Laiturilla 9 ja ¾ (S) | Argus Voro | slice of (childhood) life

[marieophelia]

Nimi: Laiturilla 9 ja ¾
Kirjoittaja: marieophelia
Ikäraja: S
Tyylilaji: slice of (childhood) life
Päähenkilö: Argus Voro
Haasteet: Haasteita hampaankolossa ll: Tarvehuoneen vastaisku haasteella Kun adjektiivit katosivat (ficlet-sarja eli yksi adjektiivi sallittu, adverbit kielletty). Kerää10 hahmolla Argus Voro.

A/N: Tässä tarinassa kurkistamme viisivuotiaan Argus Voron elämään. Kerrothan, jos löydät tekstistä adjektiivin tai tapaa ilmaisevan adverbin, käyn eliminoimassa sen!
Lukuiloa!




Laiturilla 9 ja ¾


Kun Archibal Voro lähti aloittamaan velho-opintojaan Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun, koko muu Voron lapsikatras itki ja vollotti. Koska lapsia sattui olemaan kahdeksan ja koska jokaista heistä saattoi kuvata pikemminkin karjujaksi kuin tuhertajaksi, vetivät he lähes koko laiturin huomion itseensä.

”Lakatkaa elämöimästä, eihän teitä kehtaa omikseen kutsua”, ärjyi lapsiparven äiti Wilhelmina Voro ja hutki jälkikasvuaan sateenvarjolla, jotta he hiljenisivät. ”Lastenkotiin teidät pitäisi panna kaikki tyynni!”

Wilhelmiinaa itseäänkin itketti, olihan Archibal hänen esikoisensa. Mutta hän tiesi, etteivät lapset itkeneet siksi, että olisivat jääneet kaipaaman veljeään. Ei ainakaan Argus, joka ulvoi kahden edestä – mikä sopikin hänen asemaansa, sillä Arguksella ei ollut sisarusten joukossa kaksosta tai kolmosta seuranaan. Argus raahasi sen sijaan joka paikkaan mukanaan kissaa. Morriska ei sentään parkunut, vaan kehräsi ja kiehnäsi vain Arguksen pohjetta vasten.

”Kohta on teidän vuoronne”, Wilhelmina ähisi ja kampesi lapsensa vuoron perään ylös maasta, jonne nämä kateutensa puuskassa olivat painuneet.

”Ensi vuonna lähtevät Agnes ja Agatha, sen jälkeen August, Allie ja…”

”Yhyyyy!!” ulisi Argus.

Jos äidin luettelon oli tarkoitus helpottaa hänen oloaan, yritys oli tuomittu epäonnistumaan. Argus tiesi paikkansa: hän tiesi, että hänen vuoronsa koittaisi vasta kuuden vuoden päästä.

”Yhyyy!!! Argus kiljui. ”YHYYYY!!!”

Kestäisi ikuisuuden ennen kuin Argus pääsisi aloittamaan opintonsa Tylypahkassa! Hänen taikakykynsäkään eivät olleet vielä puhjenneet, mutta silti hän jo janosi kouluun joka solullaan. Argus rutisti kissaa rintaansa vasten ja suostui lähtemään laiturilta vasta, kun Wilhelmina uhkasi peruuttaa häneltä siivouspäivän.

[Thelina]

Voroa kohtaan tuntee harvoin sympatiaa tai sääliä, mutta tätä lukiessa niin kyllä kävi välittömästi! Oli hauskaa lukea, millaisen perheen olit kehitellyt Vorolle ja on kamalan surullista ajatella, että hän on malttamattomana odottanut omaa vuoroaan päästä Tylypahkaan, eikä sitten päässyt, kun ei kerran omannut taikakykyjä. Meniköhän hän sitten jästikouluun tai oli vain kotona…

Vaikka tämä olikin surullinen, kun noita asioita ajattelee, samalla tämä kuitenkin oli tosi hauska! Kipakka Wilhelmina-äiti, Voron Morriska-kissa ja siivousinnokkuus olivat ihan mahtavia yksityiskohtia adjektiiveja en keskittynyt bongaamaan, mutta en kyllä yhtään huomannut, että tämä oli kirjoitettu täysin ilman niitä. Tekstisi on tosi sujuvaa ja kaikin puolin hyvää ja hauskaa luettavaa! Kiitos!

