SK∞: Ei kuuleville korville (S, Cherry/Joe, oneshot)

[Larjus]

Title: Ei kuuleville korville
Author: Larjus
Chapters: Lyhyehkö oneshot
Fandom: SK∞ (SK8 the Infinity)
Pairing: Nanjou Kojirou (Joe)/Sakurayashiki Kaoru (Cherry blossom)
Genre: Mpreg, (omegaverse), arkinen pehmoilu
Rating: S
Disclaimer: Alkuperäissarja hahmoineen ei kuulu minulle, enkä ole saanut rahaa tämän kirjoittamisesta.
Summary: Kojirou kuulee jotain, mitä ei ollut tarkoitettu hänen korvilleen.

A/N: Oon tämän ficin kohtausta pyöritellyt mielessäni jo jokusen tovin ja nyt tänään sitten vähän kirjoitusblokkia purkaakseni päätin lopulta kirjoittaa tämän ihan valmiiksi asti, yhdeltä istumalta. Aattelin eka, että tästä tulisi joku max. 400 sanaa, mutta niin vain meni vähän tuplasti yli sen Taas uusi osanen kokoelmaan Kirsikka kukkii kolmesti, eli vähän lisää MatchaBlossom-aboilua :3 (vaikka itse se ABO-aspekti mpregiä lukuun ottamatta on tässä ihan olemattomassa osassa.)

Tää on omistettu Maissinaksulle, toivottavasti piristää edes vähän päivääsi! Haasteista tämä on mukana One True Something 20:n kolmoskiekalla (jossa aiheenani on slash).



Ei kuuleville korville


Kojirou havahtui äkisti hereille puoliunestaan, joskaan hän ei ollut varma, mikä hänet oli herättänyt. Hän oli kömpinyt vuoteeseen jo pari tuntia sitten odottamaan Kaorua seurakseen, mutta sänky oli tämän puolelta vieläkin tyhjä. Siinä ei ollut mitään tavallisesta poikkeavaa, vaikka kello nopealla vilkaisulla oli viisarien mukaan melkein yksi yöllä. Unen melkein umpeen muuraamien silmäluomien lomasta Kojirou kuitenkin huomasi, että taisi Kaorukin viimein olla valmis yöpuulle. Vielä pari tuntia sitten tällä oli ollut yhä yllään tuttu arkikimononsa, mutta nyt se oli vaihtunut hänen väljään t-paitaansa, jollaisia tämä oli raskauden aikana siirtynyt käyttämään yöasuinaan aina vain enenevässä määrin. Kädessään tämä piteli hiusharjaa.

Hetken ajan Kojirou katseli parin metrin päässä seisovaa puolisoaan, joka pöytälampun utuisessa valossa harjasi pitkiä hiuksiaan silkkisen sileiksi, niin ettei niihin jäisi pienintäkään takkua. Kojirou sulki silmänsä kaivautuessaan peiton alle entistä enemmän ja haki itselleen uutta hyvää asentoa. Kaorun ei tarvinnut tietää, että hän oli havahtunut hereille, sillä jostain syystä tämä aina piti itseään syypäänä siihen, vaikka moinen ajattelu olikin hänen mielestään aivan turhaa.

Lyhyen hiljaisuuden jälkeen kuului vaimea kolahdus, kun Kaoru laski hiusharjan pöydälle. Kojirou valmistautui jo mielessään siihen, että kohta Kaoru viimein kömpisi hänen viereensä ja pyöriskelisi aikansa omalla sängynpuoliskollaan kunnes lopulta rauhoittuisi johonkin asentoon. Siihen hän ei osannut varautua, että Kaoru alkoikin puhumaan.

”Pari kuukautta enää”, tämä sanoi hiljaa.

Oli selvää, ettei Kaoru puhunut Kojiroulle – tämähän ajatteli hänen vielä nukkuvan. Kojirou ei halunnut muuttaa sitä käsitystä muttei voinut olla raottamatta silmiään hieman, niin että näkisi Kaorun. Tämä oli pysähtynyt paikalleen ja laskenut oikean kätensä vatsakumpunsa päälle. Kojirou ei erottanut tämän kasvoja, sillä hiukset verhosivat sen sivun, mutta pelkän äänenkin perusteella hän osasi varmuudella sanoa, että Kaoru hymyili.

