Otsikko: Kahden viikon vedonlyönti
Paritus: Draco/Hermione
Ikäraja: S
Genre: romance
Vastuuvapaus: Rowlingin hahmot ja maailma. Minun tulkintani tapahtumista.
A/N: Ficci osallistuu inspiroivaan
Spotify Wrapped -haasteeseen, josta biisiksi arvottiin dodie -
”Boys like you” (S). Biisin sanat löytyy lopusta spoiler-tägin alta. Tää biisi vaatii tietynlaisen miespäähahmon. Potter-maailmasta vaihtoehtoja ei ollut kuin muutama ja tällä kertaa se kunnia meni Malfoylle. Varoituksen sanana, että ficci ei seuraa canonia, joten tapahtumien sijoittuessa Hermionen & Dracon kuudenteen kouluvuoteen, kirjan alkuperäisjuonta ei ole otettu huomioon.
KAHDEN VIIKON VEDONLYÖNTI”Mitä nuo täällä tekevät?” Hermione tuhahti nähtyään kasan luihuisia saapastelemassa korpinkynnen järjestämiin juhliin tuvan voitettua puuskupuhin huispauksessa päivällä käydyssä ottelussa. Ron ja Harry molemmat kohottivat olkapäitään ja Ronin kasvoilla kävi irvistys. Luihuiset näyttivät menevän kohti ullakkohuoneen upottavia sohvia, jotka joku seitsemäsluokkalainen korpinkynsi oli sinne taikonut.
”Haen lisää viikunatorttua ja kermakaljaa. Ottaako joku muu?” Ron kysyi. Notkuva tarjoilupöytä oli sohvista katsottuna vastakkaisella seinustalla. Ei tarvinnut olla kummoinenkaan nero tajutakseen, että Ron halusi välttyä käsirysyltä, johon he melkein olivat ajautuneet aiemmin sillä viikolla luihuisten kanssa.
”Ei kiitos”, Hermione sanoi ja pudisti Ronille päätään.
”Tulen mukaasi”, Harry vastasi Ronille heitettyään murhaavan katseen luihuisiin päin.
Hermione jäi paikoilleen. Hänen vieressään Ginny ja Luna juttelivat taikaolennoista. Hermionen päässä alkoi vilistä kesken jäänyt taikajuomien essee, joka pitäisi palauttaa Kuhnusarviolle keskiviikkoon mennessä. Hän oli saanut esseetä kirjoitettua vasta kaksi pergamenttirullaa eikä hän ollut vielä edes puolessa välissä tehtävää. Ginny katsahti Hermionea, tökkäsi kaveriaan kylkeen ja sanoi: ”Ihan tosi Hermione. Olet juhlissa. Täällä soi musiikki, ihmiset tanssivat, pelaavat kitakiveä ja mitä sinä teet? Mietit läksyjä.”
”Enhän!” Hermione yritti kiistää, mutta turhaan. Ginny kohotti kulmiaan tietävästi.
”Okei, saatoin miettiä Kuhnusarvion esseetä, mutta lupaan, etten mieti sitä enää tänään”, hän sanoi.
”Hyvä, sillä näyttäisi siltä, että porukka aikoo pelata peliä ”en ole koskaan”, Ginny sanoi osoittaessaan seinustaa, missä myös Malfoyn jengi istui. Ginny tarttui Hermionea käsivarresta ja vetäisi hänet heitä kohti. Malfoylla oli toisessa kainalossaan Pansy ja toisessa joku nuorempi korpinkynsi, kenen nimeä Hermione ei siinä hetkessä muistanut.
Nyt ymmärrän, miksi luihuisten jengi on ylipäänsä päästetty korpinkynnen voitonjuhliin, Hermione ajatteli.
”Ei voi olla totta. Aiotteko tekin osallistua?” Draco sanoi laiskalla ivan täyttämällä äänellään.
”Älkää ihmetelkö, jos jäätte kuivin suin sohvalle ruikuttamaan”, hän jatkoi. Pansy kikatti vieressä vilkaisten Malfoyta kuin kerjäten katsetta häneltä. Korpinkynnen tyttö ei naurahtanut, mutta tämänkin kasvoilla lepäsi huvittunut hymy. Grabbe, Goyle ja Zabini hörähtelivät toisella sohvalla.
”Hah hah, Malfoy, onpa kekseliästä”, Ginny vastasi. Hermione steppaili hermostuneesti hänen vierellään ja tunsi Ginnyn otteen puristuvan tiukemmin käsivartensa ympärille. Ginny sanoi ”tulejo” kahdelle penkille heidän takanaan. Tuolit syöksähtivät heidän taakseen. Ginny istuutui niistä toiselle. Samalla hän nykäisi Hermionen istumaan toiselle. Myös jokunen korpinkynsi oli kerääntynyt rinkiin, samoin muutama rohkelikko. Harry ja Ron olivat hävinneet näkyvistä ja jättäneet Hermionen täysin muiden armoille. Ei kai auttanut muuta kuin todeta, että hänen täytyisi osallistua peliin.
Kun jokainen mukanaolija oli saanut jonkinlaisen juoman käteensä, pelinjohtajana toimiva korpinkynnen kuudesluokkalainen Terry nosti ensimmäisen lapun lumotusta hatusta, jonne oli loitsittu ties kuinka monta väittämää.
”En ole koskaan lintsannut tunneilta”, Terry aloitti. Luihuisista noin puolet ottivat hörpyn, samoin yksi korpinkynsi ja… Hermione. Varsinaisesti Hermione ei ollut lintsannut vaan hän oli kolmantena vuotenaan ollut niin väsynyt kaikesta oppitunti- ja läksymäärästä, että hän oli yksinkertaisesti nukahtanut ja siitä syystä jättänyt menemättä tunnille. Se kai laskettiin, joten hän päätti myös ottaa yhden kulauksen.
”Tässä pelissä ei kuulu huijata Granger”, Draco sanoi ja tuijotti haastavasti Hermionea.
”En minä huijaa”, Hermione sanoi posket punoittaen. Terry karautti kurkkuaan keskeyttääkseen Hermionen ja Malfoyn välisen nahistelun.
”Seuraava väite: en ole koskaan suudellut”, Terry jatkoi. Jokainen ringissä oleva nosti juomansa huulilleen. Mitä pidemmälle peli eteni, sitä enemmän Malfoy tuntui nälvivän Hermionea. Hän letkautti muka hauskoja heittoja aina kun Hermione otti kulauksen, samoin kuin silloin, kun Hermione ei ottanut. Juuri kun Hermione aikoi tehdä uusinnan kolmantena kouluvuotenaan tekemästä näyttävästä lyönnistään Malfoyn kasvoihin, pelin viimeinen kysymys esitettiin. Tietysti se liittyi seksiin ja tietysti Hermione oli yksi heistä, joka ei ottanut huikkaa juomastaan. Malfoyn kasvojen virne sekä merkitsevät katseet luihuisten poikien kanssa sai puistatuksen kulkemaan läpi Hermionen kehon. ”Lähden etsimään Harrya ja Ronia”, Hermione sanoi Ginnylle noustessaan tuolilta, kun Terry ilmoitti pelin päättyneen. Ginny nyökkäsi ja jäi juttelemaan korpinkynnen huispausjoukkuelaisille Hermionen hakiessa katseellaan ystäviään.