[Fiorella]

Onnea kommenttiarpajaisista! Tartunkin nyt heti oikein tuoreeseen tekstiin.

Tämä kiinnitti huomioni jo otsikosta, kun siinä oli maininta lapsuudesta. Rare-hahmoista kirjoitetut ficit kiinnostavat aina, ja lapsificit eritoten. Haaste itsessään on mielenkiintoinen, ja ainakin itse kokisin sen hyvin vaikeaksi toteuttaa, kun tykkään erityisesti kaikista kuvailevista ilmaisuista! Onnistuit siinä mainiosti, ainakin minun silmiini, koska tarina kulki eläväisesti ilmankin!

On siinä ollut asemalaiturilla melua ja metakkaa! Ei ihme, että äidiltäkin oli mennä hermot. Minua melkein ihmetytti, että lapsia oli vain kahdeksan, jos joukossa oli kuitenkin useampi monikkolapsi. Tosin, tarkempien laskujeni mukaan heitä olikin yhdeksän yhteensä, koska muuten ei luku täsmää. No, lähivuosina katras hupeneekin mukavasti, kun useampi lähtee kerralla kouluun.

Oli jotenkin hellyttävää, miten kipeästi jokainen lapsi kaipasi kouluun. (Millaisethan mahtoivat kotiolot olla, käy vain mielessä... Sitä ajatusta puoltaa se, kuinka avoimesti he kadehtivat lähtijää.)

Argus raahasi sen sijaan joka paikkaan mukanaan kissaa. Morriska ei sentään parkunut, vaan kehräsi ja kiehnäsi vain Arguksen pohjetta vasten.

Voi pikku Argus, kissojen ystävä jo lapsuudesta alkaen! Awws, silloin hänen uskollisena kumppaninaan oli Morriska. Liekö Norriska ollut sen jälkeläinen?

”Yhyyyy!!” ulisi Argus.

Jos äidin luettelon oli tarkoitus helpottaa hänen oloaan, yritys oli tuomittu epäonnistumaan. Argus tiesi paikkansa: hän tiesi, että hänen vuoronsa koittaisi vasta kuuden vuoden päästä.

Voi pientä! Voin niin kuvitella miltä toisesta tuntui tässä murheessaan, kun jäljellä oli vielä niin monta pitkää vuotta, jolloin jokainen sisaruksista pääsisi osalliseksi koulun iloista. Argus polo!

Lopetus oli varsinkin nokkela ja kertoo paljon Arguksen luonteesta ja elämän koettelemuksista, jos katraan pahnanpohjimmainen joutui siivoamaan niin, että se oli hänen lempipuuhansa, ja kun tämä oli vieläpä taiaton surkki tietämättä sitä itsekään.

Argus reppana saa vielä kovettaa itseään pettymysten sietämiseen, koska niitä on tulevaisuudessa edessä vielä runsain mitoin! Voi toista... Tässä ficissä oli kuitenkin lämminhenkinen sävy kaikesta pettymyksen paljoudesta huolimatta. Sääliksi käy Argusta, kun hänen epäonnestaankin kertova ficci saa lukijan jollain tapaa hellyttyneen huvittuneeksi!

//Ja huomaan, että tätä naputellessani Thelina koki ihan samoin, eli ehkä en tunne niin suurta häpeää siitä, että pidin tätä hauskana.