”Pari kuukautta, niin saan viimein pidellä sinua käsivarsillasi, rakas lapseni. Odotus on ollut pitkä, mutta onneksi se on pian ohi.”

Kaoru silitteli vatsaansa ja jatkoi hiljaista monologiaan, seuraavaksi esittäen toiveensa siitä, että lapsi muistuttaisi enemmän Kojirouta, ja Kojirou painoi silmänsä visusti kiinni. Hän kuitenkin kuunteli yhä tarkkaan Kaorun jokaisen sanan, ja niiden myötä hänen sisimpänsä täyttyi lämmöllä ja hellyydellä, jotka tuntuivat tulvivan yli äyräiden. Oli kaunista kuulla Kaorun puhelevan niin hellästi ja rakastavasti heidän vielä syntymättömälle lapselleen ja selvästi iloitsevan tästä, varsinkin kun moinen näky oli suorastaan ennenkuulumaton. Perheen perustaminen oli kyllä ollut heidän yhteinen päätöksensä ja Kojirou tiesi, että Kaoru halusi sitä ihan omastakin tahdostaan eikä vain hänen toiveitaan mukaillakseen, mutta päällepäin tämä näytti usein suhtautuvan raskauteensa ja tulevaan perheenjäseneen jopa välinpitämättömästi.

Kaoru vaikeni, ja vaimeista askelista päätellen lähti vielä käymään jossakin, luultavasti vessassa. Kojirou puri alahuultaan ja painoi nyrkkiin puristetun kätensä rintakehälleen juuri siihen kohtaan, joka tuntui sisältä erityisen lämpimältä. Kaoruko todella halusi heidän esikoisensa muistuttavan häntä, jotta voisi aina nähdä rakastamansa miehen lapsensa kasvoissa? Mitään sellaista tämä ei ollut koskaan sanonut hänen kuullensa, ja Kojirou tiesi ettei sanoisikaan, ei edes aseella uhattuna, mutta sanojen todellisuutta hän ei silti epäillyt. Kaorulla ei ollut ollut pienintäkään syytä valehdella.

Hetken päästä Kojirou kuuli Kaorun palaavan. Hänen silmänsä olivat yhä kiinni, mutta silmäluomienkin läpi hän huomasi valon sammuvan ja tunsi, miten patja painui alaspäin kun Kaoru asettautui hänen viereensä. Tuttuun tapaan tämä haki sopivaa asentoa aikansa kunnes lopulta rauhoittui paikalleen. Kojirou ei odottanut mitään enää tapahtuvan, ei ennen aamua, mutta sitten hän tunsikin vielä käden hiuksissaan. Olipa Kaoru sinä yönä harvinaisen hempeällä mielellä.

Äkillinen kosketus sai Kojiroun avaamaan silmiään hieman, minkä Kaoru tietenkin huomasi. Tämän ilme kiristyi välittömästi.

”Herätinkö sinut?” tämä kysyi melkein kuiskaten.

”Et.”

”Oletko sinä sitten ollut koko ajan hereillä?” Kaorun ääneen hiipi epäuskoa ja jopa tyrmistystä.

”En”, Kojirou kielsi jälleen, vaikka sama vastaus molempiin kysymyksiin ei kuulostanut kovinkaan vakuuttavalta. ”Kuinka niin?”

Kaoru ei näyttänyt tyytyväiseltä saamiinsa vastauksiin mutta ei jäänyt inttämään. Mitä vain, jottei hänen tarvitsisi ottaa aikaisempia puheitaan esille. ”Äh, ei miksikään. Antaa olla. Nukutaan.”

Niine sanoineen hän käänsi selkänsä Kojiroulle. Kyljen vaihtaminen kävi häneltä sen verran kömpelösti, että Kojirou ei voinut olla hymyilemättä. Kaoru yleensäkin päätyi lopulta nukkumaan selkä häneen päin, joten tämä oli tainnut olla kasvot toiseen suuntaan vain voidakseen vähän aikaa silitellä hänen hiuksiaan.

”Erinomainen ehdotus”, Kojirou sanoi tukahduttaen haukotuksen ja könysi lähemmäs Kaorua voidakseen käpertyä lusikka-asentoon tämän kanssa, vatsaa tietysti varoen. Hän ei aikonut sanoa enää mitään mutta ei lopulta voinutkaan hillitä kieltään. ”Muuten, minä toivon, että synnyttyään lapsi näyttää mahdollisimman paljon sinulta.”

