Otsikko: Elonkorjuumarkkinat
Fandom: Marvel/MCU
Ikäraja: K-11
Kirjoittaja: Violetu
Genre: mutual pining, fluff, UST
Paritus: Tony/Bucky
Sijoittuu samaan versumiin ja on itsenäinen jatko-osa
Hiplausta hikikopissa -ficille. (S)
Kerään tällä Tony Starkin Kerää10 -haasteeseen.
Summary: Tony on pyytänyt Buckyn kanssaan elonkorjuumarkkinoille.
A/N: Hyvää syntymäpäivää
Angelina <3 Tervetuloa
vanhusten "kypsien" aikuisten joukkoon xD Olen kiitollinen, että alettiin discordissa höpisemään vajaa pari vuotta sitten(?!), ne keskustelut on piristäneet ja noin ylipäätään parantaneet monia päiviä <3
Tää on ihan kauheaa siirappia, kiitos ja anteeksi <3 Enjoy!
(Markkinoiden sisällön suhteen olen ottanut ihan omia vapauksia, lienee siis turha toivoa löytävänsä tosielämässä tiensä tällaisille markkinoille).
***
ElonkorjuumarkkinatHeidän yhteinen kesälomareissunsa ei ehkä ollut mennyt ihan putkeen, mutta jotain hyvää siinä oli täytynyt olla, kun Tony oli nyt pyytänyt Buckyn kanssaan syksyisille elonkorjuumarkkinoille.
Bucky oli hiukan hämmästynyt kutsua, mutta suostunut hetkeäkään miettimättä.
Tämä ei ollut sellainen tapahtuma, jollaisesta hän olisi odottanut Tonyn olevan kiinnostunut, mutta toisaalta oli toinen yllättänyt hänet kesälläkin, kun oli suostunut nukkumaan reissun loppuun asti Buckyn valitsemassa motellissa.
Aamu oli kirpeä ja kellastuvilla lehdillä oli riitettä, kun he tapasivat sellaiseen aikaan, johon molemmat tavallisesti vielä nukkuivat (ainakin silloin, kun saivat nukuttua).
Bucky oli ihmetellyt tapaamisen ajankohtaa jo, kun Tony esitti kutsun, mutta ei ollut sanonut mitään ääneen silloin. Nyt hän ei kuitenkaan saanut pidettyä enää suutaan kiinni.
“Miksi me tapaamme näin aikaisin?” Buckyn kysymystä säesti haukotus, ja hän hieroi ruskanpunaisten kynsikkäiden verhoamia käsiään yhteen. Ilmassa oli vielä hallaa, ja heidän höyryävät hengityksensä sekoittuivat.
Tony räpytteli unta silmistään ennen kuin tämän kasvoille levisi hiukan vino hymy, joka sai Buckyn polvet heikoiksi joka kerta, oli saanut jo pitkään.
“Haluan viettää kanssasi koko päivän, ja päivä on pidempi, jos sen aloittaa mahdollisimman aikaisin”, Tony sanoi ja iski pehmeästi silmää.
Bucky mietti, olisiko liian suorasukaista ja nopeaa toimintaa, jos hän ottaisi Tonyn kasvot käsiinsä ja suutelisi toista.
He eivät olleet puhuneet siitä, mitä toisiltaan odottivat tai halusivat (ja olivatko nämä edes
sellaiset treffit), mutta Bucky oletti, ettei Tony ihan kenen kanssa tahansa suostuisi nukkumaan kesälomareissulla ilmastoimattomassa motellihuoneessa kolmenkymmenen asteen helteessä. Joten täytyi heidän välillään olla
jotain enemmän.
Kun Bucky sulki silmänsä iltaisin, hän saattoi edelleen tuntea Tonyn paljaan selän sormiensa alla, ja hänelle tuli aina yhtä ikävä, kun hän ojensi kätensä, ja toinen ei ollutkaan siinä.
“Mennäänkö?” Tony ojensi kätensä, ja Buckyn aivot suorittivat totaalisen jäätymisen.
Halusiko Tony pitää häntä kädestä?“Joo”, Bucky sai lopulta ravistettua itsensä liikkeelle ja kahmaisi Tonyn käden omaansa tuijotettuaan sitä ensin aivan liian kauan kuin mikäkin idiootti.