[marieophelia]

Thelina: Surkkien tilanne on kyllä aika surkea. Jos koko lapsuutensa luulee olevansa velho ja sitten paljastuu, ettei olekaan, siinä putoaa aika korkealta. Kiva kuitenkin, että tarina myös huvitti (pelkkä ajatus pikku-Vorosta on minusta aika hassu). Tästä piti alun perin tulla vähän pitempi teksti niin, että olisi kerrottu myös siitä, kun Argus alkaa tajuta, ettei osakaan taikoa -- mutta oma kärsivällisyys ei riittänyt taikomaan ihan niin pitkää tekstiä ilman adjektiiveja. Ajattelisin, että Argus jäi kotiin ja kehitti siellä siivouskyvystään niin maagisen, että se lopulta vei hänet kauan kaivattuun Tylypahkaan. Paljon kiitoksia kommentista!<3

Fiorella: Adjektiivittomuus onkin ehkä haasteista vaikein, siksi sitä pitikin päästä kokeilemaan. Taitaa kyllä jäädä yhteen kokeiluun! Joo olet oikeassa, Voron vanhemmilla on lapsia yhteensä yhdeksän ja tässä heistä laiturille itkemään jää kahdeksan. Itkevistä lapsista kaksosia on kahdet (2+2) ja kolmosia yhdet (3) + Argus (1). Norriska lienee Morriskan jälkeläinen, sitä en tiedä monennessako polvessa, taikakissat saattavat varmaan elää vanhoiksi. Ihanaa, että pidit, eikä todellakaan tarvitse olla häpeissään, jos koit tämän hauskaksi! Se on päinvastoin oikein mukava kuulla. Kiitos paljon kommentistasi!<3

[Angelina]

Kommenttiarpajaisista hellou! Minäkin päätin napata tämän tuoreimman, koska teksti pelkästään Voroon keskittyen kuulosti mielenkiintoiselta. Komppaan Thelinaa heti alkuun, että Voro on kyllä sellainen hahmo jota kohtaan ei ensimmäisenä koe sympatiaa, mutta tätä lukiessa mulle tuli ihan paha mieli toisen puolesta :<

Kuvasit tässä hienosti (kuitenkaan menemättä mitenkään angstisesti yksityiskohtiin), miten surkeat kortit Argukselle on jaettu Ensin hän on ainoa "yksittäinen" lapsi, kun muilla on seuranaan toinen ja kolmaskin, sitten hän parkuu kaikista eniten kun ei pääsekään vielä Tylypahkaan ja lukijana ei voi kun miettiä sitä, miten myöhemmin paljastuu että hän onkin surkki. Voi että, ei mikään ihme että hänestä tuli katkera ja ilkeä vahtimestari </3

Tää oli tosi mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu teksti, eikä mullekaan pistänyt mitenkään silmään adjektiivien puute, vaikka ilman niitä kirjottaminen on taatusti hankalaa! Tykkäsin kovasti myös siitä, että vaikka mulle tulikin tätä lukiessa surku Voron puolesta, niin olit kuitenkin kirjoittanut tämän humoristisella ja leppoisalla otteella - tätä oli tosi mukava lukea :3 Kiitos ♥

[marieophelia]

Angelina: Joo aika huonot kortit sattui Argukselle käteen. Mutta kiva, että tunsit sympatiaa häntä kohtaan, mutta ettei tekstistä jäänyt yleisesti angst-fiilikset. Oli joo tosi hankalaa kirjoittaa ilman adjektiiveja ja varsinkin adverbeja Yllättävän monta niitä aina uhkasi tekstiin luiskahtaa ja monta jouduin poistamaan. Mutta kiva, jos niitä ei lukiessa kaivannut. Kiitos paljon kommentistasi!<3

ps. Hieman kyllä järkytyin, että saanko ihan kaikki arpajaiskommentit tähän räpellykseen

[Linne]

Tämäpä oli hauska ja samalla surku teksti! Argus paran toivo ja into on sydäntäsärkevää, kun tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olet tehnyt upeaa työtä tekstissä jossa ei voi käyttää adjektiiveja, sillä olin juuri aikeissa ylistää tämän tekstin kuvailua ennen kuin huomasin että mitään kuvailevia sanoja ei olekaan käytetty. Arguksen perheestä sai hyvän kuvan ilman niitäkin!
Hauska lukukokemus näin maanantaihin, kiitos tästä!

