Squid Game: Sisämeri (K11, Sae-byeok/Ji-yeong, 12+ virkettä)

[Lyygia]

Nimi: Sisämeri
Fandom: Squid Game
Paritus: Sae-byeok/Ji-yeong
Ikäraja: K11, väkivallan vähäisen kuvailun vuoksi.
Kirjoittaja: Lyygia
Vastuunvapaus: En omista hahmoja, en saa tästä rahaa.
Summary: Sae-byeok haluaisi kääntyä takaisin sinne, minne Ji-yeong jäi.

A/N: Watched Squid Game, had a breakdown at episode 6, bon appetit. Osallistuu 12+ virkettä -haasteeseen, jonka sanalista löytyy tekstin lopusta. Kuuntelin tätä kirjoittaessani St. Vincentin Smoking Section -kappaletta, jonka lyriikat sometimes I feel like an inland ocean, too big to be a lake, too small to be an attraction inspiroivat tekstin nimeä ja ehkä myös vähän sitä, miltä Sae-byeokista tuntuu. Suosittelen lämpimästi!

Spoilaa Squid Gamen jaksoja 6 & 7!

Sisämeri

Itkeminen saa näkökentän hämärtymään pelkäksi sumuksi, eikä siihen ole nyt varaa: siksi Sae-byeok kuristaa kyyneleensä pelkäksi paineeksi kurkunpohjaan. Matka takaisin makuusaliin on varovaisen hiljainen kuten aina pelin loputtua, kun oma elämä tuntuu vielä vähän hauraalta, melkein väärältä.

Pastelliportaiden kierteissä kulkevat tietävät eloonjäämisensä olevan armoa, ja sitä Sae-byeok olisi suonut Ji-yeongillekin.

Kun joukko saapuu makuusaliin, Sae-byeok haluaisi kääntyä takaisin sinne, minne Ji-yeong jäi. Mi-nyeon keimailu tuntuu säädyttömältä ja likaiselta jopa paikassa, missä mikään ei tunnu sitä olevan. Sae-byeokin tekee mieli iskeä Mi-nyeon pää kerrossänkyjä ylläpitäviä palkkeja vasten ja huutaa sinun olisi pitänyt kuolla hänen sijastaan, mutta sanat juuttuvat hänen kurkkuunsa, teot jäävät kihelmöinniksi sormenpäihin.

Menetyksen kipu on yllättävää mutta samalla tuttua. Se saa värit helmeilemään Sae-byeokin näkökentässä niin, ettei muulle ole tilaa. Hän istuu portailla ja syö perunansa hitain liikkein, vaikeasti ja väärin, aivan kuin hänen ranteensa olisivat sidotut syyllisyyden käsiraudoin.

Sae-byeok tietää, että hänen täytyy suorittaa leikkaus; hänen on revittävä Ji-yeong pois sydämestään sitä samaa pienen pientä uomaa pitkin, jota hän sinne alun perin pääsikin. Hän on suojellut sydäntään peitsin ja kilvin koko elämänsä ajan, mutta Ji-yeong löysi tiensä niiden lävitse kujeilevan virneensä avulla.

Ji-yeong sanoi kerran, ihan ohimennen vain, että hänen lempihedelmänsä on viekkaan kirpeä yuzu, joka pirskahtaa kielellä ja maistuu liikaa. Sae-byeok ei ole koskaan maistanut yuzua, mutta nyt hänen täytyy, sillä hän on saanut tehtävän:

hänen täytyy yrittää elää Ji-yeongin puolesta Ji-yeongille kuuluvia kokemuksia, sillä ilman Ji-yeongia Sae-byeok mätänisi hedelmän kuorien lailla jossain leikkikentän liepeillä.

Seuraavana aamuna Sae-byeok herää valojen välkähtäessä päälle ja huomaa muiden tavoin pelaajan numero 69 päättäneen pelinsä, mutta hänestä se ei ole lainkaan yhtä hupaisaa kuin esimerkiksi Deok-susta, joka näyttää myhäilevän.

Silloin Sae-byeok toivoo polttavan lujaa, että olisi valinnut Deok-sun parikseen marmorikuulia varten, sillä silloin hän olisi ehkä saanut nähdä Deok-sun aivojen valuvan marmorikuulien jättämiä vanoja pitkin, silloin hänen ei tarvitsisi kantaa Ji-yeongin kohtaloa harteillaan.

