Etten tekisi mitään harkitsematonta (S, 12+ virkettä XIX)

[Rowena]

Nimi: Etten tekisi mitään harkitsematonta
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama
Henkilöt: Hestia Jones ja James Potter
Yhteenveto: Ilta, jona James vei näkymättömyysviittansa Dumbledorelle.
Kirjoittajan sana: Tämä osallistuu 12+ virkettä XIX –haasteeseen, sanalista löytyy lopusta. Tällä kierroksella käsiraudat oli mulle kaikkein vaikein sana .



Etten tekisi mitään harkitsematonta

Lokakuun sumu oli tiheää, läpipääsemätöntä. Tylyaho lepäsi sen sisällä hiljaisena ja unisena. Kaikki noidat ja velhot tiesivät, että näinä aikoina kannatti pysytellä sisätiloissa aina pimeän laskeuduttua, sillä pimeys ja sille sielunsa myyneet eivät tunteneet armoa.

Mutta kun kello löi yksitoista, yhden pimeän talon ulko-ovi avautui, ja Hestia Jones astui ulos kuistille savukerasia kädessään.

”Näytät säädyttömän hyvältä tupakoidessasi, mutta nyt sille ei ole aikaa”, kuului matala miesääni pimeydestä. Sanat eivät pelästyttäneet Hestiaa, joka oli tiennyt odottaa vierasta. Hän työnsi savukerasian taskuunsa ja yritti kaikkoonnuttaa mielestään sen suloisen, mutta katkeran kivun, jonka miehen sanat olivat hänen mieleensä palauttaneet. Siitä huolimatta Hestia tunsi punaisen värin hiipivän poskilleen avatessaan oven ja pitäessään sitä hetken auki, ennen kuin itse meni sisälle.

Kun Hestia oli saanut ulko-oven lukittua suojaloitsuin, hän kääntyi ympäri ja kohtasi James Potterin, jolla oli käsissään näkymättömyysviitta ja… käsiraudat.

”Dumbledoren uusin älynväläys tai suorastaan älynleikkaus on kätkeä Harry, Lily ja minut salaisuudenhaltijalla. Toin sinulle porttiavaimen, jolla pääsee kilpiloitsujen ohi”, James sanoi ja ojensi käsirautoja Hestialle, joka hetken ystävänsä sanoja sulateltuaan kuitenkin pudisti päätään.

”En usko, että porttiavaimella pääsee salaisuudenhaltijan kätkemään paikkaan, muistatko esimerkiksi Helena Korpinkynnen hedelmän, joka…”

”Antiikkiset hedelmät mädätköön haudassaan! Luuletko sinä, että minusta on hupaisaa jäädä vangiksi omaan kotiini?”

Hestia antoi Jamesin tuskaisten sanojen valua ymmärrykseensä ja tajusi vasta sitten salaisuudenhaltijan tarkoittavan sitä, ettei James voisi tavata enää ketään muita kuin vaimoaan, poikaansa ja salaisuudenhaltijaansa. Hestia tunsi rakastuneen naisen epätoivon nousevan pintaan, mutta yritti vaientaa sen kuullakseen Jamesin hädän.

”Sinulla on yhä näkymättömyysviitta”, Hestia sanoi hiljaa, mutta tällä kertaa James pudisti päätään.

”Vien sen Dumbledorelle vielä tänään, etten tee mitään harkitsematonta”, James sanoi ja hänen ruskeat silmänsä olivat oudon kirkkaat. Hestia ymmärsi, ettei tulisi näkemään ystäväänsä pitkään aikaan, ja teki epämääräisen liikkeen kohti Jamesia. Askeleeksi sitä ei voinut sanoa, pikemminkin se oli verkkaan ja empien tehty nyökkäys ja painonsiirto kohti ahdistuneelta näyttävää Jamesia.

”Älä jätä porttiavainta minulle, etten minäkään tekisi mitään harkitsematonta”, Hestia sanoi eikä yllättynyt nähdessään Jamesin katseen muuttuvan viileäksi. Hestia tiesi sanojensa kolahtaneen Jamesin herkkään ylpeyteen, vaikka mies varmasti itsekin tajusi Hestian olevan oikeassa. James tunki käsiraudat kaapunsa taskuun ja käveli Hestian ohi ovelle.

”Voi hyvin, Jones”, James sanoi, ennen kuin näkymättömyysviitan hento hohde piilotti hänet, ja ovi avautui ja sulkeutui.