[marieophelia]

Linne: Kiitos paljon kauniista sanoistasi!<3 Olipa kiva kuulla, että teksti tuntui kuvailevalta ilman adjektiivejakin! Varmaankin tässä joutui kiinnittämään enemmän huomiota, että verbit olisivat sitten vähän tavallista vivahteikkaampia, kun ei voi erikseen ilmaista millä tavalla joku jotakin tekee. Kiva, kun jätit kommenttia!

[Odo]

Voi ei!

Pidin siitä, että olit valinnut kaikista hahmoista juuri Voron siihen, että kirjoitat Laiturista 9 3/4:stä, koska "slice of (childhood) life" jotenkin yhdisti ensimmäisenä 2. tai 3. geniin, mutta tämähän olikin todella mielenkiintoinen hahmovalinta, mille nostan hattua. Argus Voroa harva osaa edes ajatella kyseiseen paikkaan, kun Argus vaan on aina lakaisemassa Tylypahkan lattioita perinteisin keinoin, joten todellakin hatunnostot näkökulmasta! Samaan aikaan tämä oli mielenkiintoinen, kun kurkistettiin yllättävän sivuhahmon perheeseen, mutta surku, kun tiedämme ettei Argus koskaan tule taikomaan.

Toki itkevät ja mekkaloivat lapset eivät ole palani kakkua, mutta ficissä ne onneksi pysyvät turvallisen välimatkan päässä. ja kävihän Argusia sääliksi, että niin kova parku ja odotus, mutta lopulta hänen taikakykynsä eivät ota herätäkseen, vaikka ilmeisesti muilla onkin. Kivaa, että jo tuollain Argusilla oli kissa, vaikka ei sentään sama Norriska ole porskuttanut vuosikymmeniä. Morriska on hauska nimivalinta!

Kiitos tästä ja onnea arpajaisvoitosta, onneksi tulin kurkkineeksi tempauksen tiimoilta listaustasi! Valitsin tämän nimensä perusteella, kun junahan lähti vastikään kohti Tylypahkaa 1.9., mutta tätä en osannut odottaa ja yllätys oli vain positiivinen!

[Kaarne]

Halusin tulla kommentoimaan tätä ficciä arpajaisiin ihan vaan siitä ilosta, että melkein kaikki kommentoivat tätä arpajaisiin.  Joten täällä ollaan!

Voro ei ole kyllä mullekaan koskaan ollut mikään läheisin potterhahmo, mutta toisin kuin monet, mää oon jotenkin sympannut häntä aina. Tai siis: musta Voro uhkuu sellaista kitkeryyttä ja katkeruutta ja kateutta, että pakkohan sen alla on olla jotakin myrkyllistä ja kipeää, ja niinhän onkin, koska surkkius on kyllä kamala kohtalo. (Joskin nyt iski halu kirjoittaa sellaisesta velhosuvun lapsesta, jolle surkkius olikin helpotus. Hmm.)

Tässä on tosi hyvä tunnelma. Hihitin Morriskalle ja pidin kovasti Vorojen lapsikatraasta, jonka pystyin jotenkin tosi elävästi kuvittelemaan. Iski jopa sellainen tunne, että heidän perhe-elämästään olisi ollut kivaa lukea lisääkin! Ja ehdottomasti oisin lukenut mielelläni myös sen pidemmän tekstin, jossa Voro tajuaa taiattomuutensa, mutta ymmärrän, että sellainen on kyllä työläs ja hidas kirjoittaa. Jos silti joskus siihen päädyt, niin lupaan olla eturivissä lukemassa ja kommentoimassakin.

Nää sun slice of lifet on kyllä yleisestikin ottaen ihan parhaita, kiitos kun kirjoitat niitä meidän iloksi!

