Nimi: Terapeuttisesti säpäleiksi
Ikäraja: K-11
Fandom: Night In The Woods
A/N: Melkein ehdin kirjoittaa raapalejuoksuun sanalla "rikkoa":'D Oon halunnut kirjoittaa jotain Maesta jo pitkään, tää ei ihan ole se mitä hain mutta käyttökelpoista ajatuksenvirtaa kenties silti. Kaikenlaiset kommentit tervetulleita!
Maen maailma on säpäleinä, hajalla, totaalisen paskana. Se on typerä muistikirja täynnä typeriä piirroksia, paskakaupungin viimeisen typerän ammattitaidottoman huijarilääkäriparturimikäliepsykiatrin ilmeisen tehoton ihmeparannus, ja sen sivut silppuuntuvat teräviksi pureskelluissa kynsissä pieniksi kolmioiksi ja suorakaidesuikaleiksi. Muistikirjan selkäranka taittuu puhkikuluneen saappaan polkemana, vihko kuolee pitkän ja tuskaisen kuoleman ja siihen ahdetut muistot, muistutukset, nyt tuskastuttavan turhilta tuntuvat ajatukset, leijailevat haaleina neonhahmoina taivaaseen. Niiden silmät ovat ristit ja päiden päällä sädekehät, kuin sarjakuvahahmoilla.
Päänsä perukoilla pienessä ullakkohuoneessa Mae tietää että tämä ajatusten putkijuoksu loppuu pian, pian häntä kaduttaa enemmän kuin pelätä saattaa. Se saa kädet repimään paperiraatoa kahta tarmokkaammin. Jostain kuuluu nyyhkytystä, mutta se peittyy korvissa soivan hälysärönuotin alle kuin kovan keikan jäljiltä. Maailma on moshpit, maailma talloo Maen tuusannuuskaksi ja oksentaa niskaan ja nakertaa mätänevää ruumista johon lauma rottia muuttaa asumaan, perustaa kuningaskunnan - eikä sekään oikein tunnu todelta.
Huomenna henki taas kulkee kuin elävällä. Pikselizombie nousee haudastaan ja Mae marssii ostamaan uuden muistikirjan.