Hermionen vatsassa murahti, joten hän päätti lähteä etsimään poikia tarjoilupöydän luota. Samalla hän voisi napata yhden viikunatortun. Harry ja Ron eivät olleet siellä, mutta Hermione jäi hetkeksi punnitsemaan mielessään, ottaisiko hän viikunatortun sijasta munuaispiirasta, joka täyttäisi hänen vatsaansa todennäköisesti enemmän. Tuttu ääni keskeytti hänen mietteensä.
”Vai olet ollut ihastunut ja saanut ensisuudelmasi, muttet ole kuitenkaan rohjennut päästää Potta-Potteria tai Wiiseliä kakkos- tai kolmospesälle.”
Hermione kääntyi ja kohtasi Malfoyn ilkikuriset silmät. Hermione huomasi, että Malfoyn kätyrit ja kikattava tyttölauma olivat jääneet sohville istumaan, sillä poika seisoi Hermionen edessä yksin.
”Minä sentään olin rehellinen”, Hermione sanoi ja kääntyi takaisin ottaakseen viikunatortun, joka sopisi mainiosti Malfoyn naaman jatkoksi.
”Ei koskaan -pelissä ei saa koskaan valehdella Granger, joten usko tai älä, minäkin olin rehellinen”, Malfoy vastasi. Hermione tuhahti ja tarttui viikunatorttuun. Vatsa murahti taas, joten hän päätti sillä kertaa pistää ruoan suuhunsa, vaikka sen läsäyttäminen Malfoyn naamaan houkuttelikin häntä edelleen.
”Tunnen sääliä niitä kohtaan, jotka ajautuvat sinun syliisi”, Hermione sanoi ja aikoi ohittaa Malfoyn etsiäkseen Ronin ja Harryn, mutta Malfoy esti häntä asettumalla Hermionen eteen.
”Mistä vetoa, että saisin sinutkin lankeamaan syliini, jos tahtoisin”, Malfoy sanoi tulta silmissään.
”Hah, et ikinä”, Hermione sanoi.
”Mistä vetoa?” Malfoy toisti.
”Ihan mistä tahansa, koska niin ei tule käymään. Voisit aloittaa vaikka siitä, että jätät minut ja ystäväni rauhaan”, Hermione sanoi.
”Jos aion hurmata sinut, en voi jättää sinua rauhaan”, Malfoy huomautti.
”Saat kaksi viikkoa aikaa Malfoy”, Hermione haastoi.
”Sovittu”, Malfoy sanoi ja tarjosi kättään. Hermione epäröi hetken. Hän oli jo ehtinyt uhota Malfoylle, eikä hän todellakaan halunnut pojan luulevan, että tällä voisi olla jotain mahdollisuuksia. Siispä hän tarttui Malfoyn käteen ja puristi sitä jämäkästi.
”Sovittu”, Hermione vastasi, päästi Malfoyn kädestä irti ja paineli matkoihinsa.
Hermione näki Harryn ja Ronin vasta seuraavana aamuna ruokasalissa. Hän oli itse noussut varhain päästäkseen mahdollisimman aikaisin kirjastoon jatkamaan taikajuomien esseetään. Ron ja Harry raahautuivat kuin zombeina pöydän ääreen.
”Huomenta”, Hermione tervehti.
”Huomenta”, Ron ja Harry vastasivat äänet käheinä.
”Haluanko edes tietää, mistä on kyse?” Hermione kysyi. Pojat pudistivat päätään. Ron tarttui munakokkeliin ja Harry otti lautaselleen paahtoleipää. Hermione huokaisi äänekkäästi ennen kuin tunki lisää paahtoleipää omaan suuhunsa. Samaisella hetkellä Draco askelsi suuren salin ovista suoraan rohkelikkojen tupapöydän kohdalle. Hän kohdisti katseensa Hermioneen ja nosti huulilleen hymyn, joka sai aikaan hienoisen hymykuopan hänen vasemmalle poskelleen. Hermione tuijotti Malfoyta tiiviisti, koska ei halunnut pojan luulevan, että Hermione välttelisi häntä. Ron kääntyi katsomaan, mitä Hermione oikein tuijotti. Juuri sillä hetkellä Malfoy iski pikaisesti Hermionelle silmää, käänsi katseensa pois ja asteli omaan tupapöytäänsä aamupalalle.
Ron hieraisi silmiään ja kääntyi sitten Hermioneen päin.
”Mitä tuo oli olevinaan?” Ron kysyi Hermionelta.
”Mikä?” Hermione kysyi kuin ei tietäisi mistä hänen ystävänsä puhui.
”Is-iskikö Malfoy sinulle silmää?” Ron kysyi kummeksuen.
”Äh, älä ole hölmö Ron”, Hermione sanoi murustaessaan viimeisetkin leivän rippeet suuhunsa. Hermione nousi aamupalapöydästä ja sanoi: ”Minun täytyy mennä kirjastoon tekemään taikajuomien essee valmiiksi. Nähdään myöhemmin!”
”Voitko tehdä minunkin esseeni?” Ron kysyi. Poika oli onneksi näköjään ehtinyt jo unohtaa äskeisen ihmetyksen aiheensa.
”Ron… ihan oikeasti. Jos ikinä haluat valmistua Tylypahkasta, sinun olisi parasta alkaa tehdä läksysi itse. Ja teekin ne kunnolla”, Hermione sanoi, nosti koululaukkunsa olalleen ja lähti kävelemään kohti uloskäyntiä.
”Ja teekin ne kunnolla…”, Hermione kuuli Ronin toistavan hänen sanansa Harrylle. Tyttö pyöräytti silmiään tarpoessaan suuren salin oville. Hermione pystyi melkein vaistoamaan silmät selässään. Hän ei vain tiennyt kuuluivatko silmät Ronille vai Malfoylle.
