Otsikko: Että sellainen tapaus
Kirjoittaja: Violetu
Ikäraja: K-11
Fandom: Marvel/MCU
Paritus: Natasha/Violet (eli kirjoittaja itse).
Genre: toiminta, huumori (kink-viittauksia)
Summary: Sam ja Bucky sieppaavat, Natasha kuulustelee.
Osallistuu Parita itsesi fiktiiviselle hahmolle -haasteeseen.
A/N: Että miten minulla oli hauskaa tämän kanssa, pitää varmaan ottaa Bucky seuraavaksi😂 Tuntuipa muuten omituiselta kirjoittaa jatkuvasti "nainen", pitäisi selkeästi kirjoittaa enemmän femmeä vissiin, tai naishahmoja noin ylipäätään😅
Tässä tapahtuu huomattavan paljon myös Samin ja Buckyn keskinäistä sanailua, enjoy!
***
Että sellainen tapaus
“Miksi tämä piti tehdä juuri täällä”, Bucky motkotti kuljettaessaan tajutonta naista olallaan laskevan auringon hiipuvassa valossa kapeita sivukujia pitkin.
Etelä-Ranskan aurinko oli saanut jopa kalvakan Winter Soldierin päivettymään niinä kahtena viikkona, jotka Bucky ja Sam olivat kytänneet majatalon työntekijää, joka käytti nimeä Violet Baudelaire.
Se ei ollut naisen oikea nimi, ei ainakaan, jos Natashan löytämiin asiakirjoihin oli uskominen.
Tänään he olivat onnistuneet yllättämään naisen, kun tämä oli ollut viemässä roskia työpäivän päätteeksi, ja pukeutumisesta päätellen lähdössä ehkä treffeille tai muuten viettämään iltaa jonnekin.
“Terävä oikea, edessäpäin on tulossa ihmisiä vastaan”, Samin ääni kantautui Buckyn korvanapista, Falcon oli yläilmoissa pitämässä Buckyn selustaa ja turvallista reittiä silmällä.
Bucky muljautti silmiään, mutta teki työtä käskettyä.
“Mekko hissaantuu ylös, voisit vähän nykiä helmaa”, Sam huomautti seuraavaksi, ja Bucky kiskaisi naisen tummanvioletin samettimekon helmaa hiukan alaspäin. Kaikkeen sitä joutuikin.
“Kultaseni, arvostaisin kovasti, jos ensi kerralla joisit hiukan vähemmän, tai et ainakaan aloittaisi, ennen kuin minäkin olen paikalla”, Bucky oli puhuvinaan naiselle, kun sai läheisellä verannalla istuskelevalta eläkeläispariskunnalta kummeksuvia katseita osakseen.
“Ihan pian perillä, voisit vaikka siirtyä kantamaan häntä sylissäsi, niin et näyttäisi niin epäilyttävältä”, Sam ehdotti korkeuksista, ja Buckyn teki mieli sanoa, minne Sam voisi tunkea neuvonsa.
Onneksi Natasha odotti heitä turvatalossa aivan lähellä.
Heilauttaessaan naisen olaltaan syliinsä, Bucky huomasi tämän liilan huulipunan tahriintuneen johonkin. Kiva, tämä tietäisi takin joutumista pesuun, huonolla tuurilla kosmetiikka ei edes lähtisi pois. Ainakin, jos Bucky oli Natashalta mitään oppinut.
Naisen silmät alkoivat rävähdellä, ja Bucky tihensi askeliaan. Hän olisi saattanut kaivaa nukutusaineella kastellun rievun uudelleen käyttöön, ellei Sam olisi ottanut sitä heti, kun nainen oli ensin saatu kanttuvei. Nerokas idea, hieno homma, Sam.
Bucky kiskaisi nahkahanskan kädestään ja painoi turvatalon portin auki (se oli ohjelmoitu tunnistamaan hänen vibranium-kätensä), toisen käden hän painoi varmuuden vuoksi naisen suulle.
Naisen silmät laajenivat ja tämä ryhtyi portin sulkeuduttua heidän jäljessään kamppailemaan heikosti vastaan. Bucky tiukensi otettaan.
“Haluamme vain esittää pari kysymystä, sinuna ottaisin ihan rauhallisesti ja tulisin suosiolla. Et pääse pakoon”, Bucky viittoi taivasta kohti. Sam kaarteli heidän yllään.
Turvatalo ja sen puutarha oli ympäröity paksulla, korkealla muurilla, eikä tielle tai ympäristöön ollut kunnollista näköyhteyttä.
Nainen tarttui Buckyn käteen aika heikosti, ja supersotilas antoi siirtää sen.
“Ymmärrätkö, mitä sanon, Violet?” Bucky kysyi ranskaksi.
“Nyt tulee oksennus”, nainen varoitti englanniksi korostuksella, jota Bucky ei osannut paikantaa.