“Ei kannata olla rakastunut, siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää”, Gi-hun toteaa surumielisesti viitaten avioparin kärsimykseen, ja hetken Sae-byeok on samaa mieltä, mutta kieltää ajatuksen itseltään nopeasti. Hän ei aio avata sitä mielensä ovea, ei nyt, sillä kyse on yhä kilpailusta kuoleman ja pelastuksen välillä.

Sae-byeok voi melkein jo maistaa päivänvalon huulillaan ja nähdä Cheolin kirkkaan hymyn, kun heillä on viimein rahaa käydä ostamassa ihan mitä vaan ihan mistä vaan.  Sitä varten Sae-byeok on valmis taistelemaan, sitä varten hän suunnittelee kaikki liikkeensä etukäteen, mutta Ji-yeongia hän ei osannut odottaa.

Ji-yeong saapui hänen vierelleen verkkaan mutta varmasti, aivan kuin olisi tiennyt Sae-byeokin ottavan hänet vastaan, vastahakoisesti mutta ottavan kuitenkin.

Kuolemalla maustettujen astinkivien huone on viileä, mutta Sae-byeok keskittyy manaamaan pois pelkoa, joka korventaa hänen suoniaan. Kun ensimmäisen pelaajan ruumis kolahtaa kaukana olevaan lattiaan, Sae-byeok rauhoittuu.

Lasisen astinkiven läpi hulahtaminen olisi nopeasti ohi oleva kuolema, ilman punapukuisten vartijoiden aseita tai muiden pelaajien läpitunkevaa kauhua. Silloin olisivat vain sirpaleiden hohde ja tunne lentämisestä.

Viidennen pelin koittaessa Sae-byeok lupaa itselleen, että jos hänen on määrä pudota, sen hetkellä hän antaa itsensä haaveilla Jejun saaresta, Ji-yeongin hymystä ja maailmasta, jossa voittajia voikin olla kaksi.

***

Sanalista:

Spoiler: näytä

1. sumu
2. hiljainen
3. armo
4. kun
5. säädytön
6. sana
7. kipu
8. väri
9. käsiraudat
10. leikkaus
11. kilpi
12. hedelmä
13. mädätä
14. hupaisa
15. valua
16. rakastunut
17. yhä
18. kirkas
19. liike
20. verkkaan
21. viileä
22. kolahtaa
23. ohi
24. hohde
25. haaveilla

[Parris]

Squid Game! Virkehaaste! Hahmon ajatusmaailmaa syväluotaava teksti! Ai että, voiko parempaa ollakaan <3

Viehätyin sarjasta ensimmäisellä katselukerralla kovin, ja nyt maailmanlaajuisen räjähdyssuosion myötä löydän itseni ajattelemasta sitä uudestaan ja uudestaan. Siksi olinkin kovin iloinen, että joku päätti korkata tämänkin fandomin Finissä, ja täytyy todeta, että teet sen tällä tekstillä erinomaisesti. Virkehaaste tarjoaa aina mahdollisuuden kirjoittaa hyvin ainutlaatuisia ja - erikoista kyllä - runollisia tekstejä, ja tässä onnistut aivan mainiosti haasteen täyttämisessä. Sanat hukkuvat kauniisti lauserakenteisiin ja teksti soljuu kokonaisuutena. Tässä on hurjan monta todella kaunista ilmausta - pastelliportaiden kierteet, marmorikuulien jättämät vanat sekä sirpaleiden hohde ja tunne lentämisestä - ja kaikkiaan tekstiäsi on todella ilo lukea.

Squid Gamen naishahmot olivat mielenkiintoisesti aseteltavissa rinnakkain, ja mielestäni onnistut tässä tutkimaan kiinnostavalla tavalla heidän välistään dynamiikkaa. Sae-byeokin ja Ji-yeongin ystävyyssuhde syttyi ja päättyi sarjassa niin nopeasti kuin saattoi odottaakaan, ja olet onnistunut kaivamaan siitä esiin todella koskettavia piirteitä. Samalla täydennät heidän välejään uskottavilla yksityiskohdilla, kuten tuolla maininnalla yuzusta, ja se yhtä lailla syventää ainakin mulle lukijana ymmärrystä hahmoista. Tykkään ylipäätään myös aina siitä, että isossa roolissa mutta silti vähän syrjässä olleita hahmoja kehitetään fanifiktiolla eteenpäin, ja Sae-byeok ehdottomasti täyttää tämän kategorian. Tick, rasti laatikkoon, hyvää työtä.