Sillä hetkellä Hestia tiesi, että oven kolahduksen myötä jotakin peruuttamatonta oli tapahtunut, hän tiesi, että ei saisi enää antaa itsensä haaveilla typeryyksiä.

Mutta hän ei tiennyt Jamesin seisovan yhä kuistilla näkymättömyysviittansa suojissa Hestian tullessa muutamaa minuuttia myöhemmin tupakalle.

Spoiler: näytä

Sanat:
sumu, hiljainen, armo, kun, säädytön, sana, kipu, väri, käsiraudat, leikkaus, kilpi, hedelmä, mädätä, hupaisa, valua, rakastunut, yhä, kirkas, liike, verkkaan, viileä, kolahtaa, ohi, hohde, haaveilla.

[marieophelia]

Ahhah, mun ei pitänyt lukea näitä virkehaasteen tekstejä ennen kuin olen kirjoittanut omani, mutta kun kerran luin niin kommentoin sitten myös. Koska ihanaa, taas Hestia ja James, olen niin tämän parin melankolisuuden lumoissa, että haluaisin lukea vain lisää ja lisää! Ja voi tätä otsikkoakin! Kaikki se, mikä jää näiden välillä jää sanomatta väreilee niin pakahduttavana noissa sanoissa.<3

Mutta hän ei tiennyt Jamesin seisovan yhä kuistilla näkymättömyysviittansa suojissa Hestian tullessa muutamaa minuuttia myöhemmin tupakalle.

Aeimmissa ficeissä Jamesin ajatuksista ei ole saanut tietää oikein mitään, joten tämä viimeinen virke oli sellainen, joka laajensi silmäni lautasenkokoisiksi. James ei enää tuon jälkeen voi mitenkään väittää, ettei hänellä olisi mitään tunteita Hestiaa kohtaan! Toisaalta James tuntuu sellaiselta hahmolta, joka haikailee aina sitä, jota ei voi saada. Hassua kun sanoit, että käsiraudat oli sulle vaikein sana tällä kierroksella, koska lopulta tuntui, että se symbolisesti sopi hurjan hyvin tähän tekstiin. Voisi ajatella, että James on käsiraudoilla kahlittu perheeseensä, Hestia taas toivottomaan rakkauteensa. Pidin myös siitä, miten katkera James on siitä, että joutuu jäämään suojaloitsujen vangiksi.

Haluan kuulla lisää Helena Korpinkynnen hedelmästä! (On hauska, miten heittelet tämmöisiä viitteitä perustajien aikaan.) Ja ehkäpä jossain vaiheessa kirjoitat jotakin Jamesin näkökulmasta..? 

Kiitokset tästä!<3

[Tikkis]

Vau, oot saanut vähiin sanoihin mahdutettua ison tarinan.
Oon jotenkin ihan lumoutunut tästä tekstistä, joten en tiedä osaanko sanoa mitään kovinkaan järkevää.

Oon lukenut sulta muistaakseni muitakin tekstejä, ja niissä on mielestäni aina ollut sellainen huumorin ja isojen tunteiden värittämä sävy.
Tässäkin oli mukana lukijalle suunnattua huumoria, vaikka aihe onkin synkkä ja epätoivoinen. Mä nautin tarinan etenemistyylistä tosi paljon. Tällä tavalla puoliksi tarinankertojan ja puoliksi sujuvan dialogin kautta kerrottuna teksti polveilee miellyttävällä tavalla loppuun asti.

Mulle Hestia Jones on jäänyt aika etäiseksi hahmoksi varmaan siksi, että loppupään kirjoja on tullut luettua huomattavasti vähemmän kuin neljää ensimmäistä. On kuitenkin mielenkiintoista ajatella, että Jamesillä olisi ollut Lilyn ja Kelmien lisäksi muitakin merkittäviä ihmissuhteita, vaikkei niitä ole kirjoissa nostettukaan esiin. Se fanfictionissa onkin parasta, löytää aina uusia puolia hahmoista ja niiden tarinoista.

James ei enää tuon jälkeen voi mitenkään väittää, ettei hänellä olisi mitään tunteita Hestiaa kohtaan! Toisaalta James tuntuu sellaiselta hahmolta, joka haikailee aina sitä, jota ei voi saada.

Tää on niin totta, mitä marieophelia sanoi! Jotenkin James vaikuttaa juuri sellaiselta, että saavuttamattomat asiat saa sen ihan sekaisin ja se leikkii tulella viimeiseen asti.