Kaorun koko keho jäykistyi välittömästi.

”Sinä kuulit!” hän kivahti, eikä Kojirou ollut varma, oliko äänensävy ensisijaisesti vihainen vai ainoastaan nolostunut. ”Sinä kuulit!”

”Mitä minä kuulin?” Kojirou kysyi naurahtaen ja valmistautui siihen, että saisi kohta nyrkistä.

Kaoru ei kuitenkaan lyönyt, muttei myöskään vastannut esitettyyn kysymykseen. Hän pysyi aivan hiljaa ja aloillaan alahuultaan jäytäen, kasvot punaisina, ja Kojirou uskaltautui vetämään heitä lähemmäs toisiaan ja painamaan suukon hänen hiustensa sekaan.

”Olen niin onnellinen”, Kojirou sanoi lempeästi hymyillen päätettyään olla kiusoittelematta toista enempää. Ne sanat riittäisivät kuittaamaan koko edellisen keskusteluntyngän ja toivottavasti myös saamaan Kaorun rentoutumaan.

Kaorun sydäntä suorastaan särki lukuisien eri tuntemusten takia, mutta hän tunsi pienen hymyn porautuvan omillekin kasvoilleen. Hän tarttui Kojiroun käteen, painoi sen itseään vasten ja toivoi, että tämä antaisi hänelle toisenkin suukon.

”Niin olen minäkin”, hän sanoi Kojiroun kättä puristaen. ”Todella onnellinen.”

Ne sanat hän halusi Kojirounkin kuulevan.

[hiddenben]

Olipa tämä jotenkin ylisöpö ja hymyilyttävä lukupala tähän aamuun! Vähän toivoinkin, että tämä rakentaisi lisää tuota abo-verseäsi, ja niinhän siinä kävi! On jotenkin kiva seurata tällaista one-shottien verseä, koska jatko-osien odottaminen on aivan erilaista eikä oikeastaan lainkaan odotusta, vaan vain kiva yllätys, kun verse rakentuu uudella osalla Ne myös mahdollistavat tällaisten erilaisten hetkien kuvauksen, kun ei tarvitse rakentaa eheää juonikuviota vaan voi poimia vähän sieltä ja täältä!

Tykkäsin tässä tuosta salakuuntelu-twististä ja olikin jotenkin ihanaa, että Kojirou sai kuulla Kaorun hellittelyjä ja tunteikkaita toiveita sen sijaan, että joutuisi arvelemaan ja päättelemään, miten Kaoru koko raskauteen suhtautuu. Oli myös mielenkiintoista lukea tästä:

Perheen perustaminen oli kyllä ollut heidän yhteinen päätöksensä ja Kojirou tiesi, että Kaoru halusi sitä ihan omastakin tahdostaan eikä vain hänen toiveitaan mukaillakseen, mutta päällepäin tämä näytti usein suhtautuvan raskauteensa ja tulevaan perheenjäseneen jopa välinpitämättömästi.

Minusta tämä tulee vahvasti esiin versessä, että Kojirou esiintyy sellaisena perhe- ja lapsirakkaana hahmona, kun taas Kaoru tykittää menemään omilla kiivailla kommenteillaan Ja samalla lukijakin tietää, että tuo halu perustaa perhe on molemminpuolinen. Se on mielenkiintoinen asetelma, että vanhemmat suhtautuvat omilla tavoillaan lapsen tuloon ja se suhtautuminen voi näyttää todella erilaiselta, vaikka rakkaus ja ilo perheenlisäyksestä olisi yhtä vahva. Menipä selittelyksi, mutta siis: tykkään siitä, että Kojirou ja Kaoru suhtautuvat lapseen samaan aikaan eri tavalla ja yhtä suurella rakkaudella

Sitten on vielä tietenkin sanottava, että kiitos juuri oikeanlaisesta Kaoru-reaktiosta tuohon, kun paljastuu, että Kojirou ehkä onkin kuullut Kaorun monologin Se oli kyllä huikea ja juuri oikeanlainen tunnelmantappaja tuohon hetkeen Tai eihän se tunnelmaa tappanut vaan pikemminkin toi oman, aidon twistinsä yöhön. Ja oli siinä sitä söpöyttäkin, kun heidän välillään on tämä keskustelu:

”Olen niin onnellinen”, Kojirou sanoi lempeästi hymyillen päätettyään olla kiusoittelematta toista enempää. Ne sanat riittäisivät kuittaamaan koko edellisen keskusteluntyngän ja toivottavasti myös saamaan Kaorun rentoutumaan.