Kaikki hänen sulavuutensa oli selkeästi ottanut ja häipynyt jonnekin viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana.
Tonyn käsi hänen omassaan oli viileä, ja Bucky päätti mielessään, että ostaisi toiselle lapaset, jos sellaisia markkinoilla myytäisiin.
***
Markkinat olivat aihepiiriin sopivasti syrjäisellä pellolla, ja Bucky katseli ihmeissään ympärilleen.
Missään ei näkynyt nykyaikaisia vempeleitä, ympäristöstä olisi melkein saattanut kuvitella, että he olivat jossain kaukana menneisyydessä. Jopa myyjät ja suuri osa asiakkaista oli pukeutunut suorastaan historiallisesti.
Tony siirteli hiukan vaivaantuneesti painoa jalalta toiselle hänen vieressään.
“Tiedän, että tykkäät nykyisyydestä ja tulevaisuusjutuista, mutta ajattelin, että saattaisit pitää myös tällaisesta pienestä aikamatkasta toiseen suuntaan”, Tony selitti katsellen kenkiään.
Bucky oli huomaavinaan toisen poskilla hienoista punehtumista.
“Ehkä tämä oli tyhmä idea, voidaan mennä jonnekin muualle…” Tony yritti irrottaa kätensä Buckyn omasta, mutta tässä kohtaa Bucky pääsi vihdoin kartalle, eikä päästänyt irti.
“Höpsis, tämä on ihan mahtavaa.”
Ja vaikka Buckyn sydän tuntui äkkiä hakkaavan hermostuksesta tuplanopeutta, hän veti Tonyn lähelleen ja kumartui painamaan miehen poskelle suukon.
“Kiitos, Tony. Ihan oikeasti, tämä on huippua.”
Tony suli hiukan hänen syliinsä, ja Buckyn vatsanpohjalla tuntuivat nousevan syksyn lehdet tanssiin. Bucky halasi Tonya ehkä vähän pidempään kuin oli aivan välttämätöntä.
“Minä haluan ostaa sinulle jotain”, Bucky sanoi, kun sai äänensä taas kulkemaan.
“Mitä?” Tony kohotti katseensa häneen uteliaana, hiukan epäileväisenäkin.
“Se on yllätys”, Bucky vastasi kohottaen kulmaansa. Tony osasi välillä olla kovin malttamaton.
Tonyn huulille ilmaantui virhe, josta Bucky tiesi, että tulossa oli kettuilua.
“Sovitaan, että saat ostaa mitä vaan, kunhan se ei ole motellimajoitus huoneessa ilman ilmastointia.”
Bucky huokasi, mutta ei voinut olla vastaamatta hymyyn. Hän saisi kuulla siitä motellista ikuisesti.
Tästä hyvästä hän ostaisi Tonylle mahdollisimman kornit lapaset.
“En keksinyt muuta tapaa saada sinua kanssani sänkyyn ilman vaatteita. Tai no, ainakin suurinta osaa vaatteista.”
Bucky loksautti suunsa kiinni, mutta sanat olivat jo ulkona.
Voi ei. Hän oli epäilemättä juuri ylittänyt jonkun näkymättömän rajan, jota ei olisi saanut mennä sorkkimaan.
Toisaalta, jos möläytyksestä piti löytää jotain positiivista, näköjään hän osasi edelleen flirttailla.
Tony tuijotti häntä ja aukoi suutaan silmät aika suurina.
Bucky oli jo aikeissa kääntyä ja paeta paikalta, kun Tonyn ilme äkkiä muuttui.
Miehen lämpimänruskeisiin silmiin syttyi tuli, joka kuumotti Buckyn poskia, kun hän vastasi katseeseen.
“Vihdoin ja viimein”, Tony puuskahti melkein enemmän itsekseen, ja nojautui Buckya vasten kuiskaten seuraavat sanat hänen korvaansa:
“Olin melkein jo luopua toivosta sinun suhteesi, mutta newsflash: et sinä niin äärimmäisiä keinoja minun riisumiseeni tarvitse.”
Buckyn ensimmäinen impulssi oli kysyä, mitä he sitten vielä täällä pellolla tekivät, mutta hän nieli sanat suurin ponnistuksin. Heidän historiansa oli niin mutkikas, että voisiko tämä muka olla niin yksinkertaista?