Nautin tästä tekstistä suunnattomasti. Kiitos! <3

[Rowena]

Kiitos ihanista kommenteista! Ne teki mut tosi iloiseksi!

Marieophelia,
ihan parasta, että oot ihastunut Hestiaan ja Jamesiin <3! Heistä kirjoittaminen inspiroi tällä hetkellä mua niin vahvasti, että jatkoa on varmasti tulossa, oikeastaan sitä on jo tekeillä. Ainakin vielä seuraava teksti on Hestian näkökulmasta, mutta lupaan kirjoittaa jossakin vaiheessa myös Jamesin vinkkelistä.

Haha, mäkin yritän aina olla lukematta virkehaasteen tekstejä ennen kuin oma valmistuu, mutta harvoin se on onnistunut . Kivoja kirjoitushetkiä sulle tän ihan parhaan haasteen parissa! Sanalista oli musta tällä(kin) kierroksella todella inspiroiva.

Tosi hieno huomio oli tuo sun kommentti käsiraudoista! Tossa valossa ajateltuna mulle vaikein sana onkin oikeastaan lukuohje koko tarinalle . Ah, tämänkin takia kommentit on jotain ihan parasta, kun ne avaa uusia näkökulmia omaan tekstiin!



Tikkis,
ihanaa, että pidit tästä tekstistä noin paljon <3!

Oon lukenut sulta muistaakseni muitakin tekstejä, ja niissä on mielestäni aina ollut sellainen huumorin ja isojen tunteiden värittämä sävy.

Olipa hienosti sanottu! Ja tunnistan kyllä näistä määreistä itseni . Tykkään isoista tunteista ja huumorista niiden ympärillä tai katveessa.

Mullekin Hestia oli etäinen hahmo tähän syksyyn asti. Mut sit sain päähäni, että mitä jos Feeniksin killassa hyväksi lentäjäksi paljastuva Hestia olisikin ollut Tylypahkassa Jamesin kanssa samassa huispausjoukkueessa... niin siitä se ajatus sit lähti . Kiva, että näille kahdelle on löytynyt lukijoita .



Kiitos vielä tuhannesti molemmille <3!

[hiddenben]

Minäkin haluan tietää lisää Helena Korpinkynnen hedelmästä!

Se on ensireaktioni luettuani tämän tekstin ja marieophelian kommentin Mutta siis, vihdoin pääsin lukemaan tämän melkein kolme kuukautta julkaisun jälkeen! Mihin tämä aika on ehtinyt kadota... Ihanaa, että sain kuitenkin lukea tämän nyt! Kyllä tällainen syksyinen ja usvainen tunnelma sopii tällaiseen pakkassäähänkin Ja oi että, kun tässä oli paljon kaikkea jännittävää! Hestian ja Jamesin välinen suhde on edelleen todella mielenkiintoinen ja uteliaisuutta herättelevä, ja minua jotenkin riipaisi syvältä tämä kohta:

Hestia tunsi rakastuneen naisen epätoivon nousevan pintaan, mutta yritti vaientaa sen kuullakseen Jamesin hädän.

Hestia on muun muassa juuri tästä syystä hurjan mielenkiintoinen hahmo, sillä hän asettaa omat tunteensa sivuun ollakseen Jamesille ystävä, vaikka haluaisi oikeastaan paljon enemmän. Samalla hän myös asettaa Lilyn edelleen antaessaan käsiraudat (voihan käsiraudat sentään, mutta hyvin keksitty! ) takaisin, vaikka mahdollisuus niiden hyödyntämiseen ehkä olisikin tullut. Voi Hestia! Häntä haluaisi samanaikaisesti ravistella ja halata, sillä hän ansaitsee parempaa, vaikka tekeekin tuossa tilanteessa oikein.

Hestian ja Jamesin välinen kemia tulee tässä vahvasti esiin ja pidin tuosta Jamesin kommentista alussa. Koko tuo keskustelu heidän välillään nosti mielikuvan siitä, että heidän välillään on sellainen suhde, joka jatkuisi kuin aina ennenkin, vaikka viimeisimmästä tapaamisesta olisi monta vuotta. Pidin tuosta heidän leikittelevästä dialogistaan sekä etenkin Jamesin Antiikkiset hedelmät mädätköön haudassaan! - siinä on jonkinlaista aitoa Jamesia, jonka ehkä juuri Hestia saa hänestä esiin. Ja ehkä juuri tuo leikkisyys tekee lopusta erityisen kamalan. Tässä ficissä on kyllä kamalan, kauhean onnistunut loppulause Olipa lukukokemus. Kiitos tästä! Tätä kannatti odottaa ♥︎

P.S. Helena Korpinkynnen hedelmästä kertovaa ficciä odotellessa

[Rowena]

Hiddenben,

Mihin tämä aika on ehtinyt kadota...

