Oi, olipa ilo löytää monta uutta osaa täältä! On kyllä haastavaa ylläpitää useaa jatkotarinaa kerralla, huomaan itsekin, että tasapainon löytäminen on vaikeaa, vaikka ideoita tekstien jatkamiseen olisikin. Jokainen tarina vaatii kuitenkin omansa kerronnasta tapahtumiin ja hahmoihin, joten ehkä on tosiaan hyvä aloittaa yhdestä
Toivottavasti saat kirjoitusinnon tämän suhteen takaisin ja jatkat realiteetteja uhmaten joka päivä! Minä ainakin yritän olla kannustamassa parhaani mukaan!
Sitten näihin osiin: paljon synkeitä sävyjä ja vaikeita tunteita, mutta asiat menevät silti eteenpäin. On ymmärrettävää, että Lilyn ja Petunian isä menee sekaisin vaimonsa tilasta ja palaa mielessään johonkin menneeseen, sodanaikaiseen aikaan. Samalla Petunia yrittää tasapainotella rakkaudessa ja voi Lily-raukkaa, jonka yksityiselämä alkaa vaikuttaa kaikkeen muuhunkin. Nyt kaivattaisiin vähän tukea, kuten James tai Severus, auttamaan tilanteessa - tai ehkä joku muu velhomaailmasta, niin saisi Petunia vähän jännitettä kotioloihin
Koko tuo noitaneiti-sähellys tuo mukanaan hyvän huumorin sävyn tähän tekstiin, vaikka siihen ensin suhtaudutaan kauhulla ja sitten Petunia onkin jo palauttamassa tohtori Wilbertia maan pinnalla toteamalla kylmästi oikean työpaikkansa
Myös tuo huomio Vernonin korvannipukoista toi keveyttä kuin myös se, että hänellä on tapana mennä töiden jälkeen lehden toimitukseen räyhäämään. Miksi en ole yllättynyt
Mutta oi ja voi, mitenköhän Petunian ja Vernonin käy! Ja entä Lilyn, ja koko Evansin perheen! Odotan mielenkiinnolla, mitä käänteitä tarina vielä tuo mukanaan. Kiitos, että kirjoitat ♥