Kaorun sydäntä suorastaan särki lukuisien eri tuntemusten takia, mutta hän tunsi pienen hymyn porautuvan omillekin kasvoilleen. Hän tarttui Kojiroun käteen, painoi sen itseään vasten ja toivoi, että tämä antaisi hänelle toisenkin suukon.

Olipas ihanaa ja söpöä ♥ Toivottavasti tämä toimi kirjoitusblokkisi purkamiseen, tätä oli ainakin hurjan kiva lukea Kiitos!

[Maissinaksu]

Voii miten herkkä ja herttainen tämä oli. <3<3 Kiitoksia ja kyllä tämä piristikin iltaa! Toivottavasti omakin blokkisi ottaa rikkoutuakseen, luulisi ainakin arkisen pehmoilun genrenä auttavan.

Sitä on kyllä mielenkiintoista miettiä, miten omilla tavoillaan Kaoru ja Kojiro suhtautuvat vanhemmuuteen. Jotenkin ajattelen, että Kojiro on juuri se, joka lässyttelee menemään ja on ehkä vähän silmäteränsä vietävissäkin, kun taas sitten Kaoru opettaa jälkikasvulleen taatusti hyvät tavat, kunnioitusta ja muuta yhteiskunnassa tarvittavaa pääomaa. Varmaan se aiheuttaa kahnauksiakin, jos Kaorusta on sulkeutumassa kunnon tiikerivanhempi. Kojirohan se tiikeri on, har har. Mutta kuten hiddenben asian muotoili: kiva huomata että suhtautuvat lapseen samalla määrällä rakkautta, vaikkakin hieman eri tavoin.

No mutta joo, vaikka tosiaan Kaorun suhtautuminen odotukseen onkin ehkä vähän välinpitämätön ja kliininen, oli mukava huomata että häneltäkin löytyy pehmoinen puoli. On se varmasti ihmeellistä, kun ensin vaavi kasvaa omassa kehossa ja sitten on siinä käsivarsilla. Eikä sitä tietenkään Kojirolle voi mitään myöntää sanoneensa, koska olisi vallan kamalaa, jos paljastuisi, että Kaoru Sakurayashiki kokee inhimillisiä tunteita ja lällyttelyn tarvetta. xD Kiitoksia tästä, tämä oli suloinen. <3

- Mai

[Larjus]

hiddenben: Oi että, ihana kuulla että sulle ehti syntyä jopa toiveita tämän suhteen Mä oon alkanu yleensä laittaa omegaverse-ficieni otsikkoonkin ABO-maininnan, mutta kun tässä ei ole tropea edes mainittuna (muuta kuin raskauden kautta, ja mpregiä on ilman omegaverseäkin), niin jätin sen sitten pois (ja genreihinkin laitoin sulkuihin). Tämmöistä yksittäisten shottien ficiverseä on kiva kirjoitellakin, kun voi keskittyä just vain niihin hetkiin eikä miettiä sidoksia palasten väliin (ja voi kirjoittaa niitä missä tahansa järjestyksessä!)

Kaoru ja Kojirou tosiaan suhtautuvat esikoisensa syntymään ulkoisesti varsin eri tavoin, vaikka kumpikin tästä iloitsevat ja odottavat jo hartaasti päivää, että saavat nähdä lapsensa ja pidellä tätä sylissään. Kojirou on perhekeskeisempi ja muutenkin suhtautuu lapsiin luontevammin, mutta kyllä Kaorukin yrittää, vaikka semmoiset asiat häneltä ei yhtä luontevasti tulekaan. Kaoru nyt on muutenkin näistä kahdesta se paljon jäykempi tapaus (ja sarjan tekijöiden mukaan hän ei oikeastaan pärjää lasten kanssa - ei ole lastenvastainen, mutta ei vain tiedä, miten toimia 😅). Oi että mä ootan sitäkin, kun pääsen kirjoittamaan ficejä siitä ajasta, kun lapsi on syntynyt ja Kaoru yrittää päästä hyvälle siitä, mitä on olla vanhempi... Onneksi hänellä on Kojirou jakamassa vastuun kanssaan.