Kirjastossa Hermionea oli vastassa ainoastaan matami Prilli, jolla ei koskaan tuntunut olevan vapaapäiviä. Hermione nyökkäsi matamille hymyillen. Hän veti henkeensä kirjaston ominaista tuoksua, joka muodostui sadoista ja uudestaan sadoista mitä ihmeellisimmistä kirjoista. Hermione oli työskennellyt kirjastossa monina sunnuntaiaamuina. Siksi hän tiesi varmuudella, että hänen lempipaikkansa kuluneella vihreäverhoilulla samettituolilla ison kaari-ikkunan vieressä olisi siihen aikaan vapaana. Vesisade rummutti ikkunoita juuri sopivalla voimakkuudella luodakseen rauhoittavaa taustaääntä koulutöiden parissa työskentelyyn. Hermione levitti pöydälle kolme kirjastosta lainaamaansa kirjaa avaten ne merkitsemiensä aukeamien kohdalta. Seuraavaksi hän rullasi kaksi kirjoittamaansa pergamenttia auki tarkistaakseen, mitkä kaikki seikat hän oli jo ehtinyt kirjoittaa ylös. Hermionen oli helppo uppoutua koulutöidensä pariin. Toisinaan liiankin helppoa, kuten silläkin kertaa. Upottaessaan sulkakynän pöydällä nököttävään avonaiseen mustepulloon hän huomasi silmäkulmastaan jotain maisemaan kuulumatonta. Vastapäisellä tuolilla istui Malfoy, jonka oikean jalan nilkka lepäsi rennosti vasemman jalan polvella. Poika oli ristinyt käsiensä sormet toistensa lomaan, ja ne lepäsivät rennosti vatsan päällä. Malfoyn silmissä oli intensiivinen katse.
”Mitä sinä täällä teet?” Hermione kysyi.
”Näytät hyvältä, kun ilmeesi on niin kovin keskittynyt”, Draco vastasi, joskaan se ei ollut suoranainen vastaus Hermionen esittämään kysymykseen.
”Luuletko todella, että moiset letkautukset saavat minut sinun pauloihisi?” Hermione kysyi.
Malfoyn kasvoille nousi laiska hymy.
”Ehkä”, hän vastasi.
Hermione päätti olla välittämättä pojasta. Hän pyyhkäisi sulkakynänsä päästä liiat musteet pieneen puuvillaiseen liinaan, jota hänellä oli tapana kuljettaa mukanaan. Sulkakynä kulki pergamenttia pitkin pitäen karhean rapisevaa ääntä. Sanat muodostuivat pergamentille kirjain kirjaimelta. Ei mennyt kuin hetki, kunnes hiljaisuus Hermionen ja Malfoyn välillä alkoi tuntua Hermionesta painostavalta. Hän ei antaisi periksi. Ei varmasti antaisi.
”Ihan totta Malfoy, mitä sinä haluat?” Hermione ähkäisi vain hetki sen jälkeen, kun oli vakuutellut itselleen, ettei hän avaisi suutaan.
Malfoy jatkoi intensiivistä tuijotustaan. Hänen vaaleita kulmakarvojaan tuskin edes erotti hänen kohottaessa merkitsevästi kulmiaan. Pienet juonteet, jotka muodostuivat pojan otsalle vain sekunniksi, kuitenkin paljastivat Hermionelle kulmien liikkeen.
”Okei, jos aiot olla siinä, ole sitten. Sinuna tekisin sillä aikaa jotain järkevää, kuten tätä taikajuomien esseetä, jonka palautuspäivä on keskiviikkona”, Hermione sanoi.
”Tein sen jo”, Draco vastasi.
”Huijaat”, Hermione sanoi. He olivat saaneet tehtävänannon vasta perjantaina. Malfoy ei olisi mitenkään voinut saada esseetään jo valmiiksi.
”Granger, tämä meidän pikku leikkimme on jatkoa ei koskaan -pelille, joten noudatan seuraavat kaksi viikkoa sen sääntöjä. Ei koskaan -pelissä ei saa koskaan valehdella”, Malfoy sanoi.
Hermione oli aikeissa vastata Malfoylle jotain, mutta hänen suunsa jäi raolleen, kun hän ei keksinytkään mitään nasevaa sanottavaa takaisin.
”Mutta aion ehdottomasti käyttää tämän yhteisen aikamme hyödyksi. Otin mukaan numerologian tehtävät, joiden palautuspäivä on tiistaina. En vielä tehnyt niitä, koska ne olivat normaalia haastavammat. Koska olet luokkamme etevin numerologiassa, olisi mukavaa, jos voisit auttaa minua niissä”, Malfoy sanoi.
”Tietysti vasta sitten, kun olet saanut esseesi valmiiksi”, poika jatkoi, kun Hermionen vastausta ei kuulunut.
Hermione ei tiennyt, mitä hänen kuuluisi sanoa, joten hän tyytyi nyökkäämään. Sillä välin, kun Hermione jatkoi esseensä työstämistä, Malfoy luki numerologian oppikirjaa siitä luvusta, jota he olivat sillä viikolla käsitelleet. Painostava hiljaisuus alkoi muuttua miellyttäväksi, sellaiseksi, jossa kaksi toveria teki yhdessä läksyjä. Hermione raapusti viimeiset sanat viidenteen pergamenttikääröön. Hän pyyhkäisi musteen rippeet sulkakynänsä kärjestä, sulki mustepullonsa korkin ja katseli vielä viimeisen kappaleensa lauseita.
”Valmista”, Hermione sanoi Malfoylle. Malfoy väläytti Hermionelle hymyn.
”En ottanut numerologian kirjaa mukaan, koska tein ne tehtävät jo torstaina”, Hermione jatkoi.
”Ei se mitään. Voimme katsoa yhdessä minun kirjastani”, Malfoy vastasi.
Hermione keräsi kirjaston kirjat yhteen pinoon tehdäkseen tilaa Malfoyn numerologian kirjalle sekä muille tarvikkeille. Malfoy laski kirjansa puiselle pöydälle, nousi tuolistaan ja leijutti sen Hermionen viereen. Hermione tunsi jännittyvänsä, koska hän ei ollut koskaan ollut niin lähellä kyseistä luihuista, ellei kolmannen luokan mottauskertaa otettu huomioon. He kertasivat oppikirjan lukua yhdessä, katsoivat Malfoyn kirjoittamia muistiinpanoja ja tavasivat tehtävänantoa. Puolitoista tuntia siinä vierähti, mutta lopulta Malfoy oli saanut tehtävänsä valmiiksi.
”Kiitos”, poika sanoi pakatessaan tarvikkeitaan koululaukkuunsa.
”Ole hyvä”, Hermione sanoi ja antoi pienen hymyn nousta kasvoilleen.
Perhana, hän sanoi mielessään.
Hermione ja Draco poistuivat kirjastosta kummatkin eri suuntiin. Koko loppupäivän Hermione pysytteli visusti rohkelikkotornissa kertaamassa riimuja ja loitsuja sekä juttelemassa Harryn, Ronin ja Ginnyn kanssa. Hän lupasi itselleen, että yrittäisi vältellä Malfoyta parhaansa mukaan, mutta kuitenkin niin, ettei poika tajuaisi hänen välttelevän. Muutamat ensimmäiset päivät välttely sujuikin ihan hyvin lukuun ottamatta yhteisiä oppitunteja ja muutamia imeliä letkautuksia. Sitten tuli keskiviikko, se kohtalokas päivä, jona Hermione kirosi itseään.