Emt, mä vaan fiilaan tätä tekstiä niin paljon. Todella kaunista luettavaa, vaikka tietysti teksti on myös aiheeltaan (sarjan teemojen takia) vähän raskas. Kiitos, tää oli mahtavaa iltalukemista! <3

[flawless]

Ooh, Squid Game -ficci, yay! Katsoin sarjan vihdoin loppuun asti vasta eilen, koska toisin kuin moni muu, en sen viihdyttävyydestä huolimatta ihan täysin syttynyt sille vaan musta mahtavalla idealla olisi ollut potentiaalia parempaankin. Asia josta kuitenkin pidin kovasti sarjassa oli hahmojen käytöksen kuvaaminen eri hetkissä, reaktiot ja se millaisia ratkaisuja ihmiset tekevät äärimmäisissä olosuhteissa, ihmissuhteet ja erilaiset kohtalot pelin edetessä, ja tämä ficci ammensi juuri niitä kiinnostavia seikkoja oikein hyvin. Pidin Sae-byeokin ja Ji-yeongin hahmojen suhteesta kovasti, se oli toinen todella kiehtovista asetelmista tuossa marmorikuulapelijaksossa. Oot kuvannut tässä todella hyvin Sae-byeokin surua, ahdistusta ja selviytyjän syyllisyyttä, ja tässä onkin tosi vahvaa tunnelatausta. Pidin erityisesti tuosta kohdasta, jossa sanotaan ettei kannata olla rakastunut, se oli kovin pysäyttävä.

Tämä oli todella hieno toteutus virkehaasteeseen, tässä sanat todella sujahtivat tekstiin hirmu saumattomasti ja luonnollisesti! Ne eivät hyppineet ollenkaan väkinäisen oloisesti esille (eivät edes ne "vaikeimmat" sanat), päinvastoin olit käyttänyt sanoja tosi kivalla tavalla. Esim. sumu ja käsiraudat olivat tosi kivasti mukana kielikuvina, erityisesti tuo sumun ottaminen mukaan kyynelten sumuna oli musta tosi hieno, koska se osoittaa luovuutta ja nokkeluutta että osaa hyödyntää noita sanoja epätyypillisellä tavalla, joka ei olekaan se ennalta-arvattavin. Toinen tosi hienosti sanottu kohta oli aivojen valuminen marmorikuulien jättämiä vanoja pitkin, aivan älyttömän upea yksityiskohta. Kaikenkaikkiaan tämä oli tosi kauniisti, tunnelmallisesti, runollisesti ja omaperäisesti kirjoitettu teksti, kiitos tästä!

[Violetu]

Ai että.
Tämä oli kipeä ja kaunis, juuri katsoin kutosjakson toiseen kertaan eikä tälläkään kertaa pysyneet silmät kuivina. Itse asiassa alkoi tämä kaksikko näyttää koko ajan yhä enemmän paritukselta 😭
Tykkäsin siitä, miten vähäeleinen tämä oli, miten Sae-byeok antoi ajatuksen rakastumisesta viivähtää, mutta saman tien kielsi sen, koska olisi epäilemättä sattunut liikaa, jos hän olisi päästänyt sen oikein iskeytymään itseensä.

Tässä oli tosi paljon kauniita kohtia, pari lemppariani:

Ji-yeong saapui hänen vierelleen verkkaan mutta varmasti, aivan kuin olisi tiennyt Sae-byeokin ottavan hänet vastaan, vastahakoisesti mutta ottavan kuitenkin.

Lasisen astinkiven läpi hulahtaminen olisi nopeasti ohi oleva kuolema, ilman punapukuisten vartijoiden aseita tai muiden pelaajien läpitunkevaa kauhua. Silloin olisivat vain sirpaleiden hohde ja tunne lentämisestä.

Jos en itse olisi myös osallistunut virkehaasteeseen, sanat olisivat sulautuneet ihan täysin tuonne sekaan (nyt niitä etsi melkein vähän tahallaan, tai ainakin yritti muistella, mitä ne olivatkaan).

Tykkäsin tästä tosi paljon, olisi kivaa lukea enemmänkin ficcejä Squid gamesta, joku siinä sarjassa vaan kiehtoo, ja tämä oli loistava ensimaistiainen fandomin ficeistä <3

~Violet kiittää

[carrowfan]

Vaikka spoilasin itsellen jakson lopun, en pahastunut tästä lainkaan. Hahmot tuntuivat ja kuulostivat itseltääjn