Sitten on vielä tietenkin sanottava, että kiitos juuri oikeanlaisesta Kaoru-reaktiosta tuohon, kun paljastuu, että Kojirou ehkä onkin kuullut Kaorun monologin

Hehe, ole hyvä vain Mä kirjoitusvaiheessa pysähdyin hetkeksi pohtimaan, että kirjoitanko tämän niin, että Kojirou vähän vihjaisee kuulleensa Kaorun puheet, ja niinhän siinä sitten lopulta kävi, etten minäkään Kojiroun tavoin voinut olla niin tekemättä Kaorun reaktio ei olis oikein mikään muu voinut ollakaan. Ehkä se nyrkillä iskeminen tai jokin vastaava olis ollut mahdollinen lisä, mutta tietenkin siitä pitää ainakin vähän kiivastua. Kaoru kun ei tosiaan ollut tarkoittanut Kojiroun kuulevan hänen puheitaan

Ihanaa kuulla että tykkäsit tämän hömpän lukemisesta ♥ Tätä oli oikein mukava kirjoitella. Blokki toivon mukaan tästä helpottaa, nyt ongelmani on lähinnä fyysinen väsymys (sitä se syksy mulle teettää). Kiitoksia kommentista!


Maissinaksu: Mahtia että tämä piristi ♥ Arkinen pehmoilu onneksi taipuu silloinkin, kun on blokkia vähän päällä. Eiköhän tämä tästä, ainakin tämän kirjoittelu sujui ihan mukavasti.

Kaorulla ja Kojiroulla on tosiaan molemmilla oma tyylinsä toimia vanhempana, ja kahnauksilta ei varmastikaan vältytä senkään suhteen (mut kun on näistä kahdesta kyse, mitä muutakaan sitä voi odottaa Mutta toisaalta voi luottaa, että sopukin löytyy aina lopulta). Mulla on kyllä välillä hirveen ristiriitainen ajatus siitä, millaisinä vanhempina molemmat näen... Periaatteessa Kaorun tosi tiukkana, mutta sitten hänen sisällään on sellainen hälläväliä-asenne, ja voin hyvin nähdä hänen olevan se vanhempi, joka sallii asioita sen kummemmin miettimättä, kun taas Kojiroulla on jalat tiukemmin maassa Ehkä se tulee olemaan tapauskohtaista sitten, kumpi on tiukempi missäkin asioissa, ja lapset oppii sitten taktikoimaan, kummalta kysyä lupaa jne. (niin minä ja mun sisaruksetkin tehtiin, ku oltiin lapsia ). Mut Kojirou on kyllä se sydämellisempi ja lässyttävämpi tapaus!

Kaorun pehmeä puoli on hyvin piilotettu kylmän ja kovan kuoren alle, mutta siellä se on Mä oon kans aatellut, että hänen suhtautumisensa vaikuttaa tosi jäyhältä ja välinpitämättömältä myös senkin takia, että hän yrittää parhaansa mukaan pitää raskauden aiheuttaman jännityksen ja pelon sivussa (piilossa niin itseltään kuin muiltakin). Sehän nyt on selvää, että Kaoru jos kuka kuumottelee lapsen saamista, eikä se fiilis helpota kuin vasta sitten kun lapsi syntyy (ja sen jälkeen tuleekin uudet kuumotukset, kun pitää selvitä vauva-arjesta ).

Eikä sitä tietenkään Kojirolle voi mitään myöntää sanoneensa, koska olisi vallan kamalaa, jos paljastuisi, että Kaoru Sakurayashiki kokee inhimillisiä tunteita ja lällyttelyn tarvetta. xD

No ei tietenkään voi, mainehan siinä menis (Vaikka eihän sillä Kojiroun silmissä ole koskaan mitään mainetta ollutkaan... Sen sitä saa kun tuntee toisen lapsuudesta asti!)

Sullekin kiitokset kommentista, ihanaa että tykkäsit ♥