Ajalla on sellainen taipumus! Mullakin on rästissä hävettävän monta tekstiä, joita haluan kommentoida.

Minäkin haluan tietää lisää Helena Korpinkynnen hedelmästä!

Helenasta en ookaan koskaan kirjoittanut. Ehkä seuraavassa virkehaasteessa? Tää haaste on mun lemppari vuodesta toiseen .

Kiitos, että kommentoit <3.

[Altais]

Löysin tämän, kun etsin luettavaksi vanhempia 12+ virkettä -tekstejä, kun kiinnostaa niin nähdä, miten ihmiset on lähteneet toteuttamaan tätä haastetta. Itsellä nyt eka kerta haasteen parissa, ja aika haastavalta tuntuu, joten ihailen siksi ihan erityisen paljon, miten hienon hetken ja ison tarinan sait vangittua tähän pieneen tarinaan. Jamesin ja Hestian pariin on aina ilo palata, eikä tämä ollut ainakaan missään nimessä poikkeus!

”Antiikkiset hedelmät mädätköön haudassaan! Luuletko sinä, että minusta on hupaisaa jäädä vangiksi omaan kotiini?”

Voi James, ihan varmaan oli sille kauhea paikka joutua ikään kuin vangiksi omaan kotiinsa, tulee vähän mieleen Sirius ja Kalmanhanaukio monta vuotta myöhemmin, vaikkei James tietty inhonnutkaan kotiaan niin kuin Sirius. Mutta kumpikaan ei varmaan tykkää tunteesta, ettei saa poistua kotoaan mihinkään. Ja olihan James ihan nuorikin vielä silloin, niin jotenkin on helppo nähdä, ettei sitoutuminen vaimoon ja pieneen lapseen ja perheen kanssa olemiseen 24/7 ehkä ollut ihan hirveän helppoa. Ja tuo, mitä toisetkin oli kommentoineet, että James ehkä aina haikaili jotain saavuttamatonta, oli varmaan hyvin mahdollista. Tämä välittyi kaikki tästä lyhyestä tekstistä ihan valtavan hienosti.

Mutta hän ei tiennyt Jamesin seisovan yhä kuistilla näkymättömyysviittansa suojissa Hestian tullessa muutamaa minuuttia myöhemmin tupakalle.

Tämä oli niin katkeransuloinen hetki jotenkin, kun aina ennen olen hiukan ajatellut, että Hestia rakastaa Jamesia oikeasti, mutta James enemmänkin leikkii. Tästä tuli kuitenkin ihan erilainen olo, kun ilmassa oli aavistus siitä (tai sitten se oli vain päässäni), ettei enää kohdata, ja sitten James jäi tuonne seisoskelemaan viittansa alle toisen tietämättä.

Minuakin kiinnostaa kyllä nähdä, palaatko Helena Korpinkynnen hedelmään nyt uudessa virkehaasteessa.

[Rowena]

Altais,

Kiitos kommentista <3!

Virkehaasteen tekstejä on kyllä hauskaa lukea ja bongailla, miten eri tavoin kirjoittajat ovat sanalistaa tulkinneet. Suurta huviani on myös seurata tekstien otsikkoja, että päätyykö sanalistan sanoja niihin .

En ollut aiemmin ajatellutkaan, mutta totta, Jamesin ja Siriuksen viime hetkiä varjostaa samanlainen omassa kodissa vankina oleminen, mikä ei sovi kummankaan luonteelle yhtään. Huh, jokainen kelmi eli kyllä todella surullisen elämän!

Tämä oli niin katkeransuloinen hetki jotenkin, kun aina ennen olen hiukan ajatellut, että Hestia rakastaa Jamesia oikeasti, mutta James enemmänkin leikkii. Tästä tuli kuitenkin ihan erilainen olo, kun ilmassa oli aavistus siitä (tai sitten se oli vain päässäni), ettei enää kohdata, ja sitten James jäi tuonne seisoskelemaan viittansa alle toisen tietämättä.

Mä aattelen, että Jameskin rakastaa Hestiaa, mutta myös Lilyä, ja on siten ihan solmussa itsensä ja tunteittensa kanssa.

Kiitos vielä ja ihanaa kesää <3!