Hän ennätti juuri laskea naisen jalat maahan ja tarttua tätä lyhyeksi kynitystä, tummasta niskastukasta, kun Violet kumartui ja tyhjensi vatsalaukkunsa pihakivetykselle.
Bucky saattoi melkein kuulla Samin huvittuneisuuden korvanapistaan, ja muljautti silmiään. Toistaiseksi nainen ei ainakaan vaikuttanut erityisen vaaralliselta.
“En voi oikein hyvin”, oksennettuaan valmiiksi, Violet hapuili itselleen kelvollisen otteen Buckyn hartioista, ennen kuin pyörtyi.
“Että sellainen tapaus”, Sam laskeutui Buckyn viereen yrittäen olla hymyilemättä, ja auttoi tätä kantamaan naisen sisätiloihin.
***
“Miten paljon te oikein käytitte sitä nukutusainetta?” Natasha motkotti aika hurjistuneena Samille ja Buckylle, jotka istuivat pöydän ääressä katse käsissään vähän kuin olisivat olleet pahanteosta rehtorin kansliassa.
“Sinä sanoit, että nainen saattaa olla vaarallinen”, Sam puolustautui aika heikosti.
“Minä sanoin, että hän on vaarallisten ihmisten kanssa tekemisissä”, Natasha korjasi.
Nainen oli herännyt aika pian pyörtymisensä jälkeen ja oksentanut uudestaan, nyt tämä oli teljetty yhteen makuuhuoneista. Violet tuntui olevan aika pihalla, eikä välitöntä vaaraa karkaamisesta selvästi ollut.
“Aineen käyttö pitää suhteuttaa pituuteen ja painoon, hienovaraisuus, oletteko koskaan kuulleetkaan? Mitä hyötyä minun on kuulustella häntä, jos hän on sekava kuin seinäkello?” Natasha pyöritti teatraalisesti silmiään.
“Sinun olisi pitänyt antaa meille aineen käyttöohjeet”, Bucky vastasi rauhallisesti. Hänen omatuntonsa hiukan kolkutti, Violetin reaktiosta päätellen tämä oli aika herkkä nukutusaineen vaikutuksille, eli ei selkeästi ainakaan supersotilas.
“No, kai tämä pitää nähdä tilaisuutena. Minä menen ja huolehdin hänestä, ehkä saan informaatiota nyhdettyä sillä tavalla helpommin”, Natasha huokasi mulkaisten vielä kerran syyttävästi Samia ja Buckya.
“Miksi minusta tuntuu, että me näyttelemme nykyään yhä useammin pahiksen roolia?” Sam kysyi Buckylta, joka ei vaivautunut vastaamaan, murahti vain pahantuulisesti ja suuntasi askeleensa keittiöön.
“Natashan pitäisi kertoa meille enemmän, ennen kuin lähettää meidät hoitamaan omia likaisia hommiaan”, Sam jatkoi juttelua saamastaan epäkiinnostuneesta vastaanotosta huolimatta, ja seurasi Buckya.
***
“Vieläkö voit huonosti?” Natasha kysyi sängyllä makaavalta naiselta matalalla, pehmeällä äänellä, ja siirsi muutaman tummanruskean suortuvan pois Violetin nihkeältä otsalta.
“Inhoan oksentamista ja sairaaloita”, Violet mutisi, mutta ainakin väri oli pikkuhiljaa palaamassa tämän kasvoille.
Natasha huokasi katse kattokruunussa ja rukoili kärsivällisyyttä. Hän tulkitsi äskeisen kieltäväksi vastaukseksi, tai sitten nainen oli edelleen yhtä sekava kuin heti saavuttuaan.
“Et ole sairaalassa, mutta pahoittelut siitä nukutusaineesta”, Natasha päätti yrittää toista reittiä, “kommunikaatiossa on mitä ilmeisimmin ollut katkos. Tarkoitus ei missään vaiheessa ollut vahingoittaa sinua.”
Violetin harmaissa silmissä alkoi vihdoin näkyä selkiytymisen merkkejä, kun nainen kohotti katseensa Natashaan.
“Uskallanko edes kysyä, mikä se tarkoitus sitten oli? Kuka sinä olet, ja entä sitten ne kaksi miestä, jotka sieppasivat minut - ”
“Jos sovitaan, että minä esitän kysymykset”, Natasha vastasi hymyillen hiukan, ja kuljetti merkitsevästi sormeaan Violetin käsivartta pitkin tämän ranteelle saakka, jolloin nainen huomasi olevansa käsiraudoilla kiinni sängyssä.
“Tarkoitukseni oli vain päästä juttelemaan kanssasi”, Natasha jatkoi, kun Violet nyki käsirautoja sen näköisenä, ettei oikein tiennyt, mitä olisi tilanteesta ajatellut. Natasha oli näkevinään toisen suupielessä alkavan hymyn, mutta ehkä hän vain kuvitteli.
“Ei sinun olisi tarvinnut kuin tulla työpaikalleni vähän ennen kuin pääsen kotiin, ja pyytää”, Violet puri huultaan katse käsiraudoissa.
“Niin, Samin ja Buckyn lähettäminen saattoi olla hiukan ylimitoitettua”, Natasha hymyili ja jatkoi: “mutta palvelet työssäsi vaarallisia ihmisiä, ja minun näyttäytymiseni - jos he olisivat tunnistaneet minut - olisi vaarantanut liikaa.”
“Sinä olet kieltämättä aika mieleenpainuva ilmestys”, Violetin katse vaelsi Natashan valkoisen hellemekon paljaaksi jättämillä olkapäillä ja solisluilla.
Kun heidän katseensa kohtasivat, Violet punastui.
“Tykkäätkö siitä, mitä näet?” Natasha ei voinut olla naurahtamatta hiukan yllättyneenä. Flirttiä?
“Onko mahdollista olla tykkäämättä?” Violet hymähti, mutta antoi itselleen tällä kertaa luvan katsoa Natashaa kunnolla, päästä varpaisiin.
“Söpö mekko, tekee oikeutta… kaikelle sinussa.”
Natasha nauroi taas. Tämä oli… odottamatonta.
“Tämäkin on nätti”, Natasha pyyhkäisi pölyhitusen toisen violetin samettimekon helmalta.
“Anna kun arvaan, olet valinnut peitenimesi lempivärisi mukaan?”
Violet kohautti olkiaan hiukan nolon näköisenä.
“Huulipunako paljasti?”
“Kunhan arvasin”, Natasha virnisti. “Mutta haluaisin kyllä ihan oikeasti kysellä sinulta muutamia kysymyksiä, ja toivon, että olet halukas yhteistyöhön ilman totuusseerumia tai muuta vastaavaa.”
“Kysy. Epäilen, että keksit kyllä tavan suostutella minusta vastauksia ilman aineitakin”, Violet nuolaisi huuliaan ja kokeili liikkuvuuttaan käsiraudoissa.
“Taidanpa keksiä, näytät suorastaan kerjäävän hiukan epäsovinnaisempaa kuulustelua”, Natasha kohotti kulmiaan ja antoi sormiensa liukua Violetin helmalta tämän reidelle.
"Mahdollisesti", Violet värisi hiukan, mutta nyt naisen hymy oli selkeästi nähtävissä.
Natashan hymyili leveästi takaisin, ja antoi sormiensa liukua ylöspäin, livahtaa toisen mekon lyhyen helman alle.
***
“Mitähän siellä tapahtuu?” Sam pohti ja vilkaisi makuuhuoneen ovea, jonka Natasha oli lukinnut jäljessään.
Sam ja Bucky olivat käyneet keittiössä väsäämässä kunnon voileivät, ja hakeutuneet sitten oven taakse siltä varalta, että heitä tarvittaisiin apuna kuulustelussa.
“Kaiketi hiljaisuus on hyvä merkki, Natin ei ole tarvinnut turvautua kiduttamiseen, hän ei omien sanojensa mukaan erityisesti pidä sii - “
Buckyn lause keskeytyi makuuhuoneen oven takaa kuuluvaan äänekkääseen huokaukseen.
Sam ja Bucky katsahtivat toisiaan silmät suurina, kulmat koholla.
“Jos tuollainen ääni tulee kidutettavasta ihmisestä - “ Sam aloitti ennen kuin huokausta seurasi epämääräinen voihkaisu.
“Jos tuolla tapahtuu kidutusta, olen vapaaehtoinen samanlaiselle käsittelylle koska tahansa”, Sam olisi varmaan jatkanut vielä, ellei Bucky olisi tunkenut leipää toverinsa suuhun.
“Mennään katsomaan vaikka tv:tä, Natasha hoitaa tämän.”
“Todellakin hoitaa”, Sam mongersi suu täynnä leipää, ja onnistui silti samaan aikaan vielä hymyilemään ärsyttävästi.
“Naama kiinni”, Bucky tarttui ystäväänsä niskasta ja johdatti tämän pois huoneesta, kun desibelitasot makuuhuoneen oven takana lähtivät nousuun.
***
Sam ja Bucky olivat vain hiukan yllättyneitä löytäessään seuraavana aamuna Natashan keittiöstä nauttimasta aamiaista Violet seuranaan. Yllättävän tilanteesta teki sekin, että Violet oli käsiraudoissa, mutta vaikutti oikein tyytyväiseltä tilanteeseen.
Ainakin jos siitä saattoi jotain päätellä, miten nainen Natashaa katsoi.
"Tuli selvästi enemmän kuin suosiolla", Sam kuiskasi Buckylle ja sai vastaukseksi tuskastuneen silmien pyöräytyksen.