Ne lapaset, keskity lapasiin. "Okei", Buckyn ääni oli mennyt käheäksi, ja hän veti Tonyn uudestaan hiukan lähemmäs itseään. Ihan vain kokeillakseen, miltä se tuntui.
Hyvältä, pirun hyvältä.He lähtivät kiertämään aluetta edelleen käsi kädessä, ja Bucky antoi peukalonsa silittää Tonyn kämmensyrjää.
Tony puristi hänen kättään tiukemmin.
Tony osti heille toffeeomenat, joita he nakersivat seuratessaan vuohien agilitykilpailua, joka järjestettiin pellon itälaidalla. Yksi vuohista keikahti kerta toisensa jälkeen kyljelleen kesken milloin minkäkin tempun, kunnes sen kouluttaja huusi turhautuneena:
"Winter soldier, mikä sinun nyt on? Treeneissä meni niin hyvin!"
Kouluttaja raahasi vuohen pois radalta hyvin samaan tapaan kuin Bucky raahasi pois Tonyn, joka nauroi vedet silmissä.
"Ei, mennään takaisin", Tony pihisi, "ties vaikka minullakin olisi oma nimikkovuohi!"
Buckylla ei ollut sydäntä sanoa ei, vaikka palaaminen tarkoitti sitä, että heidät tunnistettiin, ja Bucky vaadittiin yhteiskuvaan keikahtelevan vuohen kanssa.
Vuohen kasvattaja myös lupasi Tonylle nimetä seuraavan pukkinsa Iron Maniksi.
"Tästä tulee maailman paras taustakuva", Tony hehkutti edelleen naurunkyyneleet silmäkulmissa ihaillessaan kuvaa, jossa Winter soldier -vuohi makasi Buckyn käsivarsilla ketarat ojossa.
Bucky nappasi nauravasta Tonysta kuvan, ja laittoi sen kaikessa hiljaisuudessa itselleen puhelimen taustakuvaksi.
Tämä on parempi.Kun Tony ilmoitti menevänsä etsimään sopivaa Halloweenkurpitsaa (miehellä tuntui olevan pakkomielle ostaa sellainen), Bucky keksi verukkeen, jolla luikahtaa hetkeksi itsekseen käsityökojulle.
Olen allerginen raa’alle kurpitsalle, oikeasti?Häntä olisi vähän houkuttanut ostaa lapasten lisäksi myös pipo valtavalla tupsulla, mutta Bucky epäili, ettei Tony suostuisi pukemaan sellaista päähänsä. Hän tyytyi pipon sijaan ostamaan pitkän kaulahuiviin, jossa oli siinäkin tupsut.
***
Tony oli pyytänyt myyjää pakkaamaan kurpitsan niin tiiviisti, ettei Bucky nähnyt siitä vilaustakaan pakkauspaperin alta.
Bucky joutui taas taistelemaan impulssia vastaan, hän halusi entistä enemmän vain tarttua Tonyn kasvoihin ja painaa suukon miehen huulille.
Alueen sisäänkäynnin lähellä oli ostosten säilytyspiste, jonne Tony kävi viemässä löytönsä, ja sai vastineeksi vanhanaikaisen numerolla varustetun avaimen, jolla pääsisi myöhemmin hakemaan sen.
He kuljeskelivat alueella, ihailivat metallikäsitöitä (miekkoja ja puukkoja), sekä istuivat heinäpaaleista kyhättyyn katsomoon nauttimaan pienestä turnajaisnäytöksestä paperitötteröllinen paahdettuja manteleita yhteisenä eväsherkkunaan.
Jossain kohtaa nälkä alkoi kurnia Buckyn vatsassa, ja hän oli kuulevinaan Tonyn mahan vastaavan omalla murinallaan.
Markkina-alueen laidalla oli valtava maakuoppa, jossa oli valmistettu syötäväksi kokonainen possu, ja kaksikko suuntasi askeleensa kuopalle. Nahkaiseen esiliinaan pukeutunut mies tarjoili heille rosvopaistista niin mureita palasia, että puuta jäljittelevä kertakäyttöhaarukka solahti viipaleista suoraan läpi.
Bucky ja Tony päätyivät istumaan suuren pihlajan katveeseen sijoitetulle penkille, ja syöttämään hiukan savunmakuista herkkua toisilleen sormin.
“Mitä sinä ostit minulle?” Tony kysyi nieltyään viimeisen palasen herkullista lihaa.
Toinen oli äskeisessä syöttötuokiossa antanut huuliensa viipyä Buckyn metallisormilla hiukan liian kauan, ja Bucky yritti edelleen pakottaa aivojaan takaisin pääkoppaan ja säädylliselle kanavalle.
“Minähän sanoin, että se on yllätys.”
“Yllätä minut nyt, minä olen valmis”, Tony sulki silmänsä ja ojensi molemmat kätensä Buckya kohti.
Bucky vilkaisi Tonyn sormia, jotka olivat vielä lihasta hiukan rasvaiset, ja otti tämän kädet hellästi omiinsa. Ohikiitävän hetken hän harkitsi toisen sormien puhdistamista suullaan, mutta päätyi lopulta kuitenkin käyttämään servettiä. He olivat julkisella paikalla, ja sormien nuolemisesta olisi niin helppoa liukua polvilleen ja jatkaa -
Skarppaa nyt, hyvä ihminen.Bucky kaivoi hiukan hätäisesti ostoksensa esiin ja lykkäsi kohokuvioidut, ruosteenväriset lapaset Tonylle.
Tony avasi silmänsä, ja miehen ilme oli… ei aivan sellainen kuin Bucky oli odottanut.
“Annoitko sinä minulle juuri rukkaset?” Tony katsoi lapasia sen näköisenä, ettei uskonut silmiään. Eikä varsinaisesti hyvällä tavalla.
“Sinulla oli aamulla kylmät sormet ja minä - “ Bucky aloitti ennen kuin tajusi lahjan epätoivotun, toisen merkityksen.
“EI! Tony, minä en todellakaan… olen idiootti, anteeksi”, Bucky kaivoi kaulahuivinkin kassista, kietoi sen Tonyn niskan takaa, ja veti toisen huivilla lähemmäs itseään.
“Sinulla oli aamulla kylmät sormet, ja minä…” sanat eivät halunneet tulla, ja Bucky päästi turhautuneen huokauksen.
Tony tuli apuun loputtomien puhelahjojensa kanssa, ja Bucky muisti taas yhden syyn lisää, miksi piti toisesta niin paljon.
“Minä elin siinä käsityksessä, että sinä haluat riisua minut, etkä pukea”, Tonyn kasvoilla leikitteli pieni hymy, johon Bucky ei voinut olla vastaamatta.
Hän veti Tonya kaulahuivista vielä hiukan lähemmäs, suuteluetäisyydelle.
“Entä jos haluan molempia?”
Tony oli heistä kahdesta se, joka ensimmäisenä nojautui eteenpäin ja muutti intensiivisen hengitysilman jakamisen suudelmaksi.
Buckysta tuntui, että ensimmäistä kertaa kuukausiin hän sai henkeä. Hän kietoi käsivartensa Tonyn ympärille ja sanoi matalasti toisen huulia vasten: “Ehdottomasti molempia.”
Tony vastasi näykkäämällä häntä alahuuleen.
“Oikeasti minä vaan vitsailin niistä rukkasista, olisit nähnyt naamasi.”
“Tuosta hyvästä minä kannan sinut kotiin, ja läpsin aina sopivin väliajoin kankuille tällä”, Bucky vei metallikätensä Tonyn poskelle ja pyyhkäisi peukalolla toisen alahuulta.
Tonyn silmät tummuivat, kunnes pupillit peittivät melkein kokonaan iiristen ruskean.
“Kyllä kiitos”, mies nuolaisi huuliaan ja Buckyn sormea, mikä sai Buckyn suutelemaan Tonya aika vaativasti.
“Meillä on koko loppupäivä aikaa, tiesin, että kannatti aloittaa päivä ajoissa”, Tony huohotti, kun he seuraavan venähtäneen suudelman jälkeen saivat vihdoin aikaiseksi ryhtyä tekemään lähtöä.
Kesäkurpitsojen mittaus, punnitus, ja kookkaimman palkitseminen jäi kaksikolta näkemättä, mutta ainahan he voisivat tulla ensi vuonna uudestaan.
Jos se Buckysta riippui, he todellakin tulisivat, ja silloin hän ostaisi Tonylle jotain käsityökojun sijaan korusepältä.
***