Hän käveli yksin kohti kirjastoa, koska oli unohtanut, ettei niin kannattanut missään nimessä tehdä. Tuntui kuin Malfoylla olisi ollut Kelmien kartta, josta seurata Hermionen jokaista liikettä. Hermione oli tulossa sen verran hulluksi, että hän alkoi todella epäillä Malfoyn saaneen sen jostain käsiinsä.
”Hei kaunokainen”, Malfoy sanoi otettuaan Hermionen kiinni käytävällä. Hermione pysähtyi.
Viereisestä taulusta kuului hihitystä ja sanat ”voi tuota nuorta lempeä”.
”Mitä sinä haluat Malfoy?” Hermione kysyi totuttuun tapaansa.
”On kiva nähdä sinut. Kerrankin olemme kaksin”, Draco sanoi madaltaen ääntään viimeisen lauseen kohdalla ja nojautuen hieman lähemmäksi Hermionea. Hän jäi kuitenkin niin kauaksi, etteivät heidän vartalonsa koskettaneet toisiaan. Hermione tunsi siitä huolimatta Malfoyn henkäyksen hiuksissaan.
Ihan tosi Malfoy, Hermionen olisi tehnyt mieli sanoa, muttei uskaltanut sanoa sitäkään, ettei Malfoy tekisi vääriä johtopäätöksiä.
”Oletko menossa tekemään läksyjä?” Malfoy kysyi, kun Hermione alkoi taas jatkamaan matkaansa kohti kirjastoa.
”En, vaan palauttamaan lainaamani kirjat ja lainaamaan niiden tilalle uusia”, Hermione vastasi.
Malfoy yritti jatkaa juttelua kyselemällä lisää kirjoista. Lisäksi hän sanoi välillä sellaisia asioita kuin ”on suloista, kun kurtistelet minulle kulmiasi” tai ”vihasta rakkauteen on hiuksenhieno matka Granger”.
Juuri kun Hermionelle liiankin tutuksi tulleet Malfoyn mottaushaaveet olivat alkaneet taas nousta hänen mieleensä, Malfoy sanoi Hermionelle: ”Tiedäthän, että lauantaina on Tylyahopäivä? Olen keksinyt meille tekemistä.”
”En aio tulla kanssasi Tylyahoon Malfoy”, Hermione vastasi.
”Totta kai aiot. Kai haluat nähdä, millaiset treffit olen suunnitellut?” Malfoy kysyi.
”Itseasiassa en”, Hermione vastasi.
”Me molemmat tiedämme, että huijaat. Hermione, olisin toivonut, että ei koskaan -pelin säännöt koskisivat myös sinua”, Draco sanoi.
Hermione pysähtyi jälleen. Hänen sydämensä oli jättää lyönnin välistä ja seuraavassa hetkessä se löikin tuplana. Oliko Malfoy juuri kutsunut häntä nimeltä?
Hän ei saisi kääntää katsettaan pojan suuntaan. Hän ei missään nimessä saisi nyt kääntää katsettaan. Voi helvetti, mihin hänen itsekurinsa oli kadonnut vain vajaassa viikossa? Hermionen katse kohtasi jäänsinisten silmien leikittelevän katseen. Malfoyn vasemman posken hymykuoppa nousi taas esiin. Malfoy kumartui lähemmäs katse kohdistettuna Hermionen huuliin.
Apua, mitä hän tekee? Hermionen mieli huusi sydämen jyskyttäessä rinnassa niin, että rintalastaan sattui.
”Tiedän, että haluat. Nähdään Matami Puddifootilla kello kolmetoista lauantaina”, Draco kuiskasi Hermionen korvaan sen jälkeen, kun hän oli ensin kiusoitellut Hermionea katsomalla tämän huulia kutsuvasti ja sitten ohittanutkin ne viime hetkellä.
Sinä yönä Hermionen ajatukset myllersivät, kierivät, suorastaan möyrivät. Hän ei tietenkään aikonut langeta Malfoyn syliin. Hän ei aikonut olla niin pinnallinen, että samaiset repliikit, jotka tuntuivat toimivan jokaiseen Tylypahkassa opiskelevaan tyttöön, toimisivat häneen. Ja silti siinä pylvässängyssään hän pohti vielä kello kaksitoista yöllä, miten Malfoyn sinisten silmien katse oli hakeutunut hänen huulilleen. Miten noin parin sekunnin verran Hermione oli oikeasti luullut, että Malfoy aikoi suudella häntä. Miten hänen sydämensä oli jyskyttänyt ja jalkansa muuttuneet veteliksi. Hermione yritti järkeillä, kertoa itselleen, että Malfoy pelasi vain likaista peliä niin kuin hänellä oli tapana. Malfoy väitti, ettei hän huijaa tai valehtele, mutta sitähän nämä kokonaiset kaksi viikkoa olivat. Pelkkää Hermionen huijaamista vain, jotta poika voittaisi jonkin typerän vedon.
Torstaina Malfoyn liehittely-yritykset jatkuivat Hermionen pakoiluyrityksistä huolimatta. Perjantaina Hermionen oli pakko uskoutua jollekulle, ja koska Harry eikä Ron luonnollisestikaan tulleet kysymykseen, kaikki tieto ryöppysi Ginnyn päälle, kun he istuivat illalla rohkelikkojen oleskeluhuoneessa.
”Sinä teit siis mitä?” Ginny melkein huusi sanat suustaan kuultuaan Hermionen ja Dracon lyömästä vedosta.
”Shh, vähän hiljempaa, jooko?” Hermione pyysi.
”Sinun ei missään nimessä pitäisi mennä huomenna Tylyahoon Malfoyn kanssa”, Ginny sanoi.
”Mutta sitten hän alkaa epäillä, että olenkin langennut hänen temppuihinsa, enkä tiedä, millä minä perustelisin sen”, Hermione sanoi.
”Kuulostaa pikemminkin siltä, että sinä haluat mennä Hermione. Ja se, jos jokin, tuo vain lisää ongelmia”, Ginny sanoi.
”Hei, mieti nyt. En minä todellakaan kiinnostuisi Malfoysta. En myöskään halua Malfoyn uskovan, että välttelen häntä siitä syystä, että olisin kiinnostunut”, Hermione sanoi.
”Okei. En tiedä, mitkä tarkalleen ottaen teidän sääntönne ovat, joten jos niiden takia joudut ottamaan osaa treffeille, mene sitten. Olen kuitenkin koittanut varoittaa sinua”, Ginny sanoi.
Hermione tiesi Ginnyn olevan osittain oikeassa ollessaan huolissaan tästä vedosta ja siitä, että Hermione oli päättänyt mennä Matami Puddifootille seuraavana päivänä iltapäivä yhdeltä.
Lauantaiaamu valkeni auringonsäteiden saattelemana. Hermionen oli vaikea keskittyä mihinkään ennen Tylyahoon lähtemistä. Aamupalalla pöllöt lehahtivat suureen saliin tuodakseen postia. Hermione sai viikonlopun Päivän Profeetan lisäksi pienen kirjeen, joka oli sinetöity ja sen päällä lepäsivät sanat ”Kauniille seuralaiselleni”. Hermione nosti päätään katsoakseen Malfoyta kyllästyneen kysyvällä ilmeellä. Malfoyn hammasrivistö vilahti esiin tämän huomatessa Hermionen katseen.
”Keneltä sait kirjeen?” Ron uteli.
”Äh, en keneltäkään”, Hermione sanoi ja rytisti kirjeen kaapunsa taskuun, missä se poltteli Hermionea kuin talismaani.
Jälleen kerran Hermione nousi ruokapöydästä poikia aiemmin vedoten siihen, että hänen täytyi mennä kirjastoon.
”Tuntuuko sinustakin, että Hermione käyttäytyy nykyään jotenkin oudosti?” Hermione kuuli Ronin kysyvän Harrylta, jonka vastausta Hermione ei kuullut.
Makuusalissaan pylvässänkynsä verhojen suojissa Hermione mursi kirjeen sinetin ja katsoi, mitä Malfoy oli hänelle kirjoittanut. Viesti oli lyhyt, mutta sitäkin suloisempi.
En malta odottaa ensimmäisiä treffejämme.
Onneksi niihin ei ole enää kuin muutama tunti.
♥
:llä DracoMalfoy oli jopa lisännyt sydämenkuvan viestiin. Hermionesta oli käsittämätöntä, miten imeläksi luihuisenkin sai lyömällä vetoa siitä, onnistuisiko luihuinen hurmaamaan rohkelikon.
Hermione koitti malttaa olla valmistautumatta treffeille erityisemmin, mutta siitä huolimatta hän yritti saada kurittomat kiharansa vähän vähemmän kurittomiksi. Hän levitti huulilleen rasvaa, joka sai hänen huulensa näyttämään syvemmän sävyisiltä. Hän oikoi kaapuaan ja kaulahuiviaan useaan otteeseen. Lopulta kello oli sen verran, että hän saattoi lähteä kävelemään kohti Tylyahoa. Hän oli pyytänyt Ginnya huijaamaan Harrya ja Ronia, että hän myöhästyisi yhteisestä lähdöstä ja ilmaantuisi Tylyahoon, jos vain ehtisi kirjastosta takaisin. Tylyahoon itsekseen kulkeminen tuntui oudolta ilman suurta joukkoa ympärillä. Muutama muukin mattimyöhäinen näkyi kuljeskelevan Tylyahoon vievää reittiä. Hermione huomasi vatsaansa hiipivän oudon kutinan. Hän ei ollut ajatellut, mitä kaikkea voisi sattua, jos joku näkisi hänet Malfoyn kanssa Tylyahossa. Olikohan Malfoy miettinyt, miltä se mahtoi näyttää muiden silmissä? Ehkä Malfoykin oli kiinnostunut Hermionesta, kun hän kerta suostui näyttäytymään tytön kanssa julkisella paikalla. Mitä lähemmäs Matami Puddifootin teehuoneen ovi kävi, sitä hermostuneemmaksi Hermione tunsi itsensä. Malfoy näytti odottavan häntä ovella.
”Oletko valmis?” Malfoy kysyi. Hänen kasvoillaan näytti olevan ujo ilme, jollaista Hermione ei ollut aiemmin nähnyt. Hermione nyökkäsi Malfoylle, koska hän ei uskonut pystyvänsä muodostamaan edes niinkään lyhkäisiä sanoja kuin kyllä. Malfoy avasi Hermionelle oven, jonka takaa avautui suloinen pieni kahvila. Muutama muukin pariskunta näytti viettävän Tylyahopäiväänsä siellä. Onneksi Hermione ei tuntenut heistä ketään, joten hän todennäköisesti välttyisi kiusallisilta kysymyksiltä, miksi hän oli tullut teehuoneeseen Malfoyn kanssa. Malfoy ohjasi Hermionen pöytään, jossa paloi pari kynttilää. Malfoy auttoi Hermionen päällystakin tämän yltä, laittoi sen naulakkoon ja veti Hermionelle tuolin valmiiksi.
”Minä tarjoan”, hän sanoi Hermionen istuuduttua ja suuntasi sen jälkeen kassapisteelle.
Hän toi mukanaan kaksi kaakaota ja jaettavan annoksen, joka oli sydämenmuotoinen suklaakakku. Sen päällä oli kermavaahtoa ja sydämenmuotoisia strösseleitä.
”Aika imelää Malfoy”, Hermione sanoi pojan istuuduttua häntä vastapäätä.
”Ei yhtä imelää kuin tämä suklaakakku”, Malfoy vastasi virnistäen.
Toden totta makeampaa kakkua sai hakea. Sen täyteläinen maku suli suoraan Hermionen kielelle. Malfoyn huulien yläpuolelle jäi kermavaahtoa, eikä hän heti nuollut sitä pois vaan antoi Hermionen katseen levätä hänen huulillaan.
”Haluaisitko maistaa?” hän lopulta sanoi, kun Hermione oli tuijottanut näkyä hieman liian pitkään.
”Ehkä unissasi”, Hermione sanoi, muttei pystynyt täysin peittelemään hymyään.
Kun he olivat saaneet syötyä yhteisen annoksensa loppuun ja juotuaan kaakaokupit tyhjiksi, Malfoy auttoi takin Hermionen päälle. He suuntasivat kirjakauppaan, jossa he selasivat putiikin uutuuksia. Malfoy osoitti hänelle muutaman erittäin kiinnostavan kirjan. Hermione oli yllättynyt, miten paljon Malfoy luki. Tai no, ainakin väitti lukevansa. Kirjakaupan jälkeen he kävivät pienessä taikatarvikeliikkeessä, jota Hermione ei ollut aiemmin edes huomannut vieraillessaan Tylyahossa. Malfoy esitteli pieniä esineitä, joihin hän oli ehtinyt tutustua jo ennen kuin he olivat aloittaneet opiskelut Tylypahkassa.
”Tämä tässä paljastaa valheet”, Malfoy sanoi pyöritellessään käsissään pientä lasipalloa, vähän samannäköistä kuin minkä Neville oli ensimmäisenä kouluvuotenaan saanut mummiltaan postin mukana.
Hermione kohotti kulmiaan.
”Etkö usko? Voin todistaa. Kysy minulta mitä vain. Jos vastaan rehellisesti, se muuttuu vihreäksi. Jos valehtelen, se muuttuu punaiseksi”, Malfoy sanoi.
Hermione tuumi hetken.
”Okei. Kun Hiinokka pillastui, oliko sinun kätesi oikeasti niin pitkään kipeä kuin väitit?” Hermione kysyi.
Malfoy oli hetken hiljaa.
”Ei”, hän myönsi lopulta. Pallo hänen kädessään muuttui vihreäksi. Hermionen kulmat vetäytyivät kurttuun, mutta Malfoyn huulille kohosi virne.
”Uskallatko ottaa pallon käsiisi ja vastata minulle yhteen kysymykseen?” Malfoy kysyi.
Hittohittohittohitto, Hermione ajatteli. Mitä ihmettä hän voisi vastata?
”Minun ei tarvitse todistella sinulle mitään Malfoy”, Hermione päätti sanoa.
”Ei vielä, mutta viikon päästä kyllä. Etkö uskalla jo nyt myöntää, että olen – en pelkästään kahdessa viikossa – vaan jopa viikossa saanut sinut nalkkiin Hermione”, Draco sanoi.
Taas Malfoy käytti Hermionen etunimeä. Ja taas Hermionen typerä sydän teki saman tempun kuin viimeksi.
Malfoy laski pallon kädestään ja kääntyi katsomaan tyttöä. Malfoyn katse viipyili Hermionen huulilla. Hän painautui lähemmäs Hermionea, aina vain lähemmäs. Hermione tunsi Malfoyn vaatteiden painon omia vaatteitaan vasten. Malfoy tarttui hellästi Hermionen käteen. Malfoyn sormet tuntuivat aavistuksen viileiltä ulkoisen syystuulen jäljiltä, mutta tunne oli silti miellyttävä.
”Ei se mitään, vaikket uskalla myöntää sitä vielä. Minulle riittää, että tiedän sinun ajattelevan minusta niin”, Draco kuiskasi Hermionen korvaan jälleen kerran ohitettuaan tytön huulet. Hermionen vartalon läpi kulki ensin kylmät, sitten lämpimät väreet aina päästä varpaisiin. Hetki tuntui kestävän vain sekunnin ja silti samalla ikuisuuden. Hermionen hengitys oli pinnallista. Pian Malfoy päästi otteensa irti ja astui askelen kauemmas Hermionesta.
”Kello alkaa olla jo paljon. Meidän pitäisi lähteä, ettemme myöhästy”, Draco sanoi rikkoen hetken.
He kävelivät yhtä matkaa Tylypahkaan, eikä Hermione edes muistanut varoa Harryn ja Ronin kohtaamista. Niin ei onneksi käynyt.
”Harmi, ettet ehtinyt tulla Tylyahoon. Sekolle oli tullut hienoja uusia tuotteita”, Ron sanoi Hermionelle liekkien räiskyessä rohkelikkotornin takassa lauantai-iltana.
”Me kuitenkin tuotiin sinulle Hunajaherttuasta toffeeta”, Harry sanoi ja ojensi toffeepussin Hermionelle. Hermione punastui, koska pojat olivat ajatelleet häntä niin lämmöllä Tylyahossa. Ja mitä hän oli tehnyt? Valehdellut koko viikon kahdelle parhaalle ystävälleen. Hermionen olisi tehnyt mieli kertoa pojille kaikki tarttuessaan toffeepussiin, koska sellainen salailu tuntui Hermionesta niin väärältä. Samoin kuin se, millaiseksi narriksi hän oli itsensä laittanut Malfoyn silmissä. Hän ei kestäisi, jos Harry ja Ron ajattelisivat hänestä samoin.
Sinäkään yönä Hermione ei saanut kunnolla nukutuksi vaan hänen päässään pyörivät ajatukset syyllisyydestä, Harrysta ja Ronista, Tylyahosta, treffeistä ja Malfoyn intensiivisestä katseesta. Hän oli aina koittanut olla järkevä, mutta järki tuntui loppuneen kuin seinään viimeistään siinä vaiheessa, kun Malfoy oli myöntänyt huijanneensa Hiinokan suhteen, tuijottanut Hermionen huulia ja tarttunut häntä kädestä. Hermione päätti, että hän viettäisi kaiken vapaa-aikansa pelkästään rohkelikkotornissa aina seuraavan viikon sunnuntaihin asti.
Seuraavalla viikolla Malfoy alkoi käydä Hermionen hermoon toden teolla. Vaikka yleensä Hermione pystyi turvautumaan Harryn ja Ronin seuraan, numerologian ja riimujen tunneilla se ei onnistunut. Valitettavasti Malfoy osallistui niille molemmille.
”Hei Hermione”, Malfoy sanoi istuuduttuaan Hermionen viereen numerologian tunnilla. Hermione näki Padman kysyvän katseen tämän kulkiessa pulpettirivistöjen välissä. Yleensä Hermione ja Padma istuivat kyseisillä tunneilla vierekkäin. Hermione yritti viestittää tytölle, ettei hän ollut uudesta järjestelystä yhtään sen innostuneempi kuin Padmakaan.
”Mitä sinä siinä teet Malfoy?” Hermione kysyi uhmakkaasti.
”Halusin istua viereesi. Emme ole saaneet jutella kahdestaan pitkään aikaan”, Malfoy vastasi.
”Emmekä juttele nytkään. Tämä on oppitunti. Oletko kuullut, mitä oppitunneilla tehdään Malfoy? Opiskellaan”, Hermione tuhahti ja paukautti numerologian kirjansa pulpettiin sellaisella voimalla, että sen tömähdyksen äänet saivat muutamat päät kääntymään heitä kohden. Malfoy tutki katseellaan Hermionen silmiä samalla kun kujeileva virne koristi pojan kasvoja. Hienoisen pään pudistelun saattelemana Malfoy kaivoi laukustaan oman numerologian kirjansa.
Tunnin aluksi professori Vektor leijutti heille edellisen viikon palautustehtävät takaisin tarkastettuina. Hermione huokaisi helpotuksesta saadessaan jälleen Upean.
”Kiitos”, Malfoy kuiskasi Hermionelle pukatessaan tätä hellästi olkapäällä. Hän osoitti pergamentissaan lepäävää Upea-merkintää. Hermionen suu meni pienelle mutrulle ja kulmakarvat tavoittelivat toisiaan tytön mulkaistessa Malfoyta.
”Olet niin suloinen, kun koitat olla minulle vihainen. Mutta mitä kiitän sinua ihan aidosti. Tämä tehtävä oli hankala, enkä olisi ymmärtänyt sitä ilman apuasi”, Malfoy sanoi.
Hermione tiesi Malfoyn vain esittävän, joten miksi, oi miksi, hänestä tuntui niin hyvältä, kun Malfoy kiitti häntä avusta tai kun poika sanoi häntä suloiseksi?
Riimutunnit eivät olleet sen helpompia. Myös niillä Malfoy istuutui Hermionen viereen ja osasi kuiskutella juuri oikeat kliseet Hermionen korvaan. Hermione koitti muistutella itselleen, että kyseessä oli vain veto. Malfoy tarkoituksenmukaisesti yritti vietellä Hermionea, vieläpä Hermionen omalla luvalla. Silti toisessa hetkessä Hermione huomasi haaveilevansa uudesta vaivihkaisesta kosketuksesta tai hetkestä juuri ennen suudelmaa, jota ei kuitenkaan ollut vielä kertaakaan tapahtunut. Se, jos mikä, sai Hermionen raivon partaalle ja yllättäen Malfoyn mottaaminen alkoi taas tuntua houkuttavimmalta vaihtoehdolta, mitä maa päällään kantoi.
Perjantaina illallisella Hermione huokaisi helpotuksesta. Perjantai-ilta ja lauantai olivat helppoja päiviä vältellä Malfoyta, joten mitään ei voisi enää tapahtua. Tai niin Hermione luuli. Kun hän pääsi rohkelikkotorniin lempipaikalleen takan edustalle, pieneen ruutuikkunaan nakutti pöllö nokallaan. Ron ja Harry pelasivat velhoshakkia ja Ginny seurasi peliä samalla, kun koitti kutoa villasukkaa, joten Hermione nousi tuoliltaan ja avasi ikkunan päästääkseen pöllön sisään. Pöllö tipautti viestin Hermionelle ja lehahti takaisin kohti pöllölää. Viesti oli jälleen sinetöity ja sen päällä luki ”Hermionelle ♥”.
”Kenelle se on?” Harry kysyi.
”Näköjään minulle. Äiti ja isä vain kirjoittavat varmaan jotain hölmöä hammaslankahöpinää. Menen makuusaliin lukemaan tämän, jos siellä onkin jotain, mihin minun tarvitsee heti vastata”, Hermione valehteli.
”Okei, nähdään kohta”, Harry sanoi. Ron tyytyi vain vilkuttamaan Hermionen perään miettiessään seuraavaa siirtoaan. Ginny ei edes huomannut Hermionen poistumista yrittäessään selvittää, miten saisi tippuneen silmukan takaisin puikoille.
Hermione sulkeutui taas pylvässänkynsä verhojen suojiin, mursi sinetin ja alkoi lukea.
Hei Hermione,
vaikka juttumme alkoikin kyseenalaisista lähtökohdista, sen ei tarvitse päättyä.
Tapaa minut tänään valvojaoppilaiden kylpyhuoneessa kello 21.00.
Salasana on ”vaahtopää”.
Sinun,
DracoTämä oli vain yksi lisäkikka saada hänet antautumaan Malfoyn syliin. Hermionen päässä pyöri. Hän näkisi Malfoyn vähissä vaatteissa. Hän voisi tuijotella pojan märkinä valuvia hiuksia tai kilpaa juoksevia vesinoroja Malfoyn kuulaanvalkealla iholla. Hermione inahti. Hän ei voisi mennä kylpyhuoneeseen. Hän ei yksinkertaisesti voisi, koska hän tiesi itsekin, että siten hän häviäisi vedon. Malfoy ei ollut edes kertonut, mitä tämä saisi voittaessaan. Ehkä Hermione menisikin kylpyhuoneeseen ja kysyisi sitä Malfoylta. Mutta se olisi ainoa syy, miksi hän menisi sinne. Ennen kuin hän tekisi mitään päätöksiä, hänen olisi pakko kertoa jollekin. Ainut henkilö, kenelle hän voisi kertoa istui oleskeluhuoneessa Harryn ja Ronin seurassa.
”Ginny, voisitko tulla juttelemaan?” Hermione kysyi. Hän näki jo Ginnyn ilmeestä, että nyt ei hyvä heiluisi niin kuin ei sukkapuikotkaan.
Ginny nousi nojatuolista jättäen Ronin ja Harryn pelin ääreen, jossa Ron näytti olevan hienoisessa johdossa.
”Hermione, ei”, Ginny sanoi ennen kuin Hermione oli edes ehtinyt kertoa Ginnylle asiaansa.
”Miten niin ei?” Hermione kysyi.
”Me molemmat tiedämme, että olet ihastunut. Hän taas ei ole. Tiedäthän sinä, millainen Malfoy on. Itsekäs, ilkeämielinen ja äärimmäisen voitontahtoinen. Häntä ärsyttää, että Harry on suositumpi kuin hän, että sinä olet fiksumpi kuin hän, että hän on hävinnyt jokaisen ottelun meitä vastaan, käytännössä häntä ärsyttää kaikki, joten mikä sen parempi kosto kuin vietellä yksi Harryn parhaista ystävistä”, Ginny sanoi.
Hermione ojensi Ginnylle Malfoyn lähettämän lapun. Ginny luki sen nopeasti.
”Tämä vain todistaa, että Malfoy ottaa teidän välisen vetonne tosissaan. Hei haloo, valvojaoppilaiden kylpyhuone. Kyllähän sinä tiedät, mitä siellä tapahtuu”, Ginny sanoi ojentaessaan lapun takaisin Hermionelle.
”Olet oikeassa”, Hermione myönsi. Hän jätti menemättä kylpyhuoneeseen sinä iltana.
Lauantaiaamuna aamupalalla Hermione etsi katseellaan Dracoa. Poikaa ei näkynyt, vaikka Hermione viivytteli pöydässä pidempään kuin olisi ollut tarpeellista. Hän söi aamupuuronsa hitaasti, kaatoi kolmannen lasillisen kurpitsamehua, laittoi lautaselleen paahtoleipää, voiteli sen päälle marmeladia luvattoman hitaasti ja mutusti leipäänsä pienen pieninä paloina. Jopa Ron ja Harry kyllästyivät Hermionen odotteluun ja suuntasivat ulos harjoittelemaan huispausta. Lopulta Hermionenkin oli annettava periksi. Oliko Malfoy jättänyt tulematta aamupalalle, koska Hermione oli tehnyt hänelle oharit? Ajatus sai Hermionen levottomaksi. Hän kapusi portaita ylös yksi kerrallaan kohti rohkelikkotorniin vievää sisäänkäyntiä. Hän koitti saada ajatuksensa kääntymään toisaalle ja päätti Lihavan Leidin kohdalla, että menisi huispauskatsomoon katsomaan, kun Harry ja Ron harjoittelivat. Hän nousi portaat tyttöjen makuusaliin hakeakseen päällystakkinsa, lapasensa ja kaulahuivinsa. Hermione huomasi, että hänen sängylleen oli jätetty viesti. Siinä Draco pyysi Hermionea tulemaan sinä iltana tähtitorniin klo 21.00. Viestissä sanottiin, että se oli oikeastaan tytön velvollisuus. Silloin ratkeaisi, kumpi oli voittanut vedon. Äh, miksi Malfoyn pitikin olla oikeassa?
Lauantain minuutit kuluivat kuin taikuudenhistorian tunnit, hitaasti eteenpäin raksuttaen. Hermione ei pystynyt keskittymään ystäviensä huispausharjoituksiin, ei läksyihinsä, eikä liioin muuhunkaan. Kello iltayhdeksän tuntui olevan koko ajan yhtä kaukana. Viimein se löi kahdeksan, jolloin Hermione alkoi valmistautua. Ainoastaan sen verran, ettei Malfoy varsinaisesti huomaisi. Ihmettelisi vain, miksi tyttö näytti normaalia paremmalta. Kun Hermionea katsoi peilistä ihan kivannäköinen tyttö takaisin, hän päätti kopata kainaloonsa kirjastonkirjan. Hermione huikkasi rohkelikkotornista lähtiessään Harrylle ja Ronille, että hän palauttaisi kirjan vielä ennen kirjaston sulkeutumista, koska hän ei halunnut kaksikon ihmettelevän, miksi hän poistui tornista siihen aikaan. Hänen oli pakko koukata kirjaston kautta, ettei hän kantaisi kirjaa takaisin torniin ja joutuisi selittelemään mitään pojille. Niinpä Hermione saapui tähtitorniin muutaman minuutin myöhässä. Siellä Malfoy seisoi katsellen taivaalle, jonka kupolin oli peittänyt harmaana hapuilevat pilvenriekaleet ja muutama kirkas piste. Kuullessaan Hermionen askeleet poika kääntyi häntä kohden.
”Hei”, Draco sanoi vinosti hymyillen paljastaen taas suloisen hymykuopan vasemmalla poskellaan.
”Hei”, Hermione vastasi.
Draco kaivoi kaapunsa taskusta pienen lasisen pallon ja heitti sen Hermionelle. Ihmeen kaupalla Hermione sai pallosta otteen, vaikka hänen kätensä tärisivät jännityksestä.
”Mistä sinä tämän sait?” Hermione kysyi pyöritellessään palloa oikeassa kädessään.
”Kyllä sinä tiedät, mistä”, Draco vastasi luoden merkitsevän katseen Hermioneen. Hermionen läpi kulki samat väristykset kuin taikatarvikeliikkeessä viikkoa aiemmin.
”No, lankesitko syliini Hermione?” Draco kysyi. Hermione pysyi hiljaa, punnitsi vastaustaan. Ilmeisesti liian pitkään, koska Malfoy otti askeleen lähemmäs Hermionea ja tuijotti häntä sillä intensiivisellä katseellaan, joka oli alkanut sulattaa Hermionen sydäntä.
”No?” Draco sanoi jännitteen kiristyessä heidän välillään.
”En”, Hermione henkäisi. Pallo alkoi muuttaa väriään vihreäksi. Tyytyväinen virne käväisi Hermionen kasvoilla, koska hän ei ollut valehdellut. Eihän hän ollut konkreettisesti langennut Dracon syliin.
”Hmmh”, Malfoy äännähti ja jatkoi: ”Entä olisitko halunnut langeta syliini?”
Draco otti jälleen askelen lähemmäs samalla katsoen Hermionea syvälle silmiin, vinosti hymyillen, antaen katseensa käväistä Hermionen hieman raollaan olevilla huulilla ja tullen aina vain lähemmäksi. Draco tarttui hennosti Hermionen vapaana lepäävään vasempaan käteen edelleen tutkien Hermionen kasvoja. Draco painautui lähemmäs tyttöä. Hermionen hengitys salpautui ja sydän läpätti rinnassa hänen sulkiessa silmänsä. Jälleen Draco ohitti hänen huulensa ja kääntyi kuiskaamaan hänen korvaansa: ”No, Hermione, haluaisitko?”
Hermione inahti miettiessään Dracon lähellä olevaa vartaloa, lämmintä hengitystä korvanjuurella, sitä miten lähellä heidän huulensa olivat olleet koskea toisiaan.
”Kyllä”, Hermione myönsi kuin lyötynä.
Draco irtautui tytöstä, vilkaisi vihreänä hehkuvaa palloa ja iski Hermionelle silmää.
”Antaisitko sen takaisin Hermione?” Malfoy sanoi kohdistettuaan katseensa uudelleen Hermionen käteen puristuneeseen lasipalloon.
Hermione tunsi itsensä typerämmäksi kuin koskaan aiemmin. Ihastua nyt Malfoyhin, ja vielä myöntää se! Hän ojensi pallon Malfoylle.
”Kiitos”, Malfoy sanoi ja lähti kohti tähtitornin rappusia.
Ennen kuin Malfoy ehti lähteä askeltamaan portaita alas kohti tyrmiä, Hermione sanoi: ”Hei, emme koskaan sopineet, mitä sinä saat voitostasi.”
Dracon kasvoille levisi hampaat paljastava hymy.
”Minun ei tarvitse jättää sinua eikä kavereitasi enää koskaan rauhaan”, hän sanoi, iski jälleen silmää ja katosi portaisiin.
Hermione hymyili. Ehkä se oli merkinnyt Malfoyllekin jotakin.
Hold my head a little higher
Can't you tell I love a liar?
I know what I look like to you
I would say it's excessive
Or maybe damn impressive
I'll admit I'm confused
I've gotta remember
That I'm just a toy
'Til you got my hopes up
And now I'm annoyed
You thought you could charm me
And, damn it, you're right
So watch me fall for every damn stereotype
You can't help it
This is just how we were taught to love
Oh, there's a name for boys like you
And yet I feel lucky to hear all your lines
I hate that they shake me up every time
Hold my hand for just a second
See you soon, what do we reckon?
Maybe I'm not just a friend
But we're so close, I thought we'd kiss
Turns out you're just good at this
But how 'bout you do it again?
Oh no, I gotta remember
That I'm just a toy
'Til you got my hopes up
And now I'm annoyed
You thought you could charm me
And, damn it, you're right
So watch me fall for every damn stereotype
You can't help it
This is just how we were taught to love
Oh, there's a name for boys like you
And yet I feel lucky to hear all your lines
I hate that they shake me up every time
Guess I'll take it
This is just how we were taught to love
Oh, there's a name for boys like you
And yet I feel lucky to hear all your lines
I hate that they shake me up every time
They tell me, don't go there
We know you love a nightmare
There's more than a crush here
Why aim to be crushed here?
They tell me, don't go there
We know you love a nightmare
There's more than a crush here
Why aim to be crushed here?
Oh, there's a name for boys like you
They tell me, don't go there
We know you love a nightmare
There's more than a crush here
Why aim?
You can't help it (they tell me, don't go there)
This is just how we were taught to love (we know you love a nightmare)
Oh, there's a name for boys like you (there's more than a crush here)
And yet I feel lucky to hear all your lines (why aim to be crushed here?)
I hate that they shake me up every time
Guess I'll take it (they tell me, don't go there)
This is just how we were taught to love (we know you love a nightmare)
Oh, there's a name for boys like you (there's more than a crush here)
And yet I feel lucky to hear all your lines (why aim to be crushed here?)
I hate that they shake me up every time