[niiina]

No mitäs, jatketaan tätä arpajaisten linjaa mitä muut on aloittaneet! Onnea voitosta!

Voro on hahmona toisaalta todella mielenkiintoinen ja oli tosi kiva, että olit kirjoittanut juuri hänestä. Minä olen itse aina vähän kahden vaiheilla sääliäkö häntä vai ei, koska juuri hänen taustansa on hyvinkin pimennossa sekä ylipäätään hänen ajatuksensa / tarinansa. Olit luonut mielestäni todella mielenkiintoisen tarinan hänen lapsuudestaan ja perheestään. Olen aina ehkä itse mieltänyt, että hän olisi jopa saattanut olla ainut lapsi ja tosi kurjista oloista, mutta toki ajatus, että hänellä on tosi isokin perhe, on tosi kiehtova! Kuvasit hyvin, miten hänen kaikilla muilla sisaruksillaan oli tavallaan vähintään se yksi siinä ohella ja Argus oli yksin, jollei oteta huomioon hänen kissaansa.

Kyllä mulle tuli tuostakin yhtälöstä juuri se olo, että vaikka onkin iso perhe, niin hän on silti hyvin yksinäinen sielu tavallaan juuri tuon perheen kuvion vuoksi. Tässä mua tosiaan alkoi säälittämään kun toinen ei pääse vielä aikoihin kouluun! Olit kirjoittanut tämän todella hyvin, ottaen huomioon kuinka haastava tuo haaste on ollut. Itse en saisi mitään aikaan!

Iso kiitos sulle tästä tekstistä ja oli ilo päästä se lukemaan! Ihana tosiaan noiden arpajaisten kautta löytää uusia ihania tekstejä!

[marieophelia]

Voi tätä Voron vetovoimaa!

Odo: Joo, mitäköhän sukupolvea Argus edustaisi Potterien sukupolvijaossa..? Ehkä -1 gen. tai jotain Kiva kuulla, että yllätyit hahmovalinnasta, onhan ne vanhatkin joskus olleet lapsia. Kiitokset kommentistasi!<3
Kaarne: Kiva kuulla, että olisit lukenut lisää! Mulle heräsi kommentistasi (taas vaihteeksi) useampikin (pöljähkö) ficci-idea surkkien elämään liittyen. Katsotaan, josko kehittelen niitä vielä eteenpäin. Kiitos kommentista!<3
niiina: Mielenkiintoinen ajatus myös tuo, että Voro-ressu olisikin ollut ainut lapsi! Se olisi varmasti ollut velhovanhemmille suuri pettymys, jos ainoa lapsi ei osaisi taikoa, joten sekin olisi oikein hyvä selitys Voron katkeruuteen. Koska Pottereissa on jo verrattain paljon ainoita lapsia, mä yleensä kirjoitan sisaruksia niille, joiden perheestä ei ole canonissa sanottu mitään. Hyvä huomio tuo Voron yksinäisyys ja kiva kuulla, että ficci herätti sympatiaa häntä kohtaan. Kiitos paljon kommentistasi!<3

[Violetu]

Voi ei miten söpö ja tragikoominen tämä oli <3
Silmiin oikein piirtyi tämä kohtauksena sellaisesta vähän vinksahtaneesta surkeiden sattumusten sarja/Nanny McPhee -tyylisestä leffasta, savuinen juna-asema ja kurkku suorana vollottava kakaralauma ja äksy äiti yrittämässä kaitsea niitä😂

Sydäntä lämmitti myös kissa (Morriska, loistava nimi😂 onkohan kaikki Voron kissat jotenkin vastaavalla lailla nimettyjä?) ja siivouspäivä, niin kovin voromaiset yksityiskohdat, jotka yhdistivät tämän herttaisen, omalaatuisen lapsen siihen aikuiseen Voroon, jonka kirjoista tunnemme.

Tämä oli oikein ilahduttava pieni palanen, kiitos tästä!

