton romantikko, joten sillä saralla tarinai osui ja upposi, sekä kerronnaltaan, että sisällöllisesti. On aina välillä ihana lukea tavallisista ihmisistä, joille tapahtuu ihania asioita. Pitää toivoa omasta tulevaisuudesta yllä...
Kuten jo sanoin, teksti oli todella hyvälaatuista suurimmilta osin. Pikkuisia kirjoitusvirheitä ja hieman oudohkoja lauseita sieltä löytyi ja jos nyt oikein alan betaa leikkiä niin joka/mikä-sanojen käytössä oli ehkä eniten pikkuhäikkää. Kuitenkin teksti oli laadukasta, täysin luettavaa ja laadultaan jatkuvan samanlaista (siis tyyli ei vaihdellut häiritsevästi) siitä yhdestä pitkähköstä tauosta huolimatta. Pyytelit tuolla anteeksi lukujen lyhyyttä, mutta minusta tuo pituus oli aika täydellinen. En tajua mitä on tullut muoti-ilmiö nimeltä kaksikymmensivuiset luvut, mutta minulta ainakin menee järki sellaisia lukiessa. Hyvät luvut ovat selkeitä kokonaisuuksia eikä mitään tarinaa kannata venyttää sisältöään pidemmäksi.
Minä ainakin jään odottelemaan jatko-osaa ja taidanpa itse asiassa hipsiä tästä lukemaan muita tuotoksiasi... ; )