Haikeuden valo (S ¤ hurt/comfort ¤ raapale)

[Felia]

H A I K E U D E N  V A L O

S ¤¤ hurt/comfort ¤¤ raapale


A/N: Tämä on alunperin postattu Raapalejuoksuun, mutta tykkään tästä niin paljon, että päätän nyt julkaista tämän ihan erikseen.

Matilda muisti sen lapsuudestaan. Sen tutun lempeän melodian ja äidin kirkkaan ääneen, kun tämä hyräili laulua hänelle. Se oli tuudittanut hänet uneen nopeammin kuin mikään muu. Se oli vienyt pois kaikki painajaiset, möröt sänkyjen alla.

Nyt se laulu oli enää vain kasettinauha, joka soi vanhassa radiossa hänen isänsä huoneessa vanhainkodissa. Hänen isänsä huulilla oli hymy, silmissä haikeus. Matildan sydäntä pisti ikävästä.

Siitä oli jo vuosia, kun äiti oli menehtynyt. Aika oli heikentänyt menetyksen kipua, mutta ikävä oli jäänyt. Se eli hänen ja hänen isänsä sydämissä, loisti silmissä haikeuden valona.

Kun hän tarttui isänsä käteen, tämän hymy levisi entisestään. Matildakin hymyili.

[Waulish]

Voi miten haikea ja kaunis raapale, ihan jo nimestään lähtien!

Minusta tässä käsitellään hienosti sitä, millainen vaikutus ja merkitys aistihavainnoilla ja tässä tapauksessa erityisesti musiikilla voi olla. Jopa varhaisessa lapsuudessa kuullut laulut voivat jäädä muistoihin elämään, ja ne herättävät usein myöhemminkin voimakkaita tunteita. Minäkin muistan vieläkin mummoni laulaman tuutulaulun. Tässä tarinassa on ihanaa se, että vaikka Matildan äiti on ollut poissa jo kauan, tutut sävelet kantavat yhä tämän muistoa mukanaan. Ihanaa on myös se, että Matildan isäkin muistaa yhtä lailla kyseisen laulun ja että lämpimät muistot saavat hymyilemään, vaikka vointi ehkä muuten onkin huono. Äiti on selvästi yhä vahvasti läsnä molempien elämässä ja luo entistä vahvemman linkin ja siteen heidän välilleen. Lopun kädestä pitäminen on kuin ymmärrystä siitä, että heillä on vielä toisensa.

Haikeuden valo on ihana luonnehdinta, ja se kuvaa täydellisesti sitä kaikkea kipua ja toisaalta lämpöä, jota kahden saman menetyksen jakaneen ihmisen silmissä on, kun katseet kohtaavat toisensa.

Ihana iltalukupala, kiitos! -Walle

[niiina]

Kommenttiarpajaisista hei o/

Valitsin tekstin kauniin nimen perusteella ja olen onnellinen, että tein niin. Tämä tuntui jotenkin itselle myös henkilökohtaiselta, mikä lisäsi minun hymyäni tekstin edetessä. Toisen menetyksen ikävä jää kyllä vellomaan mukana, vaikka se osaltaan ehkä hieman helpottaisi ja muistoissa on kipeää sekä ihanaa pyöriä. Olit saanut mielestäni sisällytettyä hyvin tunteita lyhyeen tekstiin. Tässä oli tavallaan se kaikki, mitä tuo on.

Ihana, että heillä oli vielä toisensa ja ne muistot, mitä jakaa yhdessä äidistä sekä vaimosta. Ei tarvitse sanoja, koska toinen tietää. Loppu oli kaunis ja upea!

Kiitos tästä kauniista tekstistä, jää varmasti mieleen vielä pitkäksi aikaa! ♥