~Violet

[Larjus]

Mä tein ihan tarkotuksella niin, ettei tähän kirjoittamani kommentti osallistu arpajaisiin (koska katoin et niin moni on niin tehnyt ), mutta päätin että ehdottomasti pitää lukea ja kommentoida tämä muutenkin! Lisää lapsuusficejä, jee, ja vieläpä tämmösestä ficeissä harvemmin mukana olevasta hahmosta! Kirjoissakin Voro on jäänyt vähän yksipuoliseksi hahmoksi, niin siksikin musta on tosi kiva kun olet hänestä kirjoittanut 😊 Ja jos vaa yhtää on intoa kirjoittaa siitä, kun hän tajuaa taiattomuutensa tai jostain muusta, niin oikein mielelläni lukisin!

Tässä kyllä todella heräsi sympatiaa Voron vuoksi, vaikka samaan aikaan fici olikin jopa sellaisella hauskalla tavalla huvittava Kovaan ääneen parkuvissa lapsissa ja sateenvarjolla huitovassa äidissä on jotain koomista kaikessa dramaattisuudessaan (kävi mullakin kyllä Fion tavoin mielessä, millaiset mahtaa kotiolot ollakaan). Ja kyllähän se pikku-Voro väkisinkin säälittää, kun perheen sisälläkin vaikuttaa vähän yksinjääjältä, ja kun tietää, ettei tämä sitten lopulta pääsekään taikoja oppimaan, joutuu vain itse katsomaan vierestä kun sisarukset opiskelevat ja taikovat :< Kyllä sitä vähemmästäkin katkeroituu.

Kivoja yksityiskohtia oot kyllä saanut tähän mukaan, kuten Morriska-kissan ja lasten A-alkuiset nimet. Tosi siistiä myös, miten eläväisen tekstin oot saanut tästä aikaan ilman adjektiiveja (mä en bongannut nimittäin yhtäkään). Ymmärrän kyllä hyvin, ettei pidempi ehkä onnistuisi ja tämäkin oli haastava, mutta hienosti oot suoriutunut! Musta ei olis edes yrittämään, rakastan adjektiiveja ihan liikaa.

Argus rutisti kissaa rintaansa vasten ja suostui lähtemään laiturilta vasta, kun Wilhelmina uhkasi peruuttaa häneltä siivouspäivän.

😂😂 Ahaha, ihana! Siinäpä ei kyl ihan keskiverto lapsi ole, kun siivoamisen menettäminen toimii rangaistuksena.

Tosi hieno fici kaiken kaikkiaan! Kirjoita ihmeessä lisää niitä ideoitasi surkkien elämästä, sehän on vaa hauska jos ovat vähän pöljähköjä

[marieophelia]

Violetu: Joo, kieltämättä tässä on semmoista lastenleffa-estetiikkaa! Morriskan ja Norriskan väliin mahtuisi varmaan vaikkapa Horriska ja Borriska. Kiva kun tykkäsit ja kiitos paljon kommentistasi!<3

Larjus: Hahhaa, arpajaisvoitto on sen verran harvinaista mulle, että oon helpottunut, että sain sentään lopulta kommentteja muihinkin teksteihin kuin tähän. Nooh, ehkei Arguksen kotiolojen tarvitse aivan hirveät olla, kinusihan Ginnykin kovasti Tylypahkaan, vaikka oli onnellisesta kodista. Ja ehkäpä onnistuin sitten välttämään adjektiivit kokonaan, kun ei kukaan ole mitään huomauttanut. Poistin niitä kyllä ihan viime hetkille asti, kun luonnostaan niitä aina tuppaa mukaan. Hauskaa, että luit tämänkin ja kiitos paljon kommentistasi!<3

[hiddenben]

No kai nyt minäkin tulen tämän lukemaan ja kommentoimaan, kun kaikki muutkin Ei vaan, hauskaa huomata, että niin moni on tarttunut tähän! Rare-ficcejä ei ole koskaan liikaa ja sattuupa tämä vielä olemaan sellaisesta hahmosta, josta en ole muistaakseni ennen lukenut. Yksi Voro-idea nakuttelee takavarastossa, mutta saa nähdä, kykenenkö tuomaan Voroa ficin verran eloon Onneksi sinä teit sen!

Tämä oli kaikin puolin huvittava, hymyilyttävä ja surullinen, koska voi surkki-Voro raukkaa Samalla on ihana jotenkin ajatella hänet noin äänekkääksi ja tilaa vieväksi lapseksi, sillä työllistyttyään Tylypahkassa hän on enemmänkin sellainen hiljainen taustalla liikkuja, kunnes tietysti on mahdollista rankaista jotakuta kuraisista kengistä tai mistä tahansa muusta. Mitenköhän Voro kaikesta huolimatta päätyi Tylypahkaan? Onhan se oikeastaan aika sympaattista, että hän halusi Tylypahkaan millä keinoin hyvänsä ja vahtimestarin pesti sitten oli se keino

Lyhyeksi ficiksi tämä vilisee mainioita yksityiskohtia sisaruskatraista Norriskan edeltäjiin ja tämä loi kyllä erittäin huvittavan mielikuvan tilanteesta - etenkin, kun ajattelen kaikille Voron sisaruksille pitkät harmaat hiukset ja samanlaiset tummanharmaat työvaatteet kuin mihin Voro on elokuvissa puettu Ai että, tämä oli kyllä mainio! Kiitos tästä ja erinomaisesta raresta! Sekä onnistuneesta adjektiivivapaasta kerronnasta

[marieophelia]

hiddenben: Tietäisipä Voro-rassu, mikä vetovoima hänen lapsenhahmoonsa Finissä on kohdistunut! Mutta yhtä kaikki kiva, että sinäkin löysit vielä tänne.

ajattelen kaikille Voron sisaruksille pitkät harmaat hiukset ja samanlaiset tummanharmaat työvaatteet kuin mihin Voro on elokuvissa puettu

  Mahtava mielikuva! Tässä on tietysti vapaus kuvitella hahmot juuri sellaisiksi kuin haluaa! Kirjoita ihmeessä omakin Voro-teksti! Vaikka ihan pikkuinen! Paljon kiitoksia kommentistasi!<3

[Fairy tale]

Tämä pisti silmääni tuolla Kerää 10 - haasteen fikeissä.
Voi Argusta. Kova odottaminen, että joskus se oma vuoro sieltä tulisi ja Tylypahkaan pääsisi. Ja voi surku, kun koittaa se vuosi, jolloin selviää ettei kutsua kouluun ikinä tule.  Elämä on kovaa, joskin vaikuttaa että Argus on kuitenkin myöhemmin löytänyt paikkansa.

Morriska - kissa.  Montakohan Morriskaa ja Norriskaa hänellä ehti olla ennen nykyistä Tylypahkan lemmikkikissaa? Argusta on kyllä vaikea kuvitella ilman kissaa. Tämä oli mielenkiintoinen kurkistus, joskin vähän dramaattinen sellainen, Arguksen ihan lapsuusvuosiin. En ole koskaan itse tullut ajatelleeksi Arguksen alkuvuosia ja pettymyksen vuotta kun hän on 11-vuotias. Herätit tällä tekstillä ajatuksia.

[carrowfan]

Tykkäsin tästä juuri siksi koska me emme tiedä Vorosta juuri mitään paitsi sen että hän on katkeroitunut surkki, joka siivoaa Tylypahkassa.

[marieophelia]

Fairy tale: Hauskaa, että huomasit tämän haasteesta! Arguksen kohtalo on tosiaan aika kova ja uskoisin, ettei hän koskaan täysin pääse yli pettymyksestä, ettei kykene taikomaan. Toivottavasti kissoista on kuitenkin lohtua. Kiitokset kommentista!<3

carrowfan: Kiva, että tykkäsit tekstistä! Toki Vorollakin on oltava menneisyys siinä missä muillakin. Kiitos